Lue keskustelun säännöt.
FIRE - taloudellinen riippumattomuus kokemuksia
05.06.2026 |
Oon tässä viime aikoina lueskellu enemmän FIREstä eli siitä ajatuksesta, että säästetään ja sijoitetaan suht aggressiivisesti, jotta joskus ei tarvis enää olla täysin palkkatyön varassa. Perusidea on sinänsä houkutteleva, vähemmän pakkoa, enemmän vapautta päättää omasta ajasta.
Tässä joku laskuri, melkoisesti pitäisi laittaa säästöön:
https://calcyx.com/fi/raha/fire-tavoitepaaoman-laskuri
Mutta samalla mietityttää, miten realistista tää oikeasti on tavalliselle suomalaiselle. Jenkkisisällöissä puhutaan usein isoista palkoista, halvoista indeksirahastoista ja siitä että vedetään kulut minimiin. Suomessa taas verotus, asumisen hinta, palkkataso ja perhe-elämä tekee tästä ehkä vähän eri pelin.
Muutama kysymys heitettäväksi keskusteluun:
Onko täällä porukkaa, joka tavoittelee FIREä tosissaan?
Millaisella säästöasteella te menette?
Tuntuuko tavoite motivoivalta vai enemmän siltä, että elämä jää elämättä jos kaikki optimoidaan sijoituksiin?
Ja mikä teille olisi “riittävä” taloudellinen riippumattomuus, täysi eläköityminen vai vaikka se, että voisi tehdä osa-aikatöitä ilman stressiä?
Itelle ehkä houkuttelevin ajatus ei ole mikään 40-vuotiaana riippumattoon jääminen, vaan enemmän se että olisi taloudellista liikkumavaraa. Että voisi vaihtaa duunia, pitää taukoa, tehdä vähemmän töitä tai olla ottamatta ihan mitä tahansa vastaan vaan rahan takia.
Kiinnostais kuulla muiden ajatuksia. Onko FIRE fiksu pitkän aikavälin tavoite vai meneekö helposti Excel-elämäksi?
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkavereista on 5 kuollut juuri ennen/jälkeen eläkkeelle jäämisen.
Olisi ollut aika ikävää jos heillä olisi mennyt koko elämän tienestit tuollaiseen säästämiseen, elämä jäänyt elämättä kokonaan ja hauta kutsui kun täytit 60.
En ole kenenkään huomannut olleen huolissaan viimeisellä matkallaan siitä jäikö jotain tekemättä tai rahat tuhlaamatta, ehkä enemmän siitä mitä on tehnyt.
Off topic osittain, mutta aikanaan kesätöissä saattohoidossa kyllä ne nimenomaan tekemättömät asiat kalvoivat yhdeksän kertaa kymmenestä siinä kohtaa kun matka tuli päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä on sellaisia, että kitisevät joka tapauksessa. Sikäli noilla kuolinvuoteen pohdinnoilla ei ehkä ole erityistä arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Huonot vuodet kurittavat rankasti sitä, joka joutuu nostamaan rahaa, kun kurssit ovat alhaalla."
Käytännössä tätä pystyy (kannattaa) kompensoida sopeuttamalla kulutusta suhdanteisiin. Huonoina aikoina yksinkertaisesti eletään nuukemmin. Jätetään vaikka se yksi etelänmatka odottamaan lihavampia vuosia. Autoa voi päivittää uudempaan sitten kun salkku on noussut hyvin, ennemmin kuin pistää osakkeita myyntiin isolla summalla kerralla juuri kun ollaan jonkun pörssinotkahduksen pohjalla. Näitä asioita voi katsos suunnitella ja optimoida itselleen edulliseksi.
Nämä tyypit täällä vaan laskevat pystyvänsä elämään 1600€:lla kuussa. Eivät he tee etelänmatkoja, joita voisi jättää väliin. Paha elää nuukemmin, jos elää jo köyhyysrajalla valmiiksi.
Tuo mahdollisuus olla nostamatta huonoon aikaan rahaa tulee juuri siitä, että ei jää pois töistä heti kun juuri ja juuri pystyisi, vaan jatkaa vielä, kunnes tulot ovat ns. tarpeettomankin suuret. Silloin niissä on sitä joustovaraa.Se 750 000 € salkku voi tuottaa keskimäärin 7 % vuodessa, eli 4375 € kuukaudessa. Silloin ollaan tyypillisesti hyvin paljon köyhyysrajan yläpuolella! Jos joku vuosi salkku tuottaa huonommin niin järkevästi elämällä voi downshiftata vaikka 2000 € kuukausibudjettiin väliaikaisesti.
Miinus verot ja inflaatiokorjattuna tuo on jokseenkin sama kuin 2000 e nyt, jolla ei kovin juhlavaa elämää vietetä. Ja tämä maltillisella 2 % inflaatiolla, todellisuudessa tulee olemaan todennäköisesti korkeampi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tavoite 44 vuotiaana jäädä eläkkeelle .Tällä hetkellä ikää 34v ja sijoituksissa 300k. 15-20k€ menee vuodessa sijoituksiin. Tavoitteena 750k€. Yksi lapsikin löytyy. Tuntuu hyvältä kun monella tuo tavoiteikä on jotain 50 tai 55v. Joten itsellänikin tuo 44v jo ei onnistukaan niin on vielä 6 vuotta "aikapuskuria" ennen kuin voisi kuvitella olevansa siinä tilanteessa missä muutkin FIREttäjät.
Miksi noin paljon?
750k salkku oletettavasti tuottaa melkoisesti. Eikä noin isossa potissa haittaa vaikka pääomaa vähän kuluttaisi. Vai haaveiletko tosi korkeasta elintasosta?
Olen eri, mutta vastaan silti. Tuommoinen 44-vuotias joutuu miettimään, että tulee toimeen melkein 50 vuotta, vaikka eläkekertymä ei tuon ikäisellä voi olla kovin suuri. Aika on niin pitkä, että et todellakaan voi laskea syöväsi pääomaa. Inflaatio syö pääomasi, ellei se ole kiinni jossain, jonka arvo nousee vähintään inflaation tahtiin. Eli voit käyttää vain 3 % tai 4% verran pääomasta, kun osa tuotosta jää kompensoimaan inflaatiota.
Se on vain 22500 - 30 000 vuodessa ja siitä menee ehkä noin 15% veroa. Nettona siis 1600 - 2100 €/kk. Ei puhuta siis mistään luksuselämästä.
Ja juuri tämän takia en usko hänen jäävän oikeasti pois vielä 44-vuotiaana. Jos palkka on nettona vaikka 3000€/kk, se enemmän kuin tuplaa käytettävissä olevat tulot. Siinä kohtaa, jos joskus, voi oikeasti elää vähän leveämminkin. Samalla pääoma ehtii kasvaa ja eläkekertymä ehtii kasvaa. Kohta laskelma meneekin niin, että jos käy töissä 60v asti, saa elämänsä loppuun asti 5000€/kk käyttörahaa. Se on ihan eri elintaso kuin 1600, ja noin ison eronntakia työnteko voi sittenkin tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta.Tuollainen 3 % tuotto-odotus on hyvin vaatimaton ja lähes varmasti alakanttiin. Toinen asia minkä unohdat on vanhuuseläke. Varmasti jonkunlaista eläkettä tulee saamaan.
Minä nimenomaan huomioin vanhuuseläkkeen. Jos jää pois töistä 44-vuotiaana, se on reilun tonnin. Jos jatkaa kymmenen vuotta pitempään, se on yli kaksi tonnia. Jos jatkaa 60-vuotiaaksi, se on kaksi ja puoli tonnia. Ja koska eläkekertymään tehdään vuosittain ennen eläkkeelle jäämistä palkkakertoimen mukainen prosentuaalinen korotus ja eläkkeelle jäämisen jälkeen taitetun indeksin mukainen korotus, kaksinkertainen eläkekertymä kasvaa kaksin verroin joka vuosi ja on siksikin parempi turva.
Eläke verotetaan eri progressiolla kuin pääomatulo, joten on edullista, että tulot jakautuvat vähän molempiin.
Juuri tähän perustuu se, että jos jää pois töistä 44-vuotiaana, on käytettävissä 1600€/kk, ehkä eläkkeellä 25 vuoden päästä peräti 2000€/kk, mutta jos jatkaa töissä, niin voi olla 44-vuotiaasta alkaen koko loppuelämän ajan noin 5000€/kk. Noin iso ero mahdollistaa monia asioita, jotka lievittävät työssäkäymisen tuskaa.Vapauden vuodet on arvokkaampia 40-vuotiaana kuin vanhana ja väsyneenä eläkeläisenä. Etenkin sitten joskus 70+ ikäisenä tuskin edes jaksaa enää touhuta samalla tavalla, että osaisi nauttia siitä 5000 € kuukausibudjetista. Raha ei tuo onnea, loppujen lopuksi aika on elämässä niukin resurssi. Elämässä on aikaa rajallinen määrä ja haluanko luovuttaa sitä vuosikymmeniä pois ihan vain saadakseni enemmän rahaa? Vai kannattaako ajatella ennemmin sitä, että oikeasti tärkeät asiat elämässä ei liity rahaan millään tavalla. Lähimmäiset ihmiset, yhdessä vietetty aika, se kalareissu mökillä kun saatiin se iso hauki. Monet parhaat muistot ei maksa mitään.
Työssäkäyvilläkin on läheisiä ihmisiä, he käyvät mökillä ja saavat haukia. Raha ei tuo onnea nuorena, mutta vanhetessa sillä alkaa olla merkitystä. Seitsemänkymppisen elämä voi olla ihan mahtavaa, jos on vaurauden tuomia mahdollisuuksia muokata ja helpottaa tarvittavilla tavoilla niitä asioita, jotka eivät enää suju niin helposti.
Ei nyt hirveästi tule mieleen juttuja mitkä olisi 2000 € kuukausituloilla täysin saavuttamattomissa, mutta 4000 € tuloilla saatavissa. Ennemmin ajattelisin, että huomattavasti nuorempana työelämästä hypännyt on todennäköisesti fyysisesti ja henkisesti paljon paremmassa kunnossa eläkeikään tultaessa. Tosi moni polttaa itsensä ihan loppuun työelämässä ja eläkkeelle jää pelkkä ihmisraunio. Etenkin jos tekee fyysistä työtä.
Tämä oli niin tyhmästi sanottu, ettei ehkä pitäisi edes kommentoida, mutta tuossa nimenomaan on ihan rajaton määrä juttuja, jotka mahdollistuvat. Jos ajatellaan siis, että peruseläminen sisältäen yhtiövastikkeen, internetin, sähkölaskun, ruoan, lääkkeet ja vakuutukset sekä bussilipun tai vastaavan, mahtuu kirjoittajalla tuohon 2000 euroon. Silloin se loppu 2000 euroa jää kaikkeen kivaan ja se on melkoinen summa. Jos vuoden säästää, saa ostettua ihan hyvän auton jopa uutena. Tai jos ei tarvitse autoa, voi tehdä 2000 euron matkan ihan missä kuussa haluaa, tai vaikka joka kuukausi. Tai käydä siellä matkalla tammikuussa ja helmikuussa shoppailla. Sopivasti kombinoimalla saa ihan hirveän paljon lisää kivoja asioita elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nooh, minkähän verran passaa tuhlata siitä 750 000 salkusta tuottoja, jos rakentaa myös ylisukupolvista vaurautta?
Sen 3% vuodessa. Perustelut ylempänä ketjussa.
Aika yleisesti ajatellaan, että 4 % osakesalkun arvosta voi nostaa vuodessa, jotta salkun arvo säilyisi, kun inflaatio otetetaan huomioon. Tuo 3 % on siihen nähden vähän ylivarovainen arvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osakekurssit aivan pilvissä enne romahdusta. Osta osta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkavereista on 5 kuollut juuri ennen/jälkeen eläkkeelle jäämisen.
Olisi ollut aika ikävää jos heillä olisi mennyt koko elämän tienestit tuollaiseen säästämiseen, elämä jäänyt elämättä kokonaan ja hauta kutsui kun täytit 60.
En ole kenenkään huomannut olleen huolissaan viimeisellä matkallaan siitä jäikö jotain tekemättä tai rahat tuhlaamatta, ehkä enemmän siitä mitä on tehnyt.
Off topic osittain, mutta aikanaan kesätöissä saattohoidossa kyllä ne nimenomaan tekemättömät asiat kalvoivat yhdeksän kertaa kymmenestä siinä kohtaa kun matka tuli päätökseen.
Mitkä asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osakekurssit aivan pilvissä enne romahdusta. Osta osta.
Ajallinen hajautus auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nooh, minkähän verran passaa tuhlata siitä 750 000 salkusta tuottoja, jos rakentaa myös ylisukupolvista vaurautta?
Sen 3% vuodessa. Perustelut ylempänä ketjussa.
Aika yleisesti ajatellaan, että 4 % osakesalkun arvosta voi nostaa vuodessa, jotta salkun arvo säilyisi, kun inflaatio otetetaan huomioon. Tuo 3 % on siihen nähden vähän ylivarovainen arvio.
Se viimeinen prosentti kompensoi sitä, jos on pakko nostaa varoja myös niinä vuosina, kun kurssit ovat miinuksilla. Olen tämän laskenut auki tuolla aiemmin. Esimerkiksi eläkerahastoissa käytetään tätä nostoprosenttia juuri tästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osakekurssit aivan pilvissä enne romahdusta. Osta osta.
Romahduksen povaajia on aika paljon enemmän kuin romahduksia. Tärkeintä on jatkaa ostamista myös silloin, kun se tuntuu ikävältä varojen huvetessa näennäisesti kankkulan kaivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkavereista on 5 kuollut juuri ennen/jälkeen eläkkeelle jäämisen.
Olisi ollut aika ikävää jos heillä olisi mennyt koko elämän tienestit tuollaiseen säästämiseen, elämä jäänyt elämättä kokonaan ja hauta kutsui kun täytit 60.
En ole kenenkään huomannut olleen huolissaan viimeisellä matkallaan siitä jäikö jotain tekemättä tai rahat tuhlaamatta, ehkä enemmän siitä mitä on tehnyt.
Off topic osittain, mutta aikanaan kesätöissä saattohoidossa kyllä ne nimenomaan tekemättömät asiat kalvoivat yhdeksän kertaa kymmenestä siinä kohtaa kun matka tuli päätökseen.
Mitkä asiat?
Aika usein tunnepuolen jutut, ei ole ollut tarpeeksi läheisten kanssa, kertonut tunteista jn3. Ja toinen yleinen sellainen sitku-elämä, eli ajatellut että toteuttaa jonkun haaveen tai unelman sitten myöhemmin - ja toteuttamatta jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me herättiin osakesäästämiseen vasta nelikymppisinä, joten ei ollut oikein saumoja mihinkään firettämiseen. Mutta joskus reilu vuosi sitten miehelle oli kertynty sijoituksia parin miljoonan edestä, pitkälti töistä saatujen osakepalkkioiden kautta. Ollaan nyt 58 ja 56, eikä miehellä ole mitään hinkua työelämästä pois. Tekee nyt tosin puolikasta työaikaa vakavan sairastumisen jäljiltä, ei pysty enää täyttä päivää tekemään.
Nuoremmille sanoisin, että ottakaa omasta terveydestä huolehtiminen vakavasti. Nuo kaikki katalat krooniset sairaudet, joita alkaa tulla, kun insuliini on vuodet tai vuosikymmenet koholla iloisen elämän vuoksi, tuntuvat rysähtävän päälle toinen toisensa perään, kun elimistö ei enää kestä sitä kaltoin kohtelua. Se on kuin korttitalo romahtaisi, tulee verenpainetta, rasvamaksa, haima rasvoittuu, munuaiset kärsii, jalkoihin tulee turvotusta, niveliin kipuja jne jne. Jos ei sydänkohtaus tai aivoinfarkti vie kerralla hautaan, niin ainakin se elämä on raihnaisempaa ja lopulta tulee syöpä ja dementia (nämäkin usein metabolisia sairauksia).
Terve ja toimintakykyinen firettäjä ei joudu mihinkään hoivakotiin, joten kannattaa siitä terveydestä pitää vähintään yhtä hyvää huolta kuin rahoista. Se on tärkeä investointi, jonka hyödyt huomaa vasta sitten, kun omat ikätoverit alkavat olla kehäraakkeja ja itsellä vielä terveyttä ja jaksamista piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex jäi alle 40v pois työelämästä. Elää kuin eläkeläinen. Tekee välillä reissuja, mutta asuu muuten vanhempiensa nurkissa. Maailmankuva on jollain tapaa kutistunut ja vääristynyt näiden vuosien aikana. Sivusta seuranneena ei vaikuta kovin houkuttelevalta. Mieluummin käyn töissä. Siitä tulee ryhtiä päivään ja tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia ajatuksia & vaikutteita.
Kovin on suppea elämä, jos tapaat uusia ihmisiä ensisijaisesti töissä.
Ja luonne lienee itseohjautuvuuden täydellinen vastakohta, eli määkivä lammas, jos tarvitsee työtä saadakseen ryhtiä päivään.
Oikeastihan työ vaan vie 8 h ajastasi hukkaan, ellei ole jotain mitä oikeasti rakastat. Kaiken sen ajan voisi hankkia uusia virikkeitä ja tavata uusia ihmisiä itse valitsemallaan tavalla, ja yleensä vielä paljon tehokkaammin. Töissä joutuu haaskaamaan ihan hirveästi aikaa muiden sanelemien sääntöjen noudattamiseen, sääntöjen, jotka eivät useinkaan mitään järkevää tarkoitusta palvele, saati että lisäisivät tehokkuutta ja tuottavuutta.
Surettaa aina nämä ihmisraukat, jotka eivät kykene pitämään kiinni vuorokausirytmistä tai kehittymään, ellei pomo pidä kädestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän nuoret aikuiset eivät tule saamaan eläkettä.
Älä viitsi.
Ykä Änkyrä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nooh, minkähän verran passaa tuhlata siitä 750 000 salkusta tuottoja, jos rakentaa myös ylisukupolvista vaurautta?
Sen 3% vuodessa. Perustelut ylempänä ketjussa.
Aika yleisesti ajatellaan, että 4 % osakesalkun arvosta voi nostaa vuodessa, jotta salkun arvo säilyisi, kun inflaatio otetetaan huomioon. Tuo 3 % on siihen nähden vähän ylivarovainen arvio.
Minä luulin 4% säännön olevan sellainen millä jenkki-firettäjä itse hyvin todennäköisesti pärjää loppuelämän, mutta jäljelle ei tarvitse jäädä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex jäi alle 40v pois työelämästä. Elää kuin eläkeläinen. Tekee välillä reissuja, mutta asuu muuten vanhempiensa nurkissa. Maailmankuva on jollain tapaa kutistunut ja vääristynyt näiden vuosien aikana. Sivusta seuranneena ei vaikuta kovin houkuttelevalta. Mieluummin käyn töissä. Siitä tulee ryhtiä päivään ja tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia ajatuksia & vaikutteita.
Kovin on suppea elämä, jos tapaat uusia ihmisiä ensisijaisesti töissä.
Ja luonne lienee itseohjautuvuuden täydellinen vastakohta, eli määkivä lammas, jos tarvitsee työtä saadakseen ryhtiä päivään.
Oikeastihan työ vaan vie 8 h ajastasi hukkaan, ellei ole jotain mitä oikeasti rakastat. Kaiken sen ajan voisi hankkia uusia virikkeitä ja tavata uusia ihmisiä itse valitsemallaan tavalla, ja yleensä vielä paljon tehokkaammin. Töissä joutuu haaskaamaan ihan hirveästi aikaa muiden sanelemien sääntöjen noudattamiseen, sääntöjen, jotka eivät useinkaan mitään järkevää tarkoitusta palvele, saati että lisäisivät tehokkuutta ja tuottavuutta.
Surettaa aina nämä ihmisraukat, jotka eivät kykene pitämään kiinni vuorokausirytmistä tai kehittymään, ellei pomo pidä kädestä.
No on toikin aika idioottimainen asenne. Kyllä työ kuuluu elämään. Jokaisen pitää jotakin tehdä kykyjensä mukaan yhteiskunnan hyväksi, kun meidät osaksi verovaroin kasvatetaan ja koulutetaan. Ammatin saa valita itse.
Se on sitten toinen juttu, jos onnistuu pikkuisen aikaisemmin jäämään eläkkeelle. Nelikymppisenä pitäisi kumminkin olla hyödyksi eikä vaan lepäillä, aikuinen täysissä voimissaan.
Tässähän "nettokuukausipalkka" olisi noin 2000e/kk sitten eläkkeellä. Tällä hetkellä kulutukseni on noin 1700e. Eli tuossa on vähän siihen päälle. Periaatteessa joku 600k€ salkku siis riittäisi. Mutta tuo 150k€ erotus on niin pieni summa, että mielummin otan vähän isomman salkun, että on sitten ainakin varmasti hyvässä jamassa. Parhaassa tapauksessa pystyn myös eläköidyttämään sitten vaimoni, tai tukemaan lapsiani tuolla ylimääräisellä rahalla.
Vapaapäivä menossa ja jos olisin herännyt aamulla aikaisin niin olisin voinut ostaa OmaSP:tä vaikka sadallatuhannella ja saada 43 000 euron voiton. No enpä herännyt, siinä meni parin vuoden nettosäästöjen kokoinen summa ohi suun, elämä on tätä.
Olen tuo 750k€ tavoiteluvulla elävä kommentoija sivulta 5, jonka jälkeen onkin tullut näköjään paljon keskustelua.
Pörssinhän vuotuinen keskiarvokasvu on noin 10%. Tämä sisältää inflaatioluvun 2-3%. Eli siis rahan reaaliarvo voidaan ajatella kasvavan keskimäärin 7% vuodessa.
Itselläni vuosittainen nostoprosentti on suunniteltu 4%:iin. Jopa 4.5%, jos uskallan. Ajatuksena on, että jos juuri sillä hetkellä kun jään eläkkeelle, pörssi dippaakin esimerkiksi 40%, niin tuo 4% vuotuinen nosto edelleen mahdollistaa sen, että heikomman vuosikymmenen aikana salkkuni ei mene niin rajuihin mataliin lukuihin, etteikö se voisi sieltä vielä nousta. Eli monte carlo simulaatioita tarkastelemalla 4% säännöllä lähes kaikissa maailmanlopun skenaarioissakin minulla ei raha loppuisi 30v tarkastelujaksolla. Eli käytännössä sinä aikana, kun ei vielä vanhuuseläke ole alkanut ruullaamaan.
Kuitenkin jos tuollainen "hiljainen vuosikymmen" pörssissä tulisikin juuri kriittisellä hetkellä, niin sitten skaalaan kulutusta pienemmälle. Siksikin olen suunnitellut salkkuuni pientä puskuria, enkä mene pienimmällä mahdollisella luvulla. Lisäksi minun FIRE-tavoitteeni saavutettuani on asuntolainaani jäljellä arviolta 0-5 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että kuukausittaisesta käyttöbudjetista vapautuu useita satasia käyttörahaksi. Eli silläkin näkökulmalla tuo 2000e suunniteltu "kuukausipalkkani" on ylimitoitettu.
Ammatistani: En ole siivooja, mutta olen kutsumusammatissa, jossa palkka ei ole mikään päätä huimaava. Ihan peruspalkkaa ja vaikka omaan maisterin paperit ei palkka ole mitään dippainssin palkkaa. Ekan kerran sijoiti kesätyörahojani joskus 16 vuotiaana(?), mutta sitten heti kun oikeat työt ja ura alkoi, niin sijoitin noin 10-12k€ pörssiin vuosittain. Vasta viimeisen vuoden aikana palkkani nousi yli 5000e, jolloin sijoitusmääräni on nykyään noin 1500-2000e/kk. Mutta nyt tuntuu jo aika turhalta laittaa lisää rahaa pörssiin, sillä tämänhetkisellä salkullani voisin vain odottaa 10 vuotta ja todennäköisesti olisin jo saavuttanut tavoitteeni. Hihasta ravistaen taitaa olla salkussani 170k€ omaa rahaa ja tuottoa noin 120k€. Ihan tylsällä indeksisijoittamisella tämän saavuttanut.
Sen 3% vuodessa. Perustelut ylempänä ketjussa.