Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö tietoisesti muuttamaan tunnetilaasi?
Jos oikein on paha tai kiukkuinen mieli niin keskittymällä vain tuntemaan sitä hyvää sen tunteen voi muuttaa. Ei aina onnistu, mutta aika hyvällä prosentilla.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on monella sellainen virheellinen lähtöajatus, että jokaisella ihmisellä on samanlaiset aivot jotka toimivat samalla tavalla. Ei ole. Ne ovat aivan erilaiset kaikilla, kymmenien tuhansien vuosien tapahtumaketjujen lopputulema jokaisen kohdalla erikseen, koska jokaisella on ollut eri esi-isät vanhempiin asti, sekä tietenkin erilaiset kasvuympäristöt ja elämän sattumukset aivojen kehityksen varrella. Siksi on aivan järjetöntä kuvitella esimerkiksi, että paniikkitilanteessa kahdella satunnaisesti valitulla ihmisellä olisi yhtäläiset mahdollisuudet toimia "oikein" tai "väärin". Tai että joku ei vain "osaa" ja itse "osaa". Aivan kuin olisi omasta valinnasta kyse millaiset aivot on saanut.
Tätä paniikki tilanteessa toimimista kuitenkin harjoitellaan, esimerkkinä poliisit, palomiehet, ensihoito, sotilaat ... Eli asia ei ole vain aivoista kiinni
Se sisältyy noihin elämän sattumuksiin, tai ehkä elämänkulku olisi parempi sana. Eli jollain on vaikka sellaiseksi virittyneet aivot että palomiehen hommat kiinnostaa, hän menee sen johdosta alaa opiskelemaan ja saa siellä koulutusta joka muokkaa hänen aivojaan paremmiksi toimimaan paniikkitilanteessa. Eihän tässä ole mitään ristiriitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohan se on ollut opetella,ei voi mennä esim töihin naama rutussa tai vittuilla ystävälle joka ei ole pahaa aiheuttanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.
Tiede kyllä päin vastoin todistaa, että ihminen kykelee muuttamaan ajatus- ja käytösmallejaan.
Älä projisoi muihin itseäsi. Jos sinulla ei tuota taitoa ole, niin ei se tarkoita etteikö muilla voisi olla.
Se että meillä ei ole vapaata tahtoa ei ole sama asia kuin että emme voisi muuttua. Voimme toki, tietyissä rajoissa. Mutta sen muutoksen koko prosessi alkusysäyksestä ylläpitoon on myös alisteinen aivojemme toiminalle SEKÄ ulkopuolelta tuleville impulsseille ja rajoitteille, mitkä ovat pääosin myös satunnaisia. Jos esimerkiksi alkoholistista rikkaaksi menestyjäksi muuttuminen olisi kaikille aina mahdollista niin kukaan ei olisi alkoholisti ja kaikki olisivat rikkaita.
Typerä vertaus. Rikkaaksi tuleminen vaatii sitä, että muut haluavat ostaa sinulta jotain sellaista osaamista tai tavaraa josta ovat valmiita maksamaan. Siinä siis täytyy vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän haluihin ja tarpeisiin. Rikkaaksi tuleminen ei ole siis pelkästään haluamiskysymys, vaan se vaatii että muut ovat syystä tai toisesta valmiita sinulle rahaa antamaan. Alkoholismista kyllä voi toipua jos tahtoa riittää.
Omia tunteita voi säädellä ja muuttaa niiden suuntaa, muiden ei.
Miten päätät säädellä omia tunteitasi? Mistä koko idea edes tulee? Ymmärrätkö että aivosi toimivat ketjureaktion tavoin eikä siellä lähtöpisteessä ole mitään "sinua" tekemässä päätöksiä? Siis tieteellisesti sellaista "sielua" ei löydy, toki saat uskoa siihen jos haluat ja suurin osa uskookin, mutta se ei tee siitä totta.
En usko sieluun. Ihminen on biologiaa. Sä jaarittelet jostain aivan eri aiheesta kuin tämä ketju on. Minä tietoisesti nyt siirrän tunnetilani sellaiseksi että en enää tunne tarvetta vastailla sinulle, vaikka aivoni haluavat kertoa minulle että toisille ihmisille vastataan.
Mukavaa päivänjatkoa. 😊
No lue vaikka Sapolskyn kirja aiheesta, jos vaikka uskoisit meitä molempia oppineempaa tiedemiestä. Kirjan nimi on Määrätty ja siinä selitetään juurta jaksain mitä se tarkoittaa käytännössä että ihminen on biologiaa, kuten itsekin sanoit.
Ihan vaan täältä sivusta huutelen, että vaikka ihminen on biologiaa, se ei poissulje ihmisen henkistä puolta ja ns. "sielua," tai millä nimellä tätä haluaakaan kutsua.
Olen samaa mieltä siitä, että on harhaa, jos kuvittelee itse vain ja aina kulloinkin pelkällä omalla päätöksellä säätelevänsä toimintaansa ja tunteitaan, tai vain järjellä ja logiikalla tekevän omia päätöksiään.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi mm. se, että ihmiset selittävät mielellään päätöksiään usein järjellä ja logiikalla ja luulevat tekevänsä päätöksiä näillä perustein, mutta päätös jostain onkin useimmiten tehty intuitiolla/tunteella välittömästi ennen mitään ajatusprosessia. Kyllä tämäntyyppisiin asioihin ja toimintamalleihin vaikuttaa niin paljon mm. koko koettu elämänhistoria ja biologia, tietty automaatio myös. Kuin myös ihmisten henkiset yhteydet ja ne tunteet :)
Tunne kestää 15-30 sekuntia jos sitä ei ala ruokkimaan ajatuksillaan, joten sen voi hyvin kokea läpi eikä tarvitse muuttaa mihinkään.
Pystyn, mutta ei tunteita kuulu muuttaa vaan tuntea. Ne menevät nopeasti ohi, kun ne sallii eikä niihin kuole. Tuntemattomiin tunteisiin sen sijaan voi kuolla tai vähintään menettää terveytensä ja elämänlaatunsa.
Jos joku tunne nousee uudelleen ja uudelleen, sillä on viesti. Esim. Suutut ystävääsi kerta toisensa jälkeen. Siinä kohtaa pitää tarkastella, mistä tunne tulee. Astuuko hän rajojesi yli, etkä ole puolustanut itseäsi. Onko hän epäreilu tai hyväksikäyttävä. Ja kun asia on selvinnyt, sille kuuluu tehdä jotain. Niin toimii terve psyyke ja terve omanarvontunto ja terve tunne-elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunne kestää 15-30 sekuntia jos sitä ei ala ruokkimaan ajatuksillaan, joten sen voi hyvin kokea läpi eikä tarvitse muuttaa mihinkään.
Joo, jokin tunnenousu. Mutta kyllä moni tunne kestää paljon, paljon pidempään.
Mutta jos vaikka suret menetystä, kannattaa surun hetkellä itkeä ja velloa ihan kunnolla, niin kovaa kuin vain mieli ja keho haluaa. Se menee nopeammin ohi sekä ajatuksista että kehosta. Muuten tunne jää kolkuttelemaan ja se on ikään kuin taakkana. Kunnollinen purkaus päästää tunteen liikkeelle ja pois. Surusta on tuntemalla järsitty taas yksi pala pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunne kestää 15-30 sekuntia jos sitä ei ala ruokkimaan ajatuksillaan, joten sen voi hyvin kokea läpi eikä tarvitse muuttaa mihinkään.
Juuri näin. Tosin se vaatii harjoittelua, ettei ala ruokkimaan tunnetta ajatuksillaan. Ja ajatuksillaan yrittää ratkaista jotain mennyttä solmua, niin ikävä tunne vain vahvistuu.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn, mutta ei tunteita kuulu muuttaa vaan tuntea. Ne menevät nopeasti ohi, kun ne sallii eikä niihin kuole. Tuntemattomiin tunteisiin sen sijaan voi kuolla tai vähintään menettää terveytensä ja elämänlaatunsa.
Jos joku tunne nousee uudelleen ja uudelleen, sillä on viesti. Esim. Suutut ystävääsi kerta toisensa jälkeen. Siinä kohtaa pitää tarkastella, mistä tunne tulee. Astuuko hän rajojesi yli, etkä ole puolustanut itseäsi. Onko hän epäreilu tai hyväksikäyttävä. Ja kun asia on selvinnyt, sille kuuluu tehdä jotain. Niin toimii terve psyyke ja terve omanarvontunto ja terve tunne-elämä.
Itse olen huomannut, että usein käy niin, että kun sen vaikeammankin tunteen ja siihen liittyvän asian uskaltaa rehellisesti kohdata, katsoa ja tuntea, niin se tunne usein muuttuukin välittömästi tämän jalkeen ja siitä pääsee näin aidosti eteenpäin.
Toiminta / toiminnan muutos seuraa tällaista asioiden syvempää tunnetason rehellistä kohtaamista myös monesti vähän kuin itsestään. En tarkoita tällä, että asioiden kohtaaminen olisi aina mitenkään helppoa ja ihminen myös mielellään pakoilee vaikeita tunteita ja huijaakin helposti itseään. Rehellisyys itselle ja omille tunteille on kuitenkin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn. Se on aika lailla välttämätöntä töissä. Esim. riitatilanne kotona täytyy jättää taka-alalle töissä, mutta illalla voi pahat fiilikset jatkua, kun tilanne on taas lähempänä itseä. Nuorena ei varmaan onnistunut yhtä hyvin kuin vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne kestää 15-30 sekuntia jos sitä ei ala ruokkimaan ajatuksillaan, joten sen voi hyvin kokea läpi eikä tarvitse muuttaa mihinkään.
Juuri näin. Tosin se vaatii harjoittelua, ettei ala ruokkimaan tunnetta ajatuksillaan. Ja ajatuksillaan yrittää ratkaista jotain mennyttä solmua, niin ikävä tunne vain vahvistuu.
Joskus on myös aika ratkaista jotain solmua, jos sellainen on nousseen tunteen taustalla.
Se ikävä tunne voi myös hetkellisesti voimistua, kun sen tunteen ja asian näin syvemmin kohtaa, mutta näin siitä voi päästä myös pysyvämmin yli. Eikä se taas nouse toisella ja taas uudella kerralla uudestaan.
Asioiden ja tunteiden käsittelylle on annattava joskus myös aikaa. Ikävienkin tunteiden tunteminen kuuluu olennaisena osana ihmisyyteen.
On mielestäni vähän ihmisyydestä vieraantunutta pyrkiä koko ajan kontorolloimaan voimakkaasti tunteitaan. Sellainen menee helposti feikiksi ja feikkaamiseksi, sekä tunteiden tukahduttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaa tunnetilaa? En ole koskaan asiaa ajatellut, enkä siten kokemusta omaa. Ei ole ollut tunneveivaukseen tarvettakaan, vaikka on ollut kehno fiilis. Ja hauskaa tunnetta ei kannata elävänä haudata.
Menneisyyden muuttaminen on sinänsä helppoa. Järjestää vaan ne mielikuvat uuteen arvojärjestykseen. Itsepetoksen vaara on syömässä rehellistä menneisyyttä. Mutta menneisyyden arvojärjestyksen uusi kokooma voi olla myös kasvua ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pääsen yksinäisen tilaan voin rauhoittaa itseni hengittämällä rauhallisesti ja ajattelemalla mukavia asioita.
Toisten seurassa vaikeampaa
Kyllä pystyn.
Voin vittuuntua sekunneissa vaikka vain lukemalla tätä palstaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsen yksinäisen tilaan voin rauhoittaa itseni hengittämällä rauhallisesti ja ajattelemalla mukavia asioita.
Toisten seurassa vaikeampaa
Ympärilläsi on turvattomuutta ja stressiä aiheuttavia ihmisiä? Moni ihminen nimenomaan rauhoittuu (co-regulation) toisten ihmisten seurassa (kunhan heidän hermostonsa on terveesti säädelty).
Onnistun, mutta en unohda mitä on tapahtunut eli ihan siksi, että minua ei voisi enää huijata samalla tavalla. En luota suomalaisiin enää samalla tavalla kuin ennen sinisilmäisesti luotin, en luota myöskään ulkomaalaisiin yleensäkkään ihmisiin. Ihminen kuvittele, että toinen ihminen on hänen orja.
En kyllä pysty.
Olen kyllä yleensä ottaen aina hyvällä tuulella ja tyytyväinen.
Joskus aamulla herään vaan vähemmän hyvällä tuulella, enkä oikeastaan tiedä, miksi. Sitten olen vain lamaantuneempi. Sitten olen lamaantuneempi ja seuraavana päivänä olen taas pirteä.
Joskus jos on tosi väsynyt tai kuormittunut tms, yritän autossa hokea mantraa, mistä asioista olen nyt kiitollinen, muttei se auta tunnetilaan.
Riippuu tunteen intensiteetistä. Esim. pakokauhua en pysty muuttamaan miksikään muuksi.
Jos olen oikein masentunut ja allapäin, menen johonkin yksinäiseen paikkaan ja itken sydämeni pohjasta niin pitkään, että painolasti rinnasta kevenee. Tai sitten kävelen rivakasti sateessa ja annan kyyneleiden virrata.
Sydänsuruissa en pysty manipuloimaan itseäni tietoisesti. Muissa huolissa kyllä, puhumalla itselleni rauhoittavasti kuin lapselle; ei hätää.