Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Jos on paljon etätöitä ei mikään ongelma ottaa työpaikkaa vastaan.

Hyväpalkkaiset asiantuntijatyöt ovat just niitä parhaita kun ei vaadita fyysistä läsnäoloa jatkuvasti. Voi sopia lähipäivät ja sitten käy niissä. Halpa kakkosasunto ja siitä verottaja "maksaa" osan kun on perheellinen, siis vuokra on vähennyskelpoinen verotuksessa.

Lapset voi harrastaa etelässäkin heppoja ja jääkiekkoa.

Kovan luokan töissä on yleensä etätyömahdollisuus ainakin 1 tai 2 päivää viikossa, joten ei miehelle niitä vuokrayksiössä vietettyjä iltoja kovin montaa viikkoon tule. Aloittaa vaikka lenkkeilyn tai salilla käynnin, niin saa aikansa kulumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä asui perheineen lähellä Joensuuta. Mies sai niin hyvän tarjouksen, olisi ollut hölmöä sanoa ei.

Mies muutti, asui kimppakämpässä ekat vuodet. Äiti asui pari v, kunnes vanhemmat lapset olivat käyneet lukion. Laittoi heti omakotitalon myyntiin, jota myytiin 3 vuotta. 
Samalla myivät matkailuauton, osuuden veneestä ja mökin. Lopulta talo meni kaupaksi ja kun velat oli maksettu saivat ason maksun maksettua.

Mies on uransa huipulla, eivät saa lainaa edes kaksioon . 
Nykyään sanoo kyllä hän olisi  mielummin jäänyt isoon omakotitaloon, kaikki lapset asuu fillarointimatkan päässä, myös työ. Nyt tuömatkoihin menee yli 2 h päivässä, asunto ankea ja mies aina poissa.

Kuulostaa oudolta. Ei hyvässä työssä olevat aikuiset ihmiset yleensä joudu asumaan ankeassa aso-asunnossa. Monilla on pk-seudulla tai kehyskunnassa oma rivitaloasunto tai ok-talo. Aso on niin kalliskin, että sillä rahalla pystyy lyhentämään hyvin lainaa. 

Kun omaisuus oli myyty, rahaa jäi muutama kymmentuhatta.

Katsopa etuovesta mitä maksaa kiva kolmio Punavuoressa. Saako puolella miljoonalla ?

Ei ilman säästöjä saa lainaa ja heidän pesämunalla ei saanut lainaa niin paljon, että

olisi voinut ostaa mieleistä asuntoa.

Ei palkan tarvii olla kovin kummonen., kun veroja menee 60%.

Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että peruskouluiässä muuttaminen on iso riski lapsen kehitykselle. Itselle 10-vuotiaana muuttaminen aiheutti ison kriisin ja vuosien masennuksen. Aluksi sain kavereitakin, mutta en koskaan sopeutunut tai tuntenut kuuluvani uuteen paikkaan. Kaipasin vanhoja ystäviä ja identiteettini jäi vanhalle paikkakunnalle. Eli ihan turha väittää, että kaikki lapset sopeutuvat. Ja se ahdistus ja masennus ei välttämättä edes vanhemmille näy. Omatkin vanhempani edelleen kuvittelevat, että kaikki meni ihan hyvin, vaikka itse koen, että edelleen pelkään muutoksia tosi paljon tuon trauman vuoksi. Ja huomautan, että vaikka aikuiselle Espoossa ja Keski-Suomen pikkupaikkakunnassa on suurin piirtein sama kulttuuri, lapsen/nuoren maailmassa ikäisensä voi toisella paikkakunnalla olla hyvin erilaisia.

Avioeron voi hakea myös nainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos mies ei halua muttaa naisen perässä niin se onkin sitten todella väärin. Te naiset olette sairaita sikoja!

Ihan jokainen saa päättää siitä missä asuu. Jos ei halua muuttaa, ei muuta. Erota ei tarvitse, etäsuhde voi toimia ihan hyvin. Muutama sata kilometriä ei ole liian pitkä etäisyys, se on muutaman tunnin ajomatka.

Ihan jokainen saa myös päättää siitä, haluaako etäsuhteeseen vai ei.

Tämä on niitä elämän kulminaatiopisteitä, jolloin voi tarttua tilaisuuteen tai jäädä kotiin nyyhkyttämään. Niin tai näin, älä silti kuuntele palstan luusereita, joilla ei koskaan ole ollut rohkeutta mihinkään. 

Olin asunut 11-vuotiaana jo neljällä eri paikkakunnalla, perhe muutti aina paremman työpaikan vuoksi. Se oli silloin aivan normaalia. Jokainen muutto oli askel parempaan ja antoi rohkeuden sitten itsellekin etsiä opiskelu- ja työpaikat Suomesta ja ulkomailta. 

Elämä on valintatalo.

Mitäs siitti mukulaa ja osti asunnon jos tahtoo työpaikkaa Espoosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa aikanaan. Asuimme Keski-Suomessa ja mies sai unelmatyön espoosta. Minulla oli lupaava tutkijanura, eikä mitään tietoa työpaikasta Espoossa. Halusin tukea miestäni ja muutimme Espooseen, pieneen kaksioon slummialueelle. Mutta eipä siinä mitään, jonkin ajan kuluttua työllistyin ja totesin työmahdollisuudet paljon aiempaa monipuolisemmiksi. Nyt olemme asuneet Espoossa jo yli 20 vuotta, molemmat olemme hyvissä töissä, lapsi on aikuinen ja asuu perheineen Espoossa. Joten kyllä muuttamisesta voi seurata hyvääkin. 

Niihin ejkä joskus v i t t u  20-30 vuotta sitten oli mahdollista. Ei enää.

Miesvauva polkee jalkaa murjottaa ja kiukuttelee kun muutt ei hyppää beibi hyppää kun hän käskee.

Jälleen kerran päätöntä jankkaamista sivu toisensa jälkeen. Vaikka työpaikka olisi Espoossa, niin se ei tarkoita, että siellä pitäisi asua. Itsekin kävin Espoossa töissä melkein 7 vuotta. Työmatkaa omalla autolla 45 km per suunta. Eikä tuo ollut mikään mahdoton matka ajaa. Ruuhkia tietenkin oli, mutta se nyt vaan sattui kuulumaan ns. pelin henkeen.

Miksei kukaan ajattele lapsia? Haluaako teinit möllöttää Keuruulla koko ainutlaatuisen nuoruutensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

Eli koska hän ei halua olla etänä vaan perheen on roikuttava mukana, kun hän ei kestä olla muuten, on koko perheen nyt vain kiltisti seurattava perässä omista elämistään riippumatta. Muuten ei ukko anna anteeksi.

Ihan suoraan sanottuna tuollainen äijä kuulostaa kyllä todella itsekkäältä ja ärsyttävältä hyypiöltä. On oma asiasi, mitä sinä tuollaisessa mulkerossa näet, mutta itse en jaksaisi tuollaista omahyväistä nilkkiä kauaa katsella.

Aika kovaa kieltä. Mutta samoilla linjoilla olen. En halua muuttaa lapsia. ap. 

Joskus on ihan terveellistä käyttää astetta kovempaa kieltä, ei hymistely mitään auta. Koska minulle tulee ihan sama mielikuva, miehesi kuulostaa todella vastenmieliseltä tyypiltä ihan tuon oman kuvauksesi perusteella. Etkö itse huomaa tätä ollenkaan?

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa aikanaan. Asuimme Keski-Suomessa ja mies sai unelmatyön espoosta. Minulla oli lupaava tutkijanura, eikä mitään tietoa työpaikasta Espoossa. Halusin tukea miestäni ja muutimme Espooseen, pieneen kaksioon slummialueelle. Mutta eipä siinä mitään, jonkin ajan kuluttua työllistyin ja totesin työmahdollisuudet paljon aiempaa monipuolisemmiksi. Nyt olemme asuneet Espoossa jo yli 20 vuotta, molemmat olemme hyvissä töissä, lapsi on aikuinen ja asuu perheineen Espoossa. Joten kyllä muuttamisesta voi seurata hyvääkin. 

Tarkoititko sanoa, että muutitte Ecuadorin slummialueelle? Ei Suomessa ole slummeja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos mies ei halua muttaa naisen perässä niin se onkin sitten todella väärin. Te naiset olette sairaita sikoja!

Ihan jokainen saa päättää siitä missä asuu. Jos ei halua muuttaa, ei muuta. Erota ei tarvitse, etäsuhde voi toimia ihan hyvin. Muutama sata kilometriä ei ole liian pitkä etäisyys, se on muutaman tunnin ajomatka.

Ihan jokainen saa myös päättää siitä, haluaako etäsuhteeseen vai ei.

Saa päättää haluaako, mutta toteutumiseen vaaditaan molemmat. Koko tässä keississä on älyttömintä se, ettei mies tunnu joustavan lainkaan vaan ap:n ja lasten pitäisi hypätä kun mies käskee.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä elämän kulminaatiopisteitä, jolloin voi tarttua tilaisuuteen tai jäädä kotiin nyyhkyttämään. Niin tai näin, älä silti kuuntele palstan luusereita, joilla ei koskaan ole ollut rohkeutta mihinkään. 

Olin asunut 11-vuotiaana jo neljällä eri paikkakunnalla, perhe muutti aina paremman työpaikan vuoksi. Se oli silloin aivan normaalia. Jokainen muutto oli askel parempaan ja antoi rohkeuden sitten itsellekin etsiä opiskelu- ja työpaikat Suomesta ja ulkomailta. 

Se mikä tapahtuu sinulle, ei tapahdu automaattisesti muille. Jos muu perhe ei halua muuttaa, vaan elämä on heillä jo rakennettu paikkaan X, on sairasta, että sitten pitäisi heidän luopua kaikesta vain itsekkään äijän vuoksi, muuttaa sokkona muualle ja toivoa parasta, sen sijaan että äijä itse yrittäisi pohtia miten saataisiin joku kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan ajattele lapsia? Haluaako teinit möllöttää Keuruulla koko ainutlaatuisen nuoruutensa?

Tässä nimenomaan ajatellaan lapsia. Jos heidän on hyvä Keski-Suomessa, ei ole syytä miksi heidän pitää vaihtaa koko elämänsä muualle vain koska isi käskee eikä jousta. Tuon perheen mies on tässä se typerys, joka koko sotkun on aiheuttanut kun vaatii kaikkia muita tinkimään jotta hän saa tahtonsa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin. 

Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?

Ja pääkaupunkiseudulla on kallista asuntojen suhteen. Hyvin voi laskeakin elintaso, vaikka tulit kasvaisivat paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan ajattele lapsia? Haluaako teinit möllöttää Keuruulla koko ainutlaatuisen nuoruutensa?

Koska kenenkään ei pitäisi ajatella, ei sinunkaan, senkin pedari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos mies ei halua muttaa naisen perässä niin se onkin sitten todella väärin. Te naiset olette sairaita sikoja!

Ihan jokainen saa päättää siitä missä asuu. Jos ei halua muuttaa, ei muuta. Erota ei tarvitse, etäsuhde voi toimia ihan hyvin. Muutama sata kilometriä ei ole liian pitkä etäisyys, se on muutaman tunnin ajomatka.

Ihan jokainen saa myös päättää siitä, haluaako etäsuhteeseen vai ei.

Saa päättää haluaako, mutta toteutumiseen vaaditaan molemmat. Koko tässä keississä on älyttömintä se, ettei mies tunnu joustavan lainkaan vaan ap:n ja lasten pitäisi hypätä kun mies käskee.

Minullakin jää fiilis, että mies ei nyt näe kuin oman elämänsä eikä lainkaan vaimon ja lukemattomien lapsien elämät. Ne kun on irrallaan siitä miehen elämästä, tai ainakin tervettä olisi, että olisivat irrallaan. Mies ei nyt jotenkin tunnu näkevän asiaa kuitenkaan näin. Mökömököpuusta viskoo käpyjä.