Lue keskustelun säännöt.
Olen köyhä mutta onnellinen – löytyykö muita?
29.05.2026 |
Olen työtön ja elän melko pienillä tuloilla, mutta koen silti olevani varsin onnellinen. Rahaa ei ole ylimääräiseen kulutukseen, mutta aikaa on sitäkin enemmän. Ehdin harrastaa, tehdä hyvää ruokaa kotona, hoitaa ihmissuhteita ja pitää huolta kunnostani.
Välillä tuntuu, että yhteiskunnassa onnellisuus yhdistetään lähes automaattisesti hyvään palkkaan, kiireiseen työuraan ja jatkuvaan kuluttamiseen. Oma kokemukseni on kuitenkin, että vapaa aika, terveys, läheiset ihmiset ja arjen pienet ilot merkitsevät paljon enemmän.
Mitä mieltä olette? Voiko pienituloisena elää hyvää ja onnellista elämää, vai onko taloudellinen vauraus mielestänne välttämätön osa onnellisuutta? Löytyykö muita, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä vaatimattomista tuloista huolimatta?
Kommentit (78)
Olet yhtä onnellinen kuin muovikassillinen pas kaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Miksi tätä on alapeukutettu niin paljon? Mikä on vikana?
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Mä olen ja lopettanut työn tekemisen. Elän mielummin vapaana ja köyhänä.
Etkä ajattele 5 lastasi yhtään?
3 vanhinta elää jo omillaan ja 2 pikkuiselle olen enää vain viikonloppuisi. Juuri siksi pärjäilenkin vähällä rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Sinun täytyy olla aika hyvätuloinen köyhä. Ei tarvitse huolehtia onko rahaa siihen ruokaan/leivontaan/kauneudenhoitoon. Mitä tulevaisuutta suunnittelet? Ei sinulla ole varaa muuta kuin käydä lenkillä ja kirjastossa. Elämäsi tuhlaantuu sarjoja katsellessa. Ei varaa matkustaa, syödä ravintolassa,käydä kampaajalla, elokuvissa/museossa, ostaa koskaan omaa kotia/autoa. Mitä jos sairastut? Eikö haittaa jonottaa kuukausitolkulla terveyskeskukseen, kun parempiosainen menee heti yksityiselle?
Minusta pienituloisuus on ankeaa. Minä uskallan myöntää todellisuuden itselleni enkä esitä että palapelien tekeminen riittää minulle onnelliseen elämiseen.
Saan kuukaudessa rahaa n. 1 100 euroa. Näihin kysymyksiin en vaivaudu edes vastaamaan. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla köyhä, kun en pääse mihinkään töihin. Siksi yritän järjestää elämäni mahdollisimman hyväksi näillä eväillä enkä käytä aikaa voivotteluun ja murehtimiseen.
Mutta miksi mahdollisen sairastumisen pitäisi vaikuttaa jo etukäteen siihen miten saan päiväni kulumaan? Mulla on jo nyt kaksi perussairautta, joten tiedän minkälaista on käyttää julkista terveydenhuoltoa.
"Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla köyhä, kun en pääse mihinkään töihin."
Miksei ole muita vaihtoehtoja? Voit vaikka perustaa oman yrityksen. Digitaalisen yrityksen voi laittaa pystyyn muutamalla satasella.
Yrityksen perustaminen ei ole vaihtoehto, koska mulla ei ole sellaista osaamista, jota voisin yrittäjänä myydä. Olen hakenut opiskelemaan, mutta sisäänpääsy ei todellakaan ole varmaa eikä mulla ole edes rahoitusta opintoihin. En keksi mitä muita vaihtoehtoja voisi enää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Miksi tätä on alapeukutettu niin paljon? Mikä on vikana?
Ei mikään, minustakin kuulostaa tosi kivalta elämältä, mutta minä olenkin yli 50v. Jos lapseni kertoisi, että pelaa yksin päivät pleikkaa ja arkiaskareissa on riittävästi tekemistä, olisin huolissani. Nuorena pitää mennä ja kokea, ainakin kaupungissa se vaatii rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Miksi tätä on alapeukutettu niin paljon? Mikä on vikana?
Ei mikään, minustakin kuulostaa tosi kivalta elämältä, mutta minä olenkin yli 50v. Jos lapseni kertoisi, että pelaa yksin päivät pleikkaa ja arkiaskareissa on riittävästi tekemistä, olisin huolissani. Nuorena pitää mennä ja kokea, ainakin kaupungissa se vaatii rahaa.
Ei tuo pleikkarinpelaaja maininnut ikäänsä. Vai onko pelaamiseen joku ikäraja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Miksi tätä on alapeukutettu niin paljon? Mikä on vikana?
Ei mikään, minustakin kuulostaa tosi kivalta elämältä, mutta minä olenkin yli 50v. Jos lapseni kertoisi, että pelaa yksin päivät pleikkaa ja arkiaskareissa on riittävästi tekemistä, olisin huolissani. Nuorena pitää mennä ja kokea, ainakin kaupungissa se vaatii rahaa.
Aika valikoivaa lukemista käytit nyt tässä, kun tiputit ulkoilun, opiskelun, lukemisen ja kaiken muunkin kehittävän pois ja käänsit koko homman pelkäksi kotona pleikkarin ääressä istumiseksi. Mikä sun ongelma on?
Ps. Olen 45-vuotias eikä mun vanhemmat ole huolissaan musta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos elät melko pienillä tuloilla, niin mikäs siinä. Silloin voikin olla ihan onnellinen. Mutta jos elää erittäin pienillä tuloilla, niin se onkin jo asia erikseen.
Onko alennettu perusosa erittäin pienet tulot?
Käyn ilta-alessa ja maksan liittymämaksut. Siinä pakolliset menot eli noin 200e/kk. 80e menee säästöön yllättäviä menoja/mielihaluja varten tai, kun tarvii joskus hankkia vaatteita tai hyg.tarvikkeita.
Mutta olen onnekas. Saan joka kesä pitää 2 x 4m kasvimaata kaverini mökillä, johon on tästä 8km matkaa.
Ja olen onnellinen.
Köyhänä se elämä vasta pyöriikin rahan ympärillä. Kun ihan hirveästi ei ole varaa mihinkään spontaaneihin kokeiluihin ja riskeihin. Kaupasta samat ruoat viikosta toiseen jotka varmasti kaikille maistuu ettei mene mitään hukkaan. Kotoa ei tee mieli juuri poistua ettei pääse syntymään mitään ylimääräistä rahanmenoa joka voi kaataa loppukuun budjetin. Joka asia mietittävä ensin rahan kautta ja laskea riittääkö rahat jos joku meneekin pieleen. Jos köyhyys pitkittyy niin kyllä se elämä aika pieneksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Mutta jättäisitkö itse lottovoittoa vastaan ottamatta?
Juuri näin. Voi olla onnellinen, mutta jos on rahaa niin sitten on vieläkin onnellisempi. Ei onhan tätä tutkittu paljon.
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Mutta jättäisitkö itse lottovoittoa vastaan ottamatta?
En tietenkään jättäisi, mutta en mä omaa elämänlaatua haluaisi parantaa juuri lainkaan. Se toki etten enää hakis toimeentulotukea.
Mutta mä sijoittaisin voiton ja alkaisin osalla tuotoista tukea liikuntaa ja vaikka nuorisotyötä. Osan tuotoista antaisin kasvaa korkoa korolle, että jatkossa ois vara tukea vieläkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin muuten onnellinen - olen tehnyt kaikkeni löytääkseni tasapainon ja tyytyväisyyden elämässä - mutta ikääntyneet vanhempani aiheuttavat syvää masennusta ja ahdistusta. Kukkaroni koosta ei onneni ole kiinni ollut koskaan, vaan siitä, että olen pitänyt myrkylliset ihmiset itsestäni kaukana. Nyt se ei kuitenkaan ole enää mahdollista. On pakko auttaa sitä käärmettä, joka pistää sinut toimintakyvyttömäksi viikoiksi. Eikä ole rahaa omaan terapiaan. Olisin tyytyväinen elämääni, mutta äitini ei anna minun olla sitä; taitaa olla oikea vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on hyvä yrittää pitää positiivinen elämänasenne, mutta kyllä rahanpuute rajoittaa paljonkin onnellisuutta ja mahdollisuuksia. Haluaisin harrastaa esim. matkailua, lumilautailua ja ratsastusta, mutta eipä ole köyhänä varaa. Laadukkaat ruoka-aineet ovat kalliita vaikka itsekin kokkaisi. Kuntoilukin olisi kiinnostavampaa jos ei tarvitsisi vain tehdä niitä ilmaisvaihtoehtoja. Myös lääkäri ja hammaslääkäri maksaa, yleiselle valtavat jonot ja hoito ei ole niin kattavaa kuin yksityisellä. Sekin on kurjaa ettei voi tavata kavereita ja uusia ihmisiä kuin maksuttomien asioiden parissa.
Jotkut kansalaisopistot antavat työttömille alennusta. Itsekin sain 30 euron jumppakurssin 15 eurolla. Oli tekemistä koko kevääksi!
Jos tykkää kansalaisopiston jumpista niin toki ok, toiset liikkuvat kuitenkin mieluummin hyvin varustelluissa liikuntakeskuksissa, joissa saa enemmän yksilöllistä ohjausta ja tasokkaammat puitteet, tai harrastavat sellaisia lajeja, joissa panostetaan enemmän välineisiin ja varusteisiin, mikä nostaa harrastamisen tasoa ja hintaa.
Kansalaisopiston liikuntatunnit ovat tyypillisesti perusyhmäliikuntaa, jossa sisältö on suunniteltu koko ryhmälle eikä sitä juurikaan muokata yksilöllisten tarpeiden mukaan. Ohjaus on varsin yleisluontoista, eikä siinä yleensä ole samalla tavalla henkilökohtaista seurantaa tai tavoitteellista harjoitusohjelmointia kuin maksullisissa valmennus- ja liikuntapalveluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Sinun täytyy olla aika hyvätuloinen köyhä. Ei tarvitse huolehtia onko rahaa siihen ruokaan/leivontaan/kauneudenhoitoon. Mitä tulevaisuutta suunnittelet? Ei sinulla ole varaa muuta kuin käydä lenkillä ja kirjastossa. Elämäsi tuhlaantuu sarjoja katsellessa. Ei varaa matkustaa, syödä ravintolassa,käydä kampaajalla, elokuvissa/museossa, ostaa koskaan omaa kotia/autoa. Mitä jos sairastut? Eikö haittaa jonottaa kuukausitolkulla terveyskeskukseen, kun parempiosainen menee heti yksityiselle?
Minusta pienituloisuus on ankeaa. Minä uskallan myöntää todellisuuden itselleni enkä esitä että palapelien tekeminen riittää minulle onnelliseen elämiseen.
Saan kuukaudessa rahaa n. 1 100 euroa. Näihin kysymyksiin en vaivaudu edes vastaamaan. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla köyhä, kun en pääse mihinkään töihin. Siksi yritän järjestää elämäni mahdollisimman hyväksi näillä eväillä enkä käytä aikaa voivotteluun ja murehtimiseen.
Mutta miksi mahdollisen sairastumisen pitäisi vaikuttaa jo etukäteen siihen miten saan päiväni kulumaan? Mulla on jo nyt kaksi perussairautta, joten tiedän minkälaista on käyttää julkista terveydenhuoltoa.
"Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla köyhä, kun en pääse mihinkään töihin."
Miksei ole muita vaihtoehtoja? Voit vaikka perustaa oman yrityksen. Digitaalisen yrityksen voi laittaa pystyyn muutamalla satasella.
Yrityksen perustaminen ei ole vaihtoehto, koska mulla ei ole sellaista osaamista, jota voisin yrittäjänä myydä. Olen hakenut opiskelemaan, mutta sisäänpääsy ei todellakaan ole varmaa eikä mulla ole edes rahoitusta opintoihin. En keksi mitä muita vaihtoehtoja voisi enää olla.
Nestistä oppii taitoja ihan ilmaiseksi tai hyvin pienellä summalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Mä teen kanssa lähes kaikkia noita asioita, mutta silti kaipaan esim. matkustelua, konsertteja, ravintoloita ja muita maksullisia harrastuksia. Kodin siivoaminen, ruuanlaitto ja vaatehuolto ei ole itselleni todellakaan mitään kivaa tekemistä vaan nimenomaan haluaisin sitä rahaa, että voisin maksaa näiden palveluiden ostamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Mutta jättäisitkö itse lottovoittoa vastaan ottamatta?
En tietenkään jättäisi, mutta en mä omaa elämänlaatua haluaisi parantaa juuri lainkaan. Se toki etten enää hakis toimeentulotukea.
Mutta mä sijoittaisin voiton ja alkaisin osalla tuotoista tukea liikuntaa ja vaikka nuorisotyötä. Osan tuotoista antaisin kasvaa korkoa korolle, että jatkossa ois vara tukea vieläkin enemmän.
Niin. Saisit siis lisää onnea ja mielekkyyttä elämääsi rahasta.
Hyväntekeväisyys tuottaa onnea, ja sitä voi helpommin ja laajemmin tehdä kun on rahaa.
Kaikki eivät nauti samoista asioista ja toiset tulevat kaikista onnellisemmaksi nimenomaan niistä kalliista asioista. Jos itselle onnellisuus tulee lähinnä jostain kukkien hoidosta ja kirjojen lukemisesta niin tällaisen ihmisen on huomattavasti helpompi olla onnellinen köyhänä kuin sellaisen ihmisen, jonka suurin intohimo elämässä on matkailu tai vaikka jokin todella kallis urheilulaji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Työttömänä oleminen on stressaavampaa kuin vaihtoehdot, joita voi itse halutessaan toteuttaa. Ja tulo, pienempikin, on varma toisin kuin alvariinsa muuttuvat etuudet. Töihinhän sitä työttömänä on tarkoitus hakeutua kuitenkin, mutta minne, millä ehdoin jne. Ja jatkuva epävarmuus, tekeekö oikeita asioita ja tarpeeksi. Palkka tulee vaikka vähän sohlaisikin.
Jotkut kansalaisopistot antavat työttömille alennusta. Itsekin sain 30 euron jumppakurssin 15 eurolla. Oli tekemistä koko kevääksi!