Ystävyys adhd-ihmisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Onko adhd ihmisillä tapana puhua mukamas Suoraan? Tällainen ns suorapuheinen tölvijä on töissä, on myös tosi valikoiva siinä mitä asioita huomaa ja mitä ei. Tulistuva myös. Hänen lapsellaan on adhd

Oman kokemuksen mukaan on. Puhuvat itse hyvin suoraan, joskus jopa todella tökerösti. Eivät kuitenkaan salli samaa muilta. Loukkaantuvat verisesti, jos joku toimii heitä kohtaan samoin. Ovat myös kovia kantamaan kaunaa.

Vierailija kirjoitti:

Jospa sitten vaikka lopettaisit sen? ADHD-ihmisenä en itse ainakaan kaipaisi tuollaista valheellista tyyppiä elämääni, joka jatkaa yhteydenpitoa, vaikka kokee sen raskaana. 

Kaikissa ihmisissä on jotain raskasta, eikä ole valheellista käytöstä kun on ihan kasvokkain adhd-ihmisen kanssa käyty läpi ja hän on nauranut omalle käytökselleen ja tunnistanut sen :). En hylkää ystäviä sen takia että joku piirre on joskus kuormittava, varmasti olen itsekin kuormittava ja sellaista se elämä on. Onnea heille joilla on elämässään vain täysin kitkattomia ja harmonisia ihmissuhteita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. 

Kuulostaa enemmän epävakaalta. 

Epävakaudessa ja adhd:ssa on myös samoja piirteitä, voi hyvin olla myös adhd:ta, mutta aina pitää muistaa että jokainen adhd:kin on yksilö ja sen rinnalla voi luonnollisesti esiintyä myös muita diagnooseja ja piirteitä.

Tämä. Osalla se adhd ei ole ainoa diagnoosi, vaan taustalla voi olla muutakin, juuri epävakautta tms.

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Samoja kokemuksia, en oma-aloitteisesti enää sovi mitään enkä käytä aikaa turhaan valmistautumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu paljon adhd:n vaikeustasosta ja siitä, miten ihminen omia tunteitaan/käytöstään on työstänyt ja osaa hallita niitä. 

Aika monilla adhd on kortti, johon vedotaan. Käyttäydytään siis ikävästi, ei työstetä omia haasteita ja vedotaan siihen, että "mä nyt vaan olen tällainen".

Tätä sanoisin itsekin. Jos on sinut adhd:n kanssa ja työstänyt sitä, niin pärjää oikein hyvin ja on hyvää seuraa. Sitten taas on toinen juttu, jos sen varjolla hyväksytään oma huono käytös, eikä edes aiota muuttaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Samoja kokemuksia, en oma-aloitteisesti enää sovi mitään enkä käytä aikaa turhaan valmistautumiseen. 

Siis tämä! Todellakin olen ymmärtäväinen ihminen ja perua saa ja saa toki olla uupunutkin, mutta se aivan käsittämätön säädön määrä tai toinen onkin nukahtanut kotiin tai ei muista katsoa puhelinta yms tai tulee paikalle puolikuolleena, niin se ei tunnu kovin arvostavalta. Nämä ääriesimerkkejä toki ja tällaisissa tapauksissa olenkin hyväksynyt että aivan turha sopia mitään, törmää sitten jossain sattumalta jos niikseen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. 

Kuulostaa enemmän epävakaalta. 

Epävakaudessa ja adhd:ssa on myös samoja piirteitä, voi hyvin olla myös adhd:ta, mutta aina pitää muistaa että jokainen adhd:kin on yksilö ja sen rinnalla voi luonnollisesti esiintyä myös muita diagnooseja ja piirteitä.

Tämä. Osalla se adhd ei ole ainoa diagnoosi, vaan taustalla voi olla muutakin, juuri epävakautta tms.

Osa myös "unohtaa" persoonallisuushäiriödiagnoosinsa jos sattuu myöhemmin saamaan adhd tai autismin kirjon diagnoosin. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on reilumpaa jättää sellainen ihmissuhde väliin, jossa ei voi hyväksyä toista omana itsenään ja jos itsellä on vaikea olla toisen kanssa. Maailmassa on paljon tasaisia ja ennakoitavia ihmisiä ystäväksi, jos adhd ei nappaa.

Ihme syyllistämistä jos ei nappaa olla jonkun mulgeron päävikaisen kaveri. Kaikkien kaveriko pitäis muka pystyä olemaan koska jokainenhan on kauniisti sanottuna "oma itsensä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko adhd ihmisillä tapana puhua mukamas Suoraan? Tällainen ns suorapuheinen tölvijä on töissä, on myös tosi valikoiva siinä mitä asioita huomaa ja mitä ei. Tulistuva myös. Hänen lapsellaan on adhd

Oman kokemuksen mukaan on. Puhuvat itse hyvin suoraan, joskus jopa todella tökerösti. Eivät kuitenkaan salli samaa muilta. Loukkaantuvat verisesti, jos joku toimii heitä kohtaan samoin. Ovat myös kovia kantamaan kaunaa.

ADHD-ihmisiä on noin 7 % väestöstä. Täysin epäuskottavaa, että sinulle olisi sattunut kovin montaa työkaveria jolla on ADHD, jotta voisit alkaa tuossa mittakaavassa yleistämään. Tai ylipäätään kukaan tässä ketjussa. 

ADHD-ihmiset ovat jokainen yksilöitä ja parin tällaisen henkilön tuntemuksella ei voi kukaan lähteä kertomaan, että juu, tällaisia he ovat ihmisinä. Typerä aloitus ja lukuisia typeriä vastauksia.

Täällä puhutaan nyt jostain muusta kuin adhd:sta. Add on keskittymishäiriö, ei siihen liity inhottavaa käytöstä. Myöhässä toki saattavat tulla ja unohdella asioita, mutta suorapuheisuus, töksäyttely, impulssikontrollin ongelmat jne eivät siihen liity. Näissä taustalla on todennäköisesti joku toinen häiriö. 

Tunnen useita adhd-ihmisiä työni kautta ja myös siviilissä, ja ovat sydämellisiä ihmisiä joiden ongelmana on keskittyminen; joko sen liiallinen keskeytyminen tai vaihtoehtoisesti se, että uppoutuvat johonkin asiaan niin että muu maailma katoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Neuroepätyypilliselle voi olla aikamoinen uroteko raahautua paikalle. Jos olisin 'ystäväsi' haluaisin kyllä tietää että sekään ei sinulle kelpaa, jos en peru vaan viimeisillä voimilla tulen, lopettaisin ystävyyden ihan itse.

Siinä kohtaa kun lupausten rikkominen on toistuva kuvio ja normi, on siihen ihan oikeutettua turhautua. Tuskin kukaan siitäkään pitäisi jos lääkäri ei saapuisi hoitoneuvotteluun tai jättäisi reseptit uusimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Samoja kokemuksia, en oma-aloitteisesti enää sovi mitään enkä käytä aikaa turhaan valmistautumiseen. 

Siis tämä! Todellakin olen ymmärtäväinen ihminen ja perua saa ja saa toki olla uupunutkin, mutta se aivan käsittämätön säädön määrä tai toinen onkin nukahtanut kotiin tai ei muista katsoa puhelinta yms tai tulee paikalle puolikuolleena, niin se ei tunnu kovin arvostavalta. Nämä ääriesimerkkejä toki ja tällaisissa tapauksissa olenkin hyväksynyt että aivan turha sopia mitään, törmää sitten jossain sattumalta jos niikseen on.

Jokainenhan saa valita seuransa, mutta itse ADHD:na ajattelen ennemminkin niin, että ystävä on tehnyt ison teon raahautuessaan puolikuolleena paikalle perumisen sijaan. 

Itse en enää sovi tapaamisia etukäteen siksi, että jos olen perunut, osa loukkaantuu. Tämä liittyy siihen, että usein energisenä sopii jotain ja sitten myöhemmin uuvahtaakin. Ja tämä myös paljon stressiä myös itselle. 

Itselläni on ystävinä sekä neurotyypillisiä että neuroepätyypillisiä. Luonnollisesti viihdyn paremmin neuroepätyypillisten kanssa. Ei jakseta small talkia, joten ystävyys on aika syvää. Ei tarvitse stressata, että jaksaako vaiko ei, kun toinen ymmärtää ja hyväksyy vaikka puolikuolleena. Menot voidaan sopia siihen hetkeen ja tämä taas ei monelle neurotyypilliselle käy. Jos innostuu ja puhuu päälle, toinen ei loukkaannu. 

Olen adhd ja pärjään parhaiten sellaisten ystävien kanssa, jotka pystyvät puhumaan suoraan, tekemään päätöksiä ja uskaltavat ottaa riskejä elämässään. Innostukseni eri asioista kiinnostaa myös ystäviäni ja teen usein sellaisia asioita, joita sitten muutkin innostuvat kokeilemaan. Olen kova puhumaan, mutta myös kuuntelen intensiivisesti toisia. Jaksan keskittyä jonkun murheisiin pitkäksi ajaksi ja tarvittaessa autan myös konkreettisesti, jos siihen annetaan lupa. Yleensä aika arat, suojattua elämää eläneet eivät pidä minusta- ellen sitten ole heille jossakin hyödyksi. 
MInusta ei ole järkevää yrittää olla ystävä kenenkään kanssa, jos se rasittaa. Ihmisiä on paljon, joista löytää varmasti hyvältä tuntuvan seuran. Adhd ei jää murehtimaan kadonneita kavereitaan. Se on aika hyvä ominaisuus myös, koska osaamme toimia ja mennä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko adhd ihmisillä tapana puhua mukamas Suoraan? Tällainen ns suorapuheinen tölvijä on töissä, on myös tosi valikoiva siinä mitä asioita huomaa ja mitä ei. Tulistuva myös. Hänen lapsellaan on adhd

Oman kokemuksen mukaan on. Puhuvat itse hyvin suoraan, joskus jopa todella tökerösti. Eivät kuitenkaan salli samaa muilta. Loukkaantuvat verisesti, jos joku toimii heitä kohtaan samoin. Ovat myös kovia kantamaan kaunaa.

ADHD-ihmisiä on noin 7 % väestöstä. Täysin epäuskottavaa, että sinulle olisi sattunut kovin montaa työkaveria jolla on ADHD, jotta voisit alkaa tuossa mittakaavassa yleistämään. Tai ylipäätään kukaan tässä ketjussa. 

ADHD-ihmiset ovat jokainen yksilöitä ja parin tällaisen henkilön tuntemuksella ei voi kukaan lähteä kertomaan, että juu, tällaisia he ovat ihmisinä. Typerä aloitus ja lukuisia typeriä vastauksia.

Minä tunnen paljon ihmisiä ja tiedän monta ADHD-ihmistä eri yhteyksistä. Heissä on yhteistäkin, mutta jokainen on omanlaisensa:

-1. tapaus on elänyt hyvin risaisen elämän, kun sai diagnoosin vasta aikuisena. On mt-ongelmia, pitkäaikaistyötön, lääkitsi nuorena adhd:taan päihteillä. Suuria haasteita arjenhallinnassa. Ei kykene huolehtimaan kunnolla itsestään, onneksi on lapseton. Käytös ollut hyvin impulsiivista, väkivaltaista.

-2. tapaus on +50 v perheenäiti, lapset jo aikuisia. Suhtautuu itse adhd:seensa hyvin sympaattisesti, unohtelee asioita, porhaltaa töihin monesti myöhässä, on vaikeaa olla järjestelmällinen. On hyväntahtoinen ja "mukava häslä". Kaipaa paljon lepoa kuormittumisensa vuoksi ja sitä osaa onneksi ottaa. On ottanut asiakseen huolehtia lääkityksestä ja reflektoi käytöstään. Ymmärtää itse olevansa erilainen.

-2. tapaus on +40 v perheenäiti, lapset kouluikäisiä. Haasteita arjenhallinnassa, kuormittuu kovasti. Intensiivinen, ei osaa rauhoittua. Tekee liikaa ja väsyy, mutta ei levähdä. Ei halua käyttää lääkitystä, eikä työstää käytöstään. Kokee vian olevan muissa, eikä näe vastuuta omasta käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on reilumpaa jättää sellainen ihmissuhde väliin, jossa ei voi hyväksyä toista omana itsenään ja jos itsellä on vaikea olla toisen kanssa. Maailmassa on paljon tasaisia ja ennakoitavia ihmisiä ystäväksi, jos adhd ei nappaa.

Niin. Nyt puhut neurotyypillisenä toiselle neurotyypilliselle. Et ymmärrä, mitä adhd sille ihmiselle tarkoittaa. Jos/kun hän ei käyttäydy teidän standardienne mukaan, se ei tarkoita, että hän on jotenkin huonompi ystävä. Toinen adhd ymmärtäisi, eikä arvostelisi toisen mielenliikkeitä, saati pahastuisi ja loukkaantuisi. Koska mitään tahallista, toista vähättelevää tai alentavaa ei ole objektiviivisesti tapahtunut! Kyse on neurotyypillisten käyttämistä normistosta, joka ei ole mikään ainoa laki ja vastaansanomaton totuus (kuten yritätte esittää).

Kyse onkin sinusta itsestäsi: jos et pysty olemaan adhd:n ystävä hyväksyen hänen erityispiirteensä, älä edes yritä. Se adhd ei ole tehnyt mitään väärää ansaitakseen sinulta nuivaa suhtautumista. 

Huom. en ole itse adhd vaan autisti, joten tiedän kyllä mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Samoja kokemuksia, en oma-aloitteisesti enää sovi mitään enkä käytä aikaa turhaan valmistautumiseen. 

Siis tämä! Todellakin olen ymmärtäväinen ihminen ja perua saa ja saa toki olla uupunutkin, mutta se aivan käsittämätön säädön määrä tai toinen onkin nukahtanut kotiin tai ei muista katsoa puhelinta yms tai tulee paikalle puolikuolleena, niin se ei tunnu kovin arvostavalta. Nämä ääriesimerkkejä toki ja tällaisissa tapauksissa olenkin hyväksynyt että aivan turha sopia mitään, törmää sitten jossain sattumalta jos niikseen on.

Jokainenhan saa valita seuransa, mutta itse ADHD:na ajattelen ennemminkin niin, että ystävä on tehnyt ison teon raahautuessaan puolikuolleena paikalle perumisen sijaan. 

 

Itse en enää sovi tapaamisia etukäteen siksi, että jos olen perunut, osa loukkaantuu. Tämä liittyy siihen, että usein energisenä sopii jotain ja sitten myöhemmin uuvahtaakin. Ja tämä myös paljon stressiä myös itselle. 

 

Itselläni on ystävinä sekä neurotyypillisiä että neuroepätyypillisiä. Luonnollisesti viihdyn paremmin neuroepätyypillisten kanssa. Ei jakseta small talkia, joten ystävyys on aika syvää. Ei tarvitse stressata, että jaksaako vaiko ei, kun toinen ymmärtää ja hyväksyy vaikka puolikuolleena. Menot voidaan sopia siihen hetkeen ja tämä taas ei monelle neurotyypilliselle käy. Jos innostuu ja puhuu päälle, toinen ei loukkaannu. 

"Itse en enää sovi tapaamisia etukäteen siksi, että jos olen perunut, osa loukkaantuu. Tämä liittyy siihen, että usein energisenä sopii jotain ja sitten myöhemmin uuvahtaakin. Ja tämä myös paljon stressiä myös itselle. "

Minulla on myös ADD ja ymmärrän tuon paremmin kuin hyvin. Silti kyllästyin turhaan odotteluun, kun jopa "jos et jaksa niin ilmoita hyvissä ajoin" meni kuuroille korville. Ei ole vaikeaa laittaa yhtä viestiä, etenkin jos viettää suurimman osan valveillaoloajastaan muutenkin puhelimella. Sen sijaan radiohiljaisuus ja katoaminen ja myöhemmin selitykset että "sori olin ihan jossain muualla siihen aikaan". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko adhd ihmisillä tapana puhua mukamas Suoraan? Tällainen ns suorapuheinen tölvijä on töissä, on myös tosi valikoiva siinä mitä asioita huomaa ja mitä ei. Tulistuva myös. Hänen lapsellaan on adhd

Oman kokemuksen mukaan on. Puhuvat itse hyvin suoraan, joskus jopa todella tökerösti. Eivät kuitenkaan salli samaa muilta. Loukkaantuvat verisesti, jos joku toimii heitä kohtaan samoin. Ovat myös kovia kantamaan kaunaa.

ADHD-ihmisiä on noin 7 % väestöstä. Täysin epäuskottavaa, että sinulle olisi sattunut kovin montaa työkaveria jolla on ADHD, jotta voisit alkaa tuossa mittakaavassa yleistämään. Tai ylipäätään kukaan tässä ketjussa. 

ADHD-ihmiset ovat jokainen yksilöitä ja parin tällaisen henkilön tuntemuksella ei voi kukaan lähteä kertomaan, että juu, tällaisia he ovat ihmisinä. Typerä aloitus ja lukuisia typeriä vastauksia.

Amen.

Näissä adhd -ketjuissa jokaisella on laumoittain näitä "adhd" kavereita ja työkavereita ja exiä, jotka törmäilee seiniin ja puhuu mitä sattuu ja unohtaa kaiken koko ajan ja varastelee ja valehtelee jne. Jotenkin vaikea uskoa. 

Mulla on ADHD mutta olen erakoitunut. Joten ystävänä olen sellainen, ettet kuule musta koskaan mitään etkä näe mua koskaan. Eli aika helppo mielestäni.