Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö tietoisesti muuttamaan tunnetilaasi?
Jos oikein on paha tai kiukkuinen mieli niin keskittymällä vain tuntemaan sitä hyvää sen tunteen voi muuttaa. Ei aina onnistu, mutta aika hyvällä prosentilla.
Kommentit (169)
Pystyn valitsemalla, mitä ajattelen. Mutta miksi muuttaisin? Haluan tuntea, mitä tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn. Ei ole vaihtoehtoa.
Entä sinä?
En ollenkaan.
Stressinsietokyky nolla, kutakuinkin ihan kaikki triggeröi ja on liikaa ja oon ihan liian herkkä.
Kuinka jotkut pystyy siihen?
Haluaisin omata tän taidon.
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Kyllä, kun kaaosvaiheesta pääsee yli. Kahdella tavalla: ensimmäkin rauhoitan itseni hengittämällä jenkkisotilaiden tapaan: neljällä sisäänn ja seitsemälla ulos. Jos siis kauhua ilmassa.
Sen jälkeen muutan ajatuksia, koska tunne seuraa ajatusta. Kun muutan ajatukseni, niin tunnetila muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveystilanteeni on ollut tosi huono jo kauan. Aina kun tulee uusi romahdus (fyysisessä) terveydessä, annan itselleni luvan sen yhden päivän märistä itsesäälissä ja miksi-kysymyksissä. Mutta seuraavana päivänä jatkan elämää ilman murehtimista.
Toimii, kun siihen on itsensä totuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Ei ole vaihtoehtoa.
Entä sinä?
Kerroin, että aika hyvällä prosentilla pystyn.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Elämänmyönteinen, avoin, iloinen, reipas. Minulla on lievä ADHD/ADD joten olen varmaan vähän häslä useimpien mielestä. Nuorempana oli temperamenttinen, nykyään viilipytty. En herkästi suutu tai ota asioita henkilökohtaisesti. Olen tasainen nykyään. Olen 45 vuotias nainen. olin keskivaikeasti masentunut 17-20 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis tietoisesti opetellut tämän mielialan kääntämisen. T.se 45 vuotias.
En pysty muuttamaan äärimmäisyydestä toiseen, mutta pystyn irtautumaan aika helposti vaivaavasta tunnetilasta, joka vaikeuttaa toimimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Elämänmyönteinen, avoin, iloinen, reipas. Minulla on lievä ADHD/ADD joten olen varmaan vähän häslä useimpien mielestä. Nuorempana oli temperamenttinen, nykyään viilipytty. En herkästi suutu tai ota asioita henkilökohtaisesti. Olen tasainen nykyään. Olen 45 vuotias nainen. olin keskivaikeasti masentunut 17-20 vuotiaana.
Ei hitto soikoon, olemme lähes samanlaiset! Ikäkin täsmää.
nro 13
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse laitoin jossain vaiheessa aina tämän vituttaessa pyörimään. En pysty katsomaan koskaan vakavalla naamalla.
Mielestäni emootio tai tunne on perustana ja vasta sitten emootio evästää kaiken ajattelun. Pitäisi olla tosi rauhoittunut ja tyyntynyt että ei olisi emootioita. Mutta onko silloin siinä mielentilassa sitten ajatuksia, en ole varma. Kun mieleni on tosi tyyni, havaitsen enemmän vuoroaan odottavien ajatuksien takana lymyileviä tarkoitusperiä., ikään kuin ajatusta edeltäisi jonkilainen tahtotila odottamassa täkyjä mistä saada rakennuspalikoita ajatuksille tai ajatuksensiemeniä. On kuin mieli valitsisi sattumanvaraisesti mitä tahansa ”ulkopuolisia” ärsykkeitä mitkä valmistavat juuri tilanteelle otollisia emootioita, mihin ikinä menenkään. Emootioita - ja ajatuksia - on saatavilla kaikkialla mihin menenkin ja joskus kuljetan niitä mukananikin. Tai ne seuraavat vaikka en haluaisi että ne seuraisivat, vai raahaanko niitä mukanani vapaaehtoisesti sittenkin. Mystisiä juttuja nämä.
Kun nostan suupieliä ikään kuin hymyilisin, vaikka ei hymyilytä, minusta tuntuu paremmalta. Kokeilkaapa.
Pystyn siis muuttamaan mielentilaani mutta vaadittava lihas mikä tekee työn ei ole ajatukset tai ajatuskyky vaan mindfulness tai tietoisuustaito, kyky olla olematta vaipumatta emootioiden pyörteisiin. Vain tiedoton mieli ostaa emootioiden markkinoimat postimyyntipaketit, mitä tiedoton mieli sitten jauhaa ja takaisinkytkentämekanismi vahvistaa emootiota ja tiedoton mieli ostaa emootion uudestaan, siis ajattelee emootiota koskevia ajatuksia lisää, noukkii maailmasta lisää emootiota vahvistavia täkyjä mitkä vahvistavat takaisinkytkentää ja niin edelleen. Tietoinen mieli tietäisi että kaikki se on toskaa ja lopettaisi roskanjauhannan siihen paikkaan. Kaikki mikä vahvistaa tietoisuutta, on siis hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun nostan suupieliä ikään kuin hymyilisin, vaikka ei hymyilytä, minusta tuntuu paremmalta. Kokeilkaapa.
Kynän pitäminen hampailla poikittain suussa on hyvä niksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Elämänmyönteinen, avoin, iloinen, reipas. Minulla on lievä ADHD/ADD joten olen varmaan vähän häslä useimpien mielestä. Nuorempana oli temperamenttinen, nykyään viilipytty. En herkästi suutu tai ota asioita henkilökohtaisesti. Olen tasainen nykyään. Olen 45 vuotias nainen. olin keskivaikeasti masentunut 17-20 vuotiaana.
Kuulostat täsmälleen samanlaiselta ihmiseltä kuin minäkin. Pystyn myös tunteitani hallitsemaan. 😊
Olemme saman ikäisiäkin.
Joskus