Pystytkö tietoisesti muuttamaan tunnetilaasi?

Vierailija kirjoitti:

Tunteet on syystä olemassa, ne on tärkeitä viestejä niin itselle kuin muillekin. On tarkoitus, että ne koetaan, kohdataan, tunnetaan ja käsitellään, jonka jälkeen ne voi myös muuttua. Ei tunteita ole tarkoitus aktiivisesti ohittaa, torjua, kieltää, tai keinotekoisesti "muuttaa".

Toki elämän asioiden ja niiden herättämien tunteiden käsittelyyn on hyvä olla kykyä ja keinoja. Sitten puhutaan tunteiden säätelyn ongelmista, jos tunteet kovin heittelee ja ihminen on niiden vietävissä voimakkaasti ja impulsiiviesti tai pienetkin asiat ja vastoinkäymiset nostattaa kovin (negatiivisia) tunteita. 

Tunteiden/Negatiivisten tunteiden torjuminen ja pakeneminen voi olla kuitenkin myös ongelma ja joillakin on vaikeuksia kohdata syystä tai toisesta (negatiivisia) tunteita. 

Varmasti joissain tilanteessa se, että keskittyy tietoisesti johonkin muuhun asiaan ja tunteeseen voi olla ihan hyvä keino, mutta ei todellakaan joka tilanteessa, sillä tunteet tärkeää osata myös kohdata, käsitellä ja sitä kautta päästä eteenpäin.

Kyllä tunteiden hallitsemisen kyky on vain ja ainoastaan hyvä asia. Kovassa tunnekuohussa niitä tunteita on mahdotonta käsitellä. Jos sen negatiivisen tunteen pystyy laittamaan taka-alalle ja sitten rationaalisesti pohtimaan, että miksi sellainen tunne pintaan nousi, voi siihen tunteeseen palata sitten tauon jälkeen paremmin varustautuneena. Yleensä se kyllä menee ohi kun sen tunteen pystyy järkeistämään, tai ainakin sen kanssa on paljon helpompaa elää. 

Pystyn tarvittaessa vaihtamaan tunnetilaani. En ole yleensäkään kovin tunteellinen, mutta jos on tilanne että on pakko olla hyvällä tuulella vaikka ahdistaa, olen hyvällä tuulella. Hyvin tunteelliset ihmiset lähinnä ihmetyttää minua, eikö ne osaa pitää tunteitaan kurissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet on syystä olemassa, ne on tärkeitä viestejä niin itselle kuin muillekin. On tarkoitus, että ne koetaan, kohdataan, tunnetaan ja käsitellään, jonka jälkeen ne voi myös muuttua. Ei tunteita ole tarkoitus aktiivisesti ohittaa, torjua, kieltää, tai keinotekoisesti "muuttaa".

Toki elämän asioiden ja niiden herättämien tunteiden käsittelyyn on hyvä olla kykyä ja keinoja. Sitten puhutaan tunteiden säätelyn ongelmista, jos tunteet kovin heittelee ja ihminen on niiden vietävissä voimakkaasti ja impulsiiviesti tai pienetkin asiat ja vastoinkäymiset nostattaa kovin (negatiivisia) tunteita. 

Tunteiden/Negatiivisten tunteiden torjuminen ja pakeneminen voi olla kuitenkin myös ongelma ja joillakin on vaikeuksia kohdata syystä tai toisesta (negatiivisia) tunteita. 

Varmasti joissain tilanteessa se, että keskittyy tietoisesti johonkin muuhun asiaan ja tunteeseen voi olla ihan hyvä keino, mutta ei todellakaan joka tilanteessa, sillä tunteet tärkeää osata myös kohdata, käsitellä ja sitä kautta päästä eteenpäin.

Kyllä tunteiden hallitsemisen kyky on vain ja ainoastaan hyvä asia. Kovassa tunnekuohussa niitä tunteita on mahdotonta käsitellä. Jos sen negatiivisen tunteen pystyy laittamaan taka-alalle ja sitten rationaalisesti pohtimaan, että miksi sellainen tunne pintaan nousi, voi siihen tunteeseen palata sitten tauon jälkeen paremmin varustautuneena. Yleensä se kyllä menee ohi kun sen tunteen pystyy järkeistämään, tai ainakin sen kanssa on paljon helpompaa elää. 

Minä kirjoitin kuitenkin tunteiden torjumisesta ja ohittamisesta ja siitä, että ne jättää käsittelemättä. Jos sellaista tekee paljon, niin ei se kovin hyvä juttu kyllä sitten yleisesti ottaen ole. Tällainen ei ole tunteiden terveellistä säätelyä, vaan niiden tukahduttamista ja vaikeutta kohdata ja käsitellä niitä. 

Olen samaa mieltä siitä, etta aikalisän / tauon ottaminen tai ajatusten kääntäminen muualle, jos on kovin tunteen vallassa on usein hyvä asia, jos sitten palaa asiaan kuitenkin myöhemmin, niinkuin kirjoitit, eikä ole tapana painaa asioita vain jonnekin alitajunnan perukoille, josta tukahdutetuilla ja käsittelemättä jätetyillä tunteilla on taipumusta tavalla tai toisella oireilla ja pompsahdella kuitenkin uudelleen jollain tavalla esiin. 

Itse sanoisin, että on hyvä olla taitoa ja erilaisia keinoja käsitellä tunteitaan, yksi keino voi olla tällainen manittu etäisyyden ottaminen vaikeaan asiaan / tunteeseen ja johonkin muuhun (tunteeseen, tekemiseen) keskittyminen. Tästä itsekin jo mainitsin. Tunteiden liiallinen kontrollointi ja tukahduttaminen ei sen sijaan ole hyväksi. On myös hyvä taito osata ja uskaltaa tuntea ja kohdata ne vaikeatkin tunteet. Rationalisointi tai tarve kontrolloida tunteitaan voi joskus olla myös liiallista. 

Toki kannattaa muistaa, että ihmiset ovat hyvin erilaisia, ja keinovalikoimat käsitellä asioita ja tunteita vaihtelee, kenelle mikäkin parhaiten sopii, ja kenellä on mitäkin ongelmakohtia näissä asioissa. 

jos suututtaa ,käänny kävelemään takaperin . Aivot menevät hämilleen . Kokeile . Suuttumus poissa.

Musiikilla voi vaikuttaa tunnetilaansa, joko kuuntelemalla tai musisoimalla itse. Ainakin pieni alakulo häviää, kun kuuntelee lempimusiikkia.

Pystyy hallitsemaan jonkin verran, jos ei ole kyse surusta, se pitääkin käydä läpi.

Jos joku sanoo jotain ärsyttävää, harjoittelen unohtamaan sen, jos asiaan ei voi vaikuttaa tai jos se ei ole oman kasvun paikka. Se vaatii harjoittelua useampaan kertaan joskus, kun asia palaa mieleen uudelleen.

Voi hallita väärää ihastusta ajattelemalla jotain muuta. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Vierailija kirjoitti:

jos suututtaa ,käänny kävelemään takaperin . Aivot menevät hämilleen . Kokeile . Suuttumus poissa.

Takaperin kävely parantaa muistia. Astelemalla taaksepäin, tulosuunaan, palaa siihen, mitä on tapahtunut, myös siihen, mikä johti suuttumiseen. Saa ehkä asiaan leppeämmän näkökulman. :)

Vierailija kirjoitti:

Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin. 

Eihän tuo ole kuin TUNTEIDEN patoamista, kieltämistä, kohtaamattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin. 

Eihän tuo ole kuin TUNTEIDEN patoamista, kieltämistä, kohtaamattomuutta.

Fiksua hallinnoida sitä koska ne käsittelee ja missä, ihan niinkuin käydä pissallakin posliiniastiaan. 

Mutta tuollainen täysblokki ja anaalisointi johtaa todella isoihin ongelmiin myöhemmässä vaiheessa, ihmissuhteissa ja erityisesti lasten kanssa. Jos lähtee robotiikan tielle niin sitten ei parane katsella vieraisiin pöytiin vaan hoitaa lisääntymisetin vain spermaa luovuttamalla rationaalisesti, ettei itseaiheutetusta autismista tule väkivallan väline tunteellista ja herkkää lasta kohtaan.

Joo kyllä pystyn. Jos olen iloinen, enkä halua olla, niin avaan television ja katson hallituksen puheita ym. paskaa. Tai menen autolla keskustaan ajelemaan, niin ei mene kauan, kun tulee jonkinlainen sakko. Kyllä alkaa vituttamaan äkkiä.

 Jos taas olen huonolla tuulella, niin voi vaikka mennä kusemaan te-toimiston postiluukkuun, se helpottaa kummasti.

Totta kai pystyn. Tuotamme itse lähes kaikki tunteemme sillä, mitä ajattelemme maailmasta ympärillämme. Ainoat poikkeukset tästä ovat ns. tunnetartunta - esim. nauru voi tarttua, samoin itku - ja mantelitumakereaktio.

Esimerkiksi kun suutumme, ei suuttumus nouse siitä mitä tapahtui, vaan siitä mitä itse AJATTELEMME siitä mitä tapahtui. Kuitenkaan toiset ihmiset eivät ole vastuussa meidän tunteistamme, vaan vain omista sanoistaa ja teoistaan. Miksikö? Siksi että vastuu edellyttää aina valtaa: Kun minulla ei ole valtaa toisen ihmisen ajatuksiin, minulla ei voi myöskään olla vastuuta hänen tunteistaan. Minulla on vastuu vain omista sanoistani ja teoistani.

Valaisen vielä esimerkillä: Tuntematon vastaantulija kadulla sanoo jotain todella henkilöönkäyvää ja loukkaavaa, esim. ulkonäöstäsi. Voit ihan itse valita mitä siitä ajattelet, tässä kaksi ääripäätä:

1) "Voi kauheaa, miksi minulle aina käy näin? Tosi törkeää, ei noin saa sanoa toisille, tämä on ihan kauheaa, nyt meni koko päivä pilalle! Ja entä jos hän onkin oikeassa ja olen todella juuri tuolla tavalla ruma?!"

2) "Voi ihmisparkaa, hänellä on varmaan tosi paha olo, sillä ei kukaan tuollaista toiselle sano onnellisena ollessaan. Olisiko joutunut irtisanotuksi tai olisiko väärä lääkitys tai jotain? Voi sentään, ehkä lähetän hänelle valoa ja positiivista energiaa."

Päätät itse tunnetilasi sillä, mitä ajattelet maailmasta ja ihmisistä sekä heidän teoistaan.

Käyn pissalla, syön ja otan torkut. Olo paranee.

Vierailija kirjoitti:

Tunteet on syystä olemassa, ne on tärkeitä viestejä niin itselle kuin muillekin. On tarkoitus, että ne koetaan, kohdataan, tunnetaan ja käsitellään, jonka jälkeen ne voi myös muuttua. Ei tunteita ole tarkoitus aktiivisesti ohittaa, torjua, kieltää, tai keinotekoisesti "muuttaa".

Toki elämän asioiden ja niiden herättämien tunteiden käsittelyyn on hyvä olla kykyä ja keinoja. Sitten puhutaan tunteiden säätelyn ongelmista, jos tunteet kovin heittelee ja ihminen on niiden vietävissä voimakkaasti ja impulsiiviesti tai pienetkin asiat ja vastoinkäymiset nostattaa kovin (negatiivisia) tunteita. 

Tunteiden/Negatiivisten tunteiden torjuminen ja pakeneminen voi olla kuitenkin myös ongelma ja joillakin on vaikeuksia kohdata syystä tai toisesta (negatiivisia) tunteita. 

Varmasti joissain tilanteessa se, että keskittyy tietoisesti johonkin muuhun asiaan ja tunteeseen voi olla ihan hyvä keino, mutta ei todellakaan joka tilanteessa, sillä tunteet tärkeää osata myös kohdata, käsitellä ja sitä kautta päästä eteenpäin.

Minä ymmärsin että tässä puhutaan vaikkapa siitä, että jos on pahalla tuulella tai joku v.tuttaa niin sitä ei tarvitse kestää niin kauan, kuin tunne kestää,vaan sitä voi hallita  

Pätee myös elämän ongelmiin. Ei se,että pystyy säätelemään, miten ja milloin asioita käsittelee, tarkoita, että niitä ei käsittele, päinvastoin, se tarkoittaa, että niihin vastoinkäymisiin ja suruihin ei jää makaamaan ja vatvomaan, vaan ne saa käsiteltyä ja elämä jatkuu. 

Sellainen vatvominen ja vellominen ei hyödytä ketään. Samoin pahan tuulisuus tarttuu herkästi tai myrkyttää muidenkin päivän. Esimerkiksi töissä on raskas olla jos aina vain v.tuttaa. helpompaa ja itselle kevyempää on olla hyvillä mielin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin. 

Eihän tuo ole kuin TUNTEIDEN patoamista, kieltämistä, kohtaamattomuutta.

Ei ole. Vaan toimintakykyä. Sitä,ettei anna tunteiden hallinta itseään. 

Tottakai käsittelen ne asiat ja tunteet, mutten vello niissä.  Voin käydä vaikkapa töissä kriisinkin keskellä, ja tehdä työni hyvin. Voin käsitellä niitä asioita ilman, että tunne vie mennessään. 

Ilmeisesti et kykene ymmärtämään tätä, koska et itse osaa. 

Usko pois, mulla on ollut isoja vaikeuksia ja vastoinkäymisiä elämässä pitkin matkaa, ja olen tasapainoinen ja käsitellyt suruni ja ongelmat ja ne vastoinkäymiset.

Vierailija kirjoitti:

Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)

Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.

Tässä keskustelussa on monella sellainen virheellinen lähtöajatus, että jokaisella ihmisellä on samanlaiset aivot jotka toimivat samalla tavalla. Ei ole. Ne ovat aivan erilaiset kaikilla, kymmenien tuhansien vuosien tapahtumaketjujen lopputulema jokaisen kohdalla erikseen, koska jokaisella on ollut eri esi-isät vanhempiin asti, sekä tietenkin erilaiset kasvuympäristöt ja elämän sattumukset aivojen kehityksen varrella. Siksi on aivan järjetöntä kuvitella esimerkiksi, että paniikkitilanteessa kahdella satunnaisesti valitulla ihmisellä olisi yhtäläiset mahdollisuudet toimia "oikein" tai "väärin". Tai että joku ei vain "osaa" ja itse "osaa". Aivan kuin olisi omasta valinnasta kyse millaiset aivot on saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin. 

Eihän tuo ole kuin TUNTEIDEN patoamista, kieltämistä, kohtaamattomuutta.

Ei ole, höpön löpön. Mistä tuollaista päähäsi sait? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin. 

Eihän tuo ole kuin TUNTEIDEN patoamista, kieltämistä, kohtaamattomuutta.

Sä vaikutat joltain raivohullulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)

Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.

Tiede kyllä päin vastoin todistaa, että ihminen kykelee muuttamaan ajatus- ja käytösmallejaan. 

Älä projisoi muihin itseäsi. Jos sinulla ei tuota taitoa ole, niin ei se tarkoita etteikö muilla voisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)

Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.

Tiede kyllä päin vastoin todistaa, että ihminen kykelee muuttamaan ajatus- ja käytösmallejaan. 

Älä projisoi muihin itseäsi. Jos sinulla ei tuota taitoa ole, niin ei se tarkoita etteikö muilla voisi olla. 

Se että meillä ei ole vapaata tahtoa ei ole sama asia kuin että emme voisi muuttua. Voimme toki, tietyissä rajoissa. Mutta sen muutoksen koko prosessi alkusysäyksestä ylläpitoon on myös alisteinen aivojemme toiminalle SEKÄ ulkopuolelta tuleville impulsseille ja rajoitteille, mitkä ovat pääosin myös satunnaisia. Jos esimerkiksi alkoholistista rikkaaksi menestyjäksi muuttuminen olisi kaikille aina mahdollista niin kukaan ei olisi alkoholisti ja kaikki olisivat rikkaita.