Lue keskustelun säännöt.
Olen köyhä mutta onnellinen – löytyykö muita?
29.05.2026 |
Olen työtön ja elän melko pienillä tuloilla, mutta koen silti olevani varsin onnellinen. Rahaa ei ole ylimääräiseen kulutukseen, mutta aikaa on sitäkin enemmän. Ehdin harrastaa, tehdä hyvää ruokaa kotona, hoitaa ihmissuhteita ja pitää huolta kunnostani.
Välillä tuntuu, että yhteiskunnassa onnellisuus yhdistetään lähes automaattisesti hyvään palkkaan, kiireiseen työuraan ja jatkuvaan kuluttamiseen. Oma kokemukseni on kuitenkin, että vapaa aika, terveys, läheiset ihmiset ja arjen pienet ilot merkitsevät paljon enemmän.
Mitä mieltä olette? Voiko pienituloisena elää hyvää ja onnellista elämää, vai onko taloudellinen vauraus mielestänne välttämätön osa onnellisuutta? Löytyykö muita, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä vaatimattomista tuloista huolimatta?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Olen 60v työtön ja elän säästöillä (170000) + korvaukset, olen tosi onnellinen. Tänään menen Repovedelle maisemia katselemaan.
Miksi kirjoitat keskusteluun, jossa puhutaan köyhyydestä? nimim.- onnellinen, mutta tilillä nytkin palkkapäivänä vain 213e kahden ihmisen ruokkimiseen koko kesäkuuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä on paljon syitä olla onnellinen, tämä on hyvä demokraattinen maa, jossa on puhdas luonto ja vapaus. Ja demokraattiset vaalit, joissa jokainen voi vaikuttaa millaista politiikkaa haluaa kannattaa.
Tälläkin palstalla ja jopa verorahoilla maksetulla medialla on taas vaikeuksia, mistä löytäisi lisää haukuttavaa.
Mua oikein säälittää tuo Yle, millaisen paskavaltion ovat saaneet arvosteltavakseen. Aina löytyy joki 18 lapsen yksinhuoltaja, jolla ei ole hyvin asiat.
Ja vihreät ja demarit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Mä teen kanssa lähes kaikkia noita asioita, mutta silti kaipaan esim. matkustelua, konsertteja, ravintoloita ja muita maksullisia harrastuksia. Kodin siivoaminen, ruuanlaitto ja vaatehuolto ei ole itselleni todellakaan mitään kivaa tekemistä vaan nimenomaan haluaisin sitä rahaa, että voisin maksaa näiden palveluiden ostamisesta.
Eli asennekysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Mä teen kanssa lähes kaikkia noita asioita, mutta silti kaipaan esim. matkustelua, konsertteja, ravintoloita ja muita maksullisia harrastuksia. Kodin siivoaminen, ruuanlaitto ja vaatehuolto ei ole itselleni todellakaan mitään kivaa tekemistä vaan nimenomaan haluaisin sitä rahaa, että voisin maksaa näiden palveluiden ostamisesta.
Eli asennekysymys.
Ihmiset ovat erilaisia ja vanhemmiten saattaa jopa nauttia hiljaiselämästä, joka on nuoremmalle silkkaa kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Mä teen kanssa lähes kaikkia noita asioita, mutta silti kaipaan esim. matkustelua, konsertteja, ravintoloita ja muita maksullisia harrastuksia. Kodin siivoaminen, ruuanlaitto ja vaatehuolto ei ole itselleni todellakaan mitään kivaa tekemistä vaan nimenomaan haluaisin sitä rahaa, että voisin maksaa näiden palveluiden ostamisesta.
Eli asennekysymys.
Ei vaan persoonallisuuskysymys. Ihmiset ovat ylipäätään kiinnostuneita eria asioista. Ehkä sinulle palapelit voit tuottaa suurtakin onnea, mutta joku toinen ei viihdy lainkaan näiden asioiden parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos elät melko pienillä tuloilla, niin mikäs siinä. Silloin voikin olla ihan onnellinen. Mutta jos elää erittäin pienillä tuloilla, niin se onkin jo asia erikseen.
No paljonko on melko pienet tulot, entä erittäin pienet tulot?
Itsellä tulot työttömyysaikoina ansiosidonnainen 830e + lapsilisä 160e (yh-korotus) + elarit 202e. Eli noin 1192e. Ja elätän sillä tosiaan itseni ja 5v hyvin energisen lapseni. Maksan sillä myös omistusasuntoa, eli sinänsä en kai köyhä ole, vaikka tulojen suhteen koen omaavani erittäin pienet tulot. Käyttörahaa jää 250-300€ ruokaan, hygieniaan, vaatteisiin jne. asumiskulujen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Mä teen kanssa lähes kaikkia noita asioita, mutta silti kaipaan esim. matkustelua, konsertteja, ravintoloita ja muita maksullisia harrastuksia. Kodin siivoaminen, ruuanlaitto ja vaatehuolto ei ole itselleni todellakaan mitään kivaa tekemistä vaan nimenomaan haluaisin sitä rahaa, että voisin maksaa näiden palveluiden ostamisesta.
Rajoittaa myös ihan hemmetisti sosiaalista elämää kun ei ole varaa lähteä kavereiden kanssa mihinkään maksulliseen.
Tai tavata muutenkaan uusia kiinnostavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tällä hetkellä unelmissa musiikkikurssi sekä musiikin tekemiseen tarvittava laitteisto, ja näihinkin kuluu noin 5000 euroa ihan peruskokoonpanolla.
Vierailija kirjoitti:
Jos elät melko pienillä tuloilla, niin mikäs siinä. Silloin voikin olla ihan onnellinen. Mutta jos elää erittäin pienillä tuloilla, niin se onkin jo asia erikseen.
Just näin.
Mulla on melko pienet tulot ja olen säästäväinen ja onnellinen. Ei ole varaa usein ravintolailtaan tai pihviin, mutta on varaa ostaa niin paljon mausteita kuin haluan tai käydä välillä lasillisella ja lautapelailemassa jossain. Ei ole varaa maailmanympärimatkaan, mutta kotimaan viikonloppulomaan on useammankin kerran vuodessa. Ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin mutta perussaliin on.
Ensimmäisillä ei väliä ja olen ihan mielelläni ilman, mutta jos jälkimmäisetkin menisi niin surulliseksi tulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pienituloinen eläkeläinen mutta toimeen tulen kunnei turhia ostele. 45v olin työelämässä ja nyt olen ikionnellinen eläkkeellä ja nautin joka hetkestä. Teen paljon käsitöitä, askartelua ja kaikkia mitä mieleen juolahtaa, ei se rahakaan aina onnelliseksi tee ja tämä vapaus on kuitenkin tällä hetkellä sitä parasta siinä.
Eihän eläkeläiset ole tässä maassa mitenkään erityisen köyhiä, ei edes takuueläkettä saavat.
Meinaat, ettei omavastuita ole enemmän, kuin työttömillä?
Moni takuueläkeläinen tsi pientä työeläkettä saava elää tismalleen samoilla tuloilla, kuin vuokralla asuva asumistukea saava työtön. Joskus kannattaa miettiä sen oman todellisuuden ulkopuolelle
Monella eläkeläisellä on terveyteen liittyviä kuluja, joita mikään ulkopuolinen taho ei rahoita, mutta jotka ovat eläkeläiselle välttämättömiä, mutta eivät työikäiselle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Mutta jättäisitkö itse lottovoittoa vastaan ottamatta?
En tietenkään jättäisi, mutta en mä omaa elämänlaatua haluaisi parantaa juuri lainkaan. Se toki etten enää hakis toimeentulotukea.
Mutta mä sijoittaisin voiton ja alkaisin osalla tuotoista tukea liikuntaa ja vaikka nuorisotyötä. Osan tuotoista antaisin kasvaa korkoa korolle, että jatkossa ois vara tukea vieläkin enemmän.
Niin. Saisit siis lisää onnea ja mielekkyyttä elämääsi rahasta.
Hyväntekeväisyys tuottaa onnea, ja sitä voi helpommin ja laajemmin tehdä kun on rahaa.
Kyllä, mutta tekisin sitä, jotta kymmenillä ja ehkä sadoilla muilla ihmisillä menisi paremmin. Luulen monien haluavan kasvattaa ensisijaisesti omaa elintasoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Sinun täytyy olla aika hyvätuloinen köyhä. Ei tarvitse huolehtia onko rahaa siihen ruokaan/leivontaan/kauneudenhoitoon. Mitä tulevaisuutta suunnittelet? Ei sinulla ole varaa muuta kuin käydä lenkillä ja kirjastossa. Elämäsi tuhlaantuu sarjoja katsellessa. Ei varaa matkustaa, syödä ravintolassa,käydä kampaajalla, elokuvissa/museossa, ostaa koskaan omaa kotia/autoa. Mitä jos sairastut? Eikö haittaa jonottaa kuukausitolkulla terveyskeskukseen, kun parempiosainen menee heti yksityiselle?
Minusta pienituloisuus on ankeaa. Minä uskallan myöntää todellisuuden itselleni enkä esitä että palapelien tekeminen riittää minulle onnelliseen elämiseen.
Itse asiassa pienituloisuuden ei tarvitse olla ankeaa. Eikä tarvitse esittäå mitään.
Mulla, kun tippui tulot ja aavistin, että tää on pysyvää, niin listasin 8 mukavinta/tärkeintä asiaa. Sitten poistin kaksi kalleinta niistä, jos mitenkään pystyin.
Lopulta toiseksi kallein (neljänneks tärkein) ja viidenneks kallein (kahdeksanneksi tärkein) saivat lähteä.
Saan edelleen tehdä ja harrastaa kuutta kivaa asiaa. Osa niistä on lähes maksuttomia.
Mutta olen aidosti onnellinen. Se on eri asia, että saattaisin tykätö, kun sais kerran vuodessa hyvän mökin Kainuusta ja pääsis vaeltamaan tai, jos olisi varaa lentää kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan, mutta näin on hyvä. Maailmassa on yli 7mrd ihmistä, joilla ei myöskään ole varaa noihin.
Ja hurja määrä heitä, joilla on epäpuhtaampi juomavesi kuin mulla tai vähemmän luotettavat viranomaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Mutta jättäisitkö itse lottovoittoa vastaan ottamatta?
En tietenkään jättäisi, mutta en mä omaa elämänlaatua haluaisi parantaa juuri lainkaan. Se toki etten enää hakis toimeentulotukea.
Mutta mä sijoittaisin voiton ja alkaisin osalla tuotoista tukea liikuntaa ja vaikka nuorisotyötä. Osan tuotoista antaisin kasvaa korkoa korolle, että jatkossa ois vara tukea vieläkin enemmän.
Niin. Saisit siis lisää onnea ja mielekkyyttä elämääsi rahasta.
Hyväntekeväisyys tuottaa onnea, ja sitä voi helpommin ja laajemmin tehdä kun on rahaa.
Kyllä, mutta tekisin sitä, jotta kymmenillä ja ehkä sadoilla muilla ihmisillä menisi paremmin. Luulen monien haluavan kasvattaa ensisijaisesti omaa elintasoaan.
Mitä vikaa on siinä, että haluaa lisätä oman elämänsä mielekkyyttä (olettaen, että ei kuitenkaan käytä muita hyväkseen toimiessaan näin)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain pienipalkkaiselle alalle kesätöihin. Olen korkeasti koulutettu. Juuri nyt tuntuu, että elämäni tarvitsee tämän. Rahan arvoa en välitä miettiä. Jos saan tämän kesätyön, irtisanoudun vakituisesta ja kokoaikaisesta toimestani.
Jos et piittaisi rahasta niin olisit jäänyt vaan työttömäksi.
Miksi minun pitäisi olla kokonaan toimeton? En ole koskaan ollut työttömänä, niin en toki tiedä, että millaista se on.
Eli haluat kuitenkin enemmän rahaa kuin ihan minimin ja selittelet sitä sillä, ettet halua olla toimeton. Et halua olla rahaton, siitä tuossa on kyse.
Toimettomuus on kamalaa ja työ on helppo tapa pitää itsensä kiireisenä. Itse kärsin pitkällä sairaslomallani sekä rahan että tkemisen puutteesta. Heti kun poistui neljän seinän sisästä, rahat alkoivat huveta. Eli joutui valitsemaan eristäytymisen ja rahanmenon väliltä.
Sellainen asetelma ei tee mielenterveydelle hyvää!
Jos tarvitsee palkkatyön keksiäkseen itselleen tekemistä, niin jotain on todella pahasti vialla!
Toiset elävät onnellista elämää vähälläkin, mutta itselle puoli vuotta pelkkää sanaristikkoa, kävelyä ja neulomista oli silkkaa kärsimystä. Kaikki läheisetkin olivat satojen kilometrien päässä. Jotain oli todellakin vialla ja se oli mielekkään tekemisen puute! Lopulta nukuin 14-16-tuntisia päiviä silkkaa masennustani. Onneksi pääsin lopulta takaisin töihin!
Mä olen ollut kohta kolme vuotta pois työelämästä eikä mulla ole vielä ollut kertaakaan tekemisen puutetta. Enkä ole vielä edes aloittanut sanaristikoita ja neulomista. Todella surullista myös tuollainen työriippuvuus. Miten ihmeessä selviät hengissä sitten, kun jäät eläkkeelle?
Anna vinkkejä, mitä teet päiväseltään! Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja todellakin pakahdun tekemisen puutteeseen.
Ulkoilen, treenaan, "shoppailen" kirjastossa, luen kirjoja ja lehtiä, opiskelen, piirrän, siivoan kotia, teen ruokaa ja leivon, hoidan ulkonäköä, huollan vaatteita, joogaan, meditoin, katson sarjoja, elokuvia ja urheilua, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, teen palapelejä, pelaan pleikkarilla, suunnittelen elämääni jne.
Ei ole koskaan tylsää, useimmiten en edes ehdi tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut.
Sinun täytyy olla aika hyvätuloinen köyhä. Ei tarvitse huolehtia onko rahaa siihen ruokaan/leivontaan/kauneudenhoitoon. Mitä tulevaisuutta suunnittelet? Ei sinulla ole varaa muuta kuin käydä lenkillä ja kirjastossa. Elämäsi tuhlaantuu sarjoja katsellessa. Ei varaa matkustaa, syödä ravintolassa,käydä kampaajalla, elokuvissa/museossa, ostaa koskaan omaa kotia/autoa. Mitä jos sairastut? Eikö haittaa jonottaa kuukausitolkulla terveyskeskukseen, kun parempiosainen menee heti yksityiselle?
Minusta pienituloisuus on ankeaa. Minä uskallan myöntää todellisuuden itselleni enkä esitä että palapelien tekeminen riittää minulle onnelliseen elämiseen.
Itse asiassa pienituloisuuden ei tarvitse olla ankeaa. Eikä tarvitse esittäå mitään.
Mulla, kun tippui tulot ja aavistin, että tää on pysyvää, niin listasin 8 mukavinta/tärkeintä asiaa. Sitten poistin kaksi kalleinta niistä, jos mitenkään pystyin.
Lopulta toiseksi kallein (neljänneks tärkein) ja viidenneks kallein (kahdeksanneksi tärkein) saivat lähteä.
Saan edelleen tehdä ja harrastaa kuutta kivaa asiaa. Osa niistä on lähes maksuttomia.
Mutta olen aidosti onnellinen. Se on eri asia, että saattaisin tykätö, kun sais kerran vuodessa hyvän mökin Kainuusta ja pääsis vaeltamaan tai, jos olisi varaa lentää kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan, mutta näin on hyvä. Maailmassa on yli 7mrd ihmistä, joilla ei myöskään ole varaa noihin.
Ja hurja määrä heitä, joilla on epäpuhtaampi juomavesi kuin mulla tai vähemmän luotettavat viranomaiset.
Se, että jollain muulla on huonompi elämä kuin mulla ei tee omasta elämästäni kuitenkaan yhtään parempaa.
Asun itse toisella mantereella, joten jo se että lennän näkemään perhettäni tuo mulle useamman tonnin lisäkustannuksen vuodessa.
Raha parantaa huomattavasti elämänlaatua. Näin kroonisesti sairaana maksaisin mm. siivousavusta ja hierojasta jos olisi enemmän rahaa käytettävissä.
Rajoittaa myös ihan hemmetisti sosiaalista elämää kun ei ole varaa lähteä kavereiden kanssa mihinkään maksulliseen.