Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä
04.06.2026 |
Asutaan pienehkössä keskisuomalaisessa kaupungissa. Mies sai kovan luokan työtarjouksen Espoosta. Meillä on 7,9 ja 11v lapset. Ihana koulu, upeat kaverit ja kiva 5h asunto uudessa kerrostalossa. En suostu muuttamaan. Lasten takia. En halua repiä lapsia juuriltaan.
Mies on vihainen ja murjottaa toista viikkoa, koska olen muka este hänen menestykselleen. Yksin mies ei suostu muuttamaan.
Mitä tästä suhteesta voi enää tulla?
Kommentit (664)
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi, että hän on yrittäjä ja tekee työtä kotona. Voi tehdä työtään mistä vain. Tämä siksi, kun monet kirjoittavat, että vaimo jättäisi työnsä muuttaessaan. Minä muuttaisin mieheni perässä. Olen muuttanutkin. Toisin päinkin on tehty. Eikä harmita yhtään. Saa vähän vaihtelua, kun maisema muuttuu.
Joo, mutta pitää olla aika hiton paljon houkuttelevampi paikka kuin Espoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on tässä joku oma lukko päässä, hän yrittää elää jotain kuvittelemaansa perheidylliä, joka kestää ikuisesti. Hän ei tajua että viimeistään 8 vuoden päästä vanhin lapsi lähtee kumminkin kotoa, jos aikoo mitään järkevää opiskella. Ja muut lapset perässä. Toi idylli tulee kestämään korkeintaan 11 vuotta, sitten perhe hajoaa kumminkin. Ja kun lapset kerran muuttavat opintojen ja/tai työn perässä muualle, eivät enää tulisi takaisin sinne pienen kaupunkiin Keski-Suomeen. Menevät naimisiin ja hankkivat lapsia muualla.
Mikä tulevaisuus lapsilla on tuolla Keski-Suomessa? Varsinkin kun isä on asiantuntija, odottaa varmasti lastensa jatkavat lukioon ja sitten yliopistoon. Ei noista lapsista duunareita aiota. Lopulta AP jäisi kököttämään yksin sinne Keski-Suomeensa, mieskin varmaan olisi siinä vaiheessa lähtenyt nostelemaan uran perässä.
Jos muuttaisivat Espooseen nyt, lapsilla olisi mahdollisuus pk-seudulla opiskella melkein mitä vaan vaikka tohtoriksi asti, ja olisivat silti lähellä vanhempiaan. Ehkä jäisivät alueelle asumaan aikuisina.
AP on hyvin itsekeskeinen ja lyhytnäköinen.
Espoolaisetkin voivat lähteä opiskelemaan jonnekin muualle. Sehän on itsestään selvää, että lapset muuttavat parikymppisenä omilleen. Ei he mieti siinä vaiheessa vanhempiaan vaan sitä, missä itse haluavat olla.
Jep. Osa tosiaan aikanaan lähti ylemmäs Suomeen opintojen perässä omassakin tuttavapiirissä. Osa jäi sille tielle, eli jäivät pysyvästi opiskelupaikkakunnille asumaan.
Nykyään yleisempää on muuttaa ulkomaille. Mutta toki pk-seudulta on sinnekin vanhempien helpompi matkustaa kuin Keski-Suomesta.
Huutonaurua!
Espoossa on paljon nuoria sinkkunaisia jotka odottavat kieli pitkällä että ap:n mies tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on väärän miehen kanssa kun ei suostu seuraamaan.
Nainen ei ole mikään koira, hänellä on oma elämä, josta hän saa päättää itse.
Miksi olet miehen kanssa jonka kanssa et halua olla?
Missä on sanottu, ettei halua olla? Miehen vain ei pidä kuvitella että nainen on joku lemmikki, joka vain seuraa miestä vailla omaa tahtoa. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, molemmilla oma tahto ja asioista keskustella, jos ollaan eri mieltä. Se ei ole mikään terve tilanne, että toinen vain taipuu seuraamaan vaikka olisi eri mieltä, saamatta takaisin mitään.
Koko perhe saa paremman elintason. Ja naisen kuuluu seurata miestään.
Ensinnäkin, mistä päättelet, että perhe saa paremman elintason? Espoossa eläminen on kallista, joten palkan täytyisi olla aika helvetisti isompi, jotta se kattaisi kalliimmat hinnat ja silti olisi elintaso parempi kuin lähtöpaikassa.
Toiseksi, kaikki eivät ole materialisteja. Raha ei monillekaan korvaa sitä elämää ja verkostoa, joka ympärillä on. Silloin ei tee mieli hypätä sokeasti tuntemattomaan vain jotta joku muu saisi tahtonsa läpi.
Kolmanneksi, naisen ei ole mikään pakko seurata miestään yhtään mihinkään. 2020-luvun Suomessa nainen ei ole mikään miehen tavara, jonka voi vain kuljettaa mukana ties minne. Parisuhde on kahden ihmisen välinen yhteinen elämä ja se sisältää sopimista ja kompromisseja. Ei ole mitään syytä miksi vain miehen pitää saada kaikki haluamansa ja naisen kiltisti alistua.
Mikä helvetin verkosto? Mihin vahva itsenäinen nainen sitä tarvitsee? 😅 Nainen seuraa miestään jos on kunnioittamansa miehen kanssa.
Perheessä on kolme lasta. Miehestä ei kuitenkaan ole mitään apua, jos naiselle sattuu jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on tässä joku oma lukko päässä, hän yrittää elää jotain kuvittelemaansa perheidylliä, joka kestää ikuisesti. Hän ei tajua että viimeistään 8 vuoden päästä vanhin lapsi lähtee kumminkin kotoa, jos aikoo mitään järkevää opiskella. Ja muut lapset perässä. Toi idylli tulee kestämään korkeintaan 11 vuotta, sitten perhe hajoaa kumminkin. Ja kun lapset kerran muuttavat opintojen ja/tai työn perässä muualle, eivät enää tulisi takaisin sinne pienen kaupunkiin Keski-Suomeen. Menevät naimisiin ja hankkivat lapsia muualla.
Mikä tulevaisuus lapsilla on tuolla Keski-Suomessa? Varsinkin kun isä on asiantuntija, odottaa varmasti lastensa jatkavat lukioon ja sitten yliopistoon. Ei noista lapsista duunareita aiota. Lopulta AP jäisi kököttämään yksin sinne Keski-Suomeensa, mieskin varmaan olisi siinä vaiheessa lähtenyt nostelemaan uran perässä.
Jos muuttaisivat Espooseen nyt, lapsilla olisi mahdollisuus pk-seudulla opiskella melkein mitä vaan vaikka tohtoriksi asti, ja olisivat silti lähellä vanhempiaan. Ehkä jäisivät alueelle asumaan aikuisina.
AP on hyvin itsekeskeinen ja lyhytnäköinen.
Espoolaisetkin voivat lähteä opiskelemaan jonnekin muualle. Sehän on itsestään selvää, että lapset muuttavat parikymppisenä omilleen. Ei he mieti siinä vaiheessa vanhempiaan vaan sitä, missä itse haluavat olla.
Aivan niin. Mutta missä heillä on paremmat opiskelumahdollisuudet: pk-seudulla vai Keski-Suomessa?
Minusta tuossa on vinha ero.
Eikö esimerkiksi Tampereella, Turussa, Kuopiossa, Oulussa tai Lappeenrannassa ole mahdollisuuksia? Lapset nyt parikymppisenä muuttavat omilleen.
Huomastiko aloituksesta, että miehen työpaikka olisi ESPOOSSA ja vaimo haluaa jäädä KESKI-SUOMEEN.
Ei ole järkeä spekuloida jollain muilla paikkakunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on tässä joku oma lukko päässä, hän yrittää elää jotain kuvittelemaansa perheidylliä, joka kestää ikuisesti. Hän ei tajua että viimeistään 8 vuoden päästä vanhin lapsi lähtee kumminkin kotoa, jos aikoo mitään järkevää opiskella. Ja muut lapset perässä. Toi idylli tulee kestämään korkeintaan 11 vuotta, sitten perhe hajoaa kumminkin. Ja kun lapset kerran muuttavat opintojen ja/tai työn perässä muualle, eivät enää tulisi takaisin sinne pienen kaupunkiin Keski-Suomeen. Menevät naimisiin ja hankkivat lapsia muualla.
Mikä tulevaisuus lapsilla on tuolla Keski-Suomessa? Varsinkin kun isä on asiantuntija, odottaa varmasti lastensa jatkavat lukioon ja sitten yliopistoon. Ei noista lapsista duunareita aiota. Lopulta AP jäisi kököttämään yksin sinne Keski-Suomeensa, mieskin varmaan olisi siinä vaiheessa lähtenyt nostelemaan uran perässä.
Jos muuttaisivat Espooseen nyt, lapsilla olisi mahdollisuus pk-seudulla opiskella melkein mitä vaan vaikka tohtoriksi asti, ja olisivat silti lähellä vanhempiaan. Ehkä jäisivät alueelle asumaan aikuisina.
AP on hyvin itsekeskeinen ja lyhytnäköinen.
Jyväskylässä on yliopisto. Siellä on mm. liikuntatieteellinen, johon pyritään ympäri Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Espoossa on paljon nuoria sinkkunaisia jotka odottavat kieli pitkällä että ap:n mies tulee.
Ei kolmen lapsen isät ole heistä kiinnostavia. Siinähän joutuu äitipuoleksi, kun lapset tulevat isän luona käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten.
Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton.
Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen.
En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA.
Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen.
ap.
"Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. " - Tuohon voi vastata yhdellä sanalla: Bullshit.
Kukaan täysjärkinen ei tee tuontasoista muutosta kokeilematta mitä se tarkoittaa käytännössä. Kaikki asuinpaikkaa koskevat päätökset on tehtävä ilmeisen nopeasti ja tuntematta edes asuinaluetta. Jos uudesta duunista tuleekin koeaikapurku 2kk päästä mitä sitten? "sori, kävi käpy"?
Tottakai mies menee edeltä ensin vuokralle ja etsii perheelle asunnon paikan päältä. Mutta sitä ennen pitää jo olla päätös, että perhe tulee perästä. Kyllä perhe on monille tärkeä tukiverkko. -Eri
Ei tuossa vaiheessa vielä tarvitse olla varmuutta asiasta, jos saa loistotarjouksen muualta niin sitä voi kähteä pienellä kynnyksellä katsomaan ja sitten kun on muodostunut kuva minkälaista elämä siellä olisi kaikille niin silloin perheellä on oikeasti vaihtoehto jota pohtia, sen sijaan että kiukutellaan: "mä haluan mennä ja teidän pitää seurata sokkona tai vihaan teitä ikuisesti"
Kukaan ei tunnu huomioivan sitä, että jos mies ottaa tämän uuden työn vastaan, hän samalla irtisanoutuu vanhasta. Tuskin hän vanhaan työhön haluaa palata, jos uusi työ ei olekaan sitä, mitä toivoi. Löytyykö siis uutta työpaikkaa enää nykyiseltä paikkakunnalta? Mitä, jos ei löydy?
Mies voi valita myös sen, että asettaa perheensä etusijalle, ja pitää asiat ennallaan. Sekin on valinta. Vieläpä vastuullinen valinta
Me emme nyt kuitenkaan tiedä ollenkaan, minkälainen se "kovanluokan" työtarjous on, olisiko se miehelle unelmien täyttymys. Miten hän viihtyy nykyisessä työpaikassaan, kaipaako oikeasti muutosta ja uusia haasteita, joita uusi työ tarjoaisi? Tuo on vaikea tilanne ihan varmasti. Voi käydä myös niin, että jos mies työtarjouksesta kieltäytyy, kun ei saa perhettä mukaansa, hän on ap:lle myöhemmin katkera menetetystä mahdollisuudesta. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin kokeilla sitä vaihtoehtoa, että hankkii Espoosta vuokrakämpän, asuu viikot siellä ja viettää viikonloput perheensä kanssa. Ja olisiko nykyisestä työpaikasta mahdollista saada ensin virkavapaata vaikka vuodeksi, jotta pääsee kokeilemaan, miten järjestely toimii, ennen kuin irtisanoutuu kokonaan.
Nykyinen työnantaja varmaan ihastuu ikihyviksi, jos mies haluaa kokeilla tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on tässä joku oma lukko päässä, hän yrittää elää jotain kuvittelemaansa perheidylliä, joka kestää ikuisesti. Hän ei tajua että viimeistään 8 vuoden päästä vanhin lapsi lähtee kumminkin kotoa, jos aikoo mitään järkevää opiskella. Ja muut lapset perässä. Toi idylli tulee kestämään korkeintaan 11 vuotta, sitten perhe hajoaa kumminkin. Ja kun lapset kerran muuttavat opintojen ja/tai työn perässä muualle, eivät enää tulisi takaisin sinne pienen kaupunkiin Keski-Suomeen. Menevät naimisiin ja hankkivat lapsia muualla.
Mikä tulevaisuus lapsilla on tuolla Keski-Suomessa? Varsinkin kun isä on asiantuntija, odottaa varmasti lastensa jatkavat lukioon ja sitten yliopistoon. Ei noista lapsista duunareita aiota. Lopulta AP jäisi kököttämään yksin sinne Keski-Suomeensa, mieskin varmaan olisi siinä vaiheessa lähtenyt nostelemaan uran perässä.
Jos muuttaisivat Espooseen nyt, lapsilla olisi mahdollisuus pk-seudulla opiskella melkein mitä vaan vaikka tohtoriksi asti, ja olisivat silti lähellä vanhempiaan. Ehkä jäisivät alueelle asumaan aikuisina.
AP on hyvin itsekeskeinen ja lyhytnäköinen.
Espoolaisetkin voivat lähteä opiskelemaan jonnekin muualle. Sehän on itsestään selvää, että lapset muuttavat parikymppisenä omilleen. Ei he mieti siinä vaiheessa vanhempiaan vaan sitä, missä itse haluavat olla.
Jep. Osa tosiaan aikanaan lähti ylemmäs Suomeen opintojen perässä omassakin tuttavapiirissä. Osa jäi sille tielle, eli jäivät pysyvästi opiskelupaikkakunnille asumaan.
Nykyään yleisempää on muuttaa ulkomaille. Mutta toki pk-seudulta on sinnekin vanhempien helpompi matkustaa kuin Keski-Suomesta.
Huutonaurua!
Anteeksi, en tajunnut että faktat järkyttää sua noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Mikäli kyse oikeasti merkittävästä etenemisestä uralla niin ymmärrän miestä kyllä jossain määrin, mutta lapsille olisi kyllä erityisen ikävää joutua espoolaiskeskosten keskuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on tässä joku oma lukko päässä, hän yrittää elää jotain kuvittelemaansa perheidylliä, joka kestää ikuisesti. Hän ei tajua että viimeistään 8 vuoden päästä vanhin lapsi lähtee kumminkin kotoa, jos aikoo mitään järkevää opiskella. Ja muut lapset perässä. Toi idylli tulee kestämään korkeintaan 11 vuotta, sitten perhe hajoaa kumminkin. Ja kun lapset kerran muuttavat opintojen ja/tai työn perässä muualle, eivät enää tulisi takaisin sinne pienen kaupunkiin Keski-Suomeen. Menevät naimisiin ja hankkivat lapsia muualla.
Mikä tulevaisuus lapsilla on tuolla Keski-Suomessa? Varsinkin kun isä on asiantuntija, odottaa varmasti lastensa jatkavat lukioon ja sitten yliopistoon. Ei noista lapsista duunareita aiota. Lopulta AP jäisi kököttämään yksin sinne Keski-Suomeensa, mieskin varmaan olisi siinä vaiheessa lähtenyt nostelemaan uran perässä.
Jos muuttaisivat Espooseen nyt, lapsilla olisi mahdollisuus pk-seudulla opiskella melkein mitä vaan vaikka tohtoriksi asti, ja olisivat silti lähellä vanhempiaan. Ehkä jäisivät alueelle asumaan aikuisina.
AP on hyvin itsekeskeinen ja lyhytnäköinen.
Espoolaisetkin voivat lähteä opiskelemaan jonnekin muualle. Sehän on itsestään selvää, että lapset muuttavat parikymppisenä omilleen. Ei he mieti siinä vaiheessa vanhempiaan vaan sitä, missä itse haluavat olla.
Aivan niin. Mutta missä heillä on paremmat opiskelumahdollisuudet: pk-seudulla vai Keski-Suomessa?
Minusta tuossa on vinha ero.
Eikö esimerkiksi Tampereella, Turussa, Kuopiossa, Oulussa tai Lappeenrannassa ole mahdollisuuksia? Lapset nyt parikymppisenä muuttavat omilleen.
Huomastiko aloituksesta, että miehen työpaikka olisi ESPOOSSA ja vaimo haluaa jäädä KESKI-SUOMEEN.
Ei ole järkeä spekuloida jollain muilla paikkakunnilla.
On ihan normaalia, että lapset lähtevät opiskelemaan muille paikkakunnille vaikka he asuisivat Helsingissä tai Espoossa. Lasten opiskeluistahan tässä nyt on ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on tässä joku oma lukko päässä, hän yrittää elää jotain kuvittelemaansa perheidylliä, joka kestää ikuisesti. Hän ei tajua että viimeistään 8 vuoden päästä vanhin lapsi lähtee kumminkin kotoa, jos aikoo mitään järkevää opiskella. Ja muut lapset perässä. Toi idylli tulee kestämään korkeintaan 11 vuotta, sitten perhe hajoaa kumminkin. Ja kun lapset kerran muuttavat opintojen ja/tai työn perässä muualle, eivät enää tulisi takaisin sinne pienen kaupunkiin Keski-Suomeen. Menevät naimisiin ja hankkivat lapsia muualla.
Mikä tulevaisuus lapsilla on tuolla Keski-Suomessa? Varsinkin kun isä on asiantuntija, odottaa varmasti lastensa jatkavat lukioon ja sitten yliopistoon. Ei noista lapsista duunareita aiota. Lopulta AP jäisi kököttämään yksin sinne Keski-Suomeensa, mieskin varmaan olisi siinä vaiheessa lähtenyt nostelemaan uran perässä.
Jos muuttaisivat Espooseen nyt, lapsilla olisi mahdollisuus pk-seudulla opiskella melkein mitä vaan vaikka tohtoriksi asti, ja olisivat silti lähellä vanhempiaan. Ehkä jäisivät alueelle asumaan aikuisina.
AP on hyvin itsekeskeinen ja lyhytnäköinen.
Espoolaisetkin voivat lähteä opiskelemaan jonnekin muualle. Sehän on itsestään selvää, että lapset muuttavat parikymppisenä omilleen. Ei he mieti siinä vaiheessa vanhempiaan vaan sitä, missä itse haluavat olla.
Jep. Osa tosiaan aikanaan lähti ylemmäs Suomeen opintojen perässä omassakin tuttavapiirissä. Osa jäi sille tielle, eli jäivät pysyvästi opiskelupaikkakunnille asumaan.
Nykyään yleisempää on muuttaa ulkomaille. Mutta toki pk-seudulta on sinnekin vanhempien helpompi matkustaa kuin Keski-Suomesta.
Huutonaurua!
Anteeksi, en tajunnut että faktat järkyttää sua noin paljon.
Mieti nyt itsekin, miten typerä tuo sinun perustelu oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten.
Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton.
Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen.
En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA.
Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen.
ap.
"Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. " - Tuohon voi vastata yhdellä sanalla: Bullshit.
Kukaan täysjärkinen ei tee tuontasoista muutosta kokeilematta mitä se tarkoittaa käytännössä. Kaikki asuinpaikkaa koskevat päätökset on tehtävä ilmeisen nopeasti ja tuntematta edes asuinaluetta. Jos uudesta duunista tuleekin koeaikapurku 2kk päästä mitä sitten? "sori, kävi käpy"?
Tottakai mies menee edeltä ensin vuokralle ja etsii perheelle asunnon paikan päältä. Mutta sitä ennen pitää jo olla päätös, että perhe tulee perästä. Kyllä perhe on monille tärkeä tukiverkko. -Eri
Ei tuossa vaiheessa vielä tarvitse olla varmuutta asiasta, jos saa loistotarjouksen muualta niin sitä voi kähteä pienellä kynnyksellä katsomaan ja sitten kun on muodostunut kuva minkälaista elämä siellä olisi kaikille niin silloin perheellä on oikeasti vaihtoehto jota pohtia, sen sijaan että kiukutellaan: "mä haluan mennä ja teidän pitää seurata sokkona tai vihaan teitä ikuisesti"
Kukaan ei tunnu huomioivan sitä, että jos mies ottaa tämän uuden työn vastaan, hän samalla irtisanoutuu vanhasta. Tuskin hän vanhaan työhön haluaa palata, jos uusi työ ei olekaan sitä, mitä toivoi. Löytyykö siis uutta työpaikkaa enää nykyiseltä paikkakunnalta? Mitä, jos ei löydy?
Mies voi valita myös sen, että asettaa perheensä etusijalle, ja pitää asiat ennallaan. Sekin on valinta. Vieläpä vastuullinen valinta
Me emme nyt kuitenkaan tiedä ollenkaan, minkälainen se "kovanluokan" työtarjous on, olisiko se miehelle unelmien täyttymys. Miten hän viihtyy nykyisessä työpaikassaan, kaipaako oikeasti muutosta ja uusia haasteita, joita uusi työ tarjoaisi? Tuo on vaikea tilanne ihan varmasti. Voi käydä myös niin, että jos mies työtarjouksesta kieltäytyy, kun ei saa perhettä mukaansa, hän on ap:lle myöhemmin katkera menetetystä mahdollisuudesta. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin kokeilla sitä vaihtoehtoa, että hankkii Espoosta vuokrakämpän, asuu viikot siellä ja viettää viikonloput perheensä kanssa. Ja olisiko nykyisestä työpaikasta mahdollista saada ensin virkavapaata vaikka vuodeksi, jotta pääsee kokeilemaan, miten järjestely toimii, ennen kuin irtisanoutuu kokonaan.
Nykyinen työnantaja varmaan ihastuu ikihyviksi, jos mies haluaa kokeilla tuota.
Virkavapaatakin saa vain silloin, kun on virka.
Vierailija kirjoitti:
Espoossa on paljon nuoria sinkkunaisia jotka odottavat kieli pitkällä että ap:n mies tulee.
Jos parisuhde on niin huonossa tilassa, että yksinmeneminen johtaa uusiin suhteisiin, niin silloin etenkin viisasta jäädä kotiseudulleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Siis nyt on juuri alkanut lasten kesäloma. Tässähän olisi hyvää aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiin ja sopeutua sinne ennen koulun alkamista.
Mieshän on vasta saanut työtarjouksen, siitä on vielä pitkä aika muuttoon. Siinä ehtii alkaa uusi kouluvuosi ennen kuin mitään on valmiina. Asuntokin pitäisi ostaa parissa viikossa ja sitä ennen myydä entinen asunto. Eihän tuo ole mahdollista ajallisesti.
Pääkaupunkiseudulla on asuntoja myynnissä pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on tässä joku oma lukko päässä, hän yrittää elää jotain kuvittelemaansa perheidylliä, joka kestää ikuisesti. Hän ei tajua että viimeistään 8 vuoden päästä vanhin lapsi lähtee kumminkin kotoa, jos aikoo mitään järkevää opiskella. Ja muut lapset perässä. Toi idylli tulee kestämään korkeintaan 11 vuotta, sitten perhe hajoaa kumminkin. Ja kun lapset kerran muuttavat opintojen ja/tai työn perässä muualle, eivät enää tulisi takaisin sinne pienen kaupunkiin Keski-Suomeen. Menevät naimisiin ja hankkivat lapsia muualla.
Mikä tulevaisuus lapsilla on tuolla Keski-Suomessa? Varsinkin kun isä on asiantuntija, odottaa varmasti lastensa jatkavat lukioon ja sitten yliopistoon. Ei noista lapsista duunareita aiota. Lopulta AP jäisi kököttämään yksin sinne Keski-Suomeensa, mieskin varmaan olisi siinä vaiheessa lähtenyt nostelemaan uran perässä.
Jos muuttaisivat Espooseen nyt, lapsilla olisi mahdollisuus pk-seudulla opiskella melkein mitä vaan vaikka tohtoriksi asti, ja olisivat silti lähellä vanhempiaan. Ehkä jäisivät alueelle asumaan aikuisina.
AP on hyvin itsekeskeinen ja lyhytnäköinen.
Espoolaisetkin voivat lähteä opiskelemaan jonnekin muualle. Sehän on itsestään selvää, että lapset muuttavat parikymppisenä omilleen. Ei he mieti siinä vaiheessa vanhempiaan vaan sitä, missä itse haluavat olla.
Jep. Osa tosiaan aikanaan lähti ylemmäs Suomeen opintojen perässä omassakin tuttavapiirissä. Osa jäi sille tielle, eli jäivät pysyvästi opiskelupaikkakunnille asumaan.
Kuten minä. Muutin pk-seudun kehyskunnasta pienempään yliopistokaupunkiin, ja jäin tänne. En halunnut enkä vieläkään halua asua pk-seudulla. Kokeilin sitä nuorena yhden vuoden eikä se sopinut minulle. Liian iso alue ja liikaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Mitä? 😂 Siis luuletko että tuo on paljon? Joka toisella on vähintään ton hintainen asunto pääkaupunkiseudulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on tässä joku oma lukko päässä, hän yrittää elää jotain kuvittelemaansa perheidylliä, joka kestää ikuisesti. Hän ei tajua että viimeistään 8 vuoden päästä vanhin lapsi lähtee kumminkin kotoa, jos aikoo mitään järkevää opiskella. Ja muut lapset perässä. Toi idylli tulee kestämään korkeintaan 11 vuotta, sitten perhe hajoaa kumminkin. Ja kun lapset kerran muuttavat opintojen ja/tai työn perässä muualle, eivät enää tulisi takaisin sinne pienen kaupunkiin Keski-Suomeen. Menevät naimisiin ja hankkivat lapsia muualla.
Mikä tulevaisuus lapsilla on tuolla Keski-Suomessa? Varsinkin kun isä on asiantuntija, odottaa varmasti lastensa jatkavat lukioon ja sitten yliopistoon. Ei noista lapsista duunareita aiota. Lopulta AP jäisi kököttämään yksin sinne Keski-Suomeensa, mieskin varmaan olisi siinä vaiheessa lähtenyt nostelemaan uran perässä.
Jos muuttaisivat Espooseen nyt, lapsilla olisi mahdollisuus pk-seudulla opiskella melkein mitä vaan vaikka tohtoriksi asti, ja olisivat silti lähellä vanhempiaan. Ehkä jäisivät alueelle asumaan aikuisina.
AP on hyvin itsekeskeinen ja lyhytnäköinen.
Espoolaisetkin voivat lähteä opiskelemaan jonnekin muualle. Sehän on itsestään selvää, että lapset muuttavat parikymppisenä omilleen. Ei he mieti siinä vaiheessa vanhempiaan vaan sitä, missä itse haluavat olla.
Aivan niin. Mutta missä heillä on paremmat opiskelumahdollisuudet: pk-seudulla vai Keski-Suomessa?
Minusta tuossa on vinha ero.
Eikö esimerkiksi Tampereella, Turussa, Kuopiossa, Oulussa tai Lappeenrannassa ole mahdollisuuksia? Lapset nyt parikymppisenä muuttavat omilleen.
Huomastiko aloituksesta, että miehen työpaikka olisi ESPOOSSA ja vaimo haluaa jäädä KESKI-SUOMEEN.
Ei ole järkeä spekuloida jollain muilla paikkakunnilla.
Puhe oli lasten muutosta opiskelemaan noin kymmenen vuoden kuluttua.
Tiesitkö, muuten, että pk-seudulla saa opiskelija-asunnon paljon nopeammin, jos ei ole asuntoa pk-seudulla tai sen kehyskunnissa? Jos vanhemmat asuvat vaikkapa Suvisaaristossa, josta on aikamoinen ajallinen matka mihinkään korkeakouluun, et saa asuntoa, koska kaikki muualta Suomesta tulevat menevät aina jonossa ohitsesi. Siksi on itse asiassa lasten opiskelujen kannalta kätevämpää, jos perhe asuu Keski-Suomessa eikä Espoossa. Toki eri asia sitten, jos asuvat jo valmiiksi esim. Otaniemessä, jossa on oppilaitos kävelymatkan päässä eikä tarvi omaa kämppää.
Joo. Olisi ihan huippua kököttää ilman yhtäkään ystävää parinsadan kilometrin säteellä, ajatellen että ehkä sitten joskus johonkuhun tutustuu. Siis sitten kun vuosien päästä, ruuhkavuosien mentyä on edes vähän aikaa miettiä omia harrastuksia.