Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö tietoisesti muuttamaan tunnetilaasi?
Jos oikein on paha tai kiukkuinen mieli niin keskittymällä vain tuntemaan sitä hyvää sen tunteen voi muuttaa. Ei aina onnistu, mutta aika hyvällä prosentilla.
Kommentit (169)
Pystyn. Musiikin avulla onnistuu parhaiten. Esim. jos on tosi huono päivä ja kaikki vituttaa kuuntelen mahdollisimman iloista musiikkia. Väkisinkin alkaa pian hymyilyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.
Tiede kyllä päin vastoin todistaa, että ihminen kykelee muuttamaan ajatus- ja käytösmallejaan.
Älä projisoi muihin itseäsi. Jos sinulla ei tuota taitoa ole, niin ei se tarkoita etteikö muilla voisi olla.
Se että meillä ei ole vapaata tahtoa ei ole sama asia kuin että emme voisi muuttua. Voimme toki, tietyissä rajoissa. Mutta sen muutoksen koko prosessi alkusysäyksestä ylläpitoon on myös alisteinen aivojemme toiminalle SEKÄ ulkopuolelta tuleville impulsseille ja rajoitteille, mitkä ovat pääosin myös satunnaisia. Jos esimerkiksi alkoholistista rikkaaksi menestyjäksi muuttuminen olisi kaikille aina mahdollista niin kukaan ei olisi alkoholisti ja kaikki olisivat rikkaita.
Typerä vertaus. Rikkaaksi tuleminen vaatii sitä, että muut haluavat ostaa sinulta jotain sellaista osaamista tai tavaraa josta ovat valmiita maksamaan. Siinä siis täytyy vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän haluihin ja tarpeisiin. Rikkaaksi tuleminen ei ole siis pelkästään haluamiskysymys, vaan se vaatii että muut ovat syystä tai toisesta valmiita sinulle rahaa antamaan. Alkoholismista kyllä voi toipua jos tahtoa riittää.
Omia tunteita voi säädellä ja muuttaa niiden suuntaa, muiden ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.
Tiede kyllä päin vastoin todistaa, että ihminen kykelee muuttamaan ajatus- ja käytösmallejaan.
Älä projisoi muihin itseäsi. Jos sinulla ei tuota taitoa ole, niin ei se tarkoita etteikö muilla voisi olla.
Se että meillä ei ole vapaata tahtoa ei ole sama asia kuin että emme voisi muuttua. Voimme toki, tietyissä rajoissa. Mutta sen muutoksen koko prosessi alkusysäyksestä ylläpitoon on myös alisteinen aivojemme toiminalle SEKÄ ulkopuolelta tuleville impulsseille ja rajoitteille, mitkä ovat pääosin myös satunnaisia. Jos esimerkiksi alkoholistista rikkaaksi menestyjäksi muuttuminen olisi kaikille aina mahdollista niin kukaan ei olisi alkoholisti ja kaikki olisivat rikkaita.
Typerä vertaus. Rikkaaksi tuleminen vaatii sitä, että muut haluavat ostaa sinulta jotain sellaista osaamista tai tavaraa josta ovat valmiita maksamaan. Siinä siis täytyy vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän haluihin ja tarpeisiin. Rikkaaksi tuleminen ei ole siis pelkästään haluamiskysymys, vaan se vaatii että muut ovat syystä tai toisesta valmiita sinulle rahaa antamaan. Alkoholismista kyllä voi toipua jos tahtoa riittää.
Omia tunteita voi säädellä ja muuttaa niiden suuntaa, muiden ei.
Miten päätät säädellä omia tunteitasi? Mistä koko idea edes tulee? Ymmärrätkö että aivosi toimivat ketjureaktion tavoin eikä siellä lähtöpisteessä ole mitään "sinua" tekemässä päätöksiä? Siis tieteellisesti sellaista "sielua" ei löydy, toki saat uskoa siihen jos haluat ja suurin osa uskookin, mutta se ei tee siitä totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.
Tiede kyllä päin vastoin todistaa, että ihminen kykelee muuttamaan ajatus- ja käytösmallejaan.
Älä projisoi muihin itseäsi. Jos sinulla ei tuota taitoa ole, niin ei se tarkoita etteikö muilla voisi olla.
Se että meillä ei ole vapaata tahtoa ei ole sama asia kuin että emme voisi muuttua. Voimme toki, tietyissä rajoissa. Mutta sen muutoksen koko prosessi alkusysäyksestä ylläpitoon on myös alisteinen aivojemme toiminalle SEKÄ ulkopuolelta tuleville impulsseille ja rajoitteille, mitkä ovat pääosin myös satunnaisia. Jos esimerkiksi alkoholistista rikkaaksi menestyjäksi muuttuminen olisi kaikille aina mahdollista niin kukaan ei olisi alkoholisti ja kaikki olisivat rikkaita.
Typerä vertaus. Rikkaaksi tuleminen vaatii sitä, että muut haluavat ostaa sinulta jotain sellaista osaamista tai tavaraa josta ovat valmiita maksamaan. Siinä siis täytyy vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän haluihin ja tarpeisiin. Rikkaaksi tuleminen ei ole siis pelkästään haluamiskysymys, vaan se vaatii että muut ovat syystä tai toisesta valmiita sinulle rahaa antamaan. Alkoholismista kyllä voi toipua jos tahtoa riittää.
Omia tunteita voi säädellä ja muuttaa niiden suuntaa, muiden ei.
Miten päätät säädellä omia tunteitasi? Mistä koko idea edes tulee? Ymmärrätkö että aivosi toimivat ketjureaktion tavoin eikä siellä lähtöpisteessä ole mitään "sinua" tekemässä päätöksiä? Siis tieteellisesti sellaista "sielua" ei löydy, toki saat uskoa siihen jos haluat ja suurin osa uskookin, mutta se ei tee siitä totta.
En usko sieluun. Ihminen on biologiaa. Sä jaarittelet jostain aivan eri aiheesta kuin tämä ketju on. Minä tietoisesti nyt siirrän tunnetilani sellaiseksi että en enää tunne tarvetta vastailla sinulle, vaikka aivoni haluavat kertoa minulle että toisille ihmisille vastataan.
Mukavaa päivänjatkoa. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.
Tiede kyllä päin vastoin todistaa, että ihminen kykelee muuttamaan ajatus- ja käytösmallejaan.
Älä projisoi muihin itseäsi. Jos sinulla ei tuota taitoa ole, niin ei se tarkoita etteikö muilla voisi olla.
Se että meillä ei ole vapaata tahtoa ei ole sama asia kuin että emme voisi muuttua. Voimme toki, tietyissä rajoissa. Mutta sen muutoksen koko prosessi alkusysäyksestä ylläpitoon on myös alisteinen aivojemme toiminalle SEKÄ ulkopuolelta tuleville impulsseille ja rajoitteille, mitkä ovat pääosin myös satunnaisia. Jos esimerkiksi alkoholistista rikkaaksi menestyjäksi muuttuminen olisi kaikille aina mahdollista niin kukaan ei olisi alkoholisti ja kaikki olisivat rikkaita.
Typerä vertaus. Rikkaaksi tuleminen vaatii sitä, että muut haluavat ostaa sinulta jotain sellaista osaamista tai tavaraa josta ovat valmiita maksamaan. Siinä siis täytyy vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän haluihin ja tarpeisiin. Rikkaaksi tuleminen ei ole siis pelkästään haluamiskysymys, vaan se vaatii että muut ovat syystä tai toisesta valmiita sinulle rahaa antamaan. Alkoholismista kyllä voi toipua jos tahtoa riittää.
Omia tunteita voi säädellä ja muuttaa niiden suuntaa, muiden ei.
Miten päätät säädellä omia tunteitasi? Mistä koko idea edes tulee? Ymmärrätkö että aivosi toimivat ketjureaktion tavoin eikä siellä lähtöpisteessä ole mitään "sinua" tekemässä päätöksiä? Siis tieteellisesti sellaista "sielua" ei löydy, toki saat uskoa siihen jos haluat ja suurin osa uskookin, mutta se ei tee siitä totta.
En usko sieluun. Ihminen on biologiaa. Sä jaarittelet jostain aivan eri aiheesta kuin tämä ketju on. Minä tietoisesti nyt siirrän tunnetilani sellaiseksi että en enää tunne tarvetta vastailla sinulle, vaikka aivoni haluavat kertoa minulle että toisille ihmisille vastataan.
Mukavaa päivänjatkoa. 😊
No lue vaikka Sapolskyn kirja aiheesta, jos vaikka uskoisit meitä molempia oppineempaa tiedemiestä. Kirjan nimi on Määrätty ja siinä selitetään juurta jaksain mitä se tarkoittaa käytännössä että ihminen on biologiaa, kuten itsekin sanoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty, kun olen huonossa tilassa niin viha virtaa jatkuvasti lävitseni ja olen täysin pimeällä puolella, Palpatin olisi tyytyväinen.
Pystyn. Vaatii kyllä tahdonvoimaa että saa ajatukset kääntymään toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai tunnetila alkaa muuttua jos tilanne ajallisesti on jo mennyt selvästi ohi, menee vaikka harrastamaan liikuntaa tai menee syömään.
Musta aloituksessa oli enemmän kyse nopeasta tunteisiin vaikuttamisesta ihan vain tahdonvoimalla, vai ymmärsinkö väärin?
En yleensä varsinaisesti yritä muuttaa edes tunnetilaa, se saa olla mikä on ja koen sen mielelleni terveempänä pyrkiä hyväksymään ja käsittelemään tunteet kuin työntämään ne sivuun miten aiemmin tein. Sehän johti masennukseen, ei hyvä.
Mutta mun "supervoimia" on se, että pysyn tunnetilasta huolimatta toimintakykyisenä. Oon ajoittain edelleen tosi masentunut, mutta pääsen kyllä sängystä ylös ja kykenen töihin ja arjen askareisiin. Vaikka siis pään sisällä oikeesti pyörii tosi synkät ajatukset mielessä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkellisesti, mutta voimakkaampi tunnetila vallitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan. Kun tunteet tekevät aivoistani munakasta ja muuttavat kroppani ruiskunvaihtopisteen asiakkaan näköiseksi, olen kiitollinen, että maailmassa on bruttokansatuotteita ja sotahistoriaa, joita voin ajatella. Sen sijaan, että joku pakottaisi minut kuvailemaan, miltä tämä elämäksi kutsuttu vitsi minusta tuntuu, tai sitten menen vaan hakkaamaan halkoja. . Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Se vaan että tiede on tuota väitettäsi vastaan. Missään kohtaa ajattelun ja tunteiden prosesseja ei ole tilaa tuolle "vapaalle valinnalle" vaan kyseessä on ketjureaktioiden sarja johon et pysty vaikuttamaan. Olemme eläimiä ja fysiikan lakien alaisia kuten kaikki muukin tällä planeetalla. Sekin että sinusta vaikuttaa siltä, että itse suuntaat ajatuksesi toisaalle on vaatinut monenlaisia aiempia tapahtumia ja ketjureaktioita jotka sitten aktivoituvat tietyissä tilanteissa.
Tiede kyllä päin vastoin todistaa, että ihminen kykelee muuttamaan ajatus- ja käytösmallejaan.
Älä projisoi muihin itseäsi. Jos sinulla ei tuota taitoa ole, niin ei se tarkoita etteikö muilla voisi olla.
Sinulla on koko ajan jokin tunnetila, taajuus ja frekvenssi ja tuollainen neuroottinen analyysi on todella matala sellainen. Jotain harmaan sävyä ja ylpeyttä, ehkä vihaa disdainia.
https://images.squarespace-cdn.com/content/v1/6217ceebc0b93f504e1cb7b7/…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yleensä varsinaisesti yritä muuttaa edes tunnetilaa, se saa olla mikä on ja koen sen mielelleni terveempänä pyrkiä hyväksymään ja käsittelemään tunteet kuin työntämään ne sivuun miten aiemmin tein. Sehän johti masennukseen, ei hyvä.
Mutta mun "supervoimia" on se, että pysyn tunnetilasta huolimatta toimintakykyisenä. Oon ajoittain edelleen tosi masentunut, mutta pääsen kyllä sängystä ylös ja kykenen töihin ja arjen askareisiin. Vaikka siis pään sisällä oikeesti pyörii tosi synkät ajatukset mielessä..
Kannattaa keskittää sitä energiaa ruokavalioon ja suolistobakteereihin, ei se onnellisuus mistään taivaasta putoa vaan keho tarvitsee tiettyjä triggereitä voidakseen hyvin ja tunteakseen iloa, onnea, rakkautta, ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Mutten vastaa seurauksista...
Ei kait tuohon pysty muut kuin ammattinäyttelijät.
Pystyn kyllä, mutta minun ei kannata harrastaa tuollaista ainakaan useampia päiviä peräkkäin. Kokeilin kymmenisen vuotta sitten kielteisten ajatusten ja niiden mukaisen tunnetilan muuttamista myönteiseksi tietoisesti muutaman päivän ajan, ja olin innoissani kun se onnistui. Mutta kokeilujakso päättyi siihen että sain raivarin pikkuasiasta, mikä on minulle äärimmäisen epätyypillistä.
Pieninä annoksina ja harkitusti silloin tällöin voin tuota tehdä. Tosin ei ole aikoihin tullut taas kokeiltua.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on monella sellainen virheellinen lähtöajatus, että jokaisella ihmisellä on samanlaiset aivot jotka toimivat samalla tavalla. Ei ole. Ne ovat aivan erilaiset kaikilla, kymmenien tuhansien vuosien tapahtumaketjujen lopputulema jokaisen kohdalla erikseen, koska jokaisella on ollut eri esi-isät vanhempiin asti, sekä tietenkin erilaiset kasvuympäristöt ja elämän sattumukset aivojen kehityksen varrella. Siksi on aivan järjetöntä kuvitella esimerkiksi, että paniikkitilanteessa kahdella satunnaisesti valitulla ihmisellä olisi yhtäläiset mahdollisuudet toimia "oikein" tai "väärin". Tai että joku ei vain "osaa" ja itse "osaa". Aivan kuin olisi omasta valinnasta kyse millaiset aivot on saanut.
Tätä paniikki tilanteessa toimimista kuitenkin harjoitellaan, esimerkkinä poliisit, palomiehet, ensihoito, sotilaat ... Eli asia ei ole vain aivoista kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet on syystä olemassa, ne on tärkeitä viestejä niin itselle kuin muillekin. On tarkoitus, että ne koetaan, kohdataan, tunnetaan ja käsitellään, jonka jälkeen ne voi myös muuttua. Ei tunteita ole tarkoitus aktiivisesti ohittaa, torjua, kieltää, tai keinotekoisesti "muuttaa".
Toki elämän asioiden ja niiden herättämien tunteiden käsittelyyn on hyvä olla kykyä ja keinoja. Sitten puhutaan tunteiden säätelyn ongelmista, jos tunteet kovin heittelee ja ihminen on niiden vietävissä voimakkaasti ja impulsiiviesti tai pienetkin asiat ja vastoinkäymiset nostattaa kovin (negatiivisia) tunteita.
Tunteiden/Negatiivisten tunteiden torjuminen ja pakeneminen voi olla kuitenkin myös ongelma ja joillakin on vaikeuksia kohdata syystä tai toisesta (negatiivisia) tunteita.
Varmasti joissain tilanteessa se, että keskittyy tietoisesti johonkin muuhun asiaan ja tunteeseen voi olla ihan hyvä keino, mutta ei todellakaan joka tilanteessa, sillä tunteet tärkeää osata myös kohdata, käsitellä ja sitä kautta päästä eteenpäin.
Minä olen 58 v ja mitä pitempään elän, sitä vähemmän uskon tunteiden kertovan tämän päiväisestä. Ne kertovat siitä, mikä asia triggeröi lapsuuteni traumaa. Hyvin, hyvin harvoin tunne on todellinen, vaan on vain takauma, mitä joskus on tapahtunut.
Toki sekin on viesti, mutta eipä ne traumat ainakaan 15-20 vuodessa ainakaan tiedostamalla, hyväksymällä tai anteeksiantamalla ole hävinneet. Uskomus on meihin niin syvälle koodattu. Minusta parasta silloin on vain yrittää ymmäetää, että tunne ei ole vakava, ja sitten kääntää se ajattelemalla toisin.
No mutta sehän on sinällään hyvä, jos tiedostaa ja huomaa, että jokin tunnetila johtuukin isommasta traumasta, niin silloin on varmasti hyvä ohajata ajatuksia ja tunnemaailmaa muille raiteille ja näin onnistuu välttämään traumakäytöksen /-reagoinnin toistamista ja vahvistamista. Luoda niitä uusia uria aivoihin, uusia ajatus- ja toimintamalleja.
Minusta vähän poikkeuksellista kuitenkin, jos trauma vaikuttaa noin laajasti ja koko ajan kaikkeen, että kokee, ettei mikään nouseva tunne ole ns. "oikea" ja ole seurausta sen hetken todellisista tapahtumista, vaan kaikki on trauman tirggeröintiä.
Vaikka kaikilla ihmisillä tietenkin on omat taustansa sekä pienemmät ja suuremmat traumansa ja vaikutuksensa, jonka läpi elämäänsä kokee. EIhän nämä asiat niin yksioikoisia ja ole, tai joko tai. Kaikkien nousevien tunteiden merkityksen kieltäminen silti tuntuu aika radikaalilta toimelta, vaikka en sano, etteikö sinun tilanteessasi voi olla se toimiva toimintatapa ja selviytymiskeino.
Minusta ei voikaan sanoa, että kaikille sopii ja toimii samat asiat ja keinot. Ihmisten hyvin erilaisten taustojen, ominaisuuksien, kokemusten tai genetiikankaan takia. Eri ihmisten hermostonkin toiminnassa on isoja eroja, mikä tietenkin sekin vaikuttaa tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn ja mitk on vahvuuksia ja mitkä heikkouksia tässä asiassa.
Mutta senkin nyt tähän perään vielä mainitsen, että Suomessa on ollut varsinkin ennen sellainen tunteiden tukahduttamisen ja asioiden hautaamisen kulttuuri aika yleisenä selviytymiskeinona, mikä ei aina ole myökään vain mikään hyvä juttu ja tällä on myös selvät kääntöpuolensa. Toisessa ääripäässä toki sitten on vaikkapa loputon omiin tunteisiin uppoutuminen, itseensä kääntyminen voimakkaasti ja näin myös negatiivistenkin ajatuskieteiden ruokkiminen ja laajemman kokonaiskuvan mahdollinen hukkaaminen. Keskitien tavoittelu nässä asioissa on usein aika hyvä tie. Ja monenlaisen keinovalikoiman käyttäminen tunteiden käsittelyssä ja säätelyssä.
Välillä on hyvä suunnata huomio itseensä ja tarkastella ja käsitellä omia tunteitaan ja ajatuksiaan, ja välillä suunnat huomio muualle ulospäin ja suhteuttaa myös isompiin kokonaisuuksiin. Jos jompikumpi tapa on itsellä selväsi luontaisesti voimakkaampi, niin ehkä kannattaa harjoitella sitä toistakin vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on monella sellainen virheellinen lähtöajatus, että jokaisella ihmisellä on samanlaiset aivot jotka toimivat samalla tavalla. Ei ole. Ne ovat aivan erilaiset kaikilla, kymmenien tuhansien vuosien tapahtumaketjujen lopputulema jokaisen kohdalla erikseen, koska jokaisella on ollut eri esi-isät vanhempiin asti, sekä tietenkin erilaiset kasvuympäristöt ja elämän sattumukset aivojen kehityksen varrella. Siksi on aivan järjetöntä kuvitella esimerkiksi, että paniikkitilanteessa kahdella satunnaisesti valitulla ihmisellä olisi yhtäläiset mahdollisuudet toimia "oikein" tai "väärin". Tai että joku ei vain "osaa" ja itse "osaa". Aivan kuin olisi omasta valinnasta kyse millaiset aivot on saanut.
Tätä paniikki tilanteessa toimimista kuitenkin harjoitellaan, esimerkkinä poliisit, palomiehet, ensihoito, sotilaat ... Eli asia ei ole vain aivoista kiinni
Ei ole ja harjoittelulla on toki merkitystä, mutta kaikki eivät tietenkään kuitenkaan sovi nimenoaan tällaisiin erityistehtäviin, vaikka harjoittelisikin, jos lähtökohta on se, ettei omaa soveltuvuutta ole valmiiksi. Sama monessa muussakin asiassa.
- eri
Ja itse olen muuttunut hyvinkin paljon parempaan suuntaan, vaikka tiedostankin ettei se ole omaa ansiotani, vaan aivojeni ja olosuhteiden sallima muutos. Tiedostan myös, että jos olosuhteeni heikkenevät tai aivojeni toiminta muuttuu, voin taas muuttua huonompaan suuntaan. Ja sama pätee kaikkiin muihinkin. Toki jos uskot Jumalaan tai sieluun tai muuten henkimaailman juttuihin, niin sitten ymmärrän että uskot myös pääsi sisällä asuvaan fysiikan laeista irralliseen "itseen".