Lue keskustelun säännöt.
Lapsen opiskelun tukeminen ja nykyinen mies
06.06.2026 |
Noni, kertokaas te jo aikuisen mutta opiskelevan lapsen vanhemmat miten tuette lapsianne taloudellisesti? Tällä hetkellähän opintorahaa jää lapsen vuokranmaksun jäljeen käteen alta 50€/kuu. Mies (ei lapsen isä) alkoi eilen rätistä kun olen lapselle luvannut maksaa mm. auton vakuutukset ja verot sen aika kun opiskelee päätoimenaan. Lapsi käy samalla töissä siten, että perusasioita (ruoka, vaatteet) ei hälle tarvi ostaa vaan pärjää niiden suhteen omillaan. Ollaan maalta, ja täällä on aivan tavallista että lapselle on hankittu oma kulkine, lapsi tosin asuu kaupungissa opiskelemassa mutta auto helpottaa mm. töissä- ja kotonakäyntiä, ei tarvitse kuskailla bussille ja takaisin (yli 20km suunta). Ja eikös se nyt ole ihan minun asiani, mitä/miten lastani omilla rahoillani tuen?
Miehellä itsellään on ollut ankea lapsuus, ei puhettakaan että olisi saanut vanhemmiltaan yhtään mitään rahallista tukea, ottaako se nyt vaan sitten niin koville katsoa vierestä kun toinen lapsi saa jotain sellaista mikä häneltä itseltään on puuttunut?
Lisätään nyt vielä, että koska mies katsoo meidän avioliitossa elävän yhteistä taloutta (meillä on omat tilit ja tulot, jos joskus mieheltä olenkin jotain lainannut olen tasan aina pitänyt huolen että maksan takaisin koska hän on parempituloinen ihan vain jotta hän ei pääsisi asiasta koskaan sanomaan - olen aina ollut tarkka siitä että pärjään omillani - näköjään immarmattaa silti -> raha, hallinnan väline hänelle?) niin hän on kuulemma aisankannattaja kun "meidän yhteisiä varoja" valuu toisen miehen lapselle 🤯
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkään maaseudun naisilla ei ollut useinkaan mahdollisuutta kouluttautua. Yleinen kulttuuri oli myös se, että nainen jäi kotiin hoitamaan lapsia ja oli miehen tulojen varassa. Nykytietämyksellä tämä toki tuntuu oudolta, mutta ei mielestäni tuon ajan naisia voi siitä syyttää. Se oli maan tapa. Sama tilanne on vielä nykyäänkin monissa maissa.
- asuinpaikka: oma valinta
- kotiin jääminen: oma valinta
- miehen varaan jättäytyminen; oma valinta
- miehen valinta: oma valinta
Kuulostat ulisijamieheltä, jolla ei koskaan ole tyttöystävää/vaimoa ollut, koska: naisten fiksu valinta.
Olen kuule itsekin tuore eläkeläin. Ei tulisi pieneen mieleenikään kinuta lapsiltani rahaa. Kyllä se on ollut ihan minun oma velvollisuuteni huolehtia rahoistani ja tulevaisuudestani.
Pari juttua: Tuore eläkeläinen on ihan eri sukupolvea kuin lähes 90-vuotias. Kinuaminen on eri asia kuin vapaaehtoinen auttaminen.
90-vuotiaan valinnat:
- Asuinpaikan on aina saanut valita itse
- Äänioikeus on aina ollut
- Miehen on saanut valita itse
- Koulua on ollut tarjolla
- Pelkällä kansakoululla on saanut tehdä töitä jos on viitsinyt niitä tehdä
- Kotiin jääminen oma valinta ja sinne kotiinkin olisi voinut ottaa hoitolapsia ja kai ne lapset joskus on kasvaneetkin niin ettei siellä kotona olisi tarvinnut notkua vuosikymmeniä käsiä heiluttelemassa
Omista valinnoista on omat seuraukset, jotka itse kantaa.
Simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä maksoin puolisoni lapsen matkapuhelinkulut koko hänen lukionjälkeisen opiskelunsa ajan. Ensin amk-tutkinnon ja sitten yliopistotutkinnon ajan. Tottakai perhettä tuetaan sen minkä pystyy
Piti oikein korostaa, että PUOLISON lapsen.
Miten se oli korostettu? Kyllä, kyseessä on nimenomaan puolisoni lapsi, ei minun. meillä ei ole yhteisiä lapsia.
Veljeni perheineen asuu maalla. Heille ei pääse julkisilla mitenkään
Kun on muutettu, on muutettu niin lähelle koulua, että autosta voi luopua.
Hakevat aina bussipysäkiltä, kun tulee kotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo kieltäytyy tukemasta 20-vuotiasta esikoistamme taloudellisesti. Tästä on monta riitaa käyty. Meillä on yhteinen tili niin en oikein voi salaa tukea. Emme ole rikkaita vaan ihan keskituloisia ja meillä on vain yksi alaikäinen lapsi elätettävänä niin kyllä meillä varaa olisi. Olen tämän vuoksi miettinyt tilien eriyttämistä, vaikka ollaan tähän saakka selvitty liki 30 vuotta ilman rahariitoja. Esikoinen joutui nyt muuttamaan takaisin kotiin kun ei kesätöitä löytänyt. Vaikka selvästi kaipaisi itsenäisempää elämää. Toisin kuin aloittajalla, meillä on kyse yhteisistä lapsista.
Järkyttävää. Onko vaimosi sairaalloisen pihi vai mistä moinen johtuu? Yhteiset rahat on huono juttu, jos niitä ei voi käyttää asioihin, jotka on itselle tärkeitä. Itse en halua olla selitysvelvollisuudessa yhdestäkään eurosta kenellekään.
On pihi kuten itsekin olen, mutta ei se ole aikaisemmin lapsiin osunut ennenkuin esikoinen muutti omilleen. Ehkä tämä liittyy siihen, että itse parikymppisenä elätimme itsemme vakituisilla töillä ja opiskelimme myöhemmin kun olimme säästäneet sitä varten. Emme saaneet tukea vanhemmiltamme omassa nuoruudessa, minä siksi kun olen köyhistä oloista, hän siksi kun hyvätuloinen isäsnsä huputteli ja joi rahansa niin että ne olivat aina loppu ennen tilipäivää. Ehkäpä siksi olemme säästäväisiä. Vaimo on myös sitä mieltä että valtio kyllä tukee, ja onkin avustanut nuorta hakemaan kelan tukia. Niitä ei vain oikein kesäksi saa opiskelija. Vaimo ei myöskään ehkä oikein käsitä ettei töihin enää nykyään vaan marssita sisään, kuten asiat olivat silloin 90-luvun loppupuolella kun itse olimme nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkään maaseudun naisilla ei ollut useinkaan mahdollisuutta kouluttautua. Yleinen kulttuuri oli myös se, että nainen jäi kotiin hoitamaan lapsia ja oli miehen tulojen varassa. Nykytietämyksellä tämä toki tuntuu oudolta, mutta ei mielestäni tuon ajan naisia voi siitä syyttää. Se oli maan tapa. Sama tilanne on vielä nykyäänkin monissa maissa.
- asuinpaikka: oma valinta
- kotiin jääminen: oma valinta
- miehen varaan jättäytyminen; oma valinta
- miehen valinta: oma valinta
Kuulostat ulisijamieheltä, jolla ei koskaan ole tyttöystävää/vaimoa ollut, koska: naisten fiksu valinta.
Olen kuule itsekin tuore eläkeläin. Ei tulisi pieneen mieleenikään kinuta lapsiltani rahaa. Kyllä se on ollut ihan minun oma velvollisuuteni huolehtia rahoistani ja tulevaisuudestani.
Pari juttua: Tuore eläkeläinen on ihan eri sukupolvea kuin lähes 90-vuotias. Kinuaminen on eri asia kuin vapaaehtoinen auttaminen.
90-vuotiaan valinnat:
- Asuinpaikan on aina saanut valita itse
- Äänioikeus on aina ollut
- Miehen on saanut valita itse
- Koulua on ollut tarjolla
- Pelkällä kansakoululla on saanut tehdä töitä jos on viitsinyt niitä tehdä
- Kotiin jääminen oma valinta ja sinne kotiinkin olisi voinut ottaa hoitolapsia ja kai ne lapset joskus on kasvaneetkin niin ettei siellä kotona olisi tarvinnut notkua vuosikymmeniä käsiä heiluttelemassa
Omista valinnoista on omat seuraukset, jotka itse kantaa.
Simple.
... oma valinta on myös se että kasvattaa lapsestaan EMPAATTISEN JA FIKSUN, jolloin saa apua häneltä.
Simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä auto on järkevä omistaa, koska jos ajaa kortin, eikä sen jälkeen aja juurikaan autolla vuosikausiin, ei hyvä juttu ollenkaan. Me hankimme lapsillemme autot, että ajokokemusta- ja rutiinia kertyisi heti kortin saatuaan. Opiskeluajan tuimme auton kuluissa.
... oma valinta on myös se että kasvattaa lapsestaan EMPAATTISEN JA FIKSUN, jolloin saa apua häneltä.
Simple.
Oma valinta on kasvattaa hyväksikäytettävä ja manipuloitava lapsi. Kyllä. Kun ei osata omaa elämää elää oma vastuu kantaen, vaan ensin ripustaudutaan mieheen ja sitten poikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä auto on järkevä omistaa, koska jos ajaa kortin, eikä sen jälkeen aja juurikaan autolla vuosikausiin, ei hyvä juttu ollenkaan. Me hankimme lapsillemme autot, että ajokokemusta- ja rutiinia kertyisi heti kortin saatuaan. Opiskeluajan tuimme auton kuluissa.
No kyllä ajamisen oppii uudestaankin, että tuo on ihan hölmö perustelu.
Muuten auto tietenkin helpottaa elämää kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä auto on järkevä omistaa, koska jos ajaa kortin, eikä sen jälkeen aja juurikaan autolla vuosikausiin, ei hyvä juttu ollenkaan. Me hankimme lapsillemme autot, että ajokokemusta- ja rutiinia kertyisi heti kortin saatuaan. Opiskeluajan tuimme auton kuluissa.
P.S. Emmekä ole todellakaan rikkaita, vaan ihan tavallisia keskituloisia. Pihistimme omissa kuluissamme. Lapsillamme elämä oli myös pihistämistä opiskelujen ajan, vaikka autot olikin. Näin toimivat perheet, toinen toistamme tukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkään maaseudun naisilla ei ollut useinkaan mahdollisuutta kouluttautua. Yleinen kulttuuri oli myös se, että nainen jäi kotiin hoitamaan lapsia ja oli miehen tulojen varassa. Nykytietämyksellä tämä toki tuntuu oudolta, mutta ei mielestäni tuon ajan naisia voi siitä syyttää. Se oli maan tapa. Sama tilanne on vielä nykyäänkin monissa maissa.
- asuinpaikka: oma valinta
- kotiin jääminen: oma valinta
- miehen varaan jättäytyminen; oma valinta
- miehen valinta: oma valinta
Kuulostat ulisijamieheltä, jolla ei koskaan ole tyttöystävää/vaimoa ollut, koska: naisten fiksu valinta.
Olen kuule itsekin tuore eläkeläin. Ei tulisi pieneen mieleenikään kinuta lapsiltani rahaa. Kyllä se on ollut ihan minun oma velvollisuuteni huolehtia rahoistani ja tulevaisuudestani.
Pari juttua: Tuore eläkeläinen on ihan eri sukupolvea kuin lähes 90-vuotias. Kinuaminen on eri asia kuin vapaaehtoinen auttaminen.
90-vuotiaan valinnat:
- Asuinpaikan on aina saanut valita itse
- Äänioikeus on aina ollut
- Miehen on saanut valita itse
- Koulua on ollut tarjolla
- Pelkällä kansakoululla on saanut tehdä töitä jos on viitsinyt niitä tehdä
- Kotiin jääminen oma valinta ja sinne kotiinkin olisi voinut ottaa hoitolapsia ja kai ne lapset joskus on kasvaneetkin niin ettei siellä kotona olisi tarvinnut notkua vuosikymmeniä käsiä heiluttelemassa
Omista valinnoista on omat seuraukset, jotka itse kantaa.
Simple.
Ajatusmallisi tässä on simple.
Meillä on kaksi opiskelevaa lasta. Me emme käytä itseemme mitään ylimääräistä, vaan maksan matkojakin lapsille mieluummin kuin menen itse.
En voi käsittää vanhempia, jotka eivät tue lapsiaan tai noita eläkeläisiä, jotka odottavat rahaa lapsiltaan! Itse aion isovanhempanakin mieluummin tinkiä omastani kuin riistää lapsenlapsiltani. Yök oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkään maaseudun naisilla ei ollut useinkaan mahdollisuutta kouluttautua. Yleinen kulttuuri oli myös se, että nainen jäi kotiin hoitamaan lapsia ja oli miehen tulojen varassa. Nykytietämyksellä tämä toki tuntuu oudolta, mutta ei mielestäni tuon ajan naisia voi siitä syyttää. Se oli maan tapa. Sama tilanne on vielä nykyäänkin monissa maissa.
- asuinpaikka: oma valinta
- kotiin jääminen: oma valinta
- miehen varaan jättäytyminen; oma valinta
- miehen valinta: oma valinta
Kuulostat ulisijamieheltä, jolla ei koskaan ole tyttöystävää/vaimoa ollut, koska: naisten fiksu valinta.
Olen kuule itsekin tuore eläkeläin. Ei tulisi pieneen mieleenikään kinuta lapsiltani rahaa. Kyllä se on ollut ihan minun oma velvollisuuteni huolehtia rahoistani ja tulevaisuudestani.
Pari juttua: Tuore eläkeläinen on ihan eri sukupolvea kuin lähes 90-vuotias. Kinuaminen on eri asia kuin vapaaehtoinen auttaminen.
90-vuotiaan valinnat:
- Asuinpaikan on aina saanut valita itse
- Äänioikeus on aina ollut
- Miehen on saanut valita itse
- Koulua on ollut tarjolla
- Pelkällä kansakoululla on saanut tehdä töitä jos on viitsinyt niitä tehdä
- Kotiin jääminen oma valinta ja sinne kotiinkin olisi voinut ottaa hoitolapsia ja kai ne lapset joskus on kasvaneetkin niin ettei siellä kotona olisi tarvinnut notkua vuosikymmeniä käsiä heiluttelemassa
Omista valinnoista on omat seuraukset, jotka itse kantaa.
Simple.
Ajatusmallisi tässä on simple.
Niinhän se on, kun asia on todella yksinkertainen: aikuisella aikuisen vastuu omista päätöksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä auto on järkevä omistaa, koska jos ajaa kortin, eikä sen jälkeen aja juurikaan autolla vuosikausiin, ei hyvä juttu ollenkaan. Me hankimme lapsillemme autot, että ajokokemusta- ja rutiinia kertyisi heti kortin saatuaan. Opiskeluajan tuimme auton kuluissa.
No kyllä ajamisen oppii uudestaankin, että tuo on ihan hölmö perustelu.
Muuten auto tietenkin helpottaa elämää kovasti.
Totta kai oppii, mutta jos autokoulusta on vuosia aikaa, eikä ajokokemusta kertynyt juuri ollenkaan, sanoohan se nyt järkikin, ettei tilanne ratissa kovin kaksinen ole sen uudelleen opettelun aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni perheineen asuu maalla. Heille ei pääse julkisilla mitenkään
Kun on muutettu, on muutettu niin lähelle koulua, että autosta voi luopua.
Hakevat aina bussipysäkiltä, kun tulee kotiin
Mekin asumme maalla. Tallissa on aina yhtä monta autoa kuin talossa on ajokortteja plus muutama harrastusväline itselle ja pienemmille lapsille. Vanhin tytär on omansa vienyt mennessään opiskelupaikkakunnalleen, mutta tulee sitä laitetta aina välillä kotiin huoltamaan isänsä kanssa. Ei käyttökelpoisen auton pito ole kovin kallista jos ei ole aivan tumpelo käsistään.
Ehdoton edellytys onnelliselle avioliitolle on se, että kummallakin puolisolla on omaa rahaa, jonka käytöstä ei tarvitse tehdä selvitystä puolisolle, kunhan hoitaa oman osuutensa sovituista yhteisistä menoista. En ikinä suostuisi parisuhteeseen, jossa mies määrää, mitä saan omilla rahoillani tehdä.
Täysin yhteisetkin rahat saattavat toimia, mutta vain silloin, jos molemmilla on täysin samanlaiset käsitykset siitä, miten rahaa käytetään.
Mitä tulee ap:n tilanteeseen, niin minusta auton verojen ja vakuutusten maksaminen opiskelijan puolesta on hyvin kohtuullista tukemista silloin, jos autolle on oikea tarve. Kaupungissa asuva opiskelija ei normaalisti autoa tarvitse, mutta jos tilanne on oikeasti se, että lapsuudenkotiin ei pääse lähellekään julkisilla, voi auto olla perusteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä auto on järkevä omistaa, koska jos ajaa kortin, eikä sen jälkeen aja juurikaan autolla vuosikausiin, ei hyvä juttu ollenkaan. Me hankimme lapsillemme autot, että ajokokemusta- ja rutiinia kertyisi heti kortin saatuaan. Opiskeluajan tuimme auton kuluissa.
No kyllä ajamisen oppii uudestaankin, että tuo on ihan hölmö perustelu.
Muuten auto tietenkin helpottaa elämää kovasti.
Totta kai oppii, mutta jos autokoulusta on vuosia aikaa, eikä ajokokemusta kertynyt juuri ollenkaan, sanoohan se nyt järkikin, ettei tilanne ratissa kovin kaksinen ole sen uudelleen opettelun aikana.
No jos nyt ajaminen on kovin epävarmaa eikä ole mahdollisuutta harjoitella ajamista missään isolla kentällä tai pikkutiellä niin ottaa vaikka pari ajotuntia muistoja virkistämään.
Vierailija kirjoitti:
Ehdoton edellytys onnelliselle avioliitolle on se, että kummallakin puolisolla on omaa rahaa, jonka käytöstä ei tarvitse tehdä selvitystä puolisolle, kunhan hoitaa oman osuutensa sovituista yhteisistä menoista. En ikinä suostuisi parisuhteeseen, jossa mies määrää, mitä saan omilla rahoillani tehdä.
Täysin yhteisetkin rahat saattavat toimia, mutta vain silloin, jos molemmilla on täysin samanlaiset käsitykset siitä, miten rahaa käytetään.
Mitä tulee ap:n tilanteeseen, niin minusta auton verojen ja vakuutusten maksaminen opiskelijan puolesta on hyvin kohtuullista tukemista silloin, jos autolle on oikea tarve. Kaupungissa asuva opiskelija ei normaalisti autoa tarvitse, mutta jos tilanne on oikeasti se, että lapsuudenkotiin ei pääse lähellekään julkisilla, voi auto olla perusteltu.
Tienaan noin kolme kertaa enemmän kuin vaimoni. En suostuisi siihen, että hän esimerkiksi puuttuisi siihen koska ja millaisia moottoripyöriä hankin. Talouden kulut maksetaan toki 50/50, ei kaikki rahat kuitenkaan noihin leluihin mene. Naperot maksoi koulunsa itse.
Nyt vielä enemmän huolehdit siitä ettei rahanne sekoitu, vaan maksatte omat kulunne. Pidä kirjaa laskuista ja ala miettiä onko hommassa järkeä vai onko syytä erota.
Vierailija kirjoitti:
Ehdoton edellytys onnelliselle avioliitolle on se, että kummallakin puolisolla on omaa rahaa, jonka käytöstä ei tarvitse tehdä selvitystä puolisolle, kunhan hoitaa oman osuutensa sovituista yhteisistä menoista. En ikinä suostuisi parisuhteeseen, jossa mies määrää, mitä saan omilla rahoillani tehdä.
Täysin yhteisetkin rahat saattavat toimia, mutta vain silloin, jos molemmilla on täysin samanlaiset käsitykset siitä, miten rahaa käytetään.
Mitä tulee ap:n tilanteeseen, niin minusta auton verojen ja vakuutusten maksaminen opiskelijan puolesta on hyvin kohtuullista tukemista silloin, jos autolle on oikea tarve. Kaupungissa asuva opiskelija ei normaalisti autoa tarvitse, mutta jos tilanne on oikeasti se, että lapsuudenkotiin ei pääse lähellekään julkisilla, voi auto olla perusteltu.
Ainoa mutta on se, jos sillä lastaan taloudellisesti tukevalla ei ole varaa matkustaa, harrastaa, käydä konserteissa yms aktiviteeteissa yhdessä puolisonsa kanssa, silloin voi ehkä ymmärtääkin toisen turhautumisen.
Ukko haluaisi että sun rahat olis hänen käytössä eikä sun lapsien.