Lue keskustelun säännöt.
Onko ateismi jotenkin neutraali uskomusjärjestelmä?
30.05.2026 |
Kun tässä Suvivirsi-keskustelussa tunnutaan ajattelevan, että ateistinen laulu olisi jotenkin neutraalimpi kuin uskonnollisia asioita sisältävä.
Mutta onhan ateismi uskomusjärjestelmä muiden joukossa, ei sen neutraalimpi.
Kukaan ei voi todistaa, että ateistinen maailmankuva olisi totuudenmukainen, enempää kuin sitäkään että Luoja olisi olemassa. Tasoissa siis ollaan.
Kommentit (2854)
Kaikista ihmisryhmistä löytyy yksilöitä, jotka uskovat olevansa aina ja kaikessa oikeassa ja hyökkäävät toisin ajattelevia tai uskovia vastaan.
Ei se tarkoita että heidän edustamansa katsomus tai vakaumus itsessään opettaisi toimimaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kovia kysymyksiä ateistille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.
Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia
Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä
Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.
Jokainen menee tuomioistuimen eteen, kyllä. Mutta mitä sitten tapahtuu ....se valinta on tehty ennen kuolemaa...
Asioita käydään läpi mutta ei kuoleman jälkeen ole mitään pahaa enää. Kaikki mielestämme paha tapahtuu täällä elämässä. Kaikki pahamme sovitetaan tämän elämän aikana.
Mille perustat nämä ajatukset?
Tuskin Raamattuun. Tai jos, niin kiinnostaa kuulla miten kieputat asian noin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Oletko sinä Mustanaamionkieltäjä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikista ihmisryhmistä löytyy yksilöitä, jotka uskovat olevansa aina ja kaikessa oikeassa ja hyökkäävät toisin ajattelevia tai uskovia vastaan.
Ei se tarkoita että heidän edustamansa katsomus tai vakaumus itsessään opettaisi toimimaan niin.
Minä olen ainakin kertonut tietoni faktana siksi että saan tietoa ja olemassaolevaan tietoon vahvistuksia. Mielestäni tämä on hienoa ja tietyllä tavalla edistyksellistäkin, oletin että minut olisi otettu hieman positiivisemmin vastaan. En koskaan valehtele tai väitä olevani oikeassa jos en oikeasti ole. Jos kuitenkin käy niin että erehdyn niin osaan pahoitella ja pyytää anteeksi. Koskaan en kuitenkaan saa samaa takaisin mutta olen hyväksynyt asian. Minulle riittää se että toimin itse oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.
Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia
Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä
Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.
Jokainen menee tuomioistuimen eteen, kyllä. Mutta mitä sitten tapahtuu ....se valinta on tehty ennen kuolemaa...
Asioita käydään läpi mutta ei kuoleman jälkeen ole mitään pahaa enää. Kaikki mielestämme paha tapahtuu täällä elämässä. Kaikki pahamme sovitetaan tämän elämän aikana.
Mille perustat nämä ajatukset?
Tuskin Raamattuun. Tai jos, niin kiinnostaa kuulla miten kieputat asian noin
Perustan tietoni siihen että saan tätä tietoa suoraan pyhästä hengestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Kiellätkö sinä kaikki asiat joihin et usko? Vai oletko vain uskomatta niihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.
Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia
Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä
Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.
Niin, kuolleena on lähimpänä jumalaa kuin koskaan. Yhdessä olemattomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.
Olen samaa mieltä, voi olla uskomatta Jumalaan kuitenkaan kieltämättä sitä. Voi siis olla vain avoimin mielin kaikkea kohtaan. Sivusta.
Miten Jumala tuohon suhtautuisi?
En usko sinuun (en olemassaoloosi, en sanomisiisi). Mutta en kiellä sinua. ???
Se sinun jumalasi rankaisee ikuisella kidutuksella uskon puutteesta. Kieltäjä saanee armon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on eräänlainen tahtotila. Pyrkimys kiihkeästi osoittaa miten uskovaisuus on turhaa. Uskovaisuus vie valtaa aktiiviateistilta jolla olisi sille omaa käyttöä. Muutenhan uskovaisiin voisi suhtautua suht välinpitämättömästi kuin muihinkin ilmiöihin ihmiselämässä. Toinen tapa olla ateisti on olla tunnepitoisesti katkera johonkin uskonnollisuuteen liittyvästä.
En pyri vaikuttamaan muiden uskomisiin, vaikka uskovaisuutta turhana pidänkin. En koe tässä minkäänlaista kilpailutilannetta.
"Niin, kuolleena on lähimpänä jumalaa kuin koskaan. Yhdessä olemattomia."
Kyllä, yhdessä ilman fyysistä olomuotoa. Kaikessa rauhassa ja rakkaudessa pyhässä hengessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on eräänlainen tahtotila. Pyrkimys kiihkeästi osoittaa miten uskovaisuus on turhaa. Uskovaisuus vie valtaa aktiiviateistilta jolla olisi sille omaa käyttöä. Muutenhan uskovaisiin voisi suhtautua suht välinpitämättömästi kuin muihinkin ilmiöihin ihmiselämässä. Toinen tapa olla ateisti on olla tunnepitoisesti katkera johonkin uskonnollisuuteen liittyvästä.
Tuo kommenttisi on kiihottamista. Haluat leimata ateistit pahoiksi ja epäinhimillisiksi. Sitten haluat poltattaa heidät roviolla. Ja vain siksi, että et itse kykene rationaaliseen ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.
Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia
Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä
Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.
Jokainen menee tuomioistuimen eteen, kyllä. Mutta mitä sitten tapahtuu ....se valinta on tehty ennen kuolemaa...
Miksi kuolema on takaraja? Osaatko selittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.
Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia
Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä
Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.
Jokainen menee tuomioistuimen eteen, kyllä. Mutta mitä sitten tapahtuu ....se valinta on tehty ennen kuolemaa...
Miksi kuolema on takaraja? Osaatko selittää?
Ei hän varmasti osaa selittää asiaa koska valehtelee. Kuoleman jälkeen ei ole mitään pahaa eikä mitään pelättävää. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on minä-uskonto. Siinä kaikki lepää itsen varassa. Niin on esim. buddhalaisuuskin.
Kristinuskon totuus on totuus jonka ihmiset tietävät alitajuisestikin - maailma ei makaa ihmisen varassa. Ja ilmoitus, se on ihmisille annettu. Sitä kerrottakoon kaikkeen maailmaan.
Jumala tuli ihmisen luo ja on valmis ottamaan vastaan jokaisen, joka häntä avukseen huutaa. Toivottomia tapauksia ei ole, ihmisten näkökulmasta kyllä, Jumalan - ei koskaan!
Mutta nimenomaan kristinuskohan on aivan älyttömän ihmiskeskeistä. Muu luonto on siinä annettu ihmisen alistettavaksi, ihminen on Jumalan kuva, muulla "luomakunnalla" ei ole mitään väliä eikä muuta funktiota kuin olla olemassa ihmistä varten.
Koko ääretön maailmankaikkeus triljoonine galakseineenkin on yhdentekevää, vain yhden pikkuplaneetan yksi laji - ihminen - on tärkeä.
Suurempaa minä-uskontoa ei olekaan.
Kaikki on Jumalaa varten. Hän on meille alku ja loppu. Ihminen ja koko luomakunta on Jumalan. Siksi kristinusko ei ole ihmiskeskeinen. Keskiössä ei ole ihminen. Jumala itse on keskiössä. Hän ei kunniaansa jaa muille.
Mutta ihminen on rakkautensa kohde. Hän lunasti ihmise ja koko luomakunnan synnin vallasta. Koko luomakunta huokaa ja odottaa hänen ilmestymistä.
Se tapahtuu kun tämän maailman aika päättyy. Ne tapahtumat on kerrottu Raamatun profetioissa. Jerusalem on näiden tapahtumien pääpaikka.
Enää ei sitten puutukaan kuin todisteet tuollaisen Jumalan olemassaolosta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kovia kysymyksiä ateistille
En nyt ala mitään Pelle Reinikaisen paskanplöräystä katselemaan, mutta voin ihan katsomattakin kertoa että siinä ei ole ainuttakaan "kovaa kysymystä" yhtään kenellekään vaan jotain luulevaisten vajaaälyistä käsienheiluttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.
Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia
Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä
Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.
Jokainen menee tuomioistuimen eteen, kyllä. Mutta mitä sitten tapahtuu ....se valinta on tehty ennen kuolemaa...
Asioita käydään läpi mutta ei kuoleman jälkeen ole mitään pahaa enää. Kaikki mielestämme paha tapahtuu täällä elämässä. Kaikki pahamme sovitetaan tämän elämän aikana.
Mille perustat nämä ajatukset?
Tuskin Raamattuun. Tai jos, niin kiinnostaa kuulla miten kieputat asian noin
Perustan tietoni siihen että saan tätä tietoa suoraan pyhästä hengestä.
Enää puuttuu sitten vaan todisteet tuolle väitteellesi.
Jumala ei halua antaa todisteita pyynnöstämme sillä hän ei tarvitse hyväksyntäämme.
Jumala tietää että ihmisen uskolla ei ole koskaan mitään väliä elämän kannalta.
Jumala tietää että ihminen voi olla ehdottomasti jotakin mieltä mutta hän pystyy kääntämään ihmisen pään tai pystyy saamaan tahtonsa läpi niin halutessaan.
Jumala tietää kaiken senkin mitä emme koskaan myönnä tai paljasta.
Jumala tietää miten toimia kun ihmiset salailevat asioita tai pihtaavat tietoa.
Luota siihen että Jumala järjestää aina kaiken parhain päin.
Ihmisen rooli on vain tehdä parhaansa elämässä sillä muuhun ihminen ei kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei ole uskomusjärjestelmä. Ateismi tarkoittaa nimenomaan sitä että ei ole uskomusta.
Tämäkin on keksitty aikana, jolloin uskonto oli käytännössä pakko, kuten se on joissain arabimaissa ja Iranissa edelleen.
Se, että uskonnottomuudelle on ylipäätään tällainen sana on jotenkin hassua. Vähän sama kuin ei-vapaamurareille tai ei-helluntailaisille olisi omansa.
Itse pidän sanasta uskonnoton, sillä se kattaa kaikki agnostikot, ateistit ja sellaiset, joiden uskomusjärjestelmä ei istu valmiiseen dogman muottiin. En ole kieltämässä kenenkään jumalaa tai uskontoa, mutta en itse usko niihin.
Terminä ateismi on peräisin antiikin Kreikasta, eikä se ole mikään vastalause kristinuskolle niin kuin jotkut kuvittelevat. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ei ole uskoa jumaliin. Teisti uskoo jumaliin, ateisti eli ei-teisti ei usko.
Tämä! Jos ateisti pitäisi kääntää yhtenä sanana, se olisi "jumalankieltäjä". Teisti uskoo yhteen tai useampaan jumalaan, ateisti ei usko yhteenkään, ts. kieltäen jumalien olemassaolon.
"Uskonnoton" taas sisältää sekä ateistit että ne jotka eivät tunnusta mitään uskoa, mukaanlukien agnostikot.
Pitää tähän lisätä tutun määritelmä itsestään, kun häneltä oli joku uskonnontyrkyttäjä kysynyt uskosta. "En oikein vielä tiedä. Kysy sitten kun olen kuollut." oli vastaus kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin.
Edelleenkään ateisti ei erikseen kiellä jumalien olemassaoloa. Maailmassa on lukuisia jumalia (hinduilla niitä on miljoonia), joista en ole koskaan kuullutkaan. Miten voisin niitä siis kieltääkään?
Miten? Näin: Kieltämällä KAIKKI jumalat kieltää tuolloin ne kaikki. Niin tunnetut kuin tuntemattomatkin.
Uskomatta oleminen ja kieltäminen on edelleen eri asia. Lapsi on syntyessän ateisti, koska ei ymmärrä koko jumalakonseptista mitään, mutta hän EI KIELLÄ jumalia.
Sivusta: jos taivaassa joutuu Jumalan eteen , eikä ole omistanut uskon kautta tulevaa armoa omalle kohdalle, saattaa nousta kysymys itselle: miksi en uskonut, miksi kielsin, miksi tein Jumalasta valehtelijan kun en uskonut hänen todistusta lupauksia
Eli voi tulla kysymys sekä uskomusesta että kieltämisestä
Kun ihminen kuolee, millään uskon asioilla ei ole mitään merkitystä. Jumala ei eriarvoista ihmisiä ja ottaa jokaisen vastaan kuoltuaan. Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään pahaa. Sivusta.
Jokainen menee tuomioistuimen eteen, kyllä. Mutta mitä sitten tapahtuu ....se valinta on tehty ennen kuolemaa...
Asioita käydään läpi mutta ei kuoleman jälkeen ole mitään pahaa enää. Kaikki mielestämme paha tapahtuu täällä elämässä. Kaikki pahamme sovitetaan tämän elämän aikana.
Mille perustat nämä ajatukset?
Tuskin Raamattuun. Tai jos, niin kiinnostaa kuulla miten kieputat asian noin
Perustan tietoni siihen että saan tätä tietoa suoraan pyhästä hengestä.
Enää puuttuu sitten vaan todisteet tuolle väitteellesi.
Teen koko ajan parhaani. Muistathan sinäkin antaa sille arvonsa.
Valheen oikaisemiseksi tulee kommentoida. Kummallista, että uskomuksiaan puolustaakseen luulevaiset turvautuvat epätotuuksiin..