Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi parhaat ikävuodet?
06.06.2026 |
Ja oma ikäsi nyt. Voisit myös kertoa mikä niissä vuosissa oli sitä parasta?
Lisään omani sitten muiden alle ;-)
Kommentit (25)
Nelikymppisenä minulla oli parhaat vuodet. Itsetunto oli kohdillaan, parisuhde voi hyvin, lapset oli teinejä, minulla oli kiva työ ja palkalla pystyi tekemään kaikkea kivaa. Terveyskin oli hyvä verenpainetautia lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioaika eli 15-19. Nyt olen 38v.
Voi surku, kyllä se oli lapsuus vaikka murheita oli silloinkin, nyt jo 70.
Parhaat vuodet on menneet jo tai toivottavasti edessä vielä. Ainakin nykyisellään elämä on varsin annelista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeiset 56 vuotta. Olen 56 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Voi surku, kyllä se oli lapsuus vaikka murheita oli silloinkin, nyt jo 70.
Millainen sinun lapsuus oli? Kysyn ihan vilpittömästi, koska itse en kaipaa lapsuudesta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47-50. Tuli romahdus, uupumus ja ero. Luovutin totaalisesti vanhasta, ja sen jälkeen ollut hyvä meininki. Mulla ei oo koskaan ollut tällaista rauhaa. m50
Vierailija kirjoitti:
Parhaat vuodet on menneet jo tai toivottavasti edessä vielä. Ainakin nykyisellään elämä on varsin annelista
"Elämä on varsin annelista"😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen parhaat elinvuodet voi kiteyttää näin: meni jo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi surku, kyllä se oli lapsuus vaikka murheita oli silloinkin, nyt jo 70.
Millainen sinun lapsuus oli? Kysyn ihan vilpittömästi, koska itse en kaipaa lapsuudesta yhtään mitään.
Oli koti ja ruokaa, ei vaatimuksia. Isä oli sotapsyko ja sisarukset sairaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä 25 ikävuoden tienoilla ja sitten neli-viisikymppisenä. Olen 65-vuotias ja yhä tyytyväinen.
30-40 vuodet. Lapset oli pieniä ja sai touhuta niiden kanssa, keksiä juttuja. Lisäksi avioliitto kukoisti. Mä olin nuori ja kaunis, solakka salakka pitkine hiuksineni. Miehen kanssa tehtiin paljon kivoja juttuja yhdessä ja toisinaan lasten kanssa.
Nyt 54 v sairaudet ja vaihdevuodet tehneet musta ällöttävän mörön, lapset muuttaneet ja miehen kanssa ollaan kuin kaksi laivaa valtameressä. Toisinaan kohdataan hyvät mielessä, mutta vielä useammin vaan törmäillään ja muristaan.
47:stä ikävuodesta eteenpäin. Tuohon asti olin masentunut, surullinen, inhosin itseäni. Mikään, mitä olin tehnyt, saavuttanut tai saanut, ei tehnyt minua onnelliseksi.
Tuossa iässä se loppui ja lakkasin pienentämästä itseäni. Mitään erityistä ei tapahtunut. Tuli vain sellainen olo, että olen hyvä, eikä minun kuulu olla piilossa tai hävetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
47:stä ikävuodesta eteenpäin. Tuohon asti olin masentunut, surullinen, inhosin itseäni. Mikään, mitä olin tehnyt, saavuttanut tai saanut, ei tehnyt minua onnelliseksi.
Tuossa iässä se loppui ja lakkasin pienentämästä itseäni. Mitään erityistä ei tapahtunut. Tuli vain sellainen olo, että olen hyvä, eikä minun kuulu olla piilossa tai hävetä mitään.
Vau! Kuulostaa hyvältä! Jotain murrosvaihetta tässä eletään. Ei tarvitse enää miellyttää muita, vaan elää entistä enemmän omien arvojen mukaisesti.
t. ketjuun vastannut 46-vuotias
30+ tuore äiti. Töissä oli pitkään yt neuvottelut, sain olla kotona monta v.
Asuttiin Helsingissä, paljon edullisia ja ilmaisia harrastuksia, paljon kotiäitejä ystävinä.
Puoliso teki pitkää päivää, meni uralla eteenpäin ja hän sai keskittyä siihen kokonaan.
21-23. Oli hetken illuusio normaalista elämästä. Nyt 39.
0-4, kun en muista ajasta mitään.