"Lastensuojelun uhrit"

Itäkaakkoon ei kannata mennä jos lapsella on isä. Yksärille taas ihan ok paikka (esim. tapaus Milo) 

Perheelliselle Uusimaa, Länsiuusimaa tai kehyskunnat on parhaita. Helsinki on hiukan arvoituspaikka.

Itä-uudellamaalla vainoamiseen riittää vastakkainen sukupuoli. Terveisin hanna-holmberg sonta ja "ongel"mia salmela.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ttäällä on jotain ihan kummallista keskustelua taas. Eiköhän olisi hyvä vaan ajatella realistisesti? Virheitä tapahtuu, mutta osa huostaanotoista ja sijoituksista on myös aiheellisia, vaikka niin ei aina haluttaisi myöntää. Tämä näyttää menevän psykoosin puolelle.

No, mutta sehän on hienoa, että OSA huostaanotoista on aiheellisia. 

Mietipä, jos vaikka 20% lentokoneista putoaisi maahan tappaen kaikki matkustajat. Sanoisitko, että eihän se mitään, kun kuitenkin 80% lennoista sujuu ongelmitta, ja kaikki matkustajat pääsevät turvallisesti perille? Kuinka usein lentäisit, jos olisi noin? 

Ja jos joku päättäisi olla lentämättä onnettomuuden pelossa, niin menisikö sekin "psykoosin" puolelle?

Vantaalla jopa sos. tt Jukka Marttinen koki moraaliseksi ratkaisuksi erota, kun tajusi miten sairaasti johtavat sos. tt kohtelevat miesasiakkaita. Hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on täysin normaali olla välillä kapinoiva. Ilman kapinoivia ihmisiä meillä ei olisi nykyisiä oikeuksia, ei sinullakaan. Mietippä ennen historiassa vai yläluokka sai äänestää. Et välttämättä voisi edes äänestää. Kaikki vapaus mitä sinulla nyt on johtuu nimenomaan siitä kun joku mieleltään terve kapinoi ja uskalsi olla diktaattoria vastaan. 

No itse kapinoin vaalien aikaan äänestyskopissa äänestämällä oppositiota lopettamaan fasisti hallituksen kansan tappo talkoot.

 

Sossut eivät ole se todellinen vihollinen. Sossut on vaan välillä vähän hukassa. Lasu on sellainen työ että milläs sen tekisi edes lähes virheettömästi? Ei sossu ole kärpäsenä katossa katsomassa miten siellä kotona oikeasti menee. Arvailuahan se paljon on.

 

Ja laiskuus on ihmisessä luontaista. Siksi vauvoja ja taaperoita ei viitsitä huostaan ottaa. Niistä kun on vaivaa. Sen sijaan teinejä herkästi otetaan huostaan. Mikäs sen helpompaa kuin "hoitaa" lähes aikuista. Tuntuu että huostaanoton todennäköisyys kasvaa vaan kun lapsi on aikuistumassa. Ihanan helppoa "hoitaa" "lasta" joka käy lukiota tai ammattikoulua. Sen sijaan vauva tai taapero saa pärjäillä siellä päihde perheessä josta se teini huostaan otetaan

Okei eli siis sossut saavat olla laiskoja ja istua jonkun sohvalle tyhjän pantiksi vittuilemaan, mutta se sossun hampaisiin joutunut äiti ei saa olla laiska ja jos tää äitikin laiskottelisi samalla tavalla kotonaan ja töissään niin olisko sekin luontaista? 

Jos lapsestas oikeasti välität niin osaat myös esittää ja olla mielin kielin niille epäpäteville sossuille. Vai onko lastasi tärkeämpää se että sinä pääset niille tantoille sanomaan päin naamaa miten asiat on? Onko sinun tunteesi ja niiden ilmaisu tärkeintä vai se lapsi?

Mitä ihmettä just luin, eli oletat että minun pitätäisi olla epäpäteville sossuille mielinkielin? Kuulostaa aivan älyttömältä, että virassa olevalle ihmiselle pitäisi olla mielinkielin jos tämä on väärässä eikä tee kiusaamiselle mitään. 

Suomi on väärällään epäpäteviä ja korruptoituneita viranomaisia. Ne pystyy yleensä handlaamaan kun pysyy rauhallisena. Kysyn yhä että onko tärkeintä lapsesi etu vai sinun tunteesi ja niiden ilmaisu? Jos sinun pitää esittää jotain sossuille niin sitten esität ja nielet omat tunteesi. Niin toimii se jolle lapsi on tärkein. Onko sinulle tärkeintä sinun omat tunteesi ja se miten sinua kohdellaan? 

Juuri näin. Ei pidä provosoitua. Ota pelin säännöt haltuun ja sano juuri ne asiat mitä halutaan kuulla. 

Siis jos lapsi esimerkiksi kaapataan jo synnytyslaitoksella äidiltään ja tälle aletaan tekemään ihan fyysistä väkivaltaa sairaalassa rikkoen tämän kehorauhaa, niin miten tuossa pitäisi pysyä tunteettomana, kun lasta pahoinpidellään toistuvasti silmiesi edessä? Sekoa. 

Juu aivan niin hoitajat ja lääkärit ja sossut synnärillä riistävät äideiltä vastasyntyneet vauvat ja pahoinpitelevät niitä vauvoja. Kyllä juu näinhän tää menee Suomessa. On se rankkaa.

Vaikutat tosi uskottavalta ja henkisesti vakaalta äidiltä. On se jännä että jotkut epäilee että olisit jotenkin epävakaa ja kykenemätön huolehtimaan lapsesta

Viranomaisten ylivallalle ainoa oikea ratkaisu on selvittää osoitteensa. Ailakkitieltä voi esim. mennä etsimään..

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Saat udella ja vastaankin. Yhteiskunnan monimuotoisuus kiehtoo minua ja olen ajatellut, että sosiaalityössä pääsisin juurikin auttamaan niitä, jotka eivät ole välttämättä saaneet elämän arvonnoissa ja sattumuksissa niin hyviä kortteja kuin vaikkapa minä itse.

Perheessäni on kyllä terveyshuolia ja mielenterveys- ja päihdeongelmiakin. Tuokin osa-alue voisi minua kiinnostaa. 

Ehkä minulla on annettavaa tähän, ajattelen niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Saat udella ja vastaankin. Yhteiskunnan monimuotoisuus kiehtoo minua ja olen ajatellut, että sosiaalityössä pääsisin juurikin auttamaan niitä, jotka eivät ole välttämättä saaneet elämän arvonnoissa ja sattumuksissa niin hyviä kortteja kuin vaikkapa minä itse.

Perheessäni on kyllä terveyshuolia ja mielenterveys- ja päihdeongelmiakin. Tuokin osa-alue voisi minua kiinnostaa. 

Ehkä minulla on annettavaa tähän, ajattelen niin.

Noilla taustoilla moni hakeutuu sosiaali ja hoitoaloille. Minäkin aikoinaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Miksi kukaan hakeutuisi mihinkään työhön kiusaamaan? En nyt todella ymmärrä. Ja joo, on olemassa työpaikkakiusaamista. mmmutta en nyt jotenkin jaksa uskoa, että kukaan olisi menossa työhön hullunkiilto silmissään, että pääsempä tässä nyt kiusaamaan!

Lastensuojelussakin tapahtuu joskus ylilyöntejä. Ei niiltä voi missään välttyä.

Erittäin harvinaista kuitenkin se että lapsi otettaisiin huostaan "syyttä". 

Vierailija kirjoitti:

Viranomaisten ylivallalle ainoa oikea ratkaisu on selvittää osoitteensa. Ailakkitieltä voi esim. mennä etsimään..

Tämähän on ihan sairasta - sinun puoleltasi. Eiköhän anneta ihmisten siviilielämän olla näiden juttujen ulkopuolella, eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ttäällä on jotain ihan kummallista keskustelua taas. Eiköhän olisi hyvä vaan ajatella realistisesti? Virheitä tapahtuu, mutta osa huostaanotoista ja sijoituksista on myös aiheellisia, vaikka niin ei aina haluttaisi myöntää. Tämä näyttää menevän psykoosin puolelle.

No, mutta sehän on hienoa, että OSA huostaanotoista on aiheellisia. 

Mietipä, jos vaikka 20% lentokoneista putoaisi maahan tappaen kaikki matkustajat. Sanoisitko, että eihän se mitään, kun kuitenkin 80% lennoista sujuu ongelmitta, ja kaikki matkustajat pääsevät turvallisesti perille? Kuinka usein lentäisit, jos olisi noin? 

Ja jos joku päättäisi olla lentämättä onnettomuuden pelossa, niin menisikö sekin "psykoosin" puolelle?

Uskaltaisin väittää, että suurin osa huostaanotoista on aiheellisia, osa jopa tehdään liian myöhään. Onkohan tästä viineaikaista tutkimusta?

Resurssipula on lastensuojelussakin tosiasia ja työntekijät ylityöllistettyjä. Tämä luo hyvää pohjaa virheille, kun asioihin ei ehdi perehtyä riittävästi. Virheitä sattuu molempiin suuntiin.  Tulee turhia huostaanottoja, toisaalta lapsia jää vaarallisiin koteihin. 

Näiden "uhrien" kertomukset ovat usein selaisia, että omia olemassa olevia ongelmia vähätellään eikä niistä edes haluta ottaa vastuuta. Eikä nähdä mitään syytä tehdä omaan tapaan elää muutoksia, vaikka kuinka selitetään, että tapa toimia on lapselle haitallinen.

Tsemppiä kaikille lastensuojelussa työskenteleville!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Miksi kukaan hakeutuisi mihinkään työhön kiusaamaan? En nyt todella ymmärrä. Ja joo, on olemassa työpaikkakiusaamista. mmmutta en nyt jotenkin jaksa uskoa, että kukaan olisi menossa työhön hullunkiilto silmissään, että pääsempä tässä nyt kiusaamaan!

Ymmärrän hyvin, että voi tuntua kiusaamiselta, kun lapsi viedään pois. Mutta, jos itse tekee asiat mahdollisimman vaikeaksi, kieltäytyy yhteistyöstä ja tarjotusta avusta, laiminlyö lapsen hyvinvointia jne, niin olisiko sitä syytä myös omassa toiminnassa? Edes vähäsen?

Tähän väliin kysyn, että mitä apua lastensuojelu tarjoaa? Huostaanoton tutkimista?

Korjaantuuko hampaat pelkällä tutkimisella? Entäs auto? Saako seinän maalattua pelkällä maalauksen tutkimisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on täysin normaali olla välillä kapinoiva. Ilman kapinoivia ihmisiä meillä ei olisi nykyisiä oikeuksia, ei sinullakaan. Mietippä ennen historiassa vai yläluokka sai äänestää. Et välttämättä voisi edes äänestää. Kaikki vapaus mitä sinulla nyt on johtuu nimenomaan siitä kun joku mieleltään terve kapinoi ja uskalsi olla diktaattoria vastaan. 

No itse kapinoin vaalien aikaan äänestyskopissa äänestämällä oppositiota lopettamaan fasisti hallituksen kansan tappo talkoot.

 

Sossut eivät ole se todellinen vihollinen. Sossut on vaan välillä vähän hukassa. Lasu on sellainen työ että milläs sen tekisi edes lähes virheettömästi? Ei sossu ole kärpäsenä katossa katsomassa miten siellä kotona oikeasti menee. Arvailuahan se paljon on.

 

Ja laiskuus on ihmisessä luontaista. Siksi vauvoja ja taaperoita ei viitsitä huostaan ottaa. Niistä kun on vaivaa. Sen sijaan teinejä herkästi otetaan huostaan. Mikäs sen helpompaa kuin "hoitaa" lähes aikuista. Tuntuu että huostaanoton todennäköisyys kasvaa vaan kun lapsi on aikuistumassa. Ihanan helppoa "hoitaa" "lasta" joka käy lukiota tai ammattikoulua. Sen sijaan vauva tai taapero saa pärjäillä siellä päihde perheessä josta se teini huostaan otetaan

Okei eli siis sossut saavat olla laiskoja ja istua jonkun sohvalle tyhjän pantiksi vittuilemaan, mutta se sossun hampaisiin joutunut äiti ei saa olla laiska ja jos tää äitikin laiskottelisi samalla tavalla kotonaan ja töissään niin olisko sekin luontaista? 

Jos lapsestas oikeasti välität niin osaat myös esittää ja olla mielin kielin niille epäpäteville sossuille. Vai onko lastasi tärkeämpää se että sinä pääset niille tantoille sanomaan päin naamaa miten asiat on? Onko sinun tunteesi ja niiden ilmaisu tärkeintä vai se lapsi?

Mitä ihmettä just luin, eli oletat että minun pitätäisi olla epäpäteville sossuille mielinkielin? Kuulostaa aivan älyttömältä, että virassa olevalle ihmiselle pitäisi olla mielinkielin jos tämä on väärässä eikä tee kiusaamiselle mitään. 

Suomi on väärällään epäpäteviä ja korruptoituneita viranomaisia. Ne pystyy yleensä handlaamaan kun pysyy rauhallisena. Kysyn yhä että onko tärkeintä lapsesi etu vai sinun tunteesi ja niiden ilmaisu? Jos sinun pitää esittää jotain sossuille niin sitten esität ja nielet omat tunteesi. Niin toimii se jolle lapsi on tärkein. Onko sinulle tärkeintä sinun omat tunteesi ja se miten sinua kohdellaan? 

Juuri näin. Ei pidä provosoitua. Ota pelin säännöt haltuun ja sano juuri ne asiat mitä halutaan kuulla. 

Siis jos lapsi esimerkiksi kaapataan jo synnytyslaitoksella äidiltään ja tälle aletaan tekemään ihan fyysistä väkivaltaa sairaalassa rikkoen tämän kehorauhaa, niin miten tuossa pitäisi pysyä tunteettomana, kun lasta pahoinpidellään toistuvasti silmiesi edessä? Sekoa. 

Juu aivan niin hoitajat ja lääkärit ja sossut synnärillä riistävät äideiltä vastasyntyneet vauvat ja pahoinpitelevät niitä vauvoja. Kyllä juu näinhän tää menee Suomessa. On se rankkaa.

 

Vaikutat tosi uskottavalta ja henkisesti vakaalta äidiltä. On se jännä että jotkut epäilee että olisit jotenkin epävakaa ja kykenemätön huolehtimaan lapsesta

Tämä on kirjaimellisesti se mitä siellä tapahtuu jos lapsi jostain syystä päätetään viedä nykyiselle "tarkkailu" osastolle. Huom nimikin on muutettu helpottamaan kaappausta, ei tarvitse olla enää hengenhätä että lapsi voidaan äidistä erottaa.

Ei tietenkään kukaan totaalisesti pahoinpidelty äiti ja lapsensa pahoinpitelyä vierestä katsonut ole "vakaa" vaan äärimmäisen väkivallan uhrille tyypillisesti todennäköisesti aika harmissaan, traumatisoitunut ja kauhuissaan. Sinulla sen sijaan vaikuttaa olevan jotain aika paljon pahempia ongelmia jutuistasi päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Miksi kukaan hakeutuisi mihinkään työhön kiusaamaan? En nyt todella ymmärrä. Ja joo, on olemassa työpaikkakiusaamista. mmmutta en nyt jotenkin jaksa uskoa, että kukaan olisi menossa työhön hullunkiilto silmissään, että pääsempä tässä nyt kiusaamaan!

Ymmärrän hyvin, että voi tuntua kiusaamiselta, kun lapsi viedään pois. Mutta, jos itse tekee asiat mahdollisimman vaikeaksi, kieltäytyy yhteistyöstä ja tarjotusta avusta, laiminlyö lapsen hyvinvointia jne, niin olisiko sitä syytä myös omassa toiminnassa? Edes vähäsen?

"Yhteistyö ja tarjottu apu" ja siitä kieltäytyminen

Jos kieltäydyt "ihanasta seksistä ja rakastelusta", jonka seurauksena sinuun kohdistetaan väkivaltaa, kyseessä ei ole tosiaan mikään "ihana seksi ja rakastelu" vaan r aiskaus, perusoikeuksiesi loukkaaminen ja väkivalta. Se että nämä henkilöt itse nimittävät itse omaa toimintaansa hyvesignaloimalla "yhteistyöksi ja avuksi" ei tee siitä sellaista, vaan osoittaa heidän r aiskaavan luonteensa, ja tällaisella toiminnalla on uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ttäällä on jotain ihan kummallista keskustelua taas. Eiköhän olisi hyvä vaan ajatella realistisesti? Virheitä tapahtuu, mutta osa huostaanotoista ja sijoituksista on myös aiheellisia, vaikka niin ei aina haluttaisi myöntää. Tämä näyttää menevän psykoosin puolelle.

No, mutta sehän on hienoa, että OSA huostaanotoista on aiheellisia. 

Mietipä, jos vaikka 20% lentokoneista putoaisi maahan tappaen kaikki matkustajat. Sanoisitko, että eihän se mitään, kun kuitenkin 80% lennoista sujuu ongelmitta, ja kaikki matkustajat pääsevät turvallisesti perille? Kuinka usein lentäisit, jos olisi noin? 

Ja jos joku päättäisi olla lentämättä onnettomuuden pelossa, niin menisikö sekin "psykoosin" puolelle?

Uskaltaisin väittää, että suurin osa huostaanotoista on aiheellisia, osa jopa tehdään liian myöhään. Onkohan tästä viineaikaista tutkimusta?

Resurssipula on lastensuojelussakin tosiasia ja työntekijät ylityöllistettyjä. Tämä luo hyvää pohjaa virheille, kun asioihin ei ehdi perehtyä riittävästi. Virheitä sattuu molempiin suuntiin.  Tulee turhia huostaanottoja, toisaalta lapsia jää vaarallisiin koteihin. 

Näiden "uhrien" kertomukset ovat usein selaisia, että omia olemassa olevia ongelmia vähätellään eikä niistä edes haluta ottaa vastuuta. Eikä nähdä mitään syytä tehdä omaan tapaan elää muutoksia, vaikka kuinka selitetään, että tapa toimia on lapselle haitallinen.

Tsemppiä kaikille lastensuojelussa työskenteleville!

Usein nämä "uhrit" määrittelevät ongelmansa ihan eri tavalla, esim. väkivaltainen mies, taloudelliset haasteet, ym. Huostaajat kirjoittelevat ihan mitä sattuu tulkintoja ja sekokuvitelmia, eivätkä auta siinä, missä äiti pyytää apua, jos edes pyytää. Sitä mitä äiti sanoo voidaan mitätöidä tai sen kimppuun voidaan hyökätä. Noita tarinoita on lukuisia, missä nainen on sanonut sosiaaliviranomaisille esimerkiksi väkivallasta, ja he söpöttävät sitä toistuvasti "erimielisyyksiksi", ym.

Toisinaan he vaan tyrkyttävät itseään ja r aiskaavat koko perhettä täysin ihmisoikeuksien vastaisesti, ja sitten vievät lapsen rahasammoksi ja lääkekoekaniiniksi johonkin laitokseen.

Ihmeellistä puolustelua muutenkin. Sama instanssi ja lainsäädäntö muissa maissa pakottaa lapset mm. tekemisiin heidät kirjaimellisesti fyysisesti r aiskanneen isän kanssa, sillä laki määrää näin ja selittää sen olevan "lasten etu". En tiedä kuka hyötyy siitä, että tätä hirviö-äitiysväkivalta-lapsikaappauskonetta suojellaan, muuta kuin tietty ne jotka saavat tästä touhusta rahaa?

Aurein keissi, karfien keissi, suomi on saanut lukuisia huomautuksia eu:lta vakavista ihmisoikeusrikoksista kyseisen elimen toiminnassa, ja edelleen täällä jotkut tatit puolustelevat ja syyllistävät heidän uhrejaan. Jopa suomen korkeammin oppineet kommentoivat tätä touhua säännöllisesti ja paljastavat sen räikeitä ongelmia. Lehdissä on kirjoiteltu näistä, keskustelupalstoilla kirjoitetaan näistä koko ajan, sekä lapsiin että vanhempiin kohdistuvista rikoksista näihin huostiin liittyen että siihen mitä näissä laitoksissa sitten lopulta tapahtuu. Opetelkaa lukemaan ja hakekaa apua jos ei mene kaaliin että kyseisen viranomaisen toiminta ei ole millään tasolla lestissään ja lestikin on vino.

Sama juttu epstein keississä, vaikka uhreja oli tuhansia, yhtäkään syytettä ei nostettu ja debiilit kansalaiset eivät uskoneet uhreja. Mitäs sitten tapahtuu kun likapyykki räjähtää silmille oikein kunnolla? Aiotteko silloinkin vielä söpöttää jostain "avusta ja yhteistyöstä"? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelin jo opintoja sosiaalityöstä yliopistossa. Sitten tulin tänne. En todellakaan haluaisi omaa nimeäni vauva.fi-keskustelupalstalle.

Saanko udella mikä olisi syysi hakeutua juuri tuota alaa opiskelemaan? Auttaminen? Kiusaaminen ja valta? Opintoihin, monellakin eri alalla, löytyy useita motiiveja.

Miksi kukaan hakeutuisi mihinkään työhön kiusaamaan? En nyt todella ymmärrä. Ja joo, on olemassa työpaikkakiusaamista. mmmutta en nyt jotenkin jaksa uskoa, että kukaan olisi menossa työhön hullunkiilto silmissään, että pääsempä tässä nyt kiusaamaan!

Ymmärrän hyvin, että voi tuntua kiusaamiselta, kun lapsi viedään pois. Mutta, jos itse tekee asiat mahdollisimman vaikeaksi, kieltäytyy yhteistyöstä ja tarjotusta avusta, laiminlyö lapsen hyvinvointia jne, niin olisiko sitä syytä myös omassa toiminnassa? Edes vähäsen?

Mitä taa ssiihen tulee, että jos lapsi viedään pois äidiltään erityisesti hyvin pienenä, se on sekä äidille että lapselle vakava trauma ja vaikuttaa molempien loppuelämän turvallisuuteen. Tällaisilta traumoilta lasun pitäisi nimenomaan suojella äitejä ja lapsia, esim. väkivaltainen isä ja tämän lapsikaappausyritykset, ei aiheuttaa niitä äidille ja lapselle. Jos tuo kaappaus tapahtuu esimerkiksi sairaalassa niin se katkaisee koko synnytysprosessin, mikä ei suinkaan lopu siihen että lapsi tulee ulos kohdusta vaan äiti tarvitsee lasta paranemiseen ja lapsi äitiä kehittymiseen ja reguloimiseen uudessa maailmassa. Ei luonto ole tuota prosessia kehittänyt niin, että äiti tuuttaa lapsen ulos lasun ja lääkärin syliin ja sitten menee takaisin kirmailemaan pellolle. Lapsivuoteus ja äidin ja lapsen välinen rikkumaton läheisyys on osa tuota prosessia, joka on näiden kahden välinen tapahtuma. Ei isän, ei lääkärin, ei sukulaisten, eikä varsinkaan lasun ja muiden lapsikaapparien.