Lue keskustelun säännöt.
FIRE - taloudellinen riippumattomuus kokemuksia
05.06.2026 |
Oon tässä viime aikoina lueskellu enemmän FIREstä eli siitä ajatuksesta, että säästetään ja sijoitetaan suht aggressiivisesti, jotta joskus ei tarvis enää olla täysin palkkatyön varassa. Perusidea on sinänsä houkutteleva, vähemmän pakkoa, enemmän vapautta päättää omasta ajasta.
Tässä joku laskuri, melkoisesti pitäisi laittaa säästöön:
https://calcyx.com/fi/raha/fire-tavoitepaaoman-laskuri
Mutta samalla mietityttää, miten realistista tää oikeasti on tavalliselle suomalaiselle. Jenkkisisällöissä puhutaan usein isoista palkoista, halvoista indeksirahastoista ja siitä että vedetään kulut minimiin. Suomessa taas verotus, asumisen hinta, palkkataso ja perhe-elämä tekee tästä ehkä vähän eri pelin.
Muutama kysymys heitettäväksi keskusteluun:
Onko täällä porukkaa, joka tavoittelee FIREä tosissaan?
Millaisella säästöasteella te menette?
Tuntuuko tavoite motivoivalta vai enemmän siltä, että elämä jää elämättä jos kaikki optimoidaan sijoituksiin?
Ja mikä teille olisi “riittävä” taloudellinen riippumattomuus, täysi eläköityminen vai vaikka se, että voisi tehdä osa-aikatöitä ilman stressiä?
Itelle ehkä houkuttelevin ajatus ei ole mikään 40-vuotiaana riippumattoon jääminen, vaan enemmän se että olisi taloudellista liikkumavaraa. Että voisi vaihtaa duunia, pitää taukoa, tehdä vähemmän töitä tai olla ottamatta ihan mitä tahansa vastaan vaan rahan takia.
Kiinnostais kuulla muiden ajatuksia. Onko FIRE fiksu pitkän aikavälin tavoite vai meneekö helposti Excel-elämäksi?
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä porukkaa, joka tavoittelee FIREä tosissaan?
Kyllä.
Millaisella säästöasteella te menette?
Kaikki osakkeisiin mitä jää palkasta menojen jälkeen yli.
Tuntuuko tavoite motivoivalta vai enemmän siltä, että elämä jää elämättä jos kaikki optimoidaan sijoituksiin?
Ja mikä teille olisi “riittävä” taloudellinen riippumattomuus, täysi eläköityminen vai vaikka se, että voisi tehdä osa-aikatöitä ilman stressiä?
Ei jää elämä elämättä, teen ihan kaikkea mitä olen tähänkin saakka tehnyt. Yritän päästä siihen tilanteeseen että ei tarvitse miettiä pörssikursseja vaan osinkojen määrä riittää oikeasti elämiseen. Sitten mietin että viitsiikö enää tehdä töitä.
On ollut puhetta, että suomalaiset firmat jakaa liikaa osinkoja ja sitä aletaan himmailla.
Jos osakkeiden määrää vähennetään, vaikka firma menestyy yhtä hyvin kuin ennenkin, niin silloin firman arvo kasvaa eli osakkeen hinta nousee. Firettäjän kannalta tämä ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
182 korjaa: jos osinkojen määrää vähennetään.
Parasta taloudellisessa riippumattomuudessa on, että ei ole pakko tehdä mitään mitä itse ei halua. Vapaus valita on omasta mielestäni parasta.
Joo ja itse olen sitä mieltä, että kaikki on lopulta omista valinnoista kiinni, mutta säästäminen vaatii pitkäjänteisyyttä - ja vaikkei saavuttaisi täyttä taloudellista riippumattomuutta niin kerryttää puskuria ainakin. Taloudellinen riippumattomuuden tasohan vaihtelee - kuinka paljon tarvitset menoihin kuukaudessa. Olen ollut yksihuoltaja, enkä ole saanut tai perinyt mitään ja silti saavutin taloudellisen riippumattomuuden ihan käymällä töissä ja säästämällä 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Huonot vuodet kurittavat rankasti sitä, joka joutuu nostamaan rahaa, kun kurssit ovat alhaalla."
Käytännössä tätä pystyy (kannattaa) kompensoida sopeuttamalla kulutusta suhdanteisiin. Huonoina aikoina yksinkertaisesti eletään nuukemmin. Jätetään vaikka se yksi etelänmatka odottamaan lihavampia vuosia. Autoa voi päivittää uudempaan sitten kun salkku on noussut hyvin, ennemmin kuin pistää osakkeita myyntiin isolla summalla kerralla juuri kun ollaan jonkun pörssinotkahduksen pohjalla. Näitä asioita voi katsos suunnitella ja optimoida itselleen edulliseksi.
Nämä tyypit täällä vaan laskevat pystyvänsä elämään 1600€:lla kuussa. Eivät he tee etelänmatkoja, joita voisi jättää väliin. Paha elää nuukemmin, jos elää jo köyhyysrajalla valmiiksi.
Tuo mahdollisuus olla nostamatta huonoon aikaan rahaa tulee juuri siitä, että ei jää pois töistä heti kun juuri ja juuri pystyisi, vaan jatkaa vielä, kunnes tulot ovat ns. tarpeettomankin suuret. Silloin niissä on sitä joustovaraa.Se 750 000 € salkku voi tuottaa keskimäärin 7 % vuodessa, eli 4375 € kuukaudessa. Silloin ollaan tyypillisesti hyvin paljon köyhyysrajan yläpuolella! Jos joku vuosi salkku tuottaa huonommin niin järkevästi elämällä voi downshiftata vaikka 2000 € kuukausibudjettiin väliaikaisesti.
Miinus verot ja inflaatiokorjattuna tuo on jokseenkin sama kuin 2000 e nyt, jolla ei kovin juhlavaa elämää vietetä. Ja tämä maltillisella 2 % inflaatiolla, todellisuudessa tulee olemaan todennäköisesti korkeampi
Aika saatanan kovat verot siellä missä sinä asut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nooh, minkähän verran passaa tuhlata siitä 750 000 salkusta tuottoja, jos rakentaa myös ylisukupolvista vaurautta?
Sen 3% vuodessa. Perustelut ylempänä ketjussa.
Aika yleisesti ajatellaan, että 4 % osakesalkun arvosta voi nostaa vuodessa, jotta salkun arvo säilyisi, kun inflaatio otetetaan huomioon. Tuo 3 % on siihen nähden vähän ylivarovainen arvio.
Ihan jo toi 4 % on erittäin ylivarovainen. Todellisuudessa pörssit on tuottaneet merkittävästi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruvettiin firettämään 50-vuotiaina, tavoitteena päästä eläkkeelle 60-vuotiaana. Nyt matkaa takana vajaat 15 vuotta, jäljellä siis vähän yli 5 vuotta.
Alussa homma etenee niin hitaasti, että meinaa usko loppua. Nyt on jo nähtävissä, että kyllä tämä toimii. Tässä kohtaa taas alkaa väsyä budjetteihin ja tekisi jo mieli aloittaa se vapaampi vaihe, missä käytetään isompi osa tuloista. Se taas edelleen tuhoaisi suunnitelman, koska viimeisten vuosien tuottohan on juuri se ratkaiseva panos.
Emme ole kyllä missään kohtaa kärvistelleet mitenkään valtavan himokkaasti. On asuttu tosi kivassa mutta huolella valitussa asunnossa, jossa laatu kohtaa matalat kulut. On syöty aina hyvin. On harrastettu ja maltillisesti jopa matkusteltu. Firettämisen yksi kulmakivi onkin ollut myös hankkia ja ylläpitää taitoja ja harrastuksia, joissa on kivaa tekemistä sitten eläkkeelläkin.
Olen iloinen, ettei aloitettu aikaisemmin, koska silloin olisi ehkä jäänyt perhe perustamatta tai oltaisiin köyhäilty liikaa. Toki heti valmistumisen jälkeen ostettiin hyvä omistusasunto ja asuntolainaa lyhennettiin reippaasti koko ajan, jotta jäisi sitä ylimääräistä, jonka voi sijoittaa. Mutta sehän on sellaista pohjustamista, että elämän peruspuitteet ovat kohdillaan ennen kuin kerätään tuottavaa omaisuutta.
Lapsille olen opettanut silti, että aina laitetaan tuloista tietty siivu rahastoihin tai etf:iin. Se ei ollut noin kätevää omassa nuoruudessani, nyt pystyy aloittamaan pienillä summilla jo kesätyötieneisteistä. Tuen lasten vuokranmaksua, jotta tuo sijoittamisen tavaksi opettelu olisi heille mahdollista.
"Ruvettiin firettämään 50-vuotiaina, tavoitteena päästä eläkkeelle 60-vuotiaana. Nyt matkaa takana vajaat 15 vuotta, jäljellä siis vähän yli 5 vuotta."
Tuo laskutoimitus ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex jäi alle 40v pois työelämästä. Elää kuin eläkeläinen. Tekee välillä reissuja, mutta asuu muuten vanhempiensa nurkissa. Maailmankuva on jollain tapaa kutistunut ja vääristynyt näiden vuosien aikana. Sivusta seuranneena ei vaikuta kovin houkuttelevalta. Mieluummin käyn töissä. Siitä tulee ryhtiä päivään ja tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia ajatuksia & vaikutteita.
Kovin on suppea elämä, jos tapaat uusia ihmisiä ensisijaisesti töissä.
Ja luonne lienee itseohjautuvuuden täydellinen vastakohta, eli määkivä lammas, jos tarvitsee työtä saadakseen ryhtiä päivään.
Oikeastihan työ vaan vie 8 h ajastasi hukkaan, ellei ole jotain mitä oikeasti rakastat. Kaiken sen ajan voisi hankkia uusia virikkeitä ja tavata uusia ihmisiä itse valitsemallaan tavalla, ja yleensä vielä paljon tehokkaammin. Töissä joutuu haaskaamaan ihan hirveästi aikaa muiden sanelemien sääntöjen noudattamiseen, sääntöjen, jotka eivät useinkaan mitään järkevää tarkoitusta palvele, saati että lisäisivät tehokkuutta ja tuottavuutta.
Surettaa aina nämä ihmisraukat, jotka eivät kykene pitämään kiinni vuorokausirytmistä tai kehittymään, ellei pomo pidä kädestä.
No on toikin aika idioottimainen asenne. Kyllä työ kuuluu elämään. Jokaisen pitää jotakin tehdä kykyjensä mukaan yhteiskunnan hyväksi, kun meidät osaksi verovaroin kasvatetaan ja koulutetaan. Ammatin saa valita itse.
Se on sitten toinen juttu, jos onnistuu pikkuisen aikaisemmin jäämään eläkkeelle. Nelikymppisenä pitäisi kumminkin olla hyödyksi eikä vaan lepäillä, aikuinen täysissä voimissaan.
En minä ainakaan elä ollekseni joku yhteiskuntaa palveleva työtelijäs muurahainen. Minä elän omaa elämääni ja yhteiskunnan tehtävä on olla ihmisiä varten eikä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruvettiin firettämään 50-vuotiaina, tavoitteena päästä eläkkeelle 60-vuotiaana. Nyt matkaa takana vajaat 15 vuotta, jäljellä siis vähän yli 5 vuotta.
Alussa homma etenee niin hitaasti, että meinaa usko loppua. Nyt on jo nähtävissä, että kyllä tämä toimii. Tässä kohtaa taas alkaa väsyä budjetteihin ja tekisi jo mieli aloittaa se vapaampi vaihe, missä käytetään isompi osa tuloista. Se taas edelleen tuhoaisi suunnitelman, koska viimeisten vuosien tuottohan on juuri se ratkaiseva panos.
Emme ole kyllä missään kohtaa kärvistelleet mitenkään valtavan himokkaasti. On asuttu tosi kivassa mutta huolella valitussa asunnossa, jossa laatu kohtaa matalat kulut. On syöty aina hyvin. On harrastettu ja maltillisesti jopa matkusteltu. Firettämisen yksi kulmakivi onkin ollut myös hankkia ja ylläpitää taitoja ja harrastuksia, joissa on kivaa tekemistä sitten eläkkeelläkin.
Olen iloinen, ettei aloitettu aikaisemmin, koska silloin olisi ehkä jäänyt perhe perustamatta tai oltaisiin köyhäilty liikaa. Toki heti valmistumisen jälkeen ostettiin hyvä omistusasunto ja asuntolainaa lyhennettiin reippaasti koko ajan, jotta jäisi sitä ylimääräistä, jonka voi sijoittaa. Mutta sehän on sellaista pohjustamista, että elämän peruspuitteet ovat kohdillaan ennen kuin kerätään tuottavaa omaisuutta.
Lapsille olen opettanut silti, että aina laitetaan tuloista tietty siivu rahastoihin tai etf:iin. Se ei ollut noin kätevää omassa nuoruudessani, nyt pystyy aloittamaan pienillä summilla jo kesätyötieneisteistä. Tuen lasten vuokranmaksua, jotta tuo sijoittamisen tavaksi opettelu olisi heille mahdollista."Ruvettiin firettämään 50-vuotiaina, tavoitteena päästä eläkkeelle 60-vuotiaana. Nyt matkaa takana vajaat 15 vuotta, jäljellä siis vähän yli 5 vuotta."
Tuo laskutoimitus ei toimi.
Vaihda 50-vuotiaina tilalle 40-vuotiaina, niin sitten se toimii.
Onkohan tämä koko ketju täyttä potaskaa porukka kertoo ihan tosissaan että saa sijoituksiin 40ke vuodessa mikä on tavallisen ihmisen koko vuoden palkka. Lisäksi muka työpaikasta voisi lähteä noin vaan ihankun tässä nykytilanteezss uuden työn saaminen olisi tosi helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse unohtaisin nuo prosenttilaskut ja luvut, pitäisin kirjaa menoista ja mitoittaisin menot + inflaatiota varten tarvittavan vuosittaisen lisäsijoitustarpeen summaan.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä koko ketju täyttä potaskaa porukka kertoo ihan tosissaan että saa sijoituksiin 40ke vuodessa mikä on tavallisen ihmisen koko vuoden palkka. Lisäksi muka työpaikasta voisi lähteä noin vaan ihankun tässä nykytilanteezss uuden työn saaminen olisi tosi helppoa.
No säästöt palkasta ja sitten osingot osakkeista. Siitä se 40 000 syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkavereista on 5 kuollut juuri ennen/jälkeen eläkkeelle jäämisen.
Olisi ollut aika ikävää jos heillä olisi mennyt koko elämän tienestit tuollaiseen säästämiseen, elämä jäänyt elämättä kokonaan ja hauta kutsui kun täytit 60.
En ole kenenkään huomannut olleen huolissaan viimeisellä matkallaan siitä jäikö jotain tekemättä tai rahat tuhlaamatta, ehkä enemmän siitä mitä on tehnyt.
Korkeintaan voidaan surra sitä, jos ei ole panostettu riittävästi lapsiin ja lapsenlapsiin. Siinä kohtaa useimmille on iloinen ajatus, että oman poismenon jälkeen heidän elämänsä myös helpottuu perinnön kautta. Voi ajatella saaneensa aikaan jotain hyvää.
Minä taas ajattelen, että minun aika on tärkein lahja jotain voin lapsilleni (ja mahdollisille lapsenlapsilleni) antaa. Raha ei voi ikinä korvata yhteistä aikaa. Ihan kuten itse haluaisin valita mielummin 0 € perintöä ja valtavasti yhteistä aikaa vanhempieni ja isovanhempieni kanssa. Ennemmin kuin joku iso perintö ja vanhemmat jotka oli aina töissä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä koko ketju täyttä potaskaa porukka kertoo ihan tosissaan että saa sijoituksiin 40ke vuodessa mikä on tavallisen ihmisen koko vuoden palkka. Lisäksi muka työpaikasta voisi lähteä noin vaan ihankun tässä nykytilanteezss uuden työn saaminen olisi tosi helppoa.
So?
Viime vuonna laitoin sijoituksiin 70 k€, tänä vuonna olen laittanut sijoituksiin tähän mennessä 60 k€ (tosin tästä valtaosa lainarahaa), Tässä kuussa olen sijoittanut jo noin 9 k€ ja kuukauden palkkakin on vielä tulematta. Keskimäärin pystyn sijoittamaan 1500 €/kk laittamatta palkasta senttiäkään rahaa sijoituksiin. Normaalikuukautena kun ei ole isompia harvinaisempia tuloja niin pystyn sijoittamaan kuukaudessa 2,5-3 k€, eli yksistään noista tulisi 30-36 k€/vuosi. Siihen kun päälle laittaa tulospalkkiot, lomarahat yms niin tuo 40 k€/vuodessa ei ole temppu eikä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkavereista on 5 kuollut juuri ennen/jälkeen eläkkeelle jäämisen.
Olisi ollut aika ikävää jos heillä olisi mennyt koko elämän tienestit tuollaiseen säästämiseen, elämä jäänyt elämättä kokonaan ja hauta kutsui kun täytit 60.
En ole kenenkään huomannut olleen huolissaan viimeisellä matkallaan siitä jäikö jotain tekemättä tai rahat tuhlaamatta, ehkä enemmän siitä mitä on tehnyt.
Korkeintaan voidaan surra sitä, jos ei ole panostettu riittävästi lapsiin ja lapsenlapsiin. Siinä kohtaa useimmille on iloinen ajatus, että oman poismenon jälkeen heidän elämänsä myös helpottuu perinnön kautta. Voi ajatella saaneensa aikaan jotain hyvää.
Minä taas ajattelen, että minun aika on tärkein lahja jotain voin lapsilleni (ja mahdollisille lapsenlapsilleni) antaa. Raha ei voi ikinä korvata yhteistä aikaa. Ihan kuten itse haluaisin valita mielummin 0 € perintöä ja valtavasti yhteistä aikaa vanhempieni ja isovanhempieni kanssa. Ennemmin kuin joku iso perintö ja vanhemmat jotka oli aina töissä.
Lapsille voi säästää rahastoon tai laittaa oman perintönsä jakoon. Niin minä teen nyt, kun lapset on aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä koko ketju täyttä potaskaa porukka kertoo ihan tosissaan että saa sijoituksiin 40ke vuodessa mikä on tavallisen ihmisen koko vuoden palkka. Lisäksi muka työpaikasta voisi lähteä noin vaan ihankun tässä nykytilanteezss uuden työn saaminen olisi tosi helppoa.
KUN olen taloudellisesti RIIPPUMATON niin nimenomaan VOIT LÄHTEÄ tuosta noin vaan työpaikastasi OLI TYÖMARKKINATILANNE MIKÄ HYVÄNSÄ.
Ensinnäkin, olen 65-vuotias. Jäin 10 vuotta sitten pois työelämästä kun tuli potkut. Omaisuuden arvo oli silloin 750 000 eikä velkaa ollut eli en niin hirveästi stressannut. Muutin itse asiassa Aasiaan ja ostin talon, tai oikeastaan muutamankin ja aloin elää vuokratuloilla. Koronan aikaan tuli lähtö ja pistin kaikki lihoiksi, potti oli kasvanut 1,5 miljoonaan. Investoin ne kaikki ja asun vuokralla kun mietin, lähtisinkö vielä takaisin aurinkoon.
Näin tämä meikäläisen firetys on mennyt. Lapsille olen ajatellut myös jättää jotta päästäisiin ylisukupolvisen vaurauden tilaan. Olen itse aika köyhistä oloista ja minusta olisi mukava ajatus jos oma sukunimi olisi ikäänkuin tunnettu. Koulutus meillä kaikilla on jo ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex jäi alle 40v pois työelämästä. Elää kuin eläkeläinen. Tekee välillä reissuja, mutta asuu muuten vanhempiensa nurkissa. Maailmankuva on jollain tapaa kutistunut ja vääristynyt näiden vuosien aikana. Sivusta seuranneena ei vaikuta kovin houkuttelevalta. Mieluummin käyn töissä. Siitä tulee ryhtiä päivään ja tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia ajatuksia & vaikutteita.
Kovin on suppea elämä, jos tapaat uusia ihmisiä ensisijaisesti töissä.
Ja luonne lienee itseohjautuvuuden täydellinen vastakohta, eli määkivä lammas, jos tarvitsee työtä saadakseen ryhtiä päivään.
Oikeastihan työ vaan vie 8 h ajastasi hukkaan, ellei ole jotain mitä oikeasti rakastat. Kaiken sen ajan voisi hankkia uusia virikkeitä ja tavata uusia ihmisiä itse valitsemallaan tavalla, ja yleensä vielä paljon tehokkaammin. Töissä joutuu haaskaamaan ihan hirveästi aikaa muiden sanelemien sääntöjen noudattamiseen, sääntöjen, jotka eivät useinkaan mitään järkevää tarkoitusta palvele, saati että lisäisivät tehokkuutta ja tuottavuutta.
Surettaa aina nämä ihmisraukat, jotka eivät kykene pitämään kiinni vuorokausirytmistä tai kehittymään, ellei pomo pidä kädestä.
No on toikin aika idioottimainen asenne. Kyllä työ kuuluu elämään. Jokaisen pitää jotakin tehdä kykyjensä mukaan yhteiskunnan hyväksi, kun meidät osaksi verovaroin kasvatetaan ja koulutetaan. Ammatin saa valita itse.
Se on sitten toinen juttu, jos onnistuu pikkuisen aikaisemmin jäämään eläkkeelle. Nelikymppisenä pitäisi kumminkin olla hyödyksi eikä vaan lepäillä, aikuinen täysissä voimissaan.En minä ainakaan elä ollekseni joku yhteiskuntaa palveleva työtelijäs muurahainen. Minä elän omaa elämääni ja yhteiskunnan tehtävä on olla ihmisiä varten eikä toisinpäin.
Sekä että.
Yhyteiskunta olemme me.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä porukkaa, joka tavoittelee FIREä tosissaan?
Kyllä.
Millaisella säästöasteella te menette?
Kaikki osakkeisiin mitä jää palkasta menojen jälkeen yli.
Tuntuuko tavoite motivoivalta vai enemmän siltä, että elämä jää elämättä jos kaikki optimoidaan sijoituksiin?
Ja mikä teille olisi “riittävä” taloudellinen riippumattomuus, täysi eläköityminen vai vaikka se, että voisi tehdä osa-aikatöitä ilman stressiä?
Ei jää elämä elämättä, teen ihan kaikkea mitä olen tähänkin saakka tehnyt. Yritän päästä siihen tilanteeseen että ei tarvitse miettiä pörssikursseja vaan osinkojen määrä riittää oikeasti elämiseen. Sitten mietin että viitsiikö enää tehdä töitä.
On ollut puhetta, että suomalaiset firmat jakaa liikaa osinkoja ja sitä aletaan himmailla.
Jos osakkeiden määrää vähennetään, vaikka firma menestyy yhtä hyvin kuin ennenkin, niin silloin firman arvo kasvaa eli osakkeen hinta nousee. Firettäjän kannalta tämä ei ole ongelma.
Ei nyt mikään ylitsepääsemätön ongelma, mutta pitää niitä pörssikursseja taas seurata, sun muuta pientä kivaa.
Vaikkei nyt taloudellista riippumattomuutta tavoittelisi, niin olisi kyllä syytä sijoittaa ihan pahan päivän varalle. Minulla on muutama satatuhatta sijoituksissa ja auttaa todella paljon ihan arjen taloudenkin hoitamisessa kun sijoituksista tulee jatkuvaa ylimääräistä rahavirtaa. Se pari-kolmesataa ylimääräistä viikoittain tekee elämästä melkoisen huoletonta talouden suhteen.
On ollut puhetta, että suomalaiset firmat jakaa liikaa osinkoja ja sitä aletaan himmailla.