Lue keskustelun säännöt.
FIRE - taloudellinen riippumattomuus kokemuksia
05.06.2026 |
Oon tässä viime aikoina lueskellu enemmän FIREstä eli siitä ajatuksesta, että säästetään ja sijoitetaan suht aggressiivisesti, jotta joskus ei tarvis enää olla täysin palkkatyön varassa. Perusidea on sinänsä houkutteleva, vähemmän pakkoa, enemmän vapautta päättää omasta ajasta.
Tässä joku laskuri, melkoisesti pitäisi laittaa säästöön:
https://calcyx.com/fi/raha/fire-tavoitepaaoman-laskuri
Mutta samalla mietityttää, miten realistista tää oikeasti on tavalliselle suomalaiselle. Jenkkisisällöissä puhutaan usein isoista palkoista, halvoista indeksirahastoista ja siitä että vedetään kulut minimiin. Suomessa taas verotus, asumisen hinta, palkkataso ja perhe-elämä tekee tästä ehkä vähän eri pelin.
Muutama kysymys heitettäväksi keskusteluun:
Onko täällä porukkaa, joka tavoittelee FIREä tosissaan?
Millaisella säästöasteella te menette?
Tuntuuko tavoite motivoivalta vai enemmän siltä, että elämä jää elämättä jos kaikki optimoidaan sijoituksiin?
Ja mikä teille olisi “riittävä” taloudellinen riippumattomuus, täysi eläköityminen vai vaikka se, että voisi tehdä osa-aikatöitä ilman stressiä?
Itelle ehkä houkuttelevin ajatus ei ole mikään 40-vuotiaana riippumattoon jääminen, vaan enemmän se että olisi taloudellista liikkumavaraa. Että voisi vaihtaa duunia, pitää taukoa, tehdä vähemmän töitä tai olla ottamatta ihan mitä tahansa vastaan vaan rahan takia.
Kiinnostais kuulla muiden ajatuksia. Onko FIRE fiksu pitkän aikavälin tavoite vai meneekö helposti Excel-elämäksi?
Kommentit (226)
Firetin vuosi sitten, 51-vuotiaana. Säästin ja sijoitin seitsemän vuotta ja omaisuuden arvo tällä hetkellä noin puoli miljoonaa. Sijoitan edelleen vaikka palkkatuloja ei olekaan. Pidän hitaasta elämästä enkä kaipaa luksusta. Matkustellutkin olen jo riittämiin. Aika kuluu opiskellessa, harrasteissa, kultturin parissa, pihatöissä, ihmisiä tavatessa. En ole tylsistynyt, tämä on oikeaa elämää. Parasta on kiireettömyys ja vapaus päättää aikataulusta ja elämän sisällöstä. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Firetin vuosi sitten, 51-vuotiaana. Säästin ja sijoitin seitsemän vuotta ja omaisuuden arvo tällä hetkellä noin puoli miljoonaa. Sijoitan edelleen vaikka palkkatuloja ei olekaan. Pidän hitaasta elämästä enkä kaipaa luksusta. Matkustellutkin olen jo riittämiin. Aika kuluu opiskellessa, harrasteissa, kultturin parissa, pihatöissä, ihmisiä tavatessa. En ole tylsistynyt, tämä on oikeaa elämää. Parasta on kiireettömyys ja vapaus päättää aikataulusta ja elämän sisällöstä. Suosittelen!
Saatko puolen miljoonan salkusta tarpeeksi tuloja elämiseen vai nautitko lisäksi jotain tukia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Firetin vuosi sitten, 51-vuotiaana. Säästin ja sijoitin seitsemän vuotta ja omaisuuden arvo tällä hetkellä noin puoli miljoonaa. Sijoitan edelleen vaikka palkkatuloja ei olekaan. Pidän hitaasta elämästä enkä kaipaa luksusta. Matkustellutkin olen jo riittämiin. Aika kuluu opiskellessa, harrasteissa, kultturin parissa, pihatöissä, ihmisiä tavatessa. En ole tylsistynyt, tämä on oikeaa elämää. Parasta on kiireettömyys ja vapaus päättää aikataulusta ja elämän sisällöstä. Suosittelen!
Saatko puolen miljoonan salkusta tarpeeksi tuloja elämiseen vai nautitko lisäksi jotain tukia?
Pääomatulot kattavat hyvin elämisen kulut ja osan niistä sijoitan uudelleen. Tästä on laskelmia, 400 000 - 800 000 euroa pääomaa riittää että palkkatuloja ei tarvitse kulujen kattamiseen. Pitää toki sijoittaa tuottavasti. Pääomaa en vielä syö, mutta iäkkäämpänä sekin on vaihtoehto.
'Taloudellinen riippumattomuus' jossa tulot on nelikymppisenä määritelty loppuelämäksi johonkin ostovoimaltaan kahden tonnin inflaatiokorjattuun laatikkoon toiveikkain tuotto-odotuksin, ei kuulosta mielestäni kovin houkuttelevalta. Toinen vaihtoehto on tietysti alkaa biittaamaan indeksiä riskillä... ...jolloin poikkimenon jälkeen olet todennäköisesti ilman käyttökelpoista työhistoriaa viisikymppisenä muiden armoilla.
Oma valintani olisi (nyt jo poissa työelämästä) edelleenkin se mielenkiintoinen ja palkan puolesta reippaasti yläkvartaaliin sijoittuva työ, josta ei ole kiire vielä mihinkään nelikymppisenä. Toki sillä jälkiviisaalla korjauksella että olisin sijoittanut aggressivisemmin indeksirahastoihin jo paljon aiemmin ja jäänyt pois nykyistä pari vuotta aikaisemmin ;)
Vierailija kirjoitti:
'Taloudellinen riippumattomuus' jossa tulot on nelikymppisenä määritelty loppuelämäksi johonkin ostovoimaltaan kahden tonnin inflaatiokorjattuun laatikkoon toiveikkain tuotto-odotuksin, ei kuulosta mielestäni kovin houkuttelevalta. Toinen vaihtoehto on tietysti alkaa biittaamaan indeksiä riskillä... ...jolloin poikkimenon jälkeen olet todennäköisesti ilman käyttökelpoista työhistoriaa viisikymppisenä muiden armoilla.
Oma valintani olisi (nyt jo poissa työelämästä) edelleenkin se mielenkiintoinen ja palkan puolesta reippaasti yläkvartaaliin sijoittuva työ, josta ei ole kiire vielä mihinkään nelikymppisenä. Toki sillä jälkiviisaalla korjauksella että olisin sijoittanut aggressivisemmin indeksirahastoihin jo paljon aiemmin ja jäänyt pois nykyistä pari vuotta aikaisemmin ;)
Tässä pitää erottaa eri tavoitetasot. Itse ajattelen näin:
Tavoite A
Saavuttaa tuo minimi-ok toimeentulon taso, vaikka menettäisi työn. Tämä on juuri joku tuollainen 2000€, joka nousee inflaation tahdissa. Tässä kohtaa on kumminkin vielä oikein houkuttelevaa jatkaa ihan kiinnostavassa ja kivassa työssäni, jossa nettopalkka on 6000€/kk. Tavoitteen A saavuttaminen tarkoittaa siis lähinnä turvallisuuden tunnetta, että moni iso riski on omalta osalta käytännössä pois.
Tavoite B
Saavuttaa miellyttävä tulotaso ilman työntekoa. Omalla kohdalla se on noin 4000€/kk velattomana. Tässä kohtaa alkaa olla jo aito vaihtoehto jäädä pois töistä, mutta silti voi vielä miettiä, jos jaksaisi pari vuotta, koska
Tavoite C
Edellinen plus viimeisten vuosien ansioilla ja ylimääräisten sijoitusten realisoinneilla hankittu eläkevuosia ilahduttava lisä käyttöomaisuuteen. Esimerkiksi mökki, kakkosasunto tai unelmavene. Tämä tekee eläkeajasta vielä hauskempaa, kun on enemmän kivaa tekemistä.
Ihan loistaviahan niistä tulee. Olen maksanut ja olen tyytyväinen investointeihini. Tosin en ole 1960 jälkeen rakennetuista innostunut. Sijoitusasuntoni ovat ajalta, jolloin kasvat olivat väljiä ja taloista tehtiin ns ikuisia.