Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkukohtaukset töissä, ratkaisu?
24.05.2026 |
Minulla tulee yleensä enintään 3-4 kertaa vuodessa itkukohtaus töissä, jossa menee ainakin 30-40 min rauhoittua. Joskus itku voi alkaa uudelleen jopa parin tunnin aikana.
Itkun aiheuttaa joko huutavat, pelottavat tai hyvin epäasiallisesti ja loukkaavasti käyttäytyvät asiakkaat tai työnantajan epäreilu palaute (tätä ei onneksi usein tule, mutta esim kerran kehityskeskustelussa sanoi minua oudoksi).
Olen ollut lapsesta asti hyvin herkkä.
Tuo itku käynnistyy automaattisesti, ilman ajattelua että olen huono/en pärjää/pelottaa.
Sinänsä itku ei ole ongelma vaan sen hidas laantuminen.
Lisäksi meillä on töissä rajallisesti tiloja, joihin mennä rauhoittumaan ja noin pitkää aikaa on hankala olla pois työnteosta.
Yleensä tilanteen jälkeen olen siis silmät punaisena, vähäpuheisena, henkeä haukkoen ja lievästi niiskuttaen asiakaspalvelussa.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Vaihtaisitte alaa, yrittäisitte saada jotain terapeuttista apua tai "kohtaus"lääkitystä?
Kommentit (210)
Voisitko Ap kehittää asenteen, että "kintuilleni et kuse"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas näkee selvästi, miten sama kirjoittaja trollaa ilkeyden toisensa perään. Mahtaa sekin pahaa oloa helpottaa, varmaan siinä, missä toisen itku.
Pelottaa että kohta poistuu ketju tuon takia. Itse olen saanut hyvää vertaistukea!
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.Omassa työssäni nuorten kanssa jouduin opettelemaan nopeita vastareaktioita asioihin ja jämäkkyttä. Sarkasmia, viiltävää vastakommenttia. Itku on ollut viimeinen vaihtoehto. Minulle olisi varmaan naurettu. Huutanut pari kertaa.
Ei väkivaltaa, ei haukkumista tietenkään.
Jatkan. Nuorten kunnioituksen saa, jos pystyy vastaamaan huumorilla takaisin.
Miten ansaitaan kiroilevan ja huutavan tai väkivallalla uhkaavan aikuisen kunnioitus?
Porrassiivojana ja yleisesti ottaen keikkasiivoojana törmännyt monesti ilkeisiin ihmisiin, viimekin maanantaina eräässä kohteessa taas puhuttiin "mun yli" toiselle kohteen työntekijälle että voisko toi siivooja käydä tyhjentämässä roskiksen yms.
Porrassiivojana taas nimenomaan mummot ja vanhemmat yli 50 vuotiaat naiset osaa olla todellakin todella ilkeitä nuorille siivoojille ja vaikka en itse ole enää nuori niin kyl ne hapannaama kalkkunat osaa todella häijyjä olla sättiessä siivoojan työnjälkeä tajuamatta sitä että siivooja käy tyyliin talosta riippuen 1-3 krt/vko ja asukkaiden tehtävä on pitää yleiset tilat siistinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Voisitteko te "kovikset" vastata, mikä siinä toisen ihmisen herkkyydessä vaivaa teitä noin paljon? Jos se herkempi kuitenkin tekee työnsä?
Kyse ei ole siitä, että on herkkä, vaan siitä, että se "herkkyys" haittaa työntekoa. Edelleen, AP.n kuvaamat itkukohtaukset eivät ole normaalia tai tervettä.
Työtyötyö, ei ole mitään tärkeämpää kuin työ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyvätkö reaktiosi lapsuudenperheen alkoholistin raivoamiseen, ilkeyteen, arvaamattomuuteen? Vaikka et kokenut fyysistä väkivaltaa, saatoit kokea henkistä väkivaltaa. Tuollainen odottamaton, hallitsematon itku voi liittyä traumaan, joka aktivoituu yllättäen asiakkaan palautettua alitajuntaasi tunnetasolla muiston, jonka olet itseltäsi tietoisella tasolla kieltänyt täysin. Alkoholistivanhempi aiheuttaa aina trauman lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.
Tuo viimeinen toimii useisiin. Ainakin pysäyttää tilanteen ja vie eteenpäin. Jos tarvitaan vartijaa, sellaisen voi kutsua (jos asiakas riehuu)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa kyllä erittäin kuormittavaa työkavereille tuollainen kollega =O Ihan järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Liittyvätkö reaktiosi lapsuudenperheen alkoholistin raivoamiseen, ilkeyteen, arvaamattomuuteen? Vaikka et kokenut fyysistä väkivaltaa, saatoit kokea henkistä väkivaltaa. Tuollainen odottamaton, hallitsematon itku voi liittyä traumaan, joka aktivoituu yllättäen asiakkaan palautettua alitajuntaasi tunnetasolla muiston, jonka olet itseltäsi tietoisella tasolla kieltänyt täysin. Alkoholistivanhempi aiheuttaa aina trauman lapselle.
Voisin pitää mahdollisena, koska reaktio on automaattinen, käynnistyy itsekseen.
Eikä järkeily auta.
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porrassiivojana ja yleisesti ottaen keikkasiivoojana törmännyt monesti ilkeisiin ihmisiin, viimekin maanantaina eräässä kohteessa taas puhuttiin "mun yli" toiselle kohteen työntekijälle että voisko toi siivooja käydä tyhjentämässä roskiksen yms.
Porrassiivojana taas nimenomaan mummot ja vanhemmat yli 50 vuotiaat naiset osaa olla todellakin todella ilkeitä nuorille siivoojille ja vaikka en itse ole enää nuori niin kyl ne hapannaama kalkkunat osaa todella häijyjä olla sättiessä siivoojan työnjälkeä tajuamatta sitä että siivooja käy tyyliin talosta riippuen 1-3 krt/vko ja asukkaiden tehtävä on pitää yleiset tilat siistinä.
Uskon todellakin, että tuollaiset keski-ikäiset haahkat ovat kaikista ilkeimpiä siivoojille ja aspa-työntekijöille. Kuten meille kaikille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.Omassa työssäni nuorten kanssa jouduin opettelemaan nopeita vastareaktioita asioihin ja jämäkkyttä. Sarkasmia, viiltävää vastakommenttia. Itku on ollut viimeinen vaihtoehto. Minulle olisi varmaan naurettu. Huutanut pari kertaa.
Ei väkivaltaa, ei haukkumista tietenkään.
Jatkan. Nuorten kunnioituksen saa, jos pystyy vastaamaan huumorilla takaisin.
Miten ansaitaan kiroilevan ja huutavan tai väkivallalla uhkaavan aikuisen kunnioitus?
Vaikeusasteesta riippuen vaikka joku mieskollega paikalle, tai vartija poliisi ambulanssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Miksi menetit itsehillintäsi noin pahasti?
Minä en ole menettänyt itsehillintääni. En edes siinä tapauksessa, että se kollega on pillahtanut itkuun. Tähdellisempääkin tekemistä, kuten esim. arvioida tilanne ja tarvittaessa hoidan vartijat paikalle ja sitten tehdä ne muutkin työt.
Se itkijähän siinä sen itsehillintänsä on menettänyt.Tsot-tsot. Hillitsepä itsesi.
Painuhan siitä vaikka pillittämään, kun tyhjänpäiväinen provosointisi ei uppoa ja sitten aikasi nyyhkittyäsi, suorita itsellesi omaehtoinen eutanasia.
Miksi sinä provosoidut noin kovin menettäen itsehillintäsi jälleen kerran? Etkö huomaa mitään vikaa omassa käytöksessäsi? Mikä sinua oikein vaivaa? Oletko nukkunut tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.
Kyllä, tämä
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.
Olisi hyvä, mutta itku alkaa ennen kuin ehtii reagoida.
En tiedä onko sallittua ohjata asiakas tulemaan toisena päivänä, pelkään että kun yritin ohjata asiakkaan poistumaan, siitä voi tulla ongelmia jos työnantaja saa kuulla.
Terveisin aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Miksi menetit itsehillintäsi noin pahasti?
Minä en ole menettänyt itsehillintääni. En edes siinä tapauksessa, että se kollega on pillahtanut itkuun. Tähdellisempääkin tekemistä, kuten esim. arvioida tilanne ja tarvittaessa hoidan vartijat paikalle ja sitten tehdä ne muutkin työt.
Se itkijähän siinä sen itsehillintänsä on menettänyt.Tsot-tsot. Hillitsepä itsesi.
Painuhan siitä vaikka pillittämään, kun tyhjänpäiväinen provosointisi ei uppoa ja sitten aikasi nyyhkittyäsi, suorita itsellesi omaehtoinen eutanasia.
"suorita itsellesi omaehtoinen eutanasia. "... Itsehillintäsi on todellakin pahasti kadoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.Omassa työssäni nuorten kanssa jouduin opettelemaan nopeita vastareaktioita asioihin ja jämäkkyttä. Sarkasmia, viiltävää vastakommenttia. Itku on ollut viimeinen vaihtoehto. Minulle olisi varmaan naurettu. Huutanut pari kertaa.
Ei väkivaltaa, ei haukkumista tietenkään.
Jatkan. Nuorten kunnioituksen saa, jos pystyy vastaamaan huumorilla takaisin.
Miten ansaitaan kiroilevan ja huutavan tai väkivallalla uhkaavan aikuisen kunnioitus?
Vaikeusasteesta riippuen vaikka joku mieskollega paikalle, tai vartija poliisi ambulanssi?
Mielestäni tämä olisi oikein.
Mutta kun meillä/alalla ollaan niin kilttejä että ei tässä poliisia vaivata ja vartijan kutsuminen maksaa (meillä ollut samalla porukalla useampi työnantaja ja osa on ollut tosi pihejä...)
Itse olisin ollut valmis soittamaan poliisin, jos olisin kuullut noita asiakkaan hajoittamis-uhkailuita ja toivoin, että lähtisi maksamatta että voitaisiin tehdä rikosilmoitus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.Kyllä, tämä
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.
Olisi hyvä, mutta itku alkaa ennen kuin ehtii reagoida.
En tiedä onko sallittua ohjata asiakas tulemaan toisena päivänä, pelkään että kun yritin ohjata asiakkaan poistumaan, siitä voi tulla ongelmia jos työnantaja saa kuulla.
Terveisin aloittaja
Oletko puhunut asiasta työpaikalla? Onko yleistä käytäntöä? Mitä kollega tekee samassa tilanteessa?
Jotenkin tuntuu pahalta sinun puolesta. Esihenkilön pitää tukea sinua. En lukenut kaikki viestit, mutta minusta sinä tarvitset työnohjausta siten prosessi miten toimia hankalan asiakkaan kanssa. Sinun ei tarvitse epäasiallista käyttäytymistä.
Jos minun kollega itkisi, minä ottaisin itselleni hankalan asiakkaan ja hoitaisin sen osuuden, koska sinä olet liian kuormittunut.
ilosta kesä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.Kyllä, tämä
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.
Olisi hyvä, mutta itku alkaa ennen kuin ehtii reagoida.
En tiedä onko sallittua ohjata asiakas tulemaan toisena päivänä, pelkään että kun yritin ohjata asiakkaan poistumaan, siitä voi tulla ongelmia jos työnantaja saa kuulla.
Terveisin aloittaja
Oletko puhunut asiasta työpaikalla? Onko yleistä käytäntöä? Mitä kollega tekee samassa tilanteessa?
Ei ole käytäntöä. Yritetään selvittää asia, ehkä vaihtaa asiakaspalvelija.jiskus soitettu häkeen kun joku ollut selvästi psykoottinen.
Ei onneks ole yleisiä uhkaavat tilanteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorempana eräässä työpaikassa ollessani lähes päivittäin huutoitkua heti kun pääsin kotikynnyksen yli työpäivän jälkeen. Paikka oli todella kuormittava, niin asiakkaat kuin työkaveritkin.
Se työpaikka oli kaikkinensa läpimätä, mutta pelkäsin saman tunnelman seuraavaan seuraavaankin, olevani itse vain huono ja kelvoton. Siellä onneksi työkaverit olivat lämpimiä ja kuuntelevia. Kun he alkoivat kahvitauolla kertoa, mitä se minua kurmuuttanut asiakas oli heille joskus tehnyt tai sanonut, niin helpotus oli valtava. Vika ei ollut minussa, vaan kaikki olivat kohdanneet aivan samanlaista käytöstä.
Käänteentekevä hetki oli myös se, kun asiakas haukkui minut maan rakoon, ja ratkesin itkuun siinä hänen edessään. Sillä hetkellä asiakas suli ja ymmärsi käytöksensä, pahoitteli hirveästi ja alkoi itkeä itsekin. Tämän jälkeen meillä ei enää koskaan ollut hänen kanssaan mitään ongelmia.
Koetan vain tässä sanoa, ettei reaktioissasi ole mitään epänormaalia. Ja ettei niitä kannata ainakaan alkaa pelätä. Mitä enemmän itse pelkäät sitä itkua, sitä voimakkaammin varmasti myös reagoit. Jotkut eivät uskalla itkeä, ja ovat sen sijaan oppineet väistämään sen paiskomalla tavaroita, huutamalla tai tarttumalla toista ihmistä kurkusta kiinni. Kyllä se itku varmasti on näistä vaihtoehdoista tervein.Itku on avuttoman lapsen ja uhrin reaktio. Inhimillinen, mutta voisi muutakin keksiä?
Mitäs itse ehdotat tilalle?
Lyödä asiakasta? Huutaa hänelle? Solvata asiakkaan ulkonäköä? Poistua paikalta? Irvistely voisi nyt mieleen tulevista olla äkkiseltään suosikkini.
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.Kyllä, tämä
Oikea reaktio voisi kyllä olla ilmoittaa, että >valitettavasti käyttäytymisenne vuoksi minun ei ole mahdollista palvella teitä, tulkaa huomenna takaisin paremmalla asenteella.
Olisi hyvä, mutta itku alkaa ennen kuin ehtii reagoida.
En tiedä onko sallittua ohjata asiakas tulemaan toisena päivänä, pelkään että kun yritin ohjata asiakkaan poistumaan, siitä voi tulla ongelmia jos työnantaja saa kuulla.
Terveisin aloittaja
Kuulostaa tuon viestin perusteella, että työpaikalla on kommunikaation kanssa ongelmia eikä vaikeista tilanteista uskalleta puhua pomolle. Omasta mielestäni pitää olla valmiina jo etukäteen yhteiset selkeät ohjeet, miten tuollaisessa tilanteessa toimitaan. Jos ne jo ovat olemassa kyse on huonosta esihenkilöstä, joka ei osaa hommiaan. Pomon tärkein tehtävä on saada alaisensa kukoistamaan työssään. Eli mahdollistaa heille parhaat keinot tehdä työ hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Asiakkaat tulevat paksupäisemmäksi, niin me hyväksymme kaikki Paskat niskaan ja kyyneleet kätketään. Olemme saaneet aikaiseksi potkut kestävän tunteettoman möhkäleen joka on asiakaspalvelija, riittää kai pelkkä palvelijakin nimike siihen pikku hommaan. Jotain inhimillistä kanssakäyntiä jäämme toki kaipaamaan. Auttaisiko siihen paksunahkahommiin nuija jolla palvelija voi palveltavaansa kopauttaa mahdottomuuden edessä. Ei se varmaan paksupäiselle kipeetä tee, voisi hillitä asiakkaan valtakamppailua ilman asiakkaan raivareita ja palvelijan runneelääkitystä. Hyväksymällä tuotojen tuloksen edestä olosuhteiden heikennykset, heikentyy myös ihmisen arvo ja arvostus. ymmärretty? 🐪🐫 eikä tykätä kyttyrää...