Itkukohtaukset töissä, ratkaisu?
Minulla tulee yleensä enintään 3-4 kertaa vuodessa itkukohtaus töissä, jossa menee ainakin 30-40 min rauhoittua. Joskus itku voi alkaa uudelleen jopa parin tunnin aikana.
Itkun aiheuttaa joko huutavat, pelottavat tai hyvin epäasiallisesti ja loukkaavasti käyttäytyvät asiakkaat tai työnantajan epäreilu palaute (tätä ei onneksi usein tule, mutta esim kerran kehityskeskustelussa sanoi minua oudoksi).
Olen ollut lapsesta asti hyvin herkkä.
Tuo itku käynnistyy automaattisesti, ilman ajattelua että olen huono/en pärjää/pelottaa.
Sinänsä itku ei ole ongelma vaan sen hidas laantuminen.
Lisäksi meillä on töissä rajallisesti tiloja, joihin mennä rauhoittumaan ja noin pitkää aikaa on hankala olla pois työnteosta.
Yleensä tilanteen jälkeen olen siis silmät punaisena, vähäpuheisena, henkeä haukkoen ja lievästi niiskuttaen asiakaspalvelussa.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Vaihtaisitte alaa, yrittäisitte saada jotain terapeuttista apua tai "kohtaus"lääkitystä?
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö ap työtä verovirastossa vai Kelalla vai missä tapaa noin vihaisia asiakkaita jatkuvalla syötöllä? Muut asiakaspalvelussa olevat, onko se nykyään tuollaista, että itketetään työntekijöitä?
Veikkaisin apteekkia. Asiakkaat voi oikeasti olla hulluja.
Minäkin apteekin näin mielessäni. Apteekkiin ei tosin palauteta.
Kyllä apteekkiin palautetaan käyttämättä jääneitä lääkkeitä, neulajätettä jne.
Olin lukevinani aiemmasta, että Ap on pidetty asiakaspalvelija ja hän nauttii työstään. Kuten useampikin jo sanoikin, niin ongelma kuulostaa olevan yhteisten käytänteiden puutteessa (niitä ei kuulosta olevan minkäänlaisia) ja työntekijät on jätetty oman onnensa nojaan hankalien asiakkaiden kohtaamisessa.
Esimiehen olisi tehtävä asialle jotakin, tai tilattava paikalle joku, jonka kanssa yhteiset käytänteet saadaan aikaiseksi. Onhan työpaikallasi työsuojeluvaltuutettu?
Ala tekemään päivittäin meditointi- ja hengitysharjoituksia niin opit kontrolloimaan mieltäsi. YouTubesta löytyy.
Pitäisi olla hälytinnappi, josta saa nopeasti toisen työntekijän paikalle, jos asiakas käyttäytyy epäasiallisesti.
Oli tuo asiakas sitten narkki, dementikko tai joku turhantärkeä muka silmäätekevä.
Jos joku asiakaspalvelutilanteessa alkaa huutamaan törkeyksiä, kysyn onko hänellä tourette.
Ei tässä ap ole ongelma eikä hänen herkkyytensä, vaan ne lukuisat ilkeät kommentit, joilla hänen ongelmaansa ratkotaan. Miksi jokaiseen ketjuun pitää purkaa suunnatonta vihaa ja ylimielistä oman hännän nostamista? Joku työtoveri aina itkee vessassa ja joku toinen raivoaa kahvihuoneessa. Joku vetelehtii tupakkapaikalla ja joku toinen on taas kerran pomon huoneessa mielistelemässä ja kielimässä muista. Joku somettaa nurkassa. Sellaistahan se työpaikoilla on. Toivottavasti joku lohduttaa itkijää.
Tuleekohan miehillä usein tuollaisia itkukohtauksia töissä?
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan miehillä usein tuollaisia itkukohtauksia töissä?
Miehillä tuo sama tunne taitaa useammin purkautua raivokohtauksena. Myös asiakaspalvelussa. Eräs bussikuskina työskennellyt tuttuni oli kuskiaikoinaan tunnettu asiakkaisiin kohdistuvista raivokohtauksistaan, mitä pienemmistä syistä.
Ihan tavallisilla ihmisillä voi olla vuodessa tuon muutaman päivän ajan vain erityisen herkkä olo. Ja siihen kun joku tinttaa vyön alle, niin kyllä se menee luihin ja ytimiin. Mulle kävi näin kerran puhelimen kautta kun asiakas vain suolsi tyhmiä teräviä sanojaan. Jo puhelun aikana raajat menivät aivan hyytelöksi ja mulla meni toipumiseen tunti. Tuo tuli aivan puskista ja oma reagointikin aian puun takaa.
Ihminen voi hanskata 1000 kohtaamista joiden joukkoon mahtuu teräviäkin sanoja, mutta joskus kuorma onkin liikaa. Se ei todellakaan tarkoita että ei kykene työhönsä tai on yliherkkä tms. Meidän ihmisten (ja naisilla vielä miehiäkin enemmän) kuuluvat tunteet ja hormonaaliset vaikutukset pikkasen enemmän. Joskus ilkeä kohtaamiinen vain sattuu olemaan se piste iin päälle.
Asiallinen ja ymmärtävä esihenkilö joka ei istu korkealla norsunluutornissa, kyllä pitäisi tällaiset itsestäänselvyydet käsittää.
Likkaisitko niitä keskusteluja niin tutkitaan?
(Ap tuskin on ainoa vauvalija, jolla raskasta aspassa)