Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi parhaat ikävuodet?
06.06.2026 |
Ja oma ikäsi nyt. Voisit myös kertoa mikä niissä vuosissa oli sitä parasta?
Lisään omani sitten muiden alle ;-)
Kommentit (45)
Aikalailla siinä kun täytin 40, elämä parantui hirveästi. Lapset alkoivat olla isoja, sain mukavan työpaikan, miehen kanssa parisuhde seesteytyi, löysin myös elämääni uutta sisältöä uusista harrastuksista, nyt kun oli/on taas aikaa lasten kasvettua isoiksi.
Nyt olen 45 v. ja edelleen elämä tuntuu mahtavalta, kaikki palaset ovat kohdillaan ja elämä parempaa kuin ikinä uskalsin toivoakaan.
Mistä kaikesta sitä onkaan selvinnyt, mutta kyllä kannatti, tuntuu että vasta nelikymppisenä "elämäni alkoi" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montakin aikajaksoa. Lapsuus vuodet ja läheinen sukulaissuhde 6-9, esinuoruus 10-13 ja hyvä ystävä, nuoruus ja monet ystävät 15-19, opiskeluaika ja opiskeluystävät ja opiskeluelämä 19-22, sinkkuvuosi 25v. ja uusi parisuhde. Ensimmäinen lapsi 34 v, toinen lapsi 36v, työ hyvässä tiimissä ikävuodet 28- 43. Nämä nyt tulee parhampina aikoina mieleen. Ja nyt menossa vaihe kun lapset teinejä, on työ, puoliso, talous melko ok ja ystäviä.
4-7v. Superoppimisen aikaa ja tutkimusretkeilyä. Etuoikeus myös nauttia isovanhempien seurasta. Koti ok, vaikka ruumiillista kuritusta. Sitten kaikki muuttui. Tai melkein kaikki. 13-14v. Uuden omaksuminen vaivatonta ja nopeaa. elämä täynnä mahdollisuuksia sitten kun ei enää kotona asu. Ystäviä, koska oli aikaa ollut "juurtua" jo pari vuotta ennen tuota. Koti ei niin ok. 30-40v, vaikka hirveitä ruuhkavuosia kolmen lapsen kanssa ja työelämässä. Oma koti ja jäsenet sen sisällä. Nyt 57v.
Vierailija kirjoitti:
Lukioaika eli 15-19. Nyt olen 38v.
Oletko nainen vai mies?
Itse olen ikäisesi mies, ja muistelen tuota ajanjaksoa lämmöllä. Elämä oli jotenkin helppoa ja täynnä mahdollisuuksia.
4-9, olin vapaa ulkopuolisesta vaikutuksesta-niin oudolta kuin se kuulostaakin. Liikuin yksin luonnossa ja olin osa jotakin, koin merkityksellisyyttä, joka on kadonnut ajan myötä. Oikeastaan sitten jo yläasteikäisenä olin masentunut ja valmis poistumaan täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeiset 56 vuotta. Olen 56 vuotias.
Syntymävuodestani 1963 vuoteen 2026 ovat olleet parhaimpia.
Parhaat ajat oli 18-25 ja sitten 50+
Oolen nyt 57 ja koko ajan paranee :)
Nuoruus, kotoa lähtö ja opiskelujen alku oli minulle hieno vaihe, kun itsenäistyin ja sain välimatkaa dysfunktionaaliseen perheeseeni. Toiseksi 50+ on ollut tärkeä vaihe itsekseni tulemisessa, en jaksa enää miettiä muiden mielipiteitä niin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 28 lisää vielä vuodet 34-40 kun minulla oli pieniä lapsia. Ehdottomasti se on top 3 elämänvaihe.
Noin 30-40 -vuotiaana. Lapset kivassa iässä ja itselläkin vielä energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17-18. Asuimme kaikki sisarusteni kanssa kotona ja aina tapahtui jotain eikä ollut yksinäistä. Elämä oli sellaista uusien juttujen löytämistä ja tulevaisuus avoinna. Sitten puhkesikin paniikkihäiriö.
Vierailija kirjoitti:
4-9, olin vapaa ulkopuolisesta vaikutuksesta-niin oudolta kuin se kuulostaakin. Liikuin yksin luonnossa ja olin osa jotakin, koin merkityksellisyyttä, joka on kadonnut ajan myötä. Oikeastaan sitten jo yläasteikäisenä olin masentunut ja valmis poistumaan täältä.
Ei kuulosta. Vuoden pitempään sinä. Paljon pahoja, ikäviä ja huonoja tapahtunut matkan varrella jo. Mutta silti ajattelin tuon ajanjakson päätyttyä 1. kertaa itsemurhaa (olin 8v). Se lienee kutoutunut johonkin, koska pulpahdellut mieleen toisinaan vaikeissa hetkissä sen jälkeenkin. En ole masentunut. Koskaan virallisesti ollutkaan. Nyt en edes epävirallisesti. Olen jo 50+. Niin se taitaa mennä, että synkkiä pohjavirtoja ei kannata päästää pintaan. Edes jos joutuu ylittämään joskus synkän virran. Sinne ja takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi surku, kyllä se oli lapsuus vaikka murheita oli silloinkin, nyt jo 70.
Millainen sinun lapsuus oli? Kysyn ihan vilpittömästi, koska itse en kaipaa lapsuudesta yhtään mitään.
En kaipaa tosiaan mitään sieltä minäkään, lemmikkikissaani lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mahtavaa aikaa ollut koko elämä.
Ei kai sitä tiedä kuin vasta kuolinvuoteella?
17-30v.
Lapsuus ja nuoruus tuohon asti oli odottelua että elämä alkaisi. Oli myös isoja tragedioita perheessä. Sitten repäisin itseni vapaaksi äidin ylivallasta.
30v ja siitä eteenpäin taas surua ja järkytyksiä. Avioliittokin oli mitä oli.
Siinä ikävuodet 23-26 oli parhaita.
Parhaat ja onnellisimmat vuodet olivat 8-14- vuotiaana
Nyt olen 55-vuotias