G: Millä huvittavilla asioilla tuttavanne " kerskailevat" ?

Hän kerskuu (uskokaa tai älkää) YSTÄVÄNSÄ rahoilla. Hänen ystävänsä on siis varakas (ystävän miehellä menestyvä firma, ja rahaa todellakin on ja paljon).

Tämän työ" kaverini" elämäntehtävä on siis kerskua kaiken aikaa, kuinka hänen ystävällään on pari uutta isoa Volvoa pihassa, Kannustalo kaikilla herkuilla kalliilla tontilla, sisustus viimeisen päälle mm. Pentikin huonekaluilla, mahtipontiset Hifi-laitteet, on isoa moottoripyörää ja kesäautoa, aivan uskomattoman upea (ja kalliilla tehty) puutarha, varaa käydä kaukomailla monta kertaa vuodessa, motorisoidut kalliit sängyt, porealtaat, kalleimmat meikit ja muut kosmetiikkatuotteet jne...

Siis tätä rataa.

Niin, ja tietenkin kerskuu tämän ystävän miehen vuosituloilla (ilm. tekstiviestillä senkin tarkistanut).



Tämä työ" kaveri" ei siis osaa puhua mistään muusta.

Jos hänellä on vaikka lainassa ystävänsä auto, niin hän kokoajan esittelee, kuinka hieno ja erikoinen avain siinä on (jokin kortti?)." Ja vähänkö on kallis auto..." Kyseessä siis ystävän ns. pieni kauppa-auto.



Ja mikä huvittavinta, niin ne jotka tuntevat tämän itse ystävän (ja heidän perheen), niin kukaan heistä ei koskaan kersku rahoillaan tai millään muullakaan. Ei esittele hankintojaan tms. Ja ovat niitä ihan samoja tavallisia ihmisiä, joita olivat vielä 10 vuotta sitten kun vielä elivät miehen pienellä palkalla kädestä suuhun, ja kumpikin ihan tavallisesta duunariperheestä lähtöisin; ja ylpeitä siitä.

Kun he siis tulevat vaikka Prismassa vastaan, niin raha ei kyllä näy päälle päin. Vaimo (tämä ystävä) ihan tavallisesti pukeutunut, miehellä yleensä duunivaatteet päällä (sellaiset raksavaatteet, mitkä nyt ovat aina likaisia) taikka sitten ihan tavalliset vaatteet jne.

Heistä ei siis kukaan arvaisi päälle päin, että rahaa on. Vasta sitten jos tietää missä asuvat ja jos vielä käy sisällä. Mutta koskaan eivät esim. esittele mitään tavaroitaan tai edes kehu kuinka hyviä ne on jne.



Tämä jos mikä on todella rasittavaa. Tämä työ" kaverini" kun ei koskaan puhu edes vaikka omista kuulumisistaan. Korkeintaan silloin, jos on hankkinut jotakin hieman arvokkaampaa " ostin Joe Blascon meikkivoiteen" , " ostin Pentikiltä sitä sun tätä..." , " laitoin tyttäreni ratsastustunneille ja ostettiin heti kunnon varusteet..."

Eli puhuu vain käytännössä rahasta. (Tämä työ" kaverini" on siis itse ihan normaalituloinen ihminen). Mutta niiiiin rahan perään kuin olla ja voi.

Kerskuu myös esim. sillä jos on ollut ystävänsä mukana shoppailemassa, ja kehuu mitä kaikkea tämä ystävä osti! ;D



Kyllä joillakin voi olla pieni maailma.



Olisi ihanaa edes joskus kuulla, mitä hänen tyttärelleen esim. kuuluu, mitä ovat tehneet yhdessä, millaiset kevätjuhlat oli jne. :)

Mutta ei!

Jos olet, silloin sitä tuskin koetaan kerskailuksi. Jos et ole, niin kyllä, muut luultavasti pitävät sinua sietämättömänä kerskurina. Kuulumisten kertominen on aina ok, mutta kun se ylittää tietyn rajan, niin sitä rehellisesti kukaan jaksa kuunnella. Kokeilepa vaihteeksi ihastella ihan ääneen jotain asiaa sen keskustelukumppanisi elämässä, eikä aina vain omassasi.

Vierailija:

Siis että kerskailua on, kun jaksaa huokailla sitä, kuinka ihana on asua metsän keskellä tai kun kehuu omia lapsiaan. En ymmärrä teitä. Huh, sitten minua pidetään aikamoisena kerskurina kun iloitsen ääneen tekemistäni alennuslöydöistä tai kerron esikoisen soittotaidon edistymisestä. Apua olen tehnyt noin useastikin.

kun eräs puistotuttavani kehui heidän olevan niin kovin ekologisia kun käyttävät kestovaippoja lapsillaan. Kuitenkin auto vaihdetaan uuteen noin vuoden välein ja matkustelevat paljon lentokoneella, kaksi asiaa jotka saastuttavat moninkertaisesti verraten kertakäyttövaippoihin.



Kaiken huippu oli kun tämä mamma kehuskeli kuinka he ottavat ne kestovaippansa sinne eteläänkin mukaan koska se on niin ekologista ja säästävät siten luontoa... olisi ehkä ollut parempi jättää se lento ylipäätän tekemättä.



Itsekin kestoillaan, mutta ei siksi että olisimme ihmisinä siten muita parempia, ei ole tarvetta kehua ja suurin osa " hyvänpäiväntutuista" kuten tämä puistomammakaan ei tiennyt asiasta mitään.

Vierailija:

- jos itse pitää jollain kehuskella niin sillä etten suostu maksamaan merkkituotteista kun halvemmalla saa ihan samaa kamaa. Tai jos sen merkkituotteen saa vaikka puoleen hintaan, silloin voin jopa huolia.

tuotteen alennuksella.

kestoilevansa (ja paheksuivat kertiksiä suureen ääneen niitä käyttäville) kun esikoinen syntyi ja kehuivat miten ei tule ihottumaa ja pysyy kuivana ja kuivaksi oppii niin aikaisin etc. Nyttemmin kun näen noita penskoja, on käytossä aina kertikset ja lapsilla edelleen vaipat käytössä, vaikka muiden tuttujen kertislapset ovat jo sen ikäisenä olleet kuivia. On tainnut into lopahtaa.

Ylipäätänsä kaikki muiden sanomat hyvät sanat raportoidaan. Milloin kukakin on sanonut mitä hyvää tästä perheestä.. Tiataa omata huonon itsetunnon vaan tämä äiti.



Itselle ei tulisi koskaan mieleenkään kehuskella, että naapurin kummin kaima sanoi, että onpas teillä hieno talo kaupungin parhaalta paikalta...

jolla on kumma tarve jos esimerkiksi kerron aviokriisistämme itku kurkussa,hän alkaa välittömästi kehua kuinka upea ja ihana hänen aviomiehensä on, eikä koskaan tekisi varmasti mitään tuollaista ja kuinka helppoa hänellä on AINA JA AINA ollut miehensä kanssa. En ole kade, musta hänen miehensä on kauhea, enkä voisi koskaan kiinnostua sellaisesta tyypistä. Olen onnellinen hänen puolestaan, et heillä hyvin menee, en vain ymmärrä miksi täytyy aina just silloin, kun itse kerron kuinka vaikeaa meillä on alkaa kertomaan tuollaisia juttuja. Olen katkaissut/viilentänyt välejämme, en kestä tuollaista enää. Sen verran pahalta tuntuu, kun itselläni ollut parisuhteessani vaikeaa, mutta yhdessä porskutellaan edelleen ja toisiamme rakastamme!

Saako duunareitten kuullen puhua sellaisia ilman, että se on heti jotain brassailua? Mulle vaan sattui kaikkea hauskaa kertomisen arvoista silloin, koska elämässä ylipäänsäkin oli enemmän menoa. Ja aikaisemmin kaikki kaveritkin oli samassa lafkassa opiskelleita, joten siinä suhteessa ei tarvinnut varoa itseään. Mutta nyt kun asutaan täällä jumalan selän takana ja tuttavien tausta voi olla hyvin erilainen, niin mitähän ne oikein on ajatellu noista mun jutuista... Että oikein hieron niitten nenää " hienoon" akateemiseen taustaani?

joka aikoinaan kun kuuli että minua on petetty intoutui kertomaan kuinka ihana ja rakastava parisuhde heillä on ja onneksi sellaisessa parisuhteessa ei ole vaaraa tulla petetyksi, koska jos oikeasti rakastaa, noin ei voi käydä..



jee mikä olkapää.

- leipoo tauotta. Ja puhuu niistä leipomuksistaan. " Joo me tosiaan tehtiin tossa mustikkamuffinsseja.." 4. kerta kun mainitsee.



- Heidän lapsensa eivät tykkää makeasta! Tahtovat kalakeittoa! Hirveesti tykkäävät kaikesta terveellisestä! Oikeesti tenavilla on suklaapatukka hampaissa harva se kerta kun näen.



Mut muuten on kyllä ihana ihminen.

joka oli joku koulun vahtimestari. Muistan parhaiten tästä tyypistä sen, että sen puheet vilisivät meille täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka olivat ilmeisesti sitten "hienompaa väkeä", ja tää tyyppi halusi jotenkin korostaa sitä, että hänellä on hienoja tuttuja.

Se jauhoi esim. siitä koulun rehtorista(??), ikäänkuin olisi ollut joku perheystävä sillä perusteella, että reksi aamulla oli sanonut huomenta.. Kun saman vierailun aikana vedetään neljättä kertaa se rehtori mukaan juttuihin, niin alkaahan sitä hiukkasen ihmetellä, että mikä tarve tätä ihmistä on mainita..

Nuohan on kaikki upeita asioita!

Ainoa oikeasti leveilevä tuttava leveili suoraan sanottuna lähes kaikella. Kertoi tarkkaan mm. astioistaan, sisustustavaroista ja huonekaluistaan korostaen merkkiä ja hintoja. Monet asiat kaiken lisäksi olivat ns. normaaleja, ei edes mitään erityisen spesiaaleja, vaan sellaisia merkkejä, joista suurin osa suomalaisista tykkää. Huvittavinta olikin lähinnä se tapa, jolla näistä puhui.



Toinen tuttava ei ehkä kerskaile samalla tavalla, mutta mainitsee merkin aina sellaisista tavaroista puhuttaessa, missä sattuu omistamaan kalleinta/parasta. Tämän tekee silloinkin, kun merkki on täysin epäoleellinen tieto keskustelun kannalta.

Tuttavapariskunta -ja etenkin vaimo-osapuoli- hehkuttaa joka hiton tapaamisella seksielämäänsä! En tiedä luulevatko olevansa ainoita joilla vielä ihan oikeasti on aktiivista petielämää vai mistä moinen, mutta en todellakaan ole kiinnostunut koottuja tarinoita tai luetteloa välineistä jne. Akkojen väliset kikattelut tms. aiheesta keskustelut on ok ja osallistun niihin itsekin, mutta tällä menee homma niin överiksi että tekisi mieli kysäistä mitä ihmeellistä on siinä että on parisuhde edelleen "kaikilla mausteilla"?

kehuskelee miehensä rämäpäisyydellä ja kertoilee mm. kuinka lujaa mies on ajanut moottoripyörällä. Jos jutut pitävät paikkansa, toivon ettei miestä tarvitse jonain päivänä kaapia irti moottoritiestä...

kuinka hänellä on talo ja peltoa. Kyllä nyt jokaisella normaalilla ihmisellä on halu ja taito omistaa talo. Toista on sitten kerrostalo asujat jotka ovat sossun pummeja. Menipä kerran totaalisen hermo ja kysäisin ihan huvikseni että meinaako hän tosiaan että esim Helsingin Ullanlinnassa,Punavuoressa ja Kampissa kerrostaloasujat on sossunpummeja??

Oli kovin hiljaa :D Eikä kyllä maininnut sanallakaan mitään siitä että Elop maksaa 4000€ vuokraa kuussa siitä kerrostalo asunnosta joissa siis asuu pelkkiä sossun pummeja.



Noita omilla lapsilla kehujia aina riittää ja kun saan tarpeekseni niistä muistan aina sanoa että onneksi meidän Pekka lähti nuorimpana kävelemään koko kaveripiiristä.



En ole koskaan tajunnut tota mä tunnen sen ja sen julkkiksen hömppää. Itse olen sukua yhdelle julkkikselle mutta ei kyllä olla oltu missään tekemisissä melkein koskaan eikä tulis mieleenkään mainostaa pitkin kaupunkia että olen sukua julkkikselle.

kehuskelee sillä, että sen mies on insinööri.

Hohhoh! Yrittää sillä jotenkin paikata omaa kokonaan puuttuvaa koulutustaan ja parannella statustaan.



Mua aina hymyilyttää kun hän aloittaa nämä insinöörikeskustelut; hän mielellään etenkin aina isommassa porukassa tykkää ottaa aiheen puheeksi.



Mun mies on kohta valmis lääkäri, enkä pahemmin mainitse asiasta, jollei joku erikseen kysy! En tykkää tollasesta "ratsastamisesta". Mielummin puhun sitten omasta koulutuksestani ja omista saavutuksistani, joita ei kyllä pahemmin ole. ;)

Samalla usutti pöydällä olevaa veropörssilehteä puoleeni, että tarkistaisin asian. Hohhoijaa.

Jos kerron, että meillä on hyvä ilmuri, testivoittaja. maksoikin 250 Euroa, mutta on ollut hyvä. Kertoo perään, että heidän imuri maksoi 500 Euroa... Jos mä ostan makkariin 300 Euron verhot, he ovat ostaneet 400 Euron jne. Huvittavinta asiassa on, että ovat ihan persaukisia. En usko veljestäni, että tarkoittaa pahaa vaan pikemminkin vaan jakaa kokemusta kanssani.:)



Eräs kaveri reteilee työllään ja asemallaan. Mulle ei ole vieläkään auennut, että asema olisi niin kummoinen, mutta ehkä hänen mittapuulla tai jotain. Minusta työ on aika tyypillinen muutaman vuoden kokemuksen jälkeen akateemisesti koulutetulle. Lisäksi koko ajan pullistelee pätevyyttään työssään, mikä herättää kysymyksiä, että onko epävarma. Itselläni on myös ihan hyvä duuni eli en ole kateellinen.

On jotenkin sellainen ihminen että on onnistunut parin vuoden sisään joutua pahoinpidellyksi monta kertaa,tulossa tonneittain korvauksia. Silti ei ole varaa maksaa mulle kaksi vuotta sitten ottamaansa 300e lainaa kun sitä olen takaisin kysellyt..