"Lastensuojelun uhrit"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ttäällä on jotain ihan kummallista keskustelua taas. Eiköhän olisi hyvä vaan ajatella realistisesti? Virheitä tapahtuu, mutta osa huostaanotoista ja sijoituksista on myös aiheellisia, vaikka niin ei aina haluttaisi myöntää. Tämä näyttää menevän psykoosin puolelle.

No, mutta sehän on hienoa, että OSA huostaanotoista on aiheellisia. 

Mietipä, jos vaikka 20% lentokoneista putoaisi maahan tappaen kaikki matkustajat. Sanoisitko, että eihän se mitään, kun kuitenkin 80% lennoista sujuu ongelmitta, ja kaikki matkustajat pääsevät turvallisesti perille? Kuinka usein lentäisit, jos olisi noin? 

Ja jos joku päättäisi olla lentämättä onnettomuuden pelossa, niin menisikö sekin "psykoosin" puolelle?

Uskaltaisin väittää, että suurin osa huostaanotoista on aiheellisia, osa jopa tehdään liian myöhään. Onkohan tästä viineaikaista tutkimusta?

Resurssipula on lastensuojelussakin tosiasia ja työntekijät ylityöllistettyjä. Tämä luo hyvää pohjaa virheille, kun asioihin ei ehdi perehtyä riittävästi. Virheitä sattuu molempiin suuntiin.  Tulee turhia huostaanottoja, toisaalta lapsia jää vaarallisiin koteihin. 

Näiden "uhrien" kertomukset ovat usein selaisia, että omia olemassa olevia ongelmia vähätellään eikä niistä edes haluta ottaa vastuuta. Eikä nähdä mitään syytä tehdä omaan tapaan elää muutoksia, vaikka kuinka selitetään, että tapa toimia on lapselle haitallinen.

Tsemppiä kaikille lastensuojelussa työskenteleville!

Tiedän kaksi tälläistä uhria. Molemmilla kuvioissa vahvasti päihteet, toisella myös huumeet (ja ollut myös linnatuomioita lapsen saannin jälkeen ja uhannut tappaa lapsensa tämän ollessa vauva). Tällä ei-huumeisella oli pitkään tukiperhe mukana kuvioissa ja molempia autettiin tosi paljon ja katseltiin hyvin pitkään ennen kuin lapset lähti pois. Toiselta ns.vieraaseen sijaisperheeseen ja toiselta lähisukulaisille. Silti ovat näitä uhreja, joilta lapsi vietiin syyttä suotta ja ainakin toinen kirjoittelee nettiin siitä, kuinka lapset vietiin  vaikka hän oli täydellinen äiti.

Että ei kannata uskoa kaikkea mitä nämä "suojelun uhrit" netissä kirjoittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ttäällä on jotain ihan kummallista keskustelua taas. Eiköhän olisi hyvä vaan ajatella realistisesti? Virheitä tapahtuu, mutta osa huostaanotoista ja sijoituksista on myös aiheellisia, vaikka niin ei aina haluttaisi myöntää. Tämä näyttää menevän psykoosin puolelle.

No, mutta sehän on hienoa, että OSA huostaanotoista on aiheellisia. 

Mietipä, jos vaikka 20% lentokoneista putoaisi maahan tappaen kaikki matkustajat. Sanoisitko, että eihän se mitään, kun kuitenkin 80% lennoista sujuu ongelmitta, ja kaikki matkustajat pääsevät turvallisesti perille? Kuinka usein lentäisit, jos olisi noin? 

Ja jos joku päättäisi olla lentämättä onnettomuuden pelossa, niin menisikö sekin "psykoosin" puolelle?

Uskaltaisin väittää, että suurin osa huostaanotoista on aiheellisia, osa jopa tehdään liian myöhään. Onkohan tästä viineaikaista tutkimusta?

Resurssipula on lastensuojelussakin tosiasia ja työntekijät ylityöllistettyjä. Tämä luo hyvää pohjaa virheille, kun asioihin ei ehdi perehtyä riittävästi. Virheitä sattuu molempiin suuntiin.  Tulee turhia huostaanottoja, toisaalta lapsia jää vaarallisiin koteihin. 

Näiden "uhrien" kertomukset ovat usein selaisia, että omia olemassa olevia ongelmia vähätellään eikä niistä edes haluta ottaa vastuuta. Eikä nähdä mitään syytä tehdä omaan tapaan elää muutoksia, vaikka kuinka selitetään, että tapa toimia on lapselle haitallinen.

Tsemppiä kaikille lastensuojelussa työskenteleville!

Tiedän kaksi tälläistä uhria. Molemmilla kuvioissa vahvasti päihteet, toisella myös huumeet (ja ollut myös linnatuomioita lapsen saannin jälkeen ja uhannut tappaa lapsensa tämän ollessa vauva). Tällä ei-huumeisella oli pitkään tukiperhe mukana kuvioissa ja molempia autettiin tosi paljon ja katseltiin hyvin pitkään ennen kuin lapset lähti pois. Toiselta ns.vieraaseen sijaisperheeseen ja toiselta lähisukulaisille. Silti ovat näitä uhreja, joilta lapsi vietiin syyttä suotta ja ainakin toinen kirjoittelee nettiin siitä, kuinka lapset vietiin  vaikka hän oli täydellinen äiti.

Että ei kannata uskoa kaikkea mitä nämä "suojelun uhrit" netissä kirjoittelevat.

Samankaltaisia tapahtumia minun tuttavapiirissä. Ja sitä lastensuojelun haukkumista ja uhriutumista riittää. Ihan kuin viranomaiset vaan huvikseen jakelisivat huostaanottopäätöksiä. En jaksa uskoa siihen.

Huoliluokitukset on totta. Näitten tekemiseen osallistuu neuvolat, terveydenhoito, lääkärit, opettajat, tarhantätit, perhetyö ym.

Näitä kirjoitelmia sitten kiikutetaan sosiaalitoimeen.

Ihmisten typeryys on rajaton ja loputon.

Eli asiat voi jatkossa tehdä VIELÄKIN TYPERÄMMIN.

Lykkyä pyttyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Miksi kukaan hakeutuisi mihinkään työhön kiusaamaan? En nyt todella ymmärrä. Ja joo, on olemassa työpaikkakiusaamista. mmmutta en nyt jotenkin jaksa uskoa, että kukaan olisi menossa työhön hullunkiilto silmissään, että pääsempä tässä nyt kiusaamaan!

Ymmärrän hyvin, että voi tuntua kiusaamiselta, kun lapsi viedään pois. Mutta, jos itse tekee asiat mahdollisimman vaikeaksi, kieltäytyy yhteistyöstä ja tarjotusta avusta, laiminlyö lapsen hyvinvointia jne, niin olisiko sitä syytä myös omassa toiminnassa? Edes vähäsen?

Mitä taa ssiihen tulee, että jos lapsi viedään pois äidiltään erityisesti hyvin pienenä, se on sekä äidille että lapselle vakava trauma ja vaikuttaa molempien loppuelämän turvallisuuteen. Tällaisilta traumoilta lasun pitäisi nimenomaan suojella äitejä ja lapsia, esim. väkivaltainen isä ja tämän lapsikaappausyritykset, ei aiheuttaa niitä äidille ja lapselle. Jos tuo kaappaus tapahtuu esimerkiksi sairaalassa niin se katkaisee koko synnytysprosessin, mikä ei suinkaan lopu siihen että lapsi tulee ulos kohdusta vaan äiti tarvitsee lasta paranemiseen ja lapsi äitiä kehittymiseen ja reguloimiseen uudessa maailmassa. Ei luonto ole tuota prosessia kehittänyt niin, että äiti tuuttaa lapsen ulos lasun ja lääkärin syliin ja sitten menee takaisin kirmailemaan pellolle. Lapsivuoteus ja äidin ja lapsen välinen rikkumaton läheisyys on osa tuota prosessia, joka on näiden kahden välinen tapahtuma. Ei isän, ei lääkärin, ei sukulaisten, eikä varsinkaan lasun ja muiden lapsikaapparien.

Käsittääkseni tämä ei ole kuitenkaan maan tapa. En tunne ketään, jolle olisi käynyt näin. 

Jos on esim narkkariäiti, jolle seuraava piikki on elämän ykkösasia, niin väitätkö, että vauvan on parempi olla äitinsä kanssa kuin esim sijaisperheessä?

Minut huostaanotettiin 15 vuotiaana, olen edelleen kiitollinen asiasta. Lastensuojelu teki hyvää työtä, harmi vaan kun ajoissa ei puuttuneet.

En usko näihin "uhreihin", kyllä ne syystä pois otetaan.

Vierailija kirjoitti:

Itäkaakkoon ei kannata mennä jos lapsella on isä. Yksärille taas ihan ok paikka (esim. tapaus Milo) 

Perheelliselle Uusimaa, Länsiuusimaa tai kehyskunnat on parhaita. Helsinki on hiukan arvoituspaikka.

Miksi minulla ei itäkaakossa ole ollut ongelmia lastensuojelun kanssa? Ai niin, minulla ei olekaan päihdeongelmaa. Mielenterveyspuolen haasteita on ja sieltä on muodostunut lastensuojelun asiakkuus. Tämä on kuitenkin ollut perheemme elämään vain positiivinen juttu. Olemme sieltä saaneet tukea takkuiseen arkeemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ttäällä on jotain ihan kummallista keskustelua taas. Eiköhän olisi hyvä vaan ajatella realistisesti? Virheitä tapahtuu, mutta osa huostaanotoista ja sijoituksista on myös aiheellisia, vaikka niin ei aina haluttaisi myöntää. Tämä näyttää menevän psykoosin puolelle.

No, mutta sehän on hienoa, että OSA huostaanotoista on aiheellisia. 

Mietipä, jos vaikka 20% lentokoneista putoaisi maahan tappaen kaikki matkustajat. Sanoisitko, että eihän se mitään, kun kuitenkin 80% lennoista sujuu ongelmitta, ja kaikki matkustajat pääsevät turvallisesti perille? Kuinka usein lentäisit, jos olisi noin? 

Ja jos joku päättäisi olla lentämättä onnettomuuden pelossa, niin menisikö sekin "psykoosin" puolelle?

Uskaltaisin väittää, että suurin osa huostaanotoista on aiheellisia, osa jopa tehdään liian myöhään. Onkohan tästä viineaikaista tutkimusta?

Resurssipula on lastensuojelussakin tosiasia ja työntekijät ylityöllistettyjä. Tämä luo hyvää pohjaa virheille, kun asioihin ei ehdi perehtyä riittävästi. Virheitä sattuu molempiin suuntiin.  Tulee turhia huostaanottoja, toisaalta lapsia jää vaarallisiin koteihin. 

Näiden "uhrien" kertomukset ovat usein selaisia, että omia olemassa olevia ongelmia vähätellään eikä niistä edes haluta ottaa vastuuta. Eikä nähdä mitään syytä tehdä omaan tapaan elää muutoksia, vaikka kuinka selitetään, että tapa toimia on lapselle haitallinen.

Tsemppiä kaikille lastensuojelussa työskenteleville!

Tiedän kaksi tälläistä uhria. Molemmilla kuvioissa vahvasti päihteet, toisella myös huumeet (ja ollut myös linnatuomioita lapsen saannin jälkeen ja uhannut tappaa lapsensa tämän ollessa vauva). Tällä ei-huumeisella oli pitkään tukiperhe mukana kuvioissa ja molempia autettiin tosi paljon ja katseltiin hyvin pitkään ennen kuin lapset lähti pois. Toiselta ns.vieraaseen sijaisperheeseen ja toiselta lähisukulaisille. Silti ovat näitä uhreja, joilta lapsi vietiin syyttä suotta ja ainakin toinen kirjoittelee nettiin siitä, kuinka lapset vietiin  vaikka hän oli täydellinen äiti.

Että ei kannata uskoa kaikkea mitä nämä "suojelun uhrit" netissä kirjoittelevat.

Samankaltaisia tapahtumia minun tuttavapiirissä. Ja sitä lastensuojelun haukkumista ja uhriutumista riittää. Ihan kuin viranomaiset vaan huvikseen jakelisivat huostaanottopäätöksiä. En jaksa uskoa siihen.

Eivät jakelekaan. Nämä "uhrit" ovat häiriintyneitä minäminä-ihmisiä, joille ongelma on heidän oman egonsa saama kolhu ja sosiaalinen nolotus, ei lapsen etu. Tällaista ajattelumallia tavataan esimerkiksi jossain mielenterveyshäiriöissä, narsismissa ja päihteidenkäytön yhteydessä. Todellisuutta ja omaa epäonnistumista vanhempana ei vaan kyetä myöntämään, ja mieluummin keksitään ties mitä. 

Turha argumentoida jostain yksittäistapauksista jotka käyttää huumeita tai Alkoa.  Suuri osa perheistä on ihan tavallisia ihmisiä, joilla sen hetkinen tilanne on stressori. Joskus paikkakunnan vaihto, ja muut omat korjausliikkeet auttaa eteenpäin. 

Ei noihin kannata liikaa kiinnittää huomiota. Siellä on rikkinäisiä, maailmanparantajia ja häiriköitäkin töissä.

Pitää olla tyhmempi kuin he. Sitten kommunikaatio wujuu.

Vierailija kirjoitti:

Turha argumentoida jostain yksittäistapauksista jotka käyttää huumeita tai Alkoa.  Suuri osa perheistä on ihan tavallisia ihmisiä, joilla sen hetkinen tilanne on stressori. Joskus paikkakunnan vaihto, ja muut omat korjausliikkeet auttaa eteenpäin. 

 

Ei noihin kannata liikaa kiinnittää huomiota. Siellä on rikkinäisiä, maailmanparantajia ja häiriköitäkin töissä.

 

Pitää olla tyhmempi kuin he. Sitten kommunikaatio wujuu.

"Joskus paikkakunnan vaihto auttaa." Ja silti vika on viranomaisissa eikä suinkaan lastensuojelun asiakkaissa? Olen ehkä vähän nyt hölmö, mutta vaikka perheemme on ollut lastensuojelun asiakkaana, niin ei ole mieleenikään tullut, että pakkaisin kamani ja jättäisin kotiseutuni sen tähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha argumentoida jostain yksittäistapauksista jotka käyttää huumeita tai Alkoa.  Suuri osa perheistä on ihan tavallisia ihmisiä, joilla sen hetkinen tilanne on stressori. Joskus paikkakunnan vaihto, ja muut omat korjausliikkeet auttaa eteenpäin. 

 

Ei noihin kannata liikaa kiinnittää huomiota. Siellä on rikkinäisiä, maailmanparantajia ja häiriköitäkin töissä.

 

Pitää olla tyhmempi kuin he. Sitten kommunikaatio wujuu.

"Joskus paikkakunnan vaihto auttaa." Ja silti vika on viranomaisissa eikä suinkaan lastensuojelun asiakkaissa? Olen ehkä vähän nyt hölmö, mutta vaikka perheemme on ollut lastensuojelun asiakkaana, niin ei ole mieleenikään tullut, että pakkaisin kamani ja jättäisin kotiseutuni sen tähden.

Koitan kannustaa pois huonoista olosuhteista. Rakentamaan omasta elämästä parempaa. Seisomaan omilla jaloillaan.

Ei mulla muuta.

Ihmettelen suuresti lastensuojeluun liittyvää moitetta. Minulla on suuri huoli aikuisista naisista. Lastensuojelun toimintaa pitäisi minusta laajentaa koskemaan myös aikuisia naisia!

Laitokseen sijoittamista pitäisi tutkia esim. poissaolojen vuoksi, toistuvan lääkärissä käynnin vuoksi tai esimerkiksi mahdollisen rikoksen uhriksi joutumisen vuoksi. Miehet ovat myös vaarallisia niin miehen kanssa asuvat pitäisi laittaa tarkan valvonnan alle jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Miksi kukaan hakeutuisi mihinkään työhön kiusaamaan? En nyt todella ymmärrä. Ja joo, on olemassa työpaikkakiusaamista. mmmutta en nyt jotenkin jaksa uskoa, että kukaan olisi menossa työhön hullunkiilto silmissään, että pääsempä tässä nyt kiusaamaan!

Ymmärrän hyvin, että voi tuntua kiusaamiselta, kun lapsi viedään pois. Mutta, jos itse tekee asiat mahdollisimman vaikeaksi, kieltäytyy yhteistyöstä ja tarjotusta avusta, laiminlyö lapsen hyvinvointia jne, niin olisiko sitä syytä myös omassa toiminnassa? Edes vähäsen?

Mitä taa ssiihen tulee, että jos lapsi viedään pois äidiltään erityisesti hyvin pienenä, se on sekä äidille että lapselle vakava trauma ja vaikuttaa molempien loppuelämän turvallisuuteen. Tällaisilta traumoilta lasun pitäisi nimenomaan suojella äitejä ja lapsia, esim. väkivaltainen isä ja tämän lapsikaappausyritykset, ei aiheuttaa niitä äidille ja lapselle. Jos tuo kaappaus tapahtuu esimerkiksi sairaalassa niin se katkaisee koko synnytysprosessin, mikä ei suinkaan lopu siihen että lapsi tulee ulos kohdusta vaan äiti tarvitsee lasta paranemiseen ja lapsi äitiä kehittymiseen ja reguloimiseen uudessa maailmassa. Ei luonto ole tuota prosessia kehittänyt niin, että äiti tuuttaa lapsen ulos lasun ja lääkärin syliin ja sitten menee takaisin kirmailemaan pellolle. Lapsivuoteus ja äidin ja lapsen välinen rikkumaton läheisyys on osa tuota prosessia, joka on näiden kahden välinen tapahtuma. Ei isän, ei lääkärin, ei sukulaisten, eikä varsinkaan lasun ja muiden lapsikaapparien.

Käsittääkseni tämä ei ole kuitenkaan maan tapa. En tunne ketään, jolle olisi käynyt näin. 

Jos on esim narkkariäiti, jolle seuraava piikki on elämän ykkösasia, niin väitätkö, että vauvan on parempi olla äitinsä kanssa kuin esim sijaisperheessä?

Hän on tehnyt mielipiteensä selväksi. Hänen mielestään lapsi on äidin omaisuutta ja yhtäkään lasta ei saa missään tilanteessa viedä äidiltään.

Nämä luonne vihaiset vanhemmat näkyvät lapset omaisuutenaan. Tämä vuoden äiti täällä on jo julistanut että jos äiti pahoinpitelee lastaan niin kyse on vain tuen puutteesta. Muiden syy. Siinäkään tapauksessa lasta eli äidin omaisuutta ei saa ottaa pois vaan pitää lähettää kotiin kokki, siivooja ja lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussakin tapahtuu joskus ylilyöntejä. Ei niiltä voi missään välttyä.

Erittäin harvinaista kuitenkin se että lapsi otettaisiin huostaan "syyttä". 

Niin. Yleensä tosiaan on syy. Se voi olla esimerkiksi lapsen autismin, ADHD, jokin sairaus tai vaikka koulukiusaamisen uhriksi joutuminen tai ihan vain suurempi konflikti vaikka päiväkodin tai koulun kanssa. Eli olet oikeassa, harvoin lapsia otetaan huostaan ilman syytä. Kyllähän sieltä yleensä syy löytyy. Toinen kysymys onkin se, että onko syy järkevä ja oikeudenmukainen. Onko se oikein, että lapsi otetaan huostaan, koska hänellä on esimerkiksi autismi, joka aiheuttaa hankaluuksia koulussa? Onko oikein, että lapsi otetaan huostaan lievän kuritusväkivallan takia ilman että annetaan vanhemmille edes mahdollisuutta parantaa tapansa? Onko oikein, että lapsi otetaan huostaan täysin sosiaalityöntekijöiden mielikuvitukseen perustuvista väitteistä? Jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Miksi kukaan hakeutuisi mihinkään työhön kiusaamaan? En nyt todella ymmärrä. Ja joo, on olemassa työpaikkakiusaamista. mmmutta en nyt jotenkin jaksa uskoa, että kukaan olisi menossa työhön hullunkiilto silmissään, että pääsempä tässä nyt kiusaamaan!

Ymmärrän hyvin, että voi tuntua kiusaamiselta, kun lapsi viedään pois. Mutta, jos itse tekee asiat mahdollisimman vaikeaksi, kieltäytyy yhteistyöstä ja tarjotusta avusta, laiminlyö lapsen hyvinvointia jne, niin olisiko sitä syytä myös omassa toiminnassa? Edes vähäsen?

Mitä taa ssiihen tulee, että jos lapsi viedään pois äidiltään erityisesti hyvin pienenä, se on sekä äidille että lapselle vakava trauma ja vaikuttaa molempien loppuelämän turvallisuuteen. Tällaisilta traumoilta lasun pitäisi nimenomaan suojella äitejä ja lapsia, esim. väkivaltainen isä ja tämän lapsikaappausyritykset, ei aiheuttaa niitä äidille ja lapselle. Jos tuo kaappaus tapahtuu esimerkiksi sairaalassa niin se katkaisee koko synnytysprosessin, mikä ei suinkaan lopu siihen että lapsi tulee ulos kohdusta vaan äiti tarvitsee lasta paranemiseen ja lapsi äitiä kehittymiseen ja reguloimiseen uudessa maailmassa. Ei luonto ole tuota prosessia kehittänyt niin, että äiti tuuttaa lapsen ulos lasun ja lääkärin syliin ja sitten menee takaisin kirmailemaan pellolle. Lapsivuoteus ja äidin ja lapsen välinen rikkumaton läheisyys on osa tuota prosessia, joka on näiden kahden välinen tapahtuma. Ei isän, ei lääkärin, ei sukulaisten, eikä varsinkaan lasun ja muiden lapsikaapparien.

Käsittääkseni tämä ei ole kuitenkaan maan tapa. En tunne ketään, jolle olisi käynyt näin. 

Jos on esim narkkariäiti, jolle seuraava piikki on elämän ykkösasia, niin väitätkö, että vauvan on parempi olla äitinsä kanssa kuin esim sijaisperheessä?

Hän on tehnyt mielipiteensä selväksi. Hänen mielestään lapsi on äidin omaisuutta ja yhtäkään lasta ei saa missään tilanteessa viedä äidiltään.

 

Nämä luonne vihaiset vanhemmat näkyvät lapset omaisuutenaan. Tämä vuoden äiti täällä on jo julistanut että jos äiti pahoinpitelee lastaan niin kyse on vain tuen puutteesta. Muiden syy. Siinäkään tapauksessa lasta eli äidin omaisuutta ei saa ottaa pois vaan pitää lähettää kotiin kokki, siivooja ja lastenhoitaja.

Kuka tämä äiti on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itäkaakkoon ei kannata mennä jos lapsella on isä. Yksärille taas ihan ok paikka (esim. tapaus Milo) 

Perheelliselle Uusimaa, Länsiuusimaa tai kehyskunnat on parhaita. Helsinki on hiukan arvoituspaikka.

Miksi minulla ei itäkaakossa ole ollut ongelmia lastensuojelun kanssa? Ai niin, minulla ei olekaan päihdeongelmaa. Mielenterveyspuolen haasteita on ja sieltä on muodostunut lastensuojelun asiakkuus. Tämä on kuitenkin ollut perheemme elämään vain positiivinen juttu. Olemme sieltä saaneet tukea takkuiseen arkeemme.

Minulla on mt-ongelmia (ei päihdeongelmia) ja minun kokemus lasusta oli todella negatiivinen. Lasta ei huostaanotettu mutta se huolen heräämistä seurannut kyttäys ja haastatteluprosessi oli aika alentavaa  ja kamalaa kun minua epäiltiin ties mistä koska minulla on mt-ongelmia niin varmasti mulla jotain muutakin ongelmaa on.... Ja ne "tukitoimenpiteet" joihin pakotettiin osallistumaan oli kaikkea muuta kuin tukevia, niistä oli vain haittaa perheellemme. Onneksi on ohi ja ei tarvi olla lasun kanssa enää tekemisissä. Ja luottamus viranomaisiin otti kolauksen minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itäkaakkoon ei kannata mennä jos lapsella on isä. Yksärille taas ihan ok paikka (esim. tapaus Milo) 

Perheelliselle Uusimaa, Länsiuusimaa tai kehyskunnat on parhaita. Helsinki on hiukan arvoituspaikka.

Miksi minulla ei itäkaakossa ole ollut ongelmia lastensuojelun kanssa? Ai niin, minulla ei olekaan päihdeongelmaa. Mielenterveyspuolen haasteita on ja sieltä on muodostunut lastensuojelun asiakkuus. Tämä on kuitenkin ollut perheemme elämään vain positiivinen juttu. Olemme sieltä saaneet tukea takkuiseen arkeemme.

Minulla on mt-ongelmia (ei päihdeongelmia) ja minun kokemus lasusta oli todella negatiivinen. Lasta ei huostaanotettu mutta se huolen heräämistä seurannut kyttäys ja haastatteluprosessi oli aika alentavaa  ja kamalaa kun minua epäiltiin ties mistä koska minulla on mt-ongelmia niin varmasti mulla jotain muutakin ongelmaa on.... Ja ne "tukitoimenpiteet" joihin pakotettiin osallistumaan oli kaikkea muuta kuin tukevia, niistä oli vain haittaa perheellemme. Onneksi on ohi ja ei tarvi olla lasun kanssa enää tekemisissä. Ja luottamus viranomaisiin otti kolauksen minulla.

Lastensuojelun tehtävä on suojella lasta. Ei sinun tunteitasi.

Moni meistä on joskus joutunut lasun tarkkailuun. Itse ajattelen sen niin että hyvä kun lasu toimii janon tarkkana. Kun jossain perheissä sitten oikeasti on ongelmia joihin pitää tarttua.

Osalla vanhemmista on aina omat tunteet ja oma hyvinvointi keskiössä ja he kaikki vihaavat lasua

Vierailija kirjoitti:

Eivät ymmärrä kun eivät ymmärrä tehneensä mitään väärin.

Lapset vai aikuiset? Asiakkuus ei aina johdu aikuisista. Psyk.sh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on täysin normaali olla välillä kapinoiva. Ilman kapinoivia ihmisiä meillä ei olisi nykyisiä oikeuksia, ei sinullakaan. Mietippä ennen historiassa vai yläluokka sai äänestää. Et välttämättä voisi edes äänestää. Kaikki vapaus mitä sinulla nyt on johtuu nimenomaan siitä kun joku mieleltään terve kapinoi ja uskalsi olla diktaattoria vastaan. 

No itse kapinoin vaalien aikaan äänestyskopissa äänestämällä oppositiota lopettamaan fasisti hallituksen kansan tappo talkoot.

 

Sossut eivät ole se todellinen vihollinen. Sossut on vaan välillä vähän hukassa. Lasu on sellainen työ että milläs sen tekisi edes lähes virheettömästi? Ei sossu ole kärpäsenä katossa katsomassa miten siellä kotona oikeasti menee. Arvailuahan se paljon on.

 

Ja laiskuus on ihmisessä luontaista. Siksi vauvoja ja taaperoita ei viitsitä huostaan ottaa. Niistä kun on vaivaa. Sen sijaan teinejä herkästi otetaan huostaan. Mikäs sen helpompaa kuin "hoitaa" lähes aikuista. Tuntuu että huostaanoton todennäköisyys kasvaa vaan kun lapsi on aikuistumassa. Ihanan helppoa "hoitaa" "lasta" joka käy lukiota tai ammattikoulua. Sen sijaan vauva tai taapero saa pärjäillä siellä päihde perheessä josta se teini huostaan otetaan

Okei eli siis sossut saavat olla laiskoja ja istua jonkun sohvalle tyhjän pantiksi vittuilemaan, mutta se sossun hampaisiin joutunut äiti ei saa olla laiska ja jos tää äitikin laiskottelisi samalla tavalla kotonaan ja töissään niin olisko sekin luontaista? 

Jos lapsestas oikeasti välität niin osaat myös esittää ja olla mielin kielin niille epäpäteville sossuille. Vai onko lastasi tärkeämpää se että sinä pääset niille tantoille sanomaan päin naamaa miten asiat on? Onko sinun tunteesi ja niiden ilmaisu tärkeintä vai se lapsi?

Mitä ihmettä just luin, eli oletat että minun pitätäisi olla epäpäteville sossuille mielinkielin? Kuulostaa aivan älyttömältä, että virassa olevalle ihmiselle pitäisi olla mielinkielin jos tämä on väärässä eikä tee kiusaamiselle mitään. 

Suomi on väärällään epäpäteviä ja korruptoituneita viranomaisia. Ne pystyy yleensä handlaamaan kun pysyy rauhallisena. Kysyn yhä että onko tärkeintä lapsesi etu vai sinun tunteesi ja niiden ilmaisu? Jos sinun pitää esittää jotain sossuille niin sitten esität ja nielet omat tunteesi. Niin toimii se jolle lapsi on tärkein. Onko sinulle tärkeintä sinun omat tunteesi ja se miten sinua kohdellaan? 

Juuri näin. Ei pidä provosoitua. Ota pelin säännöt haltuun ja sano juuri ne asiat mitä halutaan kuulla. 

Siis jos lapsi esimerkiksi kaapataan jo synnytyslaitoksella äidiltään ja tälle aletaan tekemään ihan fyysistä väkivaltaa sairaalassa rikkoen tämän kehorauhaa, niin miten tuossa pitäisi pysyä tunteettomana, kun lasta pahoinpidellään toistuvasti silmiesi edessä? Sekoa. 

Juu aivan niin hoitajat ja lääkärit ja sossut synnärillä riistävät äideiltä vastasyntyneet vauvat ja pahoinpitelevät niitä vauvoja. Kyllä juu näinhän tää menee Suomessa. On se rankkaa.

 

Vaikutat tosi uskottavalta ja henkisesti vakaalta äidiltä. On se jännä että jotkut epäilee että olisit jotenkin epävakaa ja kykenemätön huolehtimaan lapsesta

Tämä on kirjaimellisesti se mitä siellä tapahtuu jos lapsi jostain syystä päätetään viedä nykyiselle "tarkkailu" osastolle. Huom nimikin on muutettu helpottamaan kaappausta, ei tarvitse olla enää hengenhätä että lapsi voidaan äidistä erottaa.

 

Ei tietenkään kukaan totaalisesti pahoinpidelty äiti ja lapsensa pahoinpitelyä vierestä katsonut ole "vakaa" vaan äärimmäisen väkivallan uhrille tyypillisesti todennäköisesti aika harmissaan, traumatisoitunut ja kauhuissaan. Sinulla sen sijaan vaikuttaa olevan jotain aika paljon pahempia ongelmia jutuistasi päätellen.

Mitä sinä tarkoitat tuolla "tarkkailu"osastolla? Mihin se siis on sinun mielestäsi tehty? 

Haluaisin kysyä myös, että onko sinulla kaikki hyvin? Kuulostaa siltä, että sinulla on todella pahaolo. Puhut jatkuvasti raiskaamisesta hoitohenkilökunnan toimesta. Mikä on konkreettisesti tämä raiskaus? 

Joka tapauksessa toivon sinulle parempaa oloa, sillä sinun viesteistä heijastuu todella kova tuska, mistä se ikinä on tullutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Minut huostaanotettiin 15 vuotiaana, olen edelleen kiitollinen asiasta. Lastensuojelu teki hyvää työtä, harmi vaan kun ajoissa ei puuttuneet.

 

En usko näihin "uhreihin", kyllä ne syystä pois otetaan.

Sinun kertomus on vain ja ainoastaan yksi. Muista et tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut huostaanotettiin 15 vuotiaana, olen edelleen kiitollinen asiasta. Lastensuojelu teki hyvää työtä, harmi vaan kun ajoissa ei puuttuneet.

 

En usko näihin "uhreihin", kyllä ne syystä pois otetaan.

Sinun kertomus on vain ja ainoastaan yksi. Muista et tiedä mitään.

Täällä toinen. Minunkaan äidin mielestä meillä ei ollut mitään hätään, eikä hän ollut alkoholisti. Kaikki oli hyvin, koska meillä on ruokaa pöydässä. Paitsi ettei ollut sitäkään suurimmaksi osaksi aikaa.... Hän oli myös äärettömän aggressiivinen ja hakkasi meitä huolella. Lastensuojelu katsoi tilannetta aivan liian pitkään ja onneksi vihdoin yläasteella pääsimme kokonaan pois. Aikaisemmin olimme vain kiireellisesti sijoitettuna ja pääsimme pois... Todella iso moka lastensuojelulta, että he päästivät ja yrittivät pitkään tukea muilla keinoin. 

Pakko myös kertoa, että minun siskoni lapsi on myös myöhemmin otettu huostaan ja aivan liian myöhään. Hänkin kuuluu noihin uhriryhmiin, vaikka lapsen kasvuolosuhteet oli aivan kaameat. Sai hänkin vaikka mitä tukea ennen tuota, ei se auttanut. Tämä lapsi on tyytyväinen nykyisin, mutta pitkään meni, että hän pääsi tasapainoon.