IS: Kauko Röyhkä avautuu kustannusalasta: Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta
Hänen mukaansa kustannusmaailma on mennyt vähän sellaiseksi, että suurin osa lukijoista on yliopistokoulutettuja naisia, joilla on tietynlainen näkemys. Vanhemmat mieskirjailijat saattavat olla vaikeuksissa näiden naislukijoiden kanssa, Röyhkä ajattelee.
- Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta, Röyhkä väittää.
- Mun näkemykset ovat liikaa. Ne eivät ole ajan hengen mukaisia. Se näkyy monessa asiassa, esimerkiksi ruoassa. Jos syöt lihaa, se ei sovi tai että ajat autoa.
- Tuntuu, että 60-vuotiaan elämäntavat ovat jo liikaa. Et ota vähemmistöjä huomioon.
Sama juttu täällä. Heti kun hopeakettu avautuu seikkailuistaan naisteen kanssa palstan yliopistonaiset hyökkäävät päälle kuin yleinen syyttäjä ilmiantoineen
Kommentit (734)
Kannattaisko lukea yksikin kirja Kaukolta kesällä, niin saisitte siunauksen, jos vastailitte tähän ketjuun ilman lukukokemusta aiheesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidetäänkö Henry Milleriä myös kirjallisena saastana?
Röyhkän kirjoja olen lukenut, eivätkä ne ole makuuni olleet. Kyllä ne kuitenkin luettavia ovat. Pohdin (en tosin yöuniani menetä), että puolivillaisia naisten voimaantumiskirjoja kuitenkin hehkutetaan mediassa. Samoin tosikökkö 50 shades -sarja oli suosittu, ellei vieläkin. Röyhkä lausui ääneen jotain, mitä ei saisi sanoa.
Sinänsä uutta normaalia, jota media viljelee, ei tule olla kyseenalaistamatta. Ei kaikki, mitä nainen tekee, ole oletusarvoisesti parempaa, koska nainen.
Itse asiassa pidän myös Bukowskin kirjoista, joissa päivä paistaa välillä risukasaan ja päähenkilö/alter ego suhtautuu tekemisiinsä myös mustalla huumorilla.
" Ei kaikki, mitä nainen tekee, ole oletusarvoisesti parempaa, koska nainen."
Ei tietenkään ole mutta tämän päivän kirjojen lukijat on naisia, eikä niitä kiinnosta miesten seksiseikkailut.
Teetkö nyt rankan yleistyksen vai onko sinulla esittää tukea väitteellesi? Olen mies joka lukee kirjoja. Paljon. Tuskin olen ainoa.
Lohkaisusi on hieman sama kun sanoisin, että naiset lukevat vaan Paul Coelhoa. Hakeakseen jännitystä Dan Brownia ja siinä samalla voivat pohtia syvällisiä merkityksiä Da Vinci koodista. Ei taida mennä ihan niinkään.
Tietenkin tuo edeltävä kommentoija teki rankan yleistyksen ja suoran kärjistyksen, ihan tarkoituksella varmastikin alleviitatakseen asiaa. Kaikki ymmärtää, että on miehiäkin, jotka lukevat kirjoja, ja ettei kaikki tykkää samoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lukeminen on sillailla vapaaehtoinen harrastus, että vaikka Kauko Röyhkä HALUAISI että nuoret koulutetut naiset lukisivat hänen munansa naisseikkailuista, naisia ei voi pakottaa lukemaan.
Eikun naiset valittaa ettei miehet lue niiden kirjoja vaikkei siihen voi pakottaa. Ja onhan tämäkin esimerkki nyt pelkkää selvää miesvihaa joita noikin pirkot harjoittaa. Ja aktivistitytöt hesarissa jopa kehottaa olemaan lukematta valkoisten kirjoittamia kirjoja.
Sitten? Jos ne olisivat hyviä niin kai niitä luettaisiin. Se on ihan ystävällistä että joku lukee ja kertoo kaikille, ettei heidän kannata
Itse olen pystynyt lukemaan valkoisen hetskumiehen kirjoja vain lasten kirjallisuuden puolelta. Sitten kun mennään aikuisten osastolle niin homma menee niin sairaaksi ja vammaiseksi että kirja menee roskikseen :D
Tuo sun luokittelu "siirtää roskakoriin" aikamoisen pinon maailmankirjallisuuden klassikoita, pelkästään sillä perusteella että ovat valkoisen heteromiehen kirjoittamia. Jos tässä joku on sairas ja vammainen, niin heti kärkeen voidaan todeta että ainakin sinä.
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko lukea yksikin kirja Kaukolta kesällä, niin saisitte siunauksen, jos vastailitte tähän ketjuun ilman lukukokemusta aiheesta?
Mulla on tapana vapaana kansalaisena vain varata suomalaisten kirjailijoiden kirjoja ja käännöksiä huvin vuoksi ja tukea heitä. Sitten palautan kirjan välitömästi kirjastoon. Onko se rikos? En kerkeä lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko lukea yksikin kirja Kaukolta kesällä, niin saisitte siunauksen, jos vastailitte tähän ketjuun ilman lukukokemusta aiheesta?
Ei kannata, jos ei kiinnosta kirjan esittelyn tai Kaukon haastattelun perusteella. Vaikka Kaukoa se harmittaakin ja on hänestä epistä. Kun nuoria naisia myöten, kaikkien pitäisi tietenkin olla kiinnostuneita hänen uudesta kirjastaan. No, eipä tosiaan taida sitä kiinnostusta niin olla, eikä tarvi olla. Eikä sinunkaan siunaukset kiinnostele.
Ketjun aihe ei varsinaisesti muutenkaan ole Kauko Röyhkän tuotanto, vaan tämä hänen nolo valituksensa lehdessä kustantajan ja naislukijoiden mieltymyksistä.
Onks se tosiaan niin että valkoiset heteromiehet on jo saanut sanottavansa ja ihmiset on läpeesä kyllästyneet näihin satuihin? Vai voisko valkonen heterokin luetuttaa meille jotain ihan uutta?
Onko se väite otettava vakavasti?
Et milloin saadaan lukee kirja jonka on kirjoittanut henkilö joka identifioituu narttukoiraksi? Voisko se olla firkistävä kokemus kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko lukea yksikin kirja Kaukolta kesällä, niin saisitte siunauksen, jos vastailitte tähän ketjuun ilman lukukokemusta aiheesta?
Mulla on tapana vapaana kansalaisena vain varata suomalaisten kirjailijoiden kirjoja ja käännöksiä huvin vuoksi ja tukea heitä. Sitten palautan kirjan välitömästi kirjastoon. Onko se rikos? En kerkeä lukemaan.
Paljon sulle maksetaan tosta anarkiasta?
Tykkäsin Röyhkän Marjatan poika teoksesta. Pitäisi varmaan lukea joku toinenkin kirja häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Röyhkän seksikohtaukset on kuin 1970-luvun miestenlehdestä, nuhruisia mutta rehvastelevia.
Turha valittaa, jos ei kiinnosta 2020-luvun naisia.
Nimim. Ocean Cityn lukenut ja se riitti
Miehellä saa olla seksuaalista elämää vasta siinä vaiheessa kun tekee niin kuin naiset haluaa. Sen takia porno pitää kieltää että miehet ei saa seksuaalista nautintoa ilman että että miehen täytyy tehdä asioita naisten hyväksi. Miesten seksuaalinen nautinto kuuluu olla naisten hallussa kun se seksi on ainoa asia millä naiset saa valtaa miehestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juha Vuorista ei ensin otettu eikä sittemmin ole halunnutkaan liittyä kirjailijaliiton jäseneksi. Juoppohullun päiväkirjansa on yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä bestsellereistä. Miehet ovat siinä miehiä ja naiset naisia. Varmaankin vihervasemmistolaisille wokeilla hirvittävä kauhistuksen kanahäkin paikka...
Onhan tätä vastavirtaa mutta olemmeko menossa sellaiseen suuntaan mikä tekee sen menestymisen hankalammaksi? Eli meitä siis koulutetaan halutunlaisiksi julkaistavan kirjallisuuden varjolla.
En pidä tuosta ajatuksesta yhtään.
Tästä oikeanlaiseen ajatteluun kouluttamisesta on kyse. Sama ilmiö havaittavissa myös uutismediassa kun toimittajat värittävät uutisia. Tavoitteena se, että lukijat eivät saisi vääränlaisia ajatuksia joiden vuoksi sitten ehkä äänestäisivät väärää puoluetta.
USA:ssa Hollywood - elokuvatuotanto lähti tähän mukaan täysillä. Seuraukset sitten näkyvät katsojakatona.
Röyhkällä kuitenkin on lukijakato, vaikka on valtavirtaa, joten kyseessä on vähän eri asetelma.
Vierailija kirjoitti:
Varasin just kirjastosta ja tämmöinen esittelyteksti löytyi teoksesta.
Kauko Röyhkän uusi romaani.
Kusessa on uusin romaanini, jota mikään vakavastiotettava kustantamo ei ole halunnut julkaista. Kirjoitin sitä vähitellen kolmen vuoden aikana. Kokeilin erilaisia tyylilajeja, mutta päädyin lopulta melko suoraviivaiseen realismiin.
Tarinan päähenkilö on kuuskymppinen, vasta vaimostaan eronnut Elias Ruukki, joka on muuttanut rähjäiseen kämppään autokorjaamon yläkertaan. Hän on ammatiltaan kirjailija. Häneltä on juuri äsken todettu eturauhassyöpä. Tinderistä hän on bongannut tyylikkään viiskymppisen Ellan, jonka kanssa hän päättää lähteä viikon lomalle Espanjaan. Eliaksen tarkoituksena on tavata hänen Fuengirolassa asuva nuoruudenystävänsä Lefa, jolla on ollut iso merkitys hänen elämässään, mutta josta hän on ajautunut erilleen. Ella hylkää Eliaksen heti Málagan lentoaseemalla ja lähtee omille teilleen. Elias menee Fuengirolaan. Hänen puhelimensa, jonka kotelossa on hänen pankkikorttinsa, varastetaan. Hän ei myöskään pääse vuokraamaansa air'n'b-asuntoon. Rahattomana ja ilman majapaikkaa ja puhelinta hän on kusessa. Onneksi hän on kaupungissa, jossa asuu paljon suomalaisia ja jossa pitäisi asustaa myös hänen hyvä ystävänsä. Erinäisten vaiheiden jälkeen Elias päätyy kertomaan tarinaansa espanjalaiselle huoralle suomeksi.
Kusessa on kuvaus ikäisestäni miehestä, josta on tullut toksinen hahmo. Hän ei ole paha ihminen, mutta hänen on vaikea sopeutua nykyaikaan. Voi sanoa, että aika on ajanut hänen ohitseen. Kun kirjoitin tätä romaania, ajattelin lukijoitani, joista monet ovat vanhempia miehiä. Toivoin, että he voisivat samaistua Elias Ruukin tarinaan. Kusessa ei varmastikaan ole mikään suuri romaani, mutta se voisi silti olla hauska ja tarpeellinen kuvaus tästä ajasta.
Nukahdin jo lukiessani tätä kuvausta.
Voi Kauko raukkaa... Tule sylkkyyn tisujen väliin. Minulla on muhkeat manboobsit, voin lohduttaa sinua tässä julmassa tilanteessa, jossa yliopistonaiset ovat hylänneet sinut.
Röyhkän seksikohtaukset on kuin 1970-luvun miestenlehdestä, nuhruisia mutta rehvastelevia.
Turha valittaa, jos ei kiinnosta 2020-luvun naisia.
Nimim. Ocean Cityn lukenut ja se riitti
Okei
Tutkin asiaa
"Ocean City on kauniiden ja rikkaiden hedonistinen veroparatiisi, joka on rakennettu keinosaarelle keskelle vihamielistä merta. Se on paheellinen maailmanlopun kaupunki, jossa eletään kuin viimeistä päivää. Mielihyvähakuisuuden ja todellisuuspaon äärimmäinen muoto on "kide", virtuaalilelu, johon kytkeytymällä voi elää mieleisissään lumemaailmoissa."
Kuulostaa jotenkin tutulta. Pitääpä lukea. Vuodelta 1999. Kiitos vinkistä!
Vierailija kirjoitti:
Juha Vuorinen ei myöskään ole kirjailijaliiton jäsen. Myytyjen kirjojen määrä 1.4 miljoonaa ei siihen riittänyt kun olivat vääränlaista kirjallisuutta, kuten Juoppohullun päiväkirja.
https://www.is.fi/viihde/art-2000000824847.html
Portinvartijat haluavat valvoa sitä ettei kansalle annettaisi vääränlaista sanomaa.
Juha Vuorinen ei myöskään ole Kauko Röyhkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varasin just kirjastosta ja tämmöinen esittelyteksti löytyi teoksesta.
Kauko Röyhkän uusi romaani.
Kusessa on uusin romaanini, jota mikään vakavastiotettava kustantamo ei ole halunnut julkaista. Kirjoitin sitä vähitellen kolmen vuoden aikana. Kokeilin erilaisia tyylilajeja, mutta päädyin lopulta melko suoraviivaiseen realismiin.
Tarinan päähenkilö on kuuskymppinen, vasta vaimostaan eronnut Elias Ruukki, joka on muuttanut rähjäiseen kämppään autokorjaamon yläkertaan. Hän on ammatiltaan kirjailija. Häneltä on juuri äsken todettu eturauhassyöpä. Tinderistä hän on bongannut tyylikkään viiskymppisen Ellan, jonka kanssa hän päättää lähteä viikon lomalle Espanjaan. Eliaksen tarkoituksena on tavata hänen Fuengirolassa asuva nuoruudenystävänsä Lefa, jolla on ollut iso merkitys hänen elämässään, mutta josta hän on ajautunut erilleen. Ella hylkää Eliaksen heti Málagan lentoaseemalla ja lähtee omille teilleen. Elias menee Fuengirolaan. Hänen puhelimensa, jonka kotelossa on hänen pankkikorttinsa, varastetaan. Hän ei myöskään pääse vuokraamaansa air'n'b-asuntoon. Rahattomana ja ilman majapaikkaa ja puhelinta hän on kusessa. Onneksi hän on kaupungissa, jossa asuu paljon suomalaisia ja jossa pitäisi asustaa myös hänen hyvä ystävänsä. Erinäisten vaiheiden jälkeen Elias päätyy kertomaan tarinaansa espanjalaiselle huoralle suomeksi.
Kusessa on kuvaus ikäisestäni miehestä, josta on tullut toksinen hahmo. Hän ei ole paha ihminen, mutta hänen on vaikea sopeutua nykyaikaan. Voi sanoa, että aika on ajanut hänen ohitseen. Kun kirjoitin tätä romaania, ajattelin lukijoitani, joista monet ovat vanhempia miehiä. Toivoin, että he voisivat samaistua Elias Ruukin tarinaan. Kusessa ei varmastikaan ole mikään suuri romaani, mutta se voisi silti olla hauska ja tarpeellinen kuvaus tästä ajasta.
Nukahdin jo lukiessani tätä kuvausta.
Tuo juoni on kyllä niin vahvasti kierrätetty, että tunnen nähneeni sen C-luokan elokuvissa jo lukuisia kertoja.
Ummehtunutta eivät siis ole vain seksikohtaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kirjailijoiden kannattaisi vain ladata kirjansa nettiin ja vetää sossuntukia hyvällä omalla tunnolla. Ei kirjailu sellaisenaan tuo leipää pöytään suomen kielisenä. Perustulosta on keskustelultu paljon tai erillisestä tuesta taiteilijoille, ettei tarvitsisi jatkuvasti täytelä jotain lomakkeita. Se ahdistus ja asiaan käytetty aika on pois luomistyöstä. Jos siihen päälle alkaa kääntelemään tai jakamaan postia, niin mitä siitä nyt sitten tulee?
Auttaisi aika paljon taiteilijoita tuottamaan asioita ilman jatkuvaa puristusta takaraivossa, että tuleeko tukia ja tämmöstä. Silloin kuka tahansa työtön voisi turauttaa oman annoksensa taidetta sitä näkevän silmille.
Luova työ vaatii paljon luppoaikaa. Miksi tästäkään ei muuten keskustella avoimesti? Valkoiset heteromiehet ja kaikenväriset miehet ja naiset kirjoittaa, mutta milloin lapset ja nuoret saisi kirjoittaa hyviä juttuja? Milloin taas saataisi lukea hyvä kirja minkä teinityttö on kirjoittanut? Saadaanko koskaan lukea suomen kielellä teinipojan kirjoittamaa kirjaa? Milloin saadaan jotain uutta raikasta luettavaa ummehtuneen tilalle?
Paljon tosi hyviä nuoria taiteilijoita, jotka vain menee mäkkäriin kesäksi töihin, vaikka voisivat kirjoittaa koko suven. Miksi näin?
Noista nuorista kirjailijoista. Kyllä kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa elämänkokemus ja kertynyt sivistys ja tieto auttaa luomaan sitä tekstiä. Oliskohan tässä syy miksei maailman krijallisuuden helmien joukossa ole juuri lasten tai teinien kirjoittamia kirjoja?
Jos se joku teinipoika tai -tyttökin menee nyt ensin vaikka sinne mäkkäriin kesäksi töihin, ja vähän elää elämäänsä, vaikka matkustelee ja hankkii elämänkokemusta, niin varmasti jo parikymppisenä voisi kirjoittaakin hyvän kirjan jos taipumuksia on.
Mutta juuri se elämänkokemus tekee kirjallisuudesta tylsää ja ennalta-arvattavaa kertaallen keitettyä teetä.
Juuri haluttaisi lukea aidonta ihmisyyttä ilman kyynisyyttä tai väljähtäneisyyttä.
Millainen oli ihminen alkuperäisenä omana itsenään. Tätä ei tueta vaan odotetaan nuorilta jotain muuta kuin he ovat. Kirjallisuudelle on tehty tietynlaiset raamit, jotka löytyy sitten matkailusta ja mäkkärillä työskentelystä?
Ei ihme että kirjoja ei enää lueta.
Miksi kustantamon pitäisi julkaista kirja, josta se ei erityisemmin pidä tai näe siinä kaupallista potentiaalia ja suosion mahdollisuutta? Suurinta osaa kustantamoille tarjotuista kirjoista ei oteta julkaisuun. Heillä on varaa valita mieleisensä. Teostaan voi toki tarjota useammallekin kustantamolle, jos joku siitä sitten innostuisi.
Tuontyylistä, palautteen perusteella jokseenkin sovinisstissävytteistä, miesnäkökulmaa on viime vuosikymmeninä ollut niin paljon yhteiskunnassa tarjolla jokapuolella, että nyt sitten halutaan ymmärrettävästi jotain muuta. Tämä Röyhkeälle on kerrottu, mistä hän ei pidä ja alkaa nolosti uhriutua. "Mutku kyllä minun hienoa kirjaa tulisi nuorten akateemisten naistenkin lukea ja tykätä."
Eiköhän nyt tällä ip-lehden mainostuksella ja valtakunnallisella uhriutumisella sekä Röyhkän valmiiksi tunnetulla nimellä, ne jo löydäkin tämän kirjan luettavakseen, joita se kiinostaa. Vaikka onkin omakustannuksella julkaistu.