IS: Kauko Röyhkä avautuu kustannusalasta: Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että. 

Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.

Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi lukee 2025 -tutkimuksen mukaan suomalaiset naiset lukevat keskimäärin 20,3 painettua kirjaa vuodessa ja miehet 12,3. Iso ero kyllä, mutta en nyt ihan vääntäisi tuota muotoon "miehet eivät lue".

Miehet täsmälukevat. Miehet lukevat sitä mikä kulloinkin on tärkeää ja tarpeellista. Ohjekirjoja, korjauskäsikirjoja, Tex Willereitä, pornoa, Raamattua, satukirjoja lapsille. Naiset lukevat sitä mitä kulloinkin naisten maailmassa kuuluu lukea ja tietää jotta ei putoaisi pois posket punaisina kanssasisarien kelkasta.
 

Naiset lukevat joko pelkkiä harlekiineja tai sitten tuskaista feministiproosaa, riippuen siitä, onko palstapapalla tänään tarve syyttää naisia liiasta pinnallisuudesta vai liiasta syvällisyydestä.

No, älyllisesti nuo kaksi genreä ovat aika lailla yhtä haastavia.

Siksi naiset tosielämässä lukevatkin paljon kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Aina hän on ärsyttänyt ja halunnut ärsyttää, ollut piikki sievistelevien teeskentelijöiden lihassa. Ja aina osa on digannut tuota puolta ja nähnyt vähän sen läpikin, taiteilijaroolia jota ei ota varmaan hän itsekään kuolemanvakavasti. 

Muistan Like-kustantamon ilmaisjulkaisun ysäriltä, joka esitteli silloin säännöllisesti myös rokkistaroja, mm Andy McCoyta ja Röyhkää. Silloin alternativeskene oli vielä elävää. Ja siihen kuului överiys, itseironia, äijämäinen huumori. Tätä nämä nykyiset puristit eivät vaan tahdo käsittää, tuota pidempääkin tulevaa showperinnettä, joka leikitteli paheella ja rappiolla. Eihän tälläistä huumoria enää oikein näy missään.

Näin luonnehti kerran kriitikko Jarmo Papinniemi (Etelä-Saimaa) Kaukon proosaa: 

"Röyhkän kirjojen suurin viehätys on henkilöiden särmikkäässä monitahoisuudessa. Hän kirjoittaa etenevää, selittelemätöntä tekstiä, jossa rivo hulluttelu liittyy vakavaan, kriittiseen pohdiskeluun."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee? 

Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.  

Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle? 

Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin? 

Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja? 

Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.

Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä. 

Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä. 

Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä? 

Ei ihme että kirjoja ei enää lueta. 

Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö? 

Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.

 

Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa. 

"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."

No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...

Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.

Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.

Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, lukeminen on sillailla vapaaehtoinen harrastus, että vaikka Kauko Röyhkä HALUAISI että nuoret koulutetut naiset lukisivat hänen munansa naisseikkailuista, naisia ei voi pakottaa lukemaan.

Eihän tuosta ollut kysymys. Itse en Kauko Röyhkästä perusta, mutta en epäile etteikö Röyhkän varmasti kärjistämä tarina olisi osittain totta ja onhan se kulttuuria köyhdyttävää jos moniäänisyys hiljenee.

Vierailija kirjoitti:

Aina hän on ärsyttänyt ja halunnut ärsyttää, ollut piikki sievistelevien teeskentelijöiden lihassa. Ja aina osa on digannut tuota puolta ja nähnyt vähän sen läpikin, taiteilijaroolia jota ei ota varmaan hän itsekään kuolemanvakavasti. 

Muistan Like-kustantamon ilmaisjulkaisun ysäriltä, joka esitteli silloin säännöllisesti myös rokkistaroja, mm Andy McCoyta ja Röyhkää. Silloin alternativeskene oli vielä elävää. Ja siihen kuului överiys, itseironia, äijämäinen huumori. Tätä nämä nykyiset puristit eivät vaan tahdo käsittää, tuota pidempääkin tulevaa showperinnettä, joka leikitteli paheella ja rappiolla. Eihän tälläistä huumoria enää oikein näy missään.

No hän on sellainen pikkukaupungin pahis. Oulun torilla joku varmaan katsoo perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina hän on ärsyttänyt ja halunnut ärsyttää, ollut piikki sievistelevien teeskentelijöiden lihassa. Ja aina osa on digannut tuota puolta ja nähnyt vähän sen läpikin, taiteilijaroolia jota ei ota varmaan hän itsekään kuolemanvakavasti. 

Muistan Like-kustantamon ilmaisjulkaisun ysäriltä, joka esitteli silloin säännöllisesti myös rokkistaroja, mm Andy McCoyta ja Röyhkää. Silloin alternativeskene oli vielä elävää. Ja siihen kuului överiys, itseironia, äijämäinen huumori. Tätä nämä nykyiset puristit eivät vaan tahdo käsittää, tuota pidempääkin tulevaa showperinnettä, joka leikitteli paheella ja rappiolla. Eihän tälläistä huumoria enää oikein näy missään.

Näin luonnehti kerran kriitikko Jarmo Papinniemi (Etelä-Saimaa) Kaukon proosaa: 

"Röyhkän kirjojen suurin viehätys on henkilöiden särmikkäässä monitahoisuudessa. Hän kirjoittaa etenevää, selittelemätöntä tekstiä, jossa rivo hulluttelu liittyy vakavaan, kriittiseen pohdiskeluun."

Jees. Miesten rivo hulluttelu on ollut tuttua minulle ja monille muillekin naisille ihan lapsesta/teinistä alkaen. Inhosin sitä jo silloin. Mulla ei ole mitään tarvetta maksaa sen kuluttamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että. 

Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.

Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.

V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:

Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä? 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina hän on ärsyttänyt ja halunnut ärsyttää, ollut piikki sievistelevien teeskentelijöiden lihassa. Ja aina osa on digannut tuota puolta ja nähnyt vähän sen läpikin, taiteilijaroolia jota ei ota varmaan hän itsekään kuolemanvakavasti. 

Muistan Like-kustantamon ilmaisjulkaisun ysäriltä, joka esitteli silloin säännöllisesti myös rokkistaroja, mm Andy McCoyta ja Röyhkää. Silloin alternativeskene oli vielä elävää. Ja siihen kuului överiys, itseironia, äijämäinen huumori. Tätä nämä nykyiset puristit eivät vaan tahdo käsittää, tuota pidempääkin tulevaa showperinnettä, joka leikitteli paheella ja rappiolla. Eihän tälläistä huumoria enää oikein näy missään.

Näin luonnehti kerran kriitikko Jarmo Papinniemi (Etelä-Saimaa) Kaukon proosaa: 

"Röyhkän kirjojen suurin viehätys on henkilöiden särmikkäässä monitahoisuudessa. Hän kirjoittaa etenevää, selittelemätöntä tekstiä, jossa rivo hulluttelu liittyy vakavaan, kriittiseen pohdiskeluun."

Näin hän tosiaan luonnehti kerran. Koska unohdit mainita, niin minä vielä lisään, että tästä kerrasta tulee tänä vuonna komeat 25 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee? 

Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.  

Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle? 

Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin? 

Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja? 

Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.

Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä. 

Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä. 

Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä? 

Ei ihme että kirjoja ei enää lueta. 

Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö? 

Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.

 

Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa. 

"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."

No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...

Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.

Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.

Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään. 

Juuri tyhjästähän se fktio nyhjäistään aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että. 

Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.

Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.

V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:

Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä? 
 

Niin, tästäkin kirjasta on jo 20 vuotta. Ehkä joku kokee, että aika tuo Röyhkän uusiin teoksiin lisää syvyyttä, ja haluaa että kustantaja loputtomiin tukisi tätä taidetta julkaisemalla sitä. Itse sanon, että voisin vaihtelun vuoksi vaikka lukea yhden näistä geneerisiksi parjatuista homoromaaneista joltakin uudelta nuorelta kirjailijalta. Ja tämä ei nyt ole minkäänlaista cancelointia, toiset toki lukekoon ja nauttikoon mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että. 

Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.

Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.

V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:

Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä? 
 

Niin, tästäkin kirjasta on jo 20 vuotta. Ehkä joku kokee, että aika tuo Röyhkän uusiin teoksiin lisää syvyyttä, ja haluaa että kustantaja loputtomiin tukisi tätä taidetta julkaisemalla sitä. Itse sanon, että voisin vaihtelun vuoksi vaikka lukea yhden näistä geneerisiksi parjatuista homoromaaneista joltakin uudelta nuorelta kirjailijalta. Ja tämä ei nyt ole minkäänlaista cancelointia, toiset toki lukekoon ja nauttikoon mitä haluavat.

Kuulostaa siltä, että Kauko on aina muutaman vuoden välein julkaissut edeltävien vuosien päiväkirjavuodatuksensa muka-fiktiona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee? 

Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.  

Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle? 

Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin? 

Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja? 

Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.

Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä. 

Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä. 

Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä? 

Ei ihme että kirjoja ei enää lueta. 

Siis, miten sinä pystyt luomaan mitään kirjallista tuotosta, jos et ole elänyt elämää (muuta kuin tavallisen lapsuuden -varhaisnuoruuden tämänpäivän urbaani ympäristössä) etkä hankkinut mitään vaikutteita? Tyhjästä vai pyhästä hengestäkö? 

Ihminen "alkuperäisenä omana itsenään" on lähinnä tyhjä astia. Ketä kiinnostaa pätkääkään sellaisen ajatukset tai kirjalliset tuotokset? Jotain henkistä pääomaa pitää olla ja elämänkokemusta joista pystyy keittämään kasaan jotain.

 

Tämä on ihan historiasta ja luonnonkansojenkin kertomaperinteestä tuttu asetelma. Ei siellä leirinuotion ääressä kukaan teini ikäinen ollut kertomassa juttuja koko heimon kuunnellessa korva tarkkana, koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa. Sen sijaan ne tarinan kertojat oli niitä vanhempia ihmisiä, jotka oli elänyt, kokenut ja nähnyt monenlaista jännää ja heitti sekaan vielä omaa legendaa. 

"koska ei jollain lapsella ole mitään kerrottavaa."

No ohhoh, miten ankea asenne lapsen/nuoren näkökulmaa, mielikuvitusta sekä kokemus- ja ajatusmaailmaa kohtaan...

Kannattaisi varmaan joskus kuunnella niitä lapsia ja nuoriakin, miten hienoja juttuja ja ajatuksia heillä voi olla. Ja esim. sekin, että katsoo asioita uusin avoimin silmin, ilman vakiintuneita, rajattuja ja kangistuneitakin ennakkonäkämyksiä, on oma etunsa, oma vinkkelinsä, vaikka pidempi elämänkokemus vielä puuttuukin.

Kylläpä aikuisillakin usein on opittavaa nimenomaan myös lapsilta (ja nuoremmilta sukupolvilta), ei vain toisinpäin.

Jotta lapsen/nuoren mielikuvitus, kokemus- ja ajatusmaailma pystyisi tuottamaan jotain, se tarvii ensin rakennuspalikoita. Niitä kertyy eletystä elämästä, lasten ohjelmista, kulttuurista, kun kuulee asioita muilta ihmisiltä, jne. Siltä pohjalta voi lapsen mielikuvitus alkaa kehittää jotakin. Tyhjästä ei yksinkertaisesti voi nyhjäistä paljon mitään. 

Juuri tyhjästähän se fktio nyhjäistään aina. 

OK, ajatellaanpa että jos tehdään ihmiskoe jossa henkilö kasvatetaan ns. tynnyrissä. Valkoiseksi maalatussa, ikkunattomassa, kalustamattomassa huoneessa, siten että ruoka tarjoillaan sinne ja joku opettaa lukemaan ja kirjoittamaan, ja ihmiskontaktit myös pidetään mahdollisimman vähäsinä. 

Sitten vaikkapa parikybäsenä hänelle annetaan kynä ja paperia tai läppäri, ja sanotaan että kirjoitappa kirja. Mitä veikkaat, millainen bestselleri siitä syntyisi kun tällainen koe henkilö kirjaimellisesti tyhjästä nyhjäisisi sen fiktion?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee? 

Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.  

Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle? 

Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin? 

Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja? 

Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.

Manifesti vankikopista: Miksi elämänkokemus on yliarvostettua merdee

Mika Waltari ei koskaan astunut jalallakaan Egyptiin, ja silti hän kirjoitti historian elävimmän Sinuhen. Hän ei tarvinnut kamelinpaskan hajua herättääkseen faaraot henkiin. Hänelle riitti sulkakynä ja pimeä huone.

Miten nykyajan mies edes voisi käydä missään? Katsokaa häntä. Hän viettää parhaat vuotensa urbaanissa avovankikopissa, ylihinnoitellussa betonikuutiossaan, jota kiinteistövälittäjä kutsuu "yksiöksi" ja yhteiskunta "kodiksi". Espanjan aurinkorannikot ja syntiset h-orat ovat hänelle yhtä kaukaisia, myyttisiä ja eksoottisia käsitteitä kuin Karibian merirosvot tai Nasaretin Jeesus. Ne ovat hahmoja saduissa, joita ei ole tarkoitettu hänen elettyyn todellisuuteensa.

Kun moderni mies on suorittanut peruskoulunsa, istunut ripariharrasteensa ja marssinut valtion pakottamana armeijan harmaissa, hänen kiintiönsä on täynnä. Hän on velvollisuutensa tehnyt. Järjestelmä on imenyt hänestä mehut.

Hänellä on jo silloin aivan riittävästi elämänkokemusta – loppuelämäksi. Hän voi kelata niitä samoja kolmea varusmiesaikaista muistoaan läpi vielä kolmekymppisenäkin, istuessaan kilttinä, kesytettynä miehenä virtuaalisilla eläkepäivillään, odottaen vain biologista loppuaan.

Hän ei koskaan tule p_nemään. Hän ei pu.ssaa, eikä hän halaa yhtäkään elävää olentoa. Hänen ihonsa on koskematon, puhdas ja kylmä. Jopa alkoholia – tuota kurjan miehen perinteistä lohtua – hän on suudellut vain mielikuvissaan ja miehisessä uhossaan. Hän elää päiväunissa, joissa hän on sankari, kapinallinen ja lainsuojaton.

Ja niistä unista hän herää vasta silloin, kun huulet osuvat todellisuuden ainoaan lohtuun: kylmän, helmeilevän tölkin metalliselle aukolle. Se on hänen ehtoollisensa. Siinä on hänen Egyptinsä.

Mikä tässä jutussa on oikein niin outoa. Valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää ja hän on naisten silmissä hyvin haluttu koska myös valkoisella heteronaisella on seksuaalielämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina hän on ärsyttänyt ja halunnut ärsyttää, ollut piikki sievistelevien teeskentelijöiden lihassa. Ja aina osa on digannut tuota puolta ja nähnyt vähän sen läpikin, taiteilijaroolia jota ei ota varmaan hän itsekään kuolemanvakavasti. 

Muistan Like-kustantamon ilmaisjulkaisun ysäriltä, joka esitteli silloin säännöllisesti myös rokkistaroja, mm Andy McCoyta ja Röyhkää. Silloin alternativeskene oli vielä elävää. Ja siihen kuului överiys, itseironia, äijämäinen huumori. Tätä nämä nykyiset puristit eivät vaan tahdo käsittää, tuota pidempääkin tulevaa showperinnettä, joka leikitteli paheella ja rappiolla. Eihän tälläistä huumoria enää oikein näy missään.

Näin luonnehti kerran kriitikko Jarmo Papinniemi (Etelä-Saimaa) Kaukon proosaa: 

"Röyhkän kirjojen suurin viehätys on henkilöiden särmikkäässä monitahoisuudessa. Hän kirjoittaa etenevää, selittelemätöntä tekstiä, jossa rivo hulluttelu liittyy vakavaan, kriittiseen pohdiskeluun."

Jees. Miesten rivo hulluttelu on ollut tuttua minulle ja monille muillekin naisille ihan lapsesta/teinistä alkaen. Inhosin sitä jo silloin. Mulla ei ole mitään tarvetta maksaa sen kuluttamisesta. 

Tämä. Nyt on lapsellista marinaa "artistilta". 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä jutussa on oikein niin outoa. Valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää ja hän on naisten silmissä hyvin haluttu koska myös valkoisella heteronaisella on seksuaalielämää.

Koska ne on vain unia. Miehillä ei enää ole seksiä.

Mun seksuaalielämässä myös lihansyönti ja autoilu esittävät suurta osaa, samaan aikaan tietenkin. :0

Toki muistan hänenkin kirjaansa lukeneeni ja no, eipä olisi tainnut mennä läpi nyt kuitenkaan. Köhm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitti tuo Kaken haastattelu. Hänellä on FB:ssa yllin kyllin ihailevia Marjattoja ja Pirkkoja jotka varmasti tykkäävät hänen kirjoistaankin. Mutku hän haluaa että nimenomaan NUORET naiset lukee ihastuneena hänen kirjojaan ja mielellään tulisivat keikoillekin. Voi että. 

Ei, vaan kustantaja olisi halunnut kirjan miellyttävän nuorempaa yleisöä ja sitä Röyhkä kritisoi, kun ei itse ko. yleisölle kirjaansa kirjoittanut. Eri asia on sitten se, tapahtuiko näin oikeasti, vai värittikö Röyhkä juttua ja oikeasti kustantajan perusteet olivat jotain muuta kuin nuorempien havaitsema "toksisuus", mutta selvää on, että tuo on se mitä Röyhkä väitti, eikä että nuorempien pitäisi lukea hänen kirjojaan.

Ei Like ole koskaan tainnut pitää 60-70-vuotiaita pääasiallisena kohderyhmänään. Ei silloin Kaken nuoruudessa eikä nykyään.

V. 2007 Like julkaisi romaanin Job, jota takakannen tekstissä kuvaillaan näin:

Röyhkä ruoppaa keski-ikäisen miehen mieltä yhä syvemmältä. Job-romaanin päähenkilö on vanheneva, roiseilla romaaneillaan miten kuten menestynyt kirjailija, joka yrittää selvitä raha- ja asunto-ongelmien, avioeron, lastenhoidon, luuseriystävien ja kolmen rakastajattaren täyttämästä arjestaan ottamalla neljännen rakastajattaren. Pyristely ihmissuhteiden puristuksessa ja 2000-luvun Suomen ahtaissa kulttuurikuvioissa käy yhä vaativammaksi. Joutuuko mies myöntämään häviönsä? 
 

Anteeksi, mutta kuka tämmöistä paskaa haluaa lukea? Ei ainakaan kovin moni nainen, sen voin kertoa.

Onko Röyhkällä ollut muita aiheita viime aikoina kuin "vanhenevalla miehellä ei mene niin hyvin".

Kyllähän tuostakin aiheesta voi kirjoittaa taitavasti ja mielenkiintoisesti, ja niin moni muu on tehnytkin.