Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyisin mainitaan: ”kumppani” tai ”puoliso”?
06.06.2026 |
Silloin kun asiaan viitataan. Miksi sitä sukupuolimääritettä varotaan tuomasta esiin?
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Kumppani tai puoliso on silloin kun ollaan samaa sukupuolta.
Just näin.
Js silloin kun mm mies viljelee tuota koska on kaappihomo js pitää yllä näyttävää kotileikkiä. Mut naimidiin ei halua. Sika ja sylettää ihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanon aika usein "puoliso". Jotenkin outoa sanoa mies. Niin kuka mies? Jos suomen kielessä olisi vastaava sana kuin "husband" niin juttu olisi eri. Aviomies on jotenkin tarkoituksenhakuinen ja kiusallinen. PUOLISO taas käyttää minusta termiä vaimo. Siihen sentään on jotenkin lyhyt ja ytimekäs järkevä termi mutta eikö sekin olisi outoa, jos mies puhuisi avionaisesta tai pelkästä naisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Eli ilmeisesti et osaa vastata siihen kysymykseen, jonka kysyin, vaikka kysyin sen uudelleen?
Jos et osaa vetää suoraa johtopäätöstä tuosta, mene opiskelemaan vähän lisää.
Ei se liipannut läheltäkään sitä asiaa, jota kysyin. Yritetään vielä kerran:
Miksi on junttia tyypitellä ihmisiä yhden sosio-ekonomisrn muuttujan mukaan, kun muuttuja on sukupuoli? Miksi ei ole junttia tyypitellä ihmisiä muiden sosio-ekonomisten muuttujien mukaan (yhteiskuntaluokka, koulutustaso) ja nimitellä heitä vaikkapa rahvaaksi?
Mistä olet saanut päähäsi että puhuttelen elävässä elämässä rahvasta rahvaana. Pitäydyn livenä kommentoimasta toisten koulutusta millään tavalla. Tekemäni johtopäätökset pysyvät tiukasti oman pään sisällä, koska en ole mikään moottoriturpa. Vaikutat autistiselta jankkaajalta.
En kysynyt elävästä elämästä mitään. Mulle riittää ihan tuo, miten puhut muista ihmisistä täällä. Kyse on siis kohdallasi ulkokultaisuudesta: kun on muotia häivyttää sukupuolta, teet sen ryhmäpaineesta johtuen. Kuitenkin voit toisesta suupielestä puhua leimaavasti muista ihmisistä samalla kuin kertaat liturgiaa sukupuolineutraaliuden tärkeydestä. Ja jos joku ihminen esittää kysymyksiä narratiivistasi, tulee lisää haukkumista. Mutta ei mielestäsi kuitenkaan rahvaanomaista, toisin kuin käyttää sellaisia sanoja kuin vaimo tai mies?
Mikä pointta olisi anonyymiudessa, jos pitää editoida itseä? Ei sinulla ole aavistustakaan kenen ajatuksia luet. Rahvaanomaisuus ei ole synti, mutta kyllä sen jokainen tunnistaa.
Ainakin anonyymius paljastaa tuollaisen ulkokultaisen ajattelun, jota tuot kirjoituksissasi esille. Ei minulla olekaan aavistusta (tai mielenkiintoa), kuka olet, kunhan nyt vain ihmettelin tuota halua olla neutraali sukupuolen suhteen, koska yliopistollakin ollaan, mutta leimaava puute on ok. Ihmettelen myös, miksi et keskity argumentoimaan näkemyksiäsi, vaan alat keksimään minulle neuropsykologisia diagnooseja vain siksi, että et ymmärtänyt kysymystäni tai et lukenut viestiäni kunnolla. Tulee vaikutelma, että sivistys on sulle sitä, että tehdään niin kuin muutkin (eli ei yliopistolla hengaillessa käytetä sukupuolittavia termejä), mutta älyllinen kiinnostus asioihin loppuu sitten siihen.
Olen neutraali muidenkin asioiden suhteen, koska tapanani ei ole olla totuuden torvi. Anonyymina voi tehdä kuitenkin yhteiskunnallisia huomioita, mitkä eivät edes tule kenellekään yllätyksenä. Olisi tekopyhää väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?
Luultavimmin kyseessä ei ole heteropariskunta.
On tärkeää tietää miten ihminen hankaa itselleen orgasmin. Muuten sosiaalinen kanssakäyminen ei ole luonnollista ja luontevaa kun ei voi ajatella häntä harrastamassa seksiä.
Huoh! No ei se nytvihan noinkaan ole … suurin osa hyväksyy sekä homot että heterot ( ja niiden liitot), olen itsekin vähemmistön edustaja, mutta on tosi outoa että sitä, kumpaa sukupuolta oma kumppani on, pitää salata.
Ap
Sinulla on kummallinen käsitys siitä, mikä on salaamista.
Eri
Miksi se mies on siinä (avio)mies mutta nainen ei ole (avio)nainen vaan vaimo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Eli ilmeisesti et osaa vastata siihen kysymykseen, jonka kysyin, vaikka kysyin sen uudelleen?
Jos et osaa vetää suoraa johtopäätöstä tuosta, mene opiskelemaan vähän lisää.
Ei se liipannut läheltäkään sitä asiaa, jota kysyin. Yritetään vielä kerran:
Miksi on junttia tyypitellä ihmisiä yhden sosio-ekonomisrn muuttujan mukaan, kun muuttuja on sukupuoli? Miksi ei ole junttia tyypitellä ihmisiä muiden sosio-ekonomisten muuttujien mukaan (yhteiskuntaluokka, koulutustaso) ja nimitellä heitä vaikkapa rahvaaksi?
Mistä olet saanut päähäsi että puhuttelen elävässä elämässä rahvasta rahvaana. Pitäydyn livenä kommentoimasta toisten koulutusta millään tavalla. Tekemäni johtopäätökset pysyvät tiukasti oman pään sisällä, koska en ole mikään moottoriturpa. Vaikutat autistiselta jankkaajalta.
En kysynyt elävästä elämästä mitään. Mulle riittää ihan tuo, miten puhut muista ihmisistä täällä. Kyse on siis kohdallasi ulkokultaisuudesta: kun on muotia häivyttää sukupuolta, teet sen ryhmäpaineesta johtuen. Kuitenkin voit toisesta suupielestä puhua leimaavasti muista ihmisistä samalla kuin kertaat liturgiaa sukupuolineutraaliuden tärkeydestä. Ja jos joku ihminen esittää kysymyksiä narratiivistasi, tulee lisää haukkumista. Mutta ei mielestäsi kuitenkaan rahvaanomaista, toisin kuin käyttää sellaisia sanoja kuin vaimo tai mies?
Mikä pointta olisi anonyymiudessa, jos pitää editoida itseä? Ei sinulla ole aavistustakaan kenen ajatuksia luet. Rahvaanomaisuus ei ole synti, mutta kyllä sen jokainen tunnistaa.
Ainakin anonyymius paljastaa tuollaisen ulkokultaisen ajattelun, jota tuot kirjoituksissasi esille. Ei minulla olekaan aavistusta (tai mielenkiintoa), kuka olet, kunhan nyt vain ihmettelin tuota halua olla neutraali sukupuolen suhteen, koska yliopistollakin ollaan, mutta leimaava puute on ok. Ihmettelen myös, miksi et keskity argumentoimaan näkemyksiäsi, vaan alat keksimään minulle neuropsykologisia diagnooseja vain siksi, että et ymmärtänyt kysymystäni tai et lukenut viestiäni kunnolla. Tulee vaikutelma, että sivistys on sulle sitä, että tehdään niin kuin muutkin (eli ei yliopistolla hengaillessa käytetä sukupuolittavia termejä), mutta älyllinen kiinnostus asioihin loppuu sitten siihen.
Ei sillä ole sukupuolen kanssa tekemisistä. Puoliso ja (elämän)kumppani viittaavat pitkäaikaiseen ja pysyvään parisuhteeseen.
Ite ainakin käytän termiä kumppani kun en keksi parempaakaan. Oon liian vanha sanomaan poikaystävä mut liian nuori puhumaan miesystävästä. Miesystävä kuulostaa vielä jotenkin tönköltä ja "mun mies" vasta tyhmältä kuulostaakin. Tutuille voin tietysti puhua ihan nimellä eikä mulla ole vähemmän tutuille mitään tarvetta korostaa mitä sukupuolta se kumppani nyt onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse käytän myös mieluummin näitä kumppani tyylisiä, jotenkin mies tai ukko tai äijä termit vaan on niin ... karseita.
En myöskään haluaisi itseäni kutsuttavan nainen tai muija tms.
Ehkä lapseni eivät halua olla poika ja tyttö.
Äitini ei halua olla nainen, isäni mies. Ainakaan mun mies :DD
Tuossa vastauksia.
No voi jessus että yksinkertaiset Perusasiat voi nykyihmisillä mennä vaikeiksi! Sääliks käy ei voi muuta todeta näihin tällaisiin identiteettiongelmiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Eli ilmeisesti et osaa vastata siihen kysymykseen, jonka kysyin, vaikka kysyin sen uudelleen?
Jos et osaa vetää suoraa johtopäätöstä tuosta, mene opiskelemaan vähän lisää.
Ei se liipannut läheltäkään sitä asiaa, jota kysyin. Yritetään vielä kerran:
Miksi on junttia tyypitellä ihmisiä yhden sosio-ekonomisrn muuttujan mukaan, kun muuttuja on sukupuoli? Miksi ei ole junttia tyypitellä ihmisiä muiden sosio-ekonomisten muuttujien mukaan (yhteiskuntaluokka, koulutustaso) ja nimitellä heitä vaikkapa rahvaaksi?
Mistä olet saanut päähäsi että puhuttelen elävässä elämässä rahvasta rahvaana. Pitäydyn livenä kommentoimasta toisten koulutusta millään tavalla. Tekemäni johtopäätökset pysyvät tiukasti oman pään sisällä, koska en ole mikään moottoriturpa. Vaikutat autistiselta jankkaajalta.
En kysynyt elävästä elämästä mitään. Mulle riittää ihan tuo, miten puhut muista ihmisistä täällä. Kyse on siis kohdallasi ulkokultaisuudesta: kun on muotia häivyttää sukupuolta, teet sen ryhmäpaineesta johtuen. Kuitenkin voit toisesta suupielestä puhua leimaavasti muista ihmisistä samalla kuin kertaat liturgiaa sukupuolineutraaliuden tärkeydestä. Ja jos joku ihminen esittää kysymyksiä narratiivistasi, tulee lisää haukkumista. Mutta ei mielestäsi kuitenkaan rahvaanomaista, toisin kuin käyttää sellaisia sanoja kuin vaimo tai mies?
Mikä pointta olisi anonyymiudessa, jos pitää editoida itseä? Ei sinulla ole aavistustakaan kenen ajatuksia luet. Rahvaanomaisuus ei ole synti, mutta kyllä sen jokainen tunnistaa.
Ainakin anonyymius paljastaa tuollaisen ulkokultaisen ajattelun, jota tuot kirjoituksissasi esille. Ei minulla olekaan aavistusta (tai mielenkiintoa), kuka olet, kunhan nyt vain ihmettelin tuota halua olla neutraali sukupuolen suhteen, koska yliopistollakin ollaan, mutta leimaava puute on ok. Ihmettelen myös, miksi et keskity argumentoimaan näkemyksiäsi, vaan alat keksimään minulle neuropsykologisia diagnooseja vain siksi, että et ymmärtänyt kysymystäni tai et lukenut viestiäni kunnolla. Tulee vaikutelma, että sivistys on sulle sitä, että tehdään niin kuin muutkin (eli ei yliopistolla hengaillessa käytetä sukupuolittavia termejä), mutta älyllinen kiinnostus asioihin loppuu sitten siihen.
Olen neutraali muidenkin asioiden suhteen, koska tapanani ei ole olla totuuden torvi. Anonyymina voi tehdä kuitenkin yhteiskunnallisia huomioita, mitkä eivät edes tule kenellekään yllätyksenä. Olisi tekopyhää väittää muuta.
"Olen neutraali muidenkin asioiden suhteen, koska tapanani ei ole olla totuuden torvi. Anonyymina voi tehdä kuitenkin yhteiskunnallisia huomioita, mitkä eivät edes tule kenellekään yllätyksenä. Olisi tekopyhää väittää muuta."
Niin. Mutta mielestäni sivistynyttä on se, että myös ymmärtää sitä, mitä sanojen käytön takana on. Ja jos on eri mieltä sanojen käyttämisestä, valitsee sitten toisin sen perusteella, mitä ajattelee. Se, että tekee niin kuin muutkin, ei ole mikään osoitus sivistymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytän myös mieluummin näitä kumppani tyylisiä, jotenkin mies tai ukko tai äijä termit vaan on niin ... karseita.
En myöskään haluaisi itseäni kutsuttavan nainen tai muija tms.
Ehkä lapseni eivät halua olla poika ja tyttö.
Äitini ei halua olla nainen, isäni mies. Ainakaan mun mies :DD
Tuossa vastauksia.
No voi jessus että yksinkertaiset Perusasiat voi nykyihmisillä mennä vaikeiksi! Sääliks käy ei voi muuta todeta näihin tällaisiin identiteettiongelmiin.
Ap
Toisille ihmiset on yksilöitä, sulle vain sukupuolia. Herää kysymys kummasta tässä tulee olla enemmän huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku puhuu kumppanista tai partnerista, niin oletan että asiaan liittyy jotain kummallista.
Mitä tarkalleen ottaen oletat?
Miksi?
Onko sinulle sattunut jotain?
Usein taustalta löytyy jokin poikkeava tai ongelmallinen suhtautuminen sukupuoleen.
Ei vaan yleensä ihmisillä on ihan nimet.
Nimen käyttö on itsellekin luontevin, jos kuuntelijat tietävät puolisoni nimeltä.
Nimen käyttö on hyvä myös. Ja jos kuuntelijat eivät tietäisi puolisoasi ennakolta, voisihan lisätä esim että ”Sami eli minun mieheni” tai Anu, avovaimoni”.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Eli ilmeisesti et osaa vastata siihen kysymykseen, jonka kysyin, vaikka kysyin sen uudelleen?
Jos et osaa vetää suoraa johtopäätöstä tuosta, mene opiskelemaan vähän lisää.
Ei se liipannut läheltäkään sitä asiaa, jota kysyin. Yritetään vielä kerran:
Miksi on junttia tyypitellä ihmisiä yhden sosio-ekonomisrn muuttujan mukaan, kun muuttuja on sukupuoli? Miksi ei ole junttia tyypitellä ihmisiä muiden sosio-ekonomisten muuttujien mukaan (yhteiskuntaluokka, koulutustaso) ja nimitellä heitä vaikkapa rahvaaksi?
Mistä olet saanut päähäsi että puhuttelen elävässä elämässä rahvasta rahvaana. Pitäydyn livenä kommentoimasta toisten koulutusta millään tavalla. Tekemäni johtopäätökset pysyvät tiukasti oman pään sisällä, koska en ole mikään moottoriturpa. Vaikutat autistiselta jankkaajalta.
En kysynyt elävästä elämästä mitään. Mulle riittää ihan tuo, miten puhut muista ihmisistä täällä. Kyse on siis kohdallasi ulkokultaisuudesta: kun on muotia häivyttää sukupuolta, teet sen ryhmäpaineesta johtuen. Kuitenkin voit toisesta suupielestä puhua leimaavasti muista ihmisistä samalla kuin kertaat liturgiaa sukupuolineutraaliuden tärkeydestä. Ja jos joku ihminen esittää kysymyksiä narratiivistasi, tulee lisää haukkumista. Mutta ei mielestäsi kuitenkaan rahvaanomaista, toisin kuin käyttää sellaisia sanoja kuin vaimo tai mies?
Mikä pointta olisi anonyymiudessa, jos pitää editoida itseä? Ei sinulla ole aavistustakaan kenen ajatuksia luet. Rahvaanomaisuus ei ole synti, mutta kyllä sen jokainen tunnistaa.
Ainakin anonyymius paljastaa tuollaisen ulkokultaisen ajattelun, jota tuot kirjoituksissasi esille. Ei minulla olekaan aavistusta (tai mielenkiintoa), kuka olet, kunhan nyt vain ihmettelin tuota halua olla neutraali sukupuolen suhteen, koska yliopistollakin ollaan, mutta leimaava puute on ok. Ihmettelen myös, miksi et keskity argumentoimaan näkemyksiäsi, vaan alat keksimään minulle neuropsykologisia diagnooseja vain siksi, että et ymmärtänyt kysymystäni tai et lukenut viestiäni kunnolla. Tulee vaikutelma, että sivistys on sulle sitä, että tehdään niin kuin muutkin (eli ei yliopistolla hengaillessa käytetä sukupuolittavia termejä), mutta älyllinen kiinnostus asioihin loppuu sitten siihen.
Ei sillä ole sukupuolen kanssa tekemisistä. Puoliso ja (elämän)kumppani viittaavat pitkäaikaiseen ja pysyvään parisuhteeseen.
"Ei sillä ole sukupuolen kanssa tekemisistä. Puoliso ja (elämän)kumppani viittaavat pitkäaikaiseen ja pysyvään parisuhteeseen."
Tuo ei liity oikeastaan mitenkään siihen, mitä tuossa kirjoitin. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan, että joku käyttää sanoja kumppani tai puoliso.
Nimen käyttö on hyvä myös. Ja jos kuuntelijat eivät tietäisi puolisoasi ennakolta, voisihan lisätä esim että ”Sami eli minun mieheni” tai Anu, avovaimoni”.
Ap
Tai Sami / Anu kumppanini. Toimii molemmissa. Ei mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon aika usein "puoliso". Jotenkin outoa sanoa mies. Niin kuka mies? Jos suomen kielessä olisi vastaava sana kuin "husband" niin juttu olisi eri. Aviomies on jotenkin tarkoituksenhakuinen ja kiusallinen. PUOLISO taas käyttää minusta termiä vaimo. Siihen sentään on jotenkin lyhyt ja ytimekäs järkevä termi mutta eikö sekin olisi outoa, jos mies puhuisi avionaisesta tai pelkästä naisesta?
Tämäkin kuulostaa taas siltä, miten hukassa me nykyisin ollaan itsemme ja identiteettiemme kanssa. Emme meinaa hyväksyä itsellemme mitään ”merkityksiä”.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nimen käyttö on hyvä myös. Ja jos kuuntelijat eivät tietäisi puolisoasi ennakolta, voisihan lisätä esim että ”Sami eli minun mieheni” tai Anu, avovaimoni”.
Ap
Tai Sami / Anu kumppanini. Toimii molemmissa. Ei mitään ongelmaa.
Paitsi jos Sami on vaimo ja Anu mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon aika usein "puoliso". Jotenkin outoa sanoa mies. Niin kuka mies? Jos suomen kielessä olisi vastaava sana kuin "husband" niin juttu olisi eri. Aviomies on jotenkin tarkoituksenhakuinen ja kiusallinen. PUOLISO taas käyttää minusta termiä vaimo. Siihen sentään on jotenkin lyhyt ja ytimekäs järkevä termi mutta eikö sekin olisi outoa, jos mies puhuisi avionaisesta tai pelkästä naisesta?
Tämäkin kuulostaa taas siltä, miten hukassa me nykyisin ollaan itsemme ja identiteettiemme kanssa. Emme meinaa hyväksyä itsellemme mitään ”merkityksiä”.
Ap
Tai jos hyväksymme, ne ovat sellaisia, joilla ei ole reaalimaailman kanssa tekemistä, kuten "muunsukupuolinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimen käyttö on hyvä myös. Ja jos kuuntelijat eivät tietäisi puolisoasi ennakolta, voisihan lisätä esim että ”Sami eli minun mieheni” tai Anu, avovaimoni”.
Ap
Tai Sami / Anu kumppanini. Toimii molemmissa. Ei mitään ongelmaa.
Paitsi jos Sami on vaimo ja Anu mies.
Toimii silti. Kumppania voi käyttää kummastakin. Molemmilla sama sana. Siksi se onkin niin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon aika usein "puoliso". Jotenkin outoa sanoa mies. Niin kuka mies? Jos suomen kielessä olisi vastaava sana kuin "husband" niin juttu olisi eri. Aviomies on jotenkin tarkoituksenhakuinen ja kiusallinen. PUOLISO taas käyttää minusta termiä vaimo. Siihen sentään on jotenkin lyhyt ja ytimekäs järkevä termi mutta eikö sekin olisi outoa, jos mies puhuisi avionaisesta tai pelkästä naisesta?
Tämäkin kuulostaa taas siltä, miten hukassa me nykyisin ollaan itsemme ja identiteettiemme kanssa. Emme meinaa hyväksyä itsellemme mitään ”merkityksiä”.
Ap
Kehtaatkin väittää noin.
Olen äiti, ja sitä ei ole mitään merkitystä?
Juu en hyväksy olevani äiti koska enhän hyväksy sen merkitystä.
Olen myös tytär, mutta sitäkään en hyväksy.
Olen myös sisko, sitäkään en hyväksy.
Olen myös itse jonkun lapsi, sitäkään en varmaan hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku puhuu kumppanista tai partnerista, niin oletan että asiaan liittyy jotain kummallista.
Mitä tarkalleen ottaen oletat?
Miksi?
Onko sinulle sattunut jotain?
Usein taustalta löytyy jokin poikkeava tai ongelmallinen suhtautuminen sukupuoleen.
Ei vaan yleensä ihmisillä on ihan nimet.
Nimen käyttö on itsellekin luontevin, jos kuuntelijat tietävät puolisoni nimeltä.
Nimen käyttö on hyvä myös. Ja jos kuuntelijat eivät tietäisi puolisoasi ennakolta, voisihan lisätä esim että ”Sami eli minun mieheni” tai Anu, avovaimoni”.
Ap
Mihin tarvitset tiedon, onko joku vihitty puoliso (sic) vai asutaanko vain yhdessä? Mikä sinua oikein vaivaa? Jos sanoo ”Anu, puolisoni”, tai ”Sami, kumppanini” niin mikä tieto tässä jää puuttumaan, johon sinulla mielestäsi olisi oikeus?
Mä puhun mun miehistä: mies ja pojat. Ne on mun miehet. Mulla on monta.