Miksi nykyisin mainitaan: ”kumppani” tai ”puoliso”?
Silloin kun asiaan viitataan. Miksi sitä sukupuolimääritettä varotaan tuomasta esiin?
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on ihan käypä termi silloin, kun ei syystä tai toisesta halua tarkentaa sukupuolta tai suhteen laatua.
Minkä takia hetero ei haluaisi ilmaista puolisonsa sukupuolta? Outoa.
Jos ei koe siihen mitään tarvetta.
Jos sanoisin tyttöystävä tai avovaimo, niin sitten valitettaisiin, kuinka hieron omaa seksuaalisuuttani toisten naamaan. Ei voi voittaa.
N47
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?
Kyllä pitäisi rohkeasti saada sanoa penis ja emätin kun puhutaan lapsen vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Vierailija kirjoitti:
Käytän puolisostani sanaa puoliso, kun puhun hänestä ihmisille, jotka eivät tiedä ja tunne puolisoani. Puoliso-sana on tasavertainen ja sukupuolineutraali käsite. Mielestäni vaimo-sana on alistava. Vaimo on suhteessa toiseen, eikä itsensä kuten mies. Vaimosta tulee mieleen joku miehen alaisuudessa oleva kotirouva. Puolisoni ei ole sellainen. Toiseksi en halua joka tilanteessa tulla kaapista, ja siksi puoliso-sana tuntuu helpolta käyttää.
Tuo, että pidät vaimo-sanaa alistavana, kertonee ehkä jonkinlaisesta naisiin kohdistuvasta halveksunnasta. (Vaimo-sana muuten tulee muuten kantauralista ja tarkoittaa alunperin henkeä, sydäntä tai sielua. Virossa vaim tarkoittaa edelleen henkeä. Monelle on tuttu sanapari püha vaim, pyhä henki.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Eli ilmeisesti et osaa vastata siihen kysymykseen, jonka kysyin, vaikka kysyin sen uudelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu ihmisestä, mun tuttavapiirissä suurin osa puhuu miehestä tai vaimosta, ollaan keski-ikäisiä.
Juuri noin, hyvä te :)
Ap
.😅😁 Just just !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Eli ilmeisesti et osaa vastata siihen kysymykseen, jonka kysyin, vaikka kysyin sen uudelleen?
Jos et osaa vetää suoraa johtopäätöstä tuosta, mene opiskelemaan vähän lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?
Luultavimmin kyseessä ei ole heteropariskunta.
On tärkeää tietää miten ihminen hankaa itselleen orgasmin. Muuten sosiaalinen kanssakäyminen ei ole luonnollista ja luontevaa kun ei voi ajatella häntä harrastamassa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?
Kyllä pitäisi rohkeasti saada sanoa penis ja emätin kun puhutaan lapsen vanhemmista.
Taas yksi näistä, jotka ajattelevat vain muiden sukupuolielimiä.
Mitä tekemistä sillä on sukupuolen kanssa ?. Jos on avopari, ei ole mielekästä sanoa, vaimo, tai aviomies, se on kumppani luontevasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän puolisostani sanaa puoliso, kun puhun hänestä ihmisille, jotka eivät tiedä ja tunne puolisoani. Puoliso-sana on tasavertainen ja sukupuolineutraali käsite. Mielestäni vaimo-sana on alistava. Vaimo on suhteessa toiseen, eikä itsensä kuten mies. Vaimosta tulee mieleen joku miehen alaisuudessa oleva kotirouva. Puolisoni ei ole sellainen. Toiseksi en halua joka tilanteessa tulla kaapista, ja siksi puoliso-sana tuntuu helpolta käyttää.
Jotenkin tällä tavoin olen itsekin asian ajatellut. Vaimo-sanassa on jotenkin ikävä kaiku juuri tuolla tavalla kun kuvailet ja sen takia ajatus puolisosta oli helpompi nyt kun olemme menossa naimisiin. Sitten luin vaimo-sanan etymologiasta ja se on paljon kuvaavampi ja kauniimpi kuin tuo mielikuva. Vaimo-sanan erilaiset muodot ovat tarkoittaneet paitsi aikuista naista, myös sydäntä, henkeä ja sielua. Sen erilaiset muodot ovat tarkoittaneet esim. äykästä ja henkevää tai henkilöä joka ihastuttaa tai innostaa. Todennäköisin alkuperäinen tarkoitus on ollut henki, sielu. Se kuvaa paljon paremmin sitä mitä kumppanini minulle on, hän on henki ja sielu, ihastuttava ja innostava ja todellakin älykäs. Jotenkin surullista miten noin voimakas sana on naisen aseman huononemisen myötä typistynyt tuollaiseen mielikuvaan mikä siitä sinulle ja minulle on tullut.
Puolisossa taas pidän siitä neutraaliudesta. Olen kyllä ihan avoimesti hetero, mutta eipä minun suuntautumiseni tai kumppanini sukupuoli kenellekään toiselle kuulu saati sillä pitäisi olla mitään merkitystä muille.
Olipa kiva kirjoitus. Onnea teille naimisiin menon johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Eli ilmeisesti et osaa vastata siihen kysymykseen, jonka kysyin, vaikka kysyin sen uudelleen?
Jos et osaa vetää suoraa johtopäätöstä tuosta, mene opiskelemaan vähän lisää.
Ei se liipannut läheltäkään sitä asiaa, jota kysyin. Yritetään vielä kerran:
Miksi on junttia tyypitellä ihmisiä yhden sosio-ekonomisrn muuttujan mukaan, kun muuttuja on sukupuoli? Miksi ei ole junttia tyypitellä ihmisiä muiden sosio-ekonomisten muuttujien mukaan (yhteiskuntaluokka, koulutustaso) ja nimitellä heitä vaikkapa rahvaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?
Luultavimmin kyseessä ei ole heteropariskunta.
On tärkeää tietää miten ihminen hankaa itselleen orgasmin. Muuten sosiaalinen kanssakäyminen ei ole luonnollista ja luontevaa kun ei voi ajatella häntä harrastamassa seksiä.
Juurikin näin! Eikä voi kuvitella itseään nussimassa keskustelukumppania kun ei tiedä mihin aukkoon nytkyttää siemensyöksyn.
Me seurusteltiin miehen kanssa 7 vuotta, ennen kuin muutettiin yhteen. Kyllä minä pitkään häntä kutsuin "poikaystäväksi", joka kuvasi sitä, että me seurustellaan, mutta ei asuta yhdessä.
Sain kuitenkin Briteissä vähän negatiivista palautetta kun kutsuin poikaystävääni "boyfriend". Sain pitkän luennon siitä, että emme ole enää mitään teinejä. Sanottiin, että minun pitäisi kutsua häntä spouse tai male friend. Kumpikaan ei kuullostanut korvaani hyvältä.
Myöhemmin muutettiin yhteen ja kutsun häntä nyt puolisoksi tai spouse. Joka tietysti on hyvin epämääräinen sana, koska se ei kuvaa olemmeko avio-vai avoliitossa. Suomessa on ihan hyvä sana tähän avopuoliso. Mutta englannissa ei taida vastaava olla? Siksi usein käytänkin britti- tai jenkkituttujen kanssa sanaa "hubby" tai "husband". En jaksa selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole kontekstissa yleensä merkitystä. Rahvas käyttää toisia termejä.
Eli jaottelu sukupuoliin on tyhmää ja vanhanaikaista, mutta muiden sosioekonomisten muuttujien perusteella saa jaotella ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen?
Ei vaan jaan informaatota mahdollisimman vähän. Paremmin minut tunteva tietää myös puolisoni nimen, joten hän kykenee tekemään valistuneen arvauksen hänen sukupuolestaan.
Kysyin siitä, että jaat ihmiset rahvaaseen ja parempaan väkeen sen perusteella, mitä termejä he käyttävät, ja kysyin, onko se sitten ok, jos ei ole ok käyttää sukupuolittuneita termejä. Minua ei nyt kiinnosta se, millaista informaatiota muille jaat tai olet jakamatta, kysyin ihan muuta asiaa.
Kielenkäyttö korreloi ihmisen sivistys- ja koulutustason kanssa. Koulutettu ihminen käyttää huomattavasti todennäköisemmin neutraalia sanastoa. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö kaikki samat termit osaisi ja ymmärtäisi. Mutta erilaisissa ympäristössä, missä ihmiset viettävät aikaansa, käytetään erilaista kieltä.
En kysynyt tuotakaan. Kysyin, miten sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttäminen on rahvaanomaista, mutta muunlaisten sosioekonomisiin muuttujiin perustuva jaottelu (rahvas - ei-rahvas) on ok. (Sukupuolihan on yksi sosioekonomisista muuttujista, mutta ilmeisesti nyt sitten jonkinlainen tabu.)
Se nyt vaan on faktaa, ettei vaikkapa yliopistolla muijitella, akoitella, äijitellä tai ukotella. Vaimo/mies ovat noihin nähden vielä kunnioittavan kuuloisia termejä.
Eli ilmeisesti et osaa vastata siihen kysymykseen, jonka kysyin, vaikka kysyin sen uudelleen?
Jos et osaa vetää suoraa johtopäätöstä tuosta, mene opiskelemaan vähän lisää.
Ei se liipannut läheltäkään sitä asiaa, jota kysyin. Yritetään vielä kerran:
Miksi on junttia tyypitellä ihmisiä yhden sosio-ekonomisrn muuttujan mukaan, kun muuttuja on sukupuoli? Miksi ei ole junttia tyypitellä ihmisiä muiden sosio-ekonomisten muuttujien mukaan (yhteiskuntaluokka, koulutustaso) ja nimitellä heitä vaikkapa rahvaaksi?
Mistä olet saanut päähäsi että puhuttelen elävässä elämässä rahvasta rahvaana. Pitäydyn livenä kommentoimasta toisten koulutusta millään tavalla. Tekemäni johtopäätökset pysyvät tiukasti oman pään sisällä, koska en ole mikään moottoriturpa. Vaikutat autistiselta jankkaajalta.
Puolisoa en ole käyttänyt koskaan, koska en ole koskaan ollut kenenkään puoliso eikä kukaan minun, vaikka parisuhteessa oltaisiinkin. Poikaystävä/miesystävä tai mies ei myöskään sovi suuhuni. Kumppania käytän silloin, kun en jostain syystä halua mainita toista nimellä. Ylipäätään aika harvoin tulee puhuttua toisesta ja silloin puhun nimellä.
Annas kun kerron: suurin syy on suomenkieli ja se, että aikuiset ihmiset ovat entistä useammin avoliitossa tai seurustelusuhteessa. Ollaan harvemmin mies ja vaimo siten kuin ne perinteisesti tarkoittavat: naimisissa oleva pari
Sitten joskus 1970-luvulla on keksitty nykyihmisille näppylöitä aiheuttavat termit avomies ja avovaimo. Kukaan ei halua oikein käyttää niitä koska korostavat suhteen laatua ”avoliitossa”.
Sitten ovat ne kaikkien karttelemat, suhteen tuoreutta vaikkapa työpaikalla korostavat miesystävä ja naisystävä saati joskus keski-ikäistenkin käyttämät poikaystävä ja tyttöystävä.
Viimeksimainitut kuulostavat kamalilta keski-ikäisen suusta ja toisaalta miesystävä ja naisystävä harmillisen vähäpätöiseltä, muttei oikein voi sanoa vaimo tai mies, koska vain seurustellaan. Silloin sanotaan kätevästi ja parisuhteen pysyvyyttä korostavasti puoliso tai kumppani.