Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkukohtaukset töissä, ratkaisu?
24.05.2026 |
Minulla tulee yleensä enintään 3-4 kertaa vuodessa itkukohtaus töissä, jossa menee ainakin 30-40 min rauhoittua. Joskus itku voi alkaa uudelleen jopa parin tunnin aikana.
Itkun aiheuttaa joko huutavat, pelottavat tai hyvin epäasiallisesti ja loukkaavasti käyttäytyvät asiakkaat tai työnantajan epäreilu palaute (tätä ei onneksi usein tule, mutta esim kerran kehityskeskustelussa sanoi minua oudoksi).
Olen ollut lapsesta asti hyvin herkkä.
Tuo itku käynnistyy automaattisesti, ilman ajattelua että olen huono/en pärjää/pelottaa.
Sinänsä itku ei ole ongelma vaan sen hidas laantuminen.
Lisäksi meillä on töissä rajallisesti tiloja, joihin mennä rauhoittumaan ja noin pitkää aikaa on hankala olla pois työnteosta.
Yleensä tilanteen jälkeen olen siis silmät punaisena, vähäpuheisena, henkeä haukkoen ja lievästi niiskuttaen asiakaspalvelussa.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Vaihtaisitte alaa, yrittäisitte saada jotain terapeuttista apua tai "kohtaus"lääkitystä?
Kommentit (210)
Taas näkee selvästi, miten sama kirjoittaja trollaa ilkeyden toisensa perään. Mahtaa sekin pahaa oloa helpottaa, varmaan siinä, missä toisen itku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkista rauta-arvot ja vaihda hormonit. Muista, että töissä on työrooli etkä Sinä.
Ferritiini 50, hemoglobiini aina hyvä.
En käytä hormonaalista ehkäisyä (eikä se kyllä ole aiheuttanut mielialaongelmia).
Kyllä, töissä olen työminä. Tutut/perhe sanonut että töissä olen erilainen kuin kotona.
Ei silti auta hankalien tilanteiden itkuun.
Kärsitkö pms:stä? Vaikka yleensä hallitset itsesi, voi se pms- aikaan olla mahdotonta jonkun ikävän tilanteen sattuessa juuri tuohon ajankohtaan.
Mielestäni raskauden jälkeen ja kierron normalisoiduttua PMS oireet ovat rauhoittuneet.
Ennen raskautta olin välillä todella herkkä ja alamaissa, MUTTA kun katsoin kalenteria niin huomasin että ahaa ja annoin vain olotilojen olla. Vaikka vähän olisin itkenyt jostain hölmöstä asiasta, rauhoituin nopeasti vs tuo aggressiiviseen asiakkaaseen tai epäreilulta tuntuvaan palautteeseen liittyvä itku
Olisiko se itkutunne muunnettavissa rajentavaksi käytökseksi esim jämäkkyydeksi? Jotkut vastaavat napakalla kommentilla.
Mitä se on sanoina se itku?
Minä pelästyin. En ansaitse tällaista käytöstä.
(Joskus myös minä pelkään).
Haluan pois, turvaan. Minun ei tarvitse sietää tätä.
Joskus myös: pelkään turvallisuuteni puolesta
Vierailija kirjoitti:
Taas näkee selvästi, miten sama kirjoittaja trollaa ilkeyden toisensa perään. Mahtaa sekin pahaa oloa helpottaa, varmaan siinä, missä toisen itku.
Aika monta ilkeilyä tästä on poistunutkin, onneksi
Pitää asiakkaidenkin osata käyttäytyä. Ei nyt missään ole ok huutaa ja käyttäytyä pelottavasti. Ei ihme että tuollaiset tilanteet aiheuttaa itkukohtauksia. Tuollaisiin kohtaamisiin pitäisi kyllä työnantajan järjestää koulutusta ja selkeä ohjeistus kuinka toimia pelottavan asiakkaan kanssa.
Voi Jeesus, enpä tuollaisesta itkukohtauksesta ole aiemmin kuullutkaan. Onko se edes mahdollista. Itse en viitsi koskaan itkeskellä, kun se kääntyy niin helposti naissukupuoleen viittaavaksi ja heikkoutta ilmentäväksi asiaksi, ainakin miesten silmissä. Mieluummin puren vaikka kieleni poikki,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos lääkityksen tuohon löydät, käytä sitä. näinä yli 10 prosentin työttömyyden aikoina on melko itsetuhoista lähteä elättelemään toiveita että uuden työn saa nopeasti. sehän ihan hullu ajatus on. pidä työpaikastasi kiinni kynsin hampain. herkilläkin on oikeus töihin. jos teillä on töissä työterveyshuolto, sinne ensimmäisenä juttelemaan. vaiva on kiusallinen mutta nyt itsetuntoa kehiin. tuollaiselle ei voi mitään joten älä syyllistä itseäsi
Kiitos vastauksesta. Meillä on työterveyshuolto kyllä.
Koen aika usein olevani vääränlainen työelämään, sillä kuormitun kiireestä (josta työnantaja itse nauttii). Onneksi meillä on ihan ok työtahti yleensä.
Kiire aiheuttaa uniongelmia jne ja jos on ollut jotain ristiriitoja päivän aikana.
Koen että joissain työpaikoissa minua ei ole arvostettu, sillä en ole nopea toimimaan ja nopea reagoimaan.
Osa työnantajista on taas arvostanut että asiakkaat pysyy yleensä kanssani rauhallisina kun tunnelma on tarttunut.
Nykyisessä työpaikassa olen ollut noin 5 vuotta.
Työkaverit on tosi kivoja ja meillä on hyvä yhteishenki.
Samaistun sinuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkista rauta-arvot ja vaihda hormonit. Muista, että töissä on työrooli etkä Sinä.
Ferritiini 50, hemoglobiini aina hyvä.
En käytä hormonaalista ehkäisyä (eikä se kyllä ole aiheuttanut mielialaongelmia).
Kyllä, töissä olen työminä. Tutut/perhe sanonut että töissä olen erilainen kuin kotona.
Ei silti auta hankalien tilanteiden itkuun.
Kärsitkö pms:stä? Vaikka yleensä hallitset itsesi, voi se pms- aikaan olla mahdotonta jonkun ikävän tilanteen sattuessa juuri tuohon ajankohtaan.
Mielestäni raskauden jälkeen ja kierron normalisoiduttua PMS oireet ovat rauhoittuneet.
Ennen raskautta olin välillä todella herkkä ja alamaissa, MUTTA kun katsoin kalenteria niin huomasin että ahaa ja annoin vain olotilojen olla. Vaikka vähän olisin itkenyt jostain hölmöstä asiasta, rauhoituin nopeasti vs tuo aggressiiviseen asiakkaaseen tai epäreilulta tuntuvaan palautteeseen liittyvä itku
Olisiko se itkutunne muunnettavissa rajentavaksi käytökseksi esim jämäkkyydeksi? Jotkut vastaavat napakalla kommentilla.
Mitä se on sanoina se itku?
Minä pelästyin. En ansaitse tällaista käytöstä.
(Joskus myös minä pelkään).
Haluan pois, turvaan. Minun ei tarvitse sietää tätä.
Joskus myös: pelkään turvallisuuteni puolesta
Ok. Hyvä kun tunne on nimetty.
Jossain on varmaan matskua pelon/pelästymisen tunteen käsittelystä? Tietäisikö joku linkata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.
Miksi menetit itsehillintäsi noin pahasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä1156 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos lääkityksen tuohon löydät, käytä sitä. näinä yli 10 prosentin työttömyyden aikoina on melko itsetuhoista lähteä elättelemään toiveita että uuden työn saa nopeasti. sehän ihan hullu ajatus on. pidä työpaikastasi kiinni kynsin hampain. herkilläkin on oikeus töihin. jos teillä on töissä työterveyshuolto, sinne ensimmäisenä juttelemaan. vaiva on kiusallinen mutta nyt itsetuntoa kehiin. tuollaiselle ei voi mitään joten älä syyllistä itseäsi
Kiitos vastauksesta. Meillä on työterveyshuolto kyllä.
Koen aika usein olevani vääränlainen työelämään, sillä kuormitun kiireestä (josta työnantaja itse nauttii). Onneksi meillä on ihan ok työtahti yleensä.
Kiire aiheuttaa uniongelmia jne ja jos on ollut jotain ristiriitoja päivän aikana.
Koen että joissain työpaikoissa minua ei ole arvostettu, sillä en ole nopea toimimaan ja nopea reagoimaan.
Osa työnantajista on taas arvostanut että asiakkaat pysyy yleensä kanssani rauhallisina kun tunnelma on tarttunut.
Nykyisessä työpaikassa olen ollut noin 5 vuotta.
Työkaverit on tosi kivoja ja meillä on hyvä yhteishenki.
Samaistun sinuun
Sydän-emoji sinulle
(Jää kuva jumiin)
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.
Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Miksi menetit itsehillintäsi noin pahasti?
Minä en ole menettänyt itsehillintääni. En edes siinä tapauksessa, että se kollega on pillahtanut itkuun. Tähdellisempääkin tekemistä, kuten esim. arvioida tilanne ja tarvittaessa hoidan vartijat paikalle ja sitten tehdä ne muutkin työt.
Se itkijähän siinä sen itsehillintänsä on menettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi Jeesus, enpä tuollaisesta itkukohtauksesta ole aiemmin kuullutkaan. Onko se edes mahdollista. Itse en viitsi koskaan itkeskellä, kun se kääntyy niin helposti naissukupuoleen viittaavaksi ja heikkoutta ilmentäväksi asiaksi, ainakin miesten silmissä. Mieluummin puren vaikka kieleni poikki,
Olisiko sinun mahdollista poikkasta sormesikin, niin me välttyisimme lukemasta noita näpyttelemiäsi idioottimaisuuksia yksi toisensa jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Miksi menetit itsehillintäsi noin pahasti?
Minä en ole menettänyt itsehillintääni. En edes siinä tapauksessa, että se kollega on pillahtanut itkuun. Tähdellisempääkin tekemistä, kuten esim. arvioida tilanne ja tarvittaessa hoidan vartijat paikalle ja sitten tehdä ne muutkin työt.
Se itkijähän siinä sen itsehillintänsä on menettänyt.
Tsot-tsot. Hillitsepä itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkista rauta-arvot ja vaihda hormonit. Muista, että töissä on työrooli etkä Sinä.
Ferritiini 50, hemoglobiini aina hyvä.
En käytä hormonaalista ehkäisyä (eikä se kyllä ole aiheuttanut mielialaongelmia).
Kyllä, töissä olen työminä. Tutut/perhe sanonut että töissä olen erilainen kuin kotona.
Ei silti auta hankalien tilanteiden itkuun.
Kärsitkö pms:stä? Vaikka yleensä hallitset itsesi, voi se pms- aikaan olla mahdotonta jonkun ikävän tilanteen sattuessa juuri tuohon ajankohtaan.
Mielestäni raskauden jälkeen ja kierron normalisoiduttua PMS oireet ovat rauhoittuneet.
Ennen raskautta olin välillä todella herkkä ja alamaissa, MUTTA kun katsoin kalenteria niin huomasin että ahaa ja annoin vain olotilojen olla. Vaikka vähän olisin itkenyt jostain hölmöstä asiasta, rauhoituin nopeasti vs tuo aggressiiviseen asiakkaaseen tai epäreilulta tuntuvaan palautteeseen liittyvä itku
Olisiko se itkutunne muunnettavissa rajentavaksi käytökseksi esim jämäkkyydeksi? Jotkut vastaavat napakalla kommentilla.
Mitä se on sanoina se itku?
Minä pelästyin. En ansaitse tällaista käytöstä.
(Joskus myös minä pelkään).
Haluan pois, turvaan. Minun ei tarvitse sietää tätä.
Joskus myös: pelkään turvallisuuteni puolesta
Ok. Hyvä kun tunne on nimetty.
Jossain on varmaan matskua pelon/pelästymisen tunteen käsittelystä? Tietäisikö joku linkata?
Ai jotain tällaista 🙄
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/ahdistuksen-omahoito-ohjel…
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/paniikin-omahoito-ohjelma
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/tunnelukkojen-omahoito-ohj…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.
Omassa työssäni nuorten kanssa jouduin opettelemaan nopeita vastareaktioita asioihin ja jämäkkyttä. Sarkasmia, viiltävää vastakommenttia. Itku on ollut viimeinen vaihtoehto. Minulle olisi varmaan naurettu. Huutanut pari kertaa.
Ei väkivaltaa, ei haukkumista tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.Omassa työssäni nuorten kanssa jouduin opettelemaan nopeita vastareaktioita asioihin ja jämäkkyttä. Sarkasmia, viiltävää vastakommenttia. Itku on ollut viimeinen vaihtoehto. Minulle olisi varmaan naurettu. Huutanut pari kertaa.
Ei väkivaltaa, ei haukkumista tietenkään.
Jatkan. Nuorten kunnioituksen saa, jos pystyy vastaamaan huumorilla takaisin.
Alue: Aihe vapaa
Itku ei täytä psykoottisuuden kriteereitä.