Lapsen opiskelun tukeminen ja nykyinen mies
Noni, kertokaas te jo aikuisen mutta opiskelevan lapsen vanhemmat miten tuette lapsianne taloudellisesti? Tällä hetkellähän opintorahaa jää lapsen vuokranmaksun jäljeen käteen alta 50€/kuu. Mies (ei lapsen isä) alkoi eilen rätistä kun olen lapselle luvannut maksaa mm. auton vakuutukset ja verot sen aika kun opiskelee päätoimenaan. Lapsi käy samalla töissä siten, että perusasioita (ruoka, vaatteet) ei hälle tarvi ostaa vaan pärjää niiden suhteen omillaan. Ollaan maalta, ja täällä on aivan tavallista että lapselle on hankittu oma kulkine, lapsi tosin asuu kaupungissa opiskelemassa mutta auto helpottaa mm. töissä- ja kotonakäyntiä, ei tarvitse kuskailla bussille ja takaisin (yli 20km suunta). Ja eikös se nyt ole ihan minun asiani, mitä/miten lastani omilla rahoillani tuen?
Miehellä itsellään on ollut ankea lapsuus, ei puhettakaan että olisi saanut vanhemmiltaan yhtään mitään rahallista tukea, ottaako se nyt vaan sitten niin koville katsoa vierestä kun toinen lapsi saa jotain sellaista mikä häneltä itseltään on puuttunut?
Lisätään nyt vielä, että koska mies katsoo meidän avioliitossa elävän yhteistä taloutta (meillä on omat tilit ja tulot, jos joskus mieheltä olenkin jotain lainannut olen tasan aina pitänyt huolen että maksan takaisin koska hän on parempituloinen ihan vain jotta hän ei pääsisi asiasta koskaan sanomaan - olen aina ollut tarkka siitä että pärjään omillani - näköjään immarmattaa silti -> raha, hallinnan väline hänelle?) niin hän on kuulemma aisankannattaja kun "meidän yhteisiä varoja" valuu toisen miehen lapselle 🤯
Kommentit (81)
Jos lapsesi tukeminen menee sinun varoistasi, ei miehellä pitäisi olla asiaan mitään nokan koputtamista. Itse myös tuetaan opiskelijaa niin paljon kuin pystymme. Mites lapsen isä muuten, avustaako hän lastaan?
Miksi olet tuollaisen olion kanssa?
Ikävä tilanne. Totta kai saat rahoillasi tehdä mitä haluat, hyvä että tuet lastasi.
Lapsen isä ei osallistu tällä hetkellä pitkäaikaisen sairastumisen vuoksi yhtä paljon kuin minä. En sitä koe kumminkaan itse ongelmana, jos itse haluan lastani omista varoistani tukea. Tai sen ei pitäisi ainakaan olla nyk. miehen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isä ei osallistu tällä hetkellä pitkäaikaisen sairastumisen vuoksi yhtä paljon kuin minä. En sitä koe kumminkaan itse ongelmana, jos itse haluan lastani omista varoistani tukea. Tai sen ei pitäisi ainakaan olla nyk. miehen ongelma.
ei jos pystyt maksaan myös puolet teidän kuluista
Me kumpikin ollaan maksettu opiskelevien lasten kuluja, joten sen suhteen meidän tilanne on eri. Isompia kuten joskus vuokria on maksettu yhdessä sopien, pienemmistä on sovittu vain lapsen kanssa. Meillä on omat rahat, joten kummallakaan ei ole mitään sanomista toisen rahankäyttöön jos yhteiset menot saa hoidettua. En kuuntelisi tuollaista nillitystä mieheltä hetkeäkään.
Säälittävää, että et osaa olla yksin vaan roikut jossain ääliössä. Mene kävelylle miettimään heikkouttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isä ei osallistu tällä hetkellä pitkäaikaisen sairastumisen vuoksi yhtä paljon kuin minä. En sitä koe kumminkaan itse ongelmana, jos itse haluan lastani omista varoistani tukea. Tai sen ei pitäisi ainakaan olla nyk. miehen ongelma.
ei jos pystyt maksaan myös puolet teidän kuluista
Maksan osuuteni laskuista ja lainoista. Mies käy jonkun verran enemmän kaupoissa/tankilla, mutta tekee sen omasta halustaan, ei siksi että pyytäisin taikka että minulla ei olisi siihen varaa.
Jos maksat oman osuutesi asumisesta, ruuasta ym. yhteisistä menoista, on sun oma asia miten ylijäävän osan käytät.
Tosin kyllähän se tietysti saattaisi puolisona harmittaa, jos käytät kaiken ylijäävän osan aikuiseen lapseesi, etkä esim. yhteisiin juttuihin puolisosi kanssa.
Mulla on aikuinen opiskeleva lapsi, jolle annan kuukausittain rahaa. Auton hankita kuulostaa isolta sijoitukselta, mutta ymmärrän että maaseudulla välttämätön.
Anna miehen valittaa. Sinun rahat, sinun oikeus käyttää niitä. Mutta sinun päätös on myös, jaksatko kuunnella miehen valitusta.
Ikävää kun uusperheriidat jatkuvat vielä senkin jälkeen kun lapset ei asu enää kotona.
Auto kaupungissa on ylellisyystarvike, mutta tietenkin helpottaa elämää, ja se on ihan sinun päätöksesi, jos haluat lapsellesi auton kulut maksaa.
Tietenkin sinun pitää myös ymmärtää, että mies ei välttämättä enää halua maksaa isompaa osuutta kauppa- ja bensakuluista, ja se on taas yhtälailla hänen päätöksensä, reilumpaa muutenkin olisi kahden aikuisen taloudessa maksaa nämä puoliksi.
Et kertonut, mihin mies perustaa väitteen siitä että "yhteisiä varoja" valuu sinun lapsellesi, pelkästään tnoihin kauppa- ja bensakuluihinko? Vai maksaako hän muitakin yhteisiä menojanne nyt uudessa tilanteessa?
Sinä maksat omilla rahoillasi lapsesi menoja.
Monille, myös miehille, tulee yllätyksenä, että lapsi on aina äidin ja isän ykkösihmissuhde.
Sellaista romanttista/ seksuaalista/intellektuaalista suhdetta ei ole olemassa, joka ohittaisi oikeassa elämässä vanhemman ja lapsen välisen suhteen.
Suurin osa rakkauslauluista; voisin kuolla puolestasi-lätinä, on totta vain vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa.
Heippa nykyiselle ankeuttaja ukollesi. Mieti nut illalla taas ”saunan jälkeen” intiimin hetken aikana, onko hän tosiaan aiheuttamansa pahan mielen arvoinen?
Vierailija kirjoitti:
Jos maksat oman osuutesi asumisesta, ruuasta ym. yhteisistä menoista, on sun oma asia miten ylijäävän osan käytät.
Tosin kyllähän se tietysti saattaisi puolisona harmittaa, jos käytät kaiken ylijäävän osan aikuiseen lapseesi, etkä esim. yhteisiin juttuihin puolisosi kanssa.
Mulla on aikuinen opiskeleva lapsi, jolle annan kuukausittain rahaa. Auton hankita kuulostaa isolta sijoitukselta, mutta ymmärrän että maaseudulla välttämätön.
Niin siis ap:n lapsi asuu kaupungissa, tietty jos käy useita kertoja viikossa "kotona" eli äidin luona niin tietenkin se on kiva ettei tarvitse kulkea bussilla sitä matkaa. Toisaalta maalla asuvat lapset ovat todennäköisesti myöspienestä asti tottuneet menemään autolla, ensin kuskataan, sitten kulkevat mopoautoilla ja mönkkäreillä. Eivät siis kaupungissakaan tykkää kulkea bussilla, ja helpottaahan se paljon elämää. On hienoa kun vanhemmat tukevat lapsiaan kun siihen on mahdollisuus.
Minulla ei edes ole omia lapsia, mutta olen aina tukenut ja muistanut sisarusteni lapsia mm. antamalla syntymäpäivinä ja jouluna rahalahjoja ja heidän opiskellessaan olen silloin tällöin myös antanut pieniä rahasummia ja arvatkaapa onko tämä asia herättänyt keskustelua ja arvosteluakin. Olen itse kasvanut niukoissa oloissa ja tiedän miltä se tuntuu, kun joutuu elää kitkuttamaan vähissä varoissa ja siksi haluan auttaa sen verran kuin pystyn . Jokainen saa mielestäni käyttää omat ja itse ansaitsemansa rahat ihan niin kuin haluaa.
Erään tuttuni mies ei suostu kuskaamaan omaa lastaan junalle. Viisi kilsaa matkaa, mies tekee kotona töitä. Laittaa lukiolaisen kulkemaan pyörällä ko matkan talvellakin.
On olemassa miehiä, joiden ei pitäisi olla lasten lähelläkään. Ei omien, eikä vieraiden.
Minun mieheni auttaa vanhaa kansaneläkkeen varassa olevaa äitiään. Eipä ole koskaan tullut mieleeni sanoa asiasta tai että se olisi jotenkin minulta pois. Päinvastoin ajattelen, että ihanaa kun hän on noin hyväsydäminen.
Vierailija kirjoitti:
Me kumpikin ollaan maksettu opiskelevien lasten kuluja, joten sen suhteen meidän tilanne on eri. Isompia kuten joskus vuokria on maksettu yhdessä sopien, pienemmistä on sovittu vain lapsen kanssa. Meillä on omat rahat, joten kummallakaan ei ole mitään sanomista toisen rahankäyttöön jos yhteiset menot saa hoidettua. En kuuntelisi tuollaista nillitystä mieheltä hetkeäkään.
Jokainen saa omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa, hienoa että tuet lastasi opiskelun aikana. Varmasti arvostaa tätä ja muistaa sen elämässä myöhemmin. Ei koskaan tiedä, vaikka tilanne on joskus tulevaisuudessa toisinpäin. En kuuntelisi mieheltä tuollaista puhetta, kerro hänelle suoraan että kyse on sinun rahoistasi. Nykyinen hallitus on opiskelijoiden tuet vienyt ja monella on vaikeuksia saada rahat riittämään vaikka kävisi myös töissä.
Avioero.