Onko ateismi jotenkin neutraali uskomusjärjestelmä?

Vierailija kirjoitti:

Olemme sivukaupalla odottaneet Arvoisan Ateistin todistelmia. 

Odotamme edelleen mutta muistutamme: pinnamme ei ole loputon.

Jatka toki jos sieluasi sillä kasvatat; mutta ne todistelmasi - niitä edelleen odotamme.

Aloittajan väite vaatii todisteita, hölmöliini. Oletkohan omiesi joukossa olevinasi kovinkin viisaan kirjoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi ettei sinun tarvits uskoa Jumalaan. Olen täysin eri mieltä. Sillä nimenomaan usko on se, minkä kautta Jumalan kanssa pääsee yhteyteen.

 

Ja yhteyteen pääseminen on se tärkein juttu.

Kuulostaa LSD:ltä.

Paitsi että on paljon parempaa kuin huumeet. On kestävää, ei krapulaa, kankkusia, kalkkunoita tai laskuja .

"Minä annan elämän ja yltäkylläisyyden."

LSD:stä ei tule krapulaa, kankkusia, kalkkunoita tai laskuja 

Sovella - jotain kuitenkin tulee, käyttäjät tietää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on minä-uskonto. Siinä kaikki lepää itsen varassa. Niin on esim. buddhalaisuuskin.

 

Kristinuskon totuus on totuus jonka ihmiset tietävät alitajuisestikin - maailma ei makaa ihmisen varassa. Ja ilmoitus, se on ihmisille annettu. Sitä kerrottakoon kaikkeen maailmaan.

 

Jumala tuli ihmisen luo ja on valmis ottamaan vastaan jokaisen, joka häntä avukseen huutaa. Toivottomia tapauksia ei ole, ihmisten näkökulmasta kyllä, Jumalan - ei koskaan!

Liirumlaarum, unohdit todisteet jumalastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Ateismi on uskomista siihen että jumalaa ei ole. Ateisimi ei ole jumaluskon puutetta, eikä mitenkään neutraalia.

Ateismi on nimenomaan jumalauskon puutetta, ei mitään muuta. Ajattelet nyt luultavasti antiteismiä eli uskontojen vastaisuutta, mikä on eri asia kuin ateismi.

Olet oikeassa, mutta alunperin ateismi kääntyi kylläkin "jumalankieltäjäksi".

Nykyisin antiteismi vastaa kuitenkin tuota käännöstä paremmin, vaikka sekin oli alunperin vain "järjestäytyneiden uskojen vastaisuutta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.

Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia

Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä

"Mutta onhan ateismi uskomusjärjestelmä muiden joukossa, ei sen neutraalimpi. "

Uskovaisilla on aivan sammumaton tarve todistella, että ateismi on jonkin sortin uskonto.  Varmaan johtuu siitä, että uskovaiset ovat salaa kateellisia, kun ateistit ja uskonnottomat eivät ole minkään uskonnon orjia ja heillä on palleja elellä vapaasti ilman ahdistavaa uskontohömpötystä. Helvetillä muistavat aina pelotella, mutta kun sen tekee satuilemalla niin se alkaa vain naurattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.

Olen samaa mieltä, voi olla uskomatta Jumalaan kuitenkaan kieltämättä sitä. Voi siis olla vain avoimin mielin kaikkea kohtaan. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.

Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia

 

Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä

Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.

Olen samaa mieltä, voi olla uskomatta Jumalaan kuitenkaan kieltämättä sitä. Voi siis olla vain avoimin mielin kaikkea kohtaan. Sivusta.

Miten Jumala tuohon suhtautuisi? 

En usko sinuun (en olemassaoloosi, en sanomisiisi). Mutta en kiellä sinua. ???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.

Olen samaa mieltä, voi olla uskomatta Jumalaan kuitenkaan kieltämättä sitä. Voi siis olla vain avoimin mielin kaikkea kohtaan. Sivusta.

Miten Jumala tuohon suhtautuisi? 

En usko sinuun (en olemassaoloosi, en sanomisiisi). Mutta en kiellä sinua. ???

Kerroin juuri että Jumalalle ei ole väliä uskooko joku häneen vai ei. Tämä on faktatieto.

Ateismi  on  eräänlainen  tahtotila.  Pyrkimys  kiihkeästi  osoittaa  miten  uskovaisuus  on  turhaa.  Uskovaisuus vie valtaa  aktiiviateistilta  jolla  olisi  sille  omaa käyttöä.   Muutenhan  uskovaisiin  voisi  suhtautua  suht välinpitämättömästi  kuin  muihinkin  ilmiöihin  ihmiselämässä.  Toinen  tapa olla  ateisti  on  olla tunnepitoisesti  katkera  johonkin  uskonnollisuuteen  liittyvästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Skientologit uskovat ihmisen olevan kuolematon henkiolento (thetan), jolla on takanaan useita menneitä elämiä ja rajattomat kyvyt."

"Raelilaisuus: Ufouskonto, joka yhdistää teknologiaa ja henkisyyttä. Kerran elämässä -sivusto kuvailee uskomusta, jonka mukaan avaruusoliot loivat ihmiskunnan ja kuolemattomuus saavutetaan kloonauksen avulla."

"Jeditismi: Tähtien sota -elokuvasarjasta inspiraationsa saanut liike. Uskovat kaikkeutta sitovaan ja ohjaavaan Voimaan, jota voi hyödyntää meditaation ja moraalisten elämäntapojen kautta."

"Hindulaisuus: Konkreettisemmassa jumalakuvassa korostuu kolme pääjumalaa, jotka edustavat maailmankiertokulkua: Brahma: Maailmankaikkeuden luoja. Vishnu: Elämää ylläpitävä ja suojeleva jumala (Vishnu). Shiva: Tuhoava ja uudelleen luova jumala (Shiva)."

"Kristinusko: Jumala on inhimillisen ymmärryksen ulottumattomissa, täysin puhdas ja täydellinen."

"Animismi (Sielu-usko) Kaikella on sielu: Luonnonuskonnoissa katsotaan, että ihmisten lisäksi myös eläimillä, kasveilla, puilla, kivillä, järvillä ja vuorilla on oma sielunsa, tahtonsa ja tietoisuutensa."

 

Ja näihin uskomisessa ratkaisee vain se, että millä vuosisadalla, millä mantereella tai kenen lapsiksi on syntynyt. Jos tuon tietämisen jälkeen pitää ateismia jonain outona ajatuksena tai uskomuskäsityksenä, ei ole ajatellut asioita ihan loppuun asti.

Sanoisin että kristinuskon Jumala kuulostaa parhaimmalta. 

 

Jumala on ymmärryksemme ulottumattomissa mutta hän voi tulla ymmärrykseemme eli tietoisuuteemme jolloin voimme ymmärtää hänet ja hänen olemassaolonsa.

Eli valitsit muka uskonnon sen mukaan mikä kuulosti parhaalta, etkä sen takia, että satuit syntymään Suomeen, missä sinulle opetettiin kristinuskoa?

Sanoisit luultavasti samaa hindulaisuudesta, jos olisit syntynyt Intiassa.

En ole valinnut uskontoa vaan kerroin mikä vaihtoehdoista mielestäni kuulostaa selkeimmältä ja oikeimmalta.

Selkein ja oikein on ilman uskontoa. Unohdit uskomuksissasi tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.

Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia

 

Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä

Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.

Jokainen menee tuomioistuimen eteen, kyllä. Mutta mitä sitten tapahtuu ....se valinta on tehty ennen kuolemaa...

Vastakysymys: Onko teismi jotenkin neutraali uskomusjärjestelmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Skientologit uskovat ihmisen olevan kuolematon henkiolento (thetan), jolla on takanaan useita menneitä elämiä ja rajattomat kyvyt."

"Raelilaisuus: Ufouskonto, joka yhdistää teknologiaa ja henkisyyttä. Kerran elämässä -sivusto kuvailee uskomusta, jonka mukaan avaruusoliot loivat ihmiskunnan ja kuolemattomuus saavutetaan kloonauksen avulla."

"Jeditismi: Tähtien sota -elokuvasarjasta inspiraationsa saanut liike. Uskovat kaikkeutta sitovaan ja ohjaavaan Voimaan, jota voi hyödyntää meditaation ja moraalisten elämäntapojen kautta."

"Hindulaisuus: Konkreettisemmassa jumalakuvassa korostuu kolme pääjumalaa, jotka edustavat maailmankiertokulkua: Brahma: Maailmankaikkeuden luoja. Vishnu: Elämää ylläpitävä ja suojeleva jumala (Vishnu). Shiva: Tuhoava ja uudelleen luova jumala (Shiva)."

"Kristinusko: Jumala on inhimillisen ymmärryksen ulottumattomissa, täysin puhdas ja täydellinen."

"Animismi (Sielu-usko) Kaikella on sielu: Luonnonuskonnoissa katsotaan, että ihmisten lisäksi myös eläimillä, kasveilla, puilla, kivillä, järvillä ja vuorilla on oma sielunsa, tahtonsa ja tietoisuutensa."

 

Ja näihin uskomisessa ratkaisee vain se, että millä vuosisadalla, millä mantereella tai kenen lapsiksi on syntynyt. Jos tuon tietämisen jälkeen pitää ateismia jonain outona ajatuksena tai uskomuskäsityksenä, ei ole ajatellut asioita ihan loppuun asti.

Sanoisin että kristinuskon Jumala kuulostaa parhaimmalta. 

 

Jumala on ymmärryksemme ulottumattomissa mutta hän voi tulla ymmärrykseemme eli tietoisuuteemme jolloin voimme ymmärtää hänet ja hänen olemassaolonsa.

Eli valitsit muka uskonnon sen mukaan mikä kuulosti parhaalta, etkä sen takia, että satuit syntymään Suomeen, missä sinulle opetettiin kristinuskoa?

Sanoisit luultavasti samaa hindulaisuudesta, jos olisit syntynyt Intiassa.

En ole valinnut uskontoa vaan kerroin mikä vaihtoehdoista mielestäni kuulostaa selkeimmältä ja oikeimmalta.

Selkein ja oikein on ilman uskontoa. Unohdit uskomuksissasi tämän.

En kuulu mihinkään mutta voin puhua mistä vaan normaalilla arvostavalla tavalla. 

Valitsin kommentin vaihtoehdoista mielestäni parhaimman.

Ei kristinuskossa ole oikeasti edes mitään vikaa vaan vika on siinä mitä jotkut opettavat. Olen tavannut ihmisiä joiden kanssa voi keskustella asiallisesti yhteisymmärryksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.

Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen. 

Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa. 

Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.

Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.

Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.

 

"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.

 

Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.

Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?

Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.

Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.

Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia

 

Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä

Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.

Jokainen menee tuomioistuimen eteen, kyllä. Mutta mitä sitten tapahtuu ....se valinta on tehty ennen kuolemaa...

Asioita käydään läpi mutta ei kuoleman jälkeen ole mitään pahaa enää. Kaikki mielestämme paha tapahtuu täällä elämässä. Kaikki pahamme sovitetaan tämän elämän aikana.