Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut haluavat ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole?
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole vahinko. Jos työväenluokalle kerrotaan että he ovat keskiluokkaa, he eivät enää halua puolustaa työväenluokan etuja. Tämä on jo onnistunut Yhdysvalloissa, jossa jokainen työpaikan omaava laskee itsensä keskiluokkaan, ja potentiaaliseksi miljonääriksi. Sitten oligarkit voivat kusettaa heiltä kaiken mikä irtoaa.
Tämä on totta. 1700-1900- luvut: Pitchforks are coming.
2000- luku: Pitchforks are brainwashed on the internet.
2020-luku akateemiset vasemmistolaiset yrittävät lietsoa syystä tai toisesta itsensä osattomaksi tuntevia kaduille ihan saman tapaan kuin sata vuotta sitten. Tällä kertaa se vain ei ole työväki, joka marssii punalipun alla.
Olet todella pihalla. Tässä ollaan menossa kohti teknofeudalistista yhteiskuntaa, jossa on muutama ultrarikas teknomiljonääri ja iso joukko köyhtyvää keskiluokkaa.
Vasemmiston verot ja veroluonteiset maksut köyhdyttävät nopeammin. Eivätkä Teslalla, polkupyörällä tai bussilla kulkevat ymmärrä, että polttoaineiden hinta ja tiemaksut vaikuttavat suoraan tai epäsuoraan aivan kaikkeen, jopa siihen sähköön, joka tulee töpselistä. Kaikki jakeluketjuun tulevat lisäkustannukset maksetaan aina loppupäässä eli tuotteiden hinnoissa, elintarvikkeet, lääkkeet, kulutustavara yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiellätte suomalaisen luokkayhteiskunnan olemassaolon, niin suosittelen seuraavia kirjoja mielen avartamisen tueksi:
Luokkakuvassa – Katriina Järvinen – 2014
Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa – Katriina Järvinen & Laura Kolbe – 2007
Vieras omassa elämässä – Katriina Järvinen – 2011
Huono-osaiset – Juho Saari – 2005
Suomalainen luokkakirja – toim. Jani Erola, Katriina Järvinen ja Laura Kolbe – 2010
Eriarvoisuuden Suomi – Juho Saari – 2011
Omasta puolestani kerron, että olen noussut sieltä alimmasta huono-osaisten luokasta (lapsuudenperheessä huumeita, työttömyyttä, väkivaltaa, minä lastenkodissa) koulutuksella, työnteolla, avioliitolla ja sosiaalisilla piireillä keskiluokkaan. Muutos on ollut niin käsittömättömän suuri, että ette ymmärräkään. Listan kolme ensimmäistä kirjaa ovat auttaneet käsittelemään tuntemuksiani ja sulautumaan ympäristööni.
Suosittelet vain kahden henkilön teoksia. Aika yksipuolinen näkemys.
Miten olisi Matti Kortteinen täydentämässä tätä? Mitä teoksia nykyään sosiologian kursseilla muualla yhteiskuntatieteellisessä opiskellaan?
Suomen todellisuus on se, että edelleen varsinkaan maaseutupaikkakunnilla ei suuria luokkaeroja löydy. Samassa metsästysseurassa ovat niin apteekkari kuin upseerit kuin maajussit ja lähihoitajat, eikä kylänraitilla erotu olemuksesta, kuka on kunnanjohtaja ja kuka huoltomies, jos eivät ole liikkeellä työvaatteissa.
Maaseutupaikkakunnat ovat kuolemassa, samoin tuo todellisuus. Tule tänne Helsinkiin katsomaan, miten miljoonan ihmisen joukko järjestyy selkeästi yhteiskuntaluokkiin. Ja ne erot näkyy välittömästi jo katukuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiellätte suomalaisen luokkayhteiskunnan olemassaolon, niin suosittelen seuraavia kirjoja mielen avartamisen tueksi:
Luokkakuvassa – Katriina Järvinen – 2014
Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa – Katriina Järvinen & Laura Kolbe – 2007
Vieras omassa elämässä – Katriina Järvinen – 2011
Huono-osaiset – Juho Saari – 2005
Suomalainen luokkakirja – toim. Jani Erola, Katriina Järvinen ja Laura Kolbe – 2010
Eriarvoisuuden Suomi – Juho Saari – 2011
Omasta puolestani kerron, että olen noussut sieltä alimmasta huono-osaisten luokasta (lapsuudenperheessä huumeita, työttömyyttä, väkivaltaa, minä lastenkodissa) koulutuksella, työnteolla, avioliitolla ja sosiaalisilla piireillä keskiluokkaan. Muutos on ollut niin käsittömättömän suuri, että ette ymmärräkään. Listan kolme ensimmäistä kirjaa ovat auttaneet käsittelemään tuntemuksiani ja sulautumaan ympäristööni.
Suosittelet vain kahden henkilön teoksia. Aika yksipuolinen näkemys.
Miten olisi Matti Kortteinen täydentämässä tätä? Mitä teoksia nykyään sosiologian kursseilla muualla yhteiskuntatieteellisessä opiskellaan?
Suomen todellisuus on se, että edelleen varsinkaan maaseutupaikkakunnilla ei suuria luokkaeroja löydy. Samassa metsästysseurassa ovat niin apteekkari kuin upseerit kuin maajussit ja lähihoitajat, eikä kylänraitilla erotu olemuksesta, kuka on kunnanjohtaja ja kuka huoltomies, jos eivät ole liikkeellä työvaatteissa.
Voihan sitä määritellä yhteiskuntaluokkia kuka tahansa. Kirjaimellisesti se tarkoittaa, että he luovat omat kriteerit luokilleen ja jättävät kaiken muun yhteiskuntaluokkaan "kuulumattoman" toiminnan huomiotta. Se on puhdasta älyllistä epärehellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä on, mutta nykyään niiden välillä liikkuminen on helpompaa. Rikkaasta voi törsäilyllä tulla köyhä ja köyhästä sijoittamisella ja yrittämisellä rikas
Et ole silloin köyhä, jos pystyt sijoittamaan tai yrittämään.
Vanhemmat tmv. läheiset voivat rahoittaa alkuun köyhän yrittämistä. Starttirahaa voi myös saada Suomessa.
Vanhan rahan suvuissa normaalia että sille vähemmän välkyllekkin järkätään "ura" .
Silti hän voi impata liimaa, eikä harrastaa korkeakulttuuria ja hyväntekeväisyystoimintaa, joka vahvasti mielletään yläluokkaisuudeksi. Eikä enää kukaan edes yritä painostaa mustia lampaita oikeaan muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kimi Räikkönen on hyvä esimerkki siitä miten varallisuus ja tulot eivät välttämättä määritä yhteiskuntaluokkaa. Hän on miljonääri, mutta silti tyylipuhdas työväenluokan edustaja. Hän on suomalainen autonasentaja joka kasvoi sisävessattomassa kodissa ja on ylpeä siitä eikä ole koskaan esittänyt muuta.
Sinulla on pakkomielle yhteiskuntaluokkiin. Se on nimenomaan osoitus siitä, ettei yhteiskuntaluokkia vanhassa merkityksessä ole, kun yksittäinen henkilö voi kuulua moniin yhteiskuntaluokkiin. Riippuu mitä aspektia tarkastelet, mihin lokerikkoon hänet asetat. Näin voimme päätellä, että yhteiskuntaluokat ovat menettäneet merkityksensä ja niiden perusteella ei voi määritellä ihmisiä tai siitä ei ole hyötyä.
Nimenomaan esimerkki Räikkönen kertoo mistä yhteiskuntaluokasta on kyse. Jossain Briteissä on myös paljon monimiljonäärejä jotka lentävät yksityiskoneilla, mutta eivät ole muuttaneet aksenttiaan (tärkein luokan merkki) ja mieltymyksiään ja harrastuksiaan pätkääkään.
Toki luokkien välillä myös siirrytään Suomessa, se oli todella yleistä 60-80-luvuilla. En tiedä onko suurimmat siirtymät jo tehty.
Minut asettaisit takuuvarmasti keskiluokkaan, mutta halveksin melko avoimesti kaikkea keskiluokkaista, missä omat on jätetty naulakkoon ja käyttäydytään sopulilauman tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiellätte suomalaisen luokkayhteiskunnan olemassaolon, niin suosittelen seuraavia kirjoja mielen avartamisen tueksi:
Luokkakuvassa – Katriina Järvinen – 2014
Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa – Katriina Järvinen & Laura Kolbe – 2007
Vieras omassa elämässä – Katriina Järvinen – 2011
Huono-osaiset – Juho Saari – 2005
Suomalainen luokkakirja – toim. Jani Erola, Katriina Järvinen ja Laura Kolbe – 2010
Eriarvoisuuden Suomi – Juho Saari – 2011
Omasta puolestani kerron, että olen noussut sieltä alimmasta huono-osaisten luokasta (lapsuudenperheessä huumeita, työttömyyttä, väkivaltaa, minä lastenkodissa) koulutuksella, työnteolla, avioliitolla ja sosiaalisilla piireillä keskiluokkaan. Muutos on ollut niin käsittömättömän suuri, että ette ymmärräkään. Listan kolme ensimmäistä kirjaa ovat auttaneet käsittelemään tuntemuksiani ja sulautumaan ympäristööni.
Samoja kokemuksia täällä, miinus lastenkoti. Olisinpa päässyt sinne. Nousin aikuisena vain alempaan keskiluokkaan, mutta ero täälläkin entiseen elämääni on valtava. Entisen elämäni ihmiset ovat kuin vieraita ulkomaalaisia ihmisiä minulle, eikä se johdu omasta snobiudestani. Teininä sain osakseni haukkumista ja väitteitä, että luulen olevani muita parempi, koska menin peruskoulun jälkeen ammattikouluun. Kyllä, ammattikoulu nähtiin hienona kouluna. Katkaisin välit perheeseeni parikymppisenä, ja menin vielä lukioon ja ammattikorkeakouluunkin. On ollut surrealistista nähdä, miten uuden elämäni sosiaaliselle piirille koulutus ja omistusasuminen ovat kyseenalaistamattomia itseisarvoja.
Huima yksityiskohta tuo amis snobbailuna. Millaiset henkilöt sen noin näkivät?
Sellaiset, jotka eivät käyneet peruskoulua loppuun, tai edenneet kansakoulun perusopetusta pidemmälle opinnoissaan, jos niitäkään. Fyysisiin töihin vaan, kaikki muu on turhantärkeyttä.
Olen ikuisesti kiitollinen että synnyin hyvään keskiluokkaiseen ydinperheeseen. Muuten olisin varmaan työtön narkkari varastelemaasa elintarvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni yhteiskuntaluokista jauhaminen ja ylipäätään kaikenlainen ihmisten luokittelu ja lokerointi on vasemmiston perisynti. Mitä kaikkea sitä saisi aikaan, jos käyttäisi aikansa paremmin.
Täähän on aika perus it-nörtti-teknokraatti-libertaari-kokkarinäkemys. Että koetetaan pestä politiikka pois politiikasta. Että kato kaikki on vain semmoista ideologiatonta asioiden ratkaisemista ja me nyt ratkaistiin täällä Espoossa näin, että vedettiin yli 100 k:n autoille oma kaista motarille ton liito-orava-raakku-mättään poikki.
Kuitenkin vain ihan tavallinen amisduunari eli teidän mukaan alaluokkaa, mutta en harrasta sellaista ihmisten luokittelua, joten luokkaretkeilkää te keitä yliopiston jäljiltä ahdistaa. Itse eläköidyn palmun alle 10 vuotta ennen eläkeikää ellei vasemmisto laita kapuloita rattaisiin.
Suomessa jotain luokkajakoa tehdään koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ei kuitenkaan ole luokkia. Suomessa voi tätä luokkaansa muuttaa itse onnistumisilla. Oikeassa luokkayhteiskunnassa alummasta luokasta ei nousta rahallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiellätte suomalaisen luokkayhteiskunnan olemassaolon, niin suosittelen seuraavia kirjoja mielen avartamisen tueksi:
Luokkakuvassa – Katriina Järvinen – 2014
Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa – Katriina Järvinen & Laura Kolbe – 2007
Vieras omassa elämässä – Katriina Järvinen – 2011
Huono-osaiset – Juho Saari – 2005
Suomalainen luokkakirja – toim. Jani Erola, Katriina Järvinen ja Laura Kolbe – 2010
Eriarvoisuuden Suomi – Juho Saari – 2011
Omasta puolestani kerron, että olen noussut sieltä alimmasta huono-osaisten luokasta (lapsuudenperheessä huumeita, työttömyyttä, väkivaltaa, minä lastenkodissa) koulutuksella, työnteolla, avioliitolla ja sosiaalisilla piireillä keskiluokkaan. Muutos on ollut niin käsittömättömän suuri, että ette ymmärräkään. Listan kolme ensimmäistä kirjaa ovat auttaneet käsittelemään tuntemuksiani ja sulautumaan ympäristööni.
Suosittelet vain kahden henkilön teoksia. Aika yksipuolinen näkemys.
Miten olisi Matti Kortteinen täydentämässä tätä? Mitä teoksia nykyään sosiologian kursseilla muualla yhteiskuntatieteellisessä opiskellaan?
Suomen todellisuus on se, että edelleen varsinkaan maaseutupaikkakunnilla ei suuria luokkaeroja löydy. Samassa metsästysseurassa ovat niin apteekkari kuin upseerit kuin maajussit ja lähihoitajat, eikä kylänraitilla erotu olemuksesta, kuka on kunnanjohtaja ja kuka huoltomies, jos eivät ole liikkeellä työvaatteissa.
Maaseutupaikkakunnat ovat kuolemassa, samoin tuo todellisuus. Tule tänne Helsinkiin katsomaan, miten miljoonan ihmisen joukko järjestyy selkeästi yhteiskuntaluokkiin. Ja ne erot näkyy välittömästi jo katukuvassa.
'
En taatusti tule! Vaikka olisin kuolevan kylän viimeinen asukas, pysyn mieluummin täällä siihen saakka, että minut kannetaan mustaan autoon kuin tule useammaksi päiväksi Helsinkiin. Saa aivan riittävän käsityksen kaupunkiasukkaitten yhteiskuntaluokista lähimmän suuremman kaupungin linja-autoasemalla.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jotain luokkajakoa tehdään koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ei kuitenkaan ole luokkia. Suomessa voi tätä luokkaansa muuttaa itse onnistumisilla. Oikeassa luokkayhteiskunnassa alummasta luokasta ei nousta rahallakaan.
Kouluttautumalla voi päästä pitkälle ja korkealle, mutta jos ei ole muuta varallisuutta kuin palkasta saatava työ, jää ulkopuoliseksi niistä piireistä, jotka yleensä toimivat vastaavissa viroissa ja ammateissa. Elintasokaan ei muodostu yhtä korkeaksi kuin niillä, joilla on perittyä tai perittävää varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jotain luokkajakoa tehdään koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ei kuitenkaan ole luokkia. Suomessa voi tätä luokkaansa muuttaa itse onnistumisilla. Oikeassa luokkayhteiskunnassa alummasta luokasta ei nousta rahallakaan.
Eikä nousta missään yhteiskunnassa. Rahalla nousijaa kutsutaan nousukkaaksi. Hänellä on varallisuutta liikkua samoissa piireissä kuin vaikkapa yläluokka, mutta ei osaamista. Hän ei jaa samoja tapoja, arvoja nyansseja. Hänet koetaan kiusalliseksi ja eristetään. Uusrikkaat viihtyvät toistensa kanssa, eivät sulaudu vanhaan yläluokkaan. Tämä sama ilmiö näkyy pienemmässä mittakaavassa jo kun työväenluokasta noustaan koulutuksen kautta keskiluokkaan. Katariina Jäärvinen on kuvannut tätä paljon. Paljon jää ymmärtämättä keskiluokasta ja koetaan ettei kuitenkaan olla siellä ihan kotona. t: itse luokkaretken myös tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minusta hirveän vaikea aihe, eikä vähiten siksi, että iso osa ihmisistä ei joko tunnista tai halua tunnistaa ilmiötä lainkaan. Tai tunnistavat ihan hitusen, mutta sitten kuitenkin virheellisesti luulevat että ansiotulojen määrä määrittää yhteiskuntaluokan.
Suomessa on vahva ajatus siitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla, eikä yhteiskuntaluokista siksi mielellään puhuta. Moni myös katsoo omaa elämäänsä ja tuttavapiiriään ja toteaa, ettei näe mitään luokkia. Mutta jos suurin osa ihmisistä ympärilläsi tulee samanlaisista taustoista, käy samanlaisissa töissä ja elää suunnilleen samalla tavalla, eihän niitä eroja välttämättä huomaa.
Minusta yhteiskuntaluokat näkyvät usein juuri niille, jotka ovat tehneet luokkanousun tai luokkalaskun. He tietävät täsmälleen, mistä puhutaan. Kun siirtyy ympäristöstä toiseen, huomaa nopeasti, että kyse ei ole ansiotuloista ollenkaan. Kyse on tavoista, puheesta, verkostoista, maailmankuvasta, harrastuksista, koulutuksesta ja jopa siitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Bussikuski Kontulasta ei osaisi luontevasti seurustella vanhan rahan seurueen kanssa, vaikka olisi kuinka fiksu ja mukava ihminen. Ei siksi, että toinen olisi toista parempi, vaan koska heidän kokemuksensa maailmasta ovat niin erilaiset. Samalla tavalla maatilallisten suvusta, sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu henkilö, voi erottua kuin neonvärinen huutomerkki akateemisessa juhlatilaisuudessa. Tietyt puheenaiheet, viittaukset, käyttäytymissäännöt ja kulttuuriset oletukset ovat sellaisia, jotka oppii yleensä omassa ympäristössään jo lapsena.
Moni väittää vastaan sanomalla, että "kaikkihan voivat keskustella keskenään". Tottakai voivat. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi tulla toimeen. Kyse on siitä, että osa keskustelunaiheista on sellaisia, joihin luokkatasoa ylempi tai alempi ei yksinkertaisesti osaa sanoa juuri mitään. Jos pöydässä puhutaan sukupolvien ajan kertyneestä omaisuudesta, sijoitussäätiöistä, sisäoppilaitoksista tai vaikutusvaltaisista verkostoista, suuri osa on täysin ulkopuolisia. Toisaalta jos keskustelu pyörii esimerkiksi maatilan arjessa, vuorotyössä, toimeentulon epävarmuudessa tai siinä, miten laskut saadaan maksettua seuraavaan palkkapäivään asti, ei ylemmän keskiluokan tai yläluokan kasvatilla välttämättä ole siihen mitään omakohtaista tarttumapintaa.
Juuri tästä syystä minusta on kummallista väittää, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Ne eivät välttämättä näy Suomessa yhtä räikeästi kuin joissakin muissa maissa, mutta kyllä ne näkyvät. Ne näkyvät siinä, millaisia koulutuspolkuja pidetään mahdollisina, millaisia ammatteja arvostetaan, millaisia verkostoja ihmisille muodostuu ja millaista elämää he pitävät normaalina. Kehonkieli, ulkonäkö, materia. Usein luokka näkyy kaikkein selvimmin juuri niissä asioissa, joita ei itse edes huomaa ajatella - koska ne ovat olleet omassa elämässä aina itsestäänselvyyksiä.
Ehkä suurin syy sille, miksi osa ihmisistä haluaa ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole, on se, että ajatus tuntuu epämukavalta. Jos luokat tunnustetaan, täytyy samalla myöntää, etteivät kaikkien lähtökohdat ole samanlaiset. On helpompi uskoa, että jokainen on täysin oman onnensa seppä, kuin pohtia sitä, kuinka paljon perhetausta, kasvuympäristö, koulutus ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin jo ennen kuin hän ehtii tehdä ensimmäistäkään omaa valintaansa.
No, tässä puhut kyllä perhetaustasta ja kasvatuksesta, enemmän kuin yhteiskuntaluokasta. Olenko minä köyhä työtön siis keskiluokkainen, koska olen keskiluokkaisesta kodista ja muhun on iskostettu tietyt käyttäytymiskoodit? Minkä tahansa yhteiskuntaluokan edustajan kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ihan luontevasti. Sukulaisissa on yliopistoprofessoreista duunareihin.
Juuri tässä näkyy se, että ymmärrämme yhteiskuntaluokan hieman eri tavalla. En ajattele, että yhteiskuntaluokka määräytyy pelkästään tämänhetkisen tulotason tai työmarkkina-aseman perusteella. Jos keskiluokkaisesta kodista tullut ihminen on väliaikaisesti työtön tai pienituloinen, en automaattisesti ajattele hänen muuttuneen työväenluokkaiseksi. Kasvuympäristö, koulutus, kulttuurinen pääoma, puhetapa, verkostot ja ne käyttäytymiskoodit, joihin itsekin viittasit, vaikuttavat mielestäni paljon enemmän kuin tilin saldo yhtenä tiettynä hetkenä.
Siksi sanoisin, että köyhäkin työtön voi olla taustaltaan hyvin keskiluokkainen. Samalla tavalla hyvin tienaava yrittäjä ei välttämättä omaksu koskaan ylemmän luokan tapoja tai viitekehystä vain siksi, että rahaa on tullut lisää.
Ja uskon, että sinun on helppo keskustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Keskiluokka on tavallaan yhteiskunnan "keskikaista". Sieltä on yleensä melko helppo kommunikoida sekä alaspäin että ylöspäin, varsinkin jos omassa suvussa ja tuttavapiirissä on monenlaisia ihmisiä. Mutta kokeile ajatuksena ääripäitä. Miten luontevaa olisi kaikkein heikoimmista oloista tulevalle ihmiselle osallistua vanhan rahan suvun illallispöytään, jossa keskustellaan sukusäätiöistä, arvotaiteesta, sisäoppilaitoksista ja vuosikymmenten verkostoista? Tai toisinpäin, kuinka hyvin täysin etuoikeutetussa ympäristössä kasvanut ihminen ymmärtää pitkäaikaistyöttömyyden, toimeentulotuen varassa elämisen tai sukupolvisen köyhyyden kokemusta?
En tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi keskustella keskenään tai etteikö yksilöiden välillä olisi valtavia eroja. Tarkoitan sitä, että yhteiskuntaluokka näkyy usein juuri niissä asioissa, joita ei itse huomaa. Jos on kasvanut keskiluokkaisessa ympäristössä, monet kulttuuriset koodit tuntuvat niin luonnollisilta, ettei niitä edes ajattele luokkaeroina. Ne huomaa usein vasta silloin, kun joutuu ympäristöön, jossa omat itsestäänselvyydet eivät enää olekaan muiden itsestäänselvyyksiä. Juuri tästä syystä luokkaa vaihtaneet ihmiset puhuvat ilmiöstä usein paljon vahvemmin kuin ne, jotka ovat pysyneet koko elämänsä suunnilleen samassa asemassa.
Terveiset täältä vanhan rahan illallispöydästä:
Rahasta ei keskustella. Olet ihan väärässä monessa asiassa.
Terveiset myös vanhan rahan illallispöydästä, avioliiton kautta päädyin sinne, ehkä olen vain teeskentelijä:
Rahasta keskustellaan, ja paljon. Ei toki niin, että päivitellään Juhla Mokan ja dieselin hintaa, tai keskustellaan bisneksiä. Raha on tekijä vähän kaikessa, vaikka sitä ei suoraan nimeäkään.
Kyllä vanhan rahan piireissä rahasta puhuminen ja varsinkin pröystäily nähdään yleensä mauttomana.
New money on enemmän sitä sakkia, joka tunkee sijoituskeskustelut jne. joka väliin. Vaurautta tavoitteleva elämäntapa on enemmän YKL ja new money.
Vanhan rahan piireissä varallisuus on itsestäänselvyys. Siihen ei silti suhtauduta välinpitämättömästi.
Kuka pröystäilystä tai sijoittamisesta on puhunut? Keksit nyt nuo itse. Raha tulee esiin vaikkapa lomasuunnitelmissa, vaikka rahaan ei koskaan viittaakaan. On sillä eroa suunnitteleeko matkaa Gardajärvelle vai Seinäjoelle. Kuuluuko kesälomasuunnitelmiin purjehtiminen vai lähileikkipuisto.
Gardajärvi ja purjehtiminen on makumieltymyksiä vapaa-ajalle, tavisten juttuja.
Molempia voi harrastaa eri leveleillä, toiset pienemmällä budjetilla kuin toiset. Gardajärvellä ja purjehtimassa muut matkustuserot eivät näy, toisin kuin monessa muussa kohteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiellätte suomalaisen luokkayhteiskunnan olemassaolon, niin suosittelen seuraavia kirjoja mielen avartamisen tueksi:
Luokkakuvassa – Katriina Järvinen – 2014
Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa – Katriina Järvinen & Laura Kolbe – 2007
Vieras omassa elämässä – Katriina Järvinen – 2011
Huono-osaiset – Juho Saari – 2005
Suomalainen luokkakirja – toim. Jani Erola, Katriina Järvinen ja Laura Kolbe – 2010
Eriarvoisuuden Suomi – Juho Saari – 2011
Omasta puolestani kerron, että olen noussut sieltä alimmasta huono-osaisten luokasta (lapsuudenperheessä huumeita, työttömyyttä, väkivaltaa, minä lastenkodissa) koulutuksella, työnteolla, avioliitolla ja sosiaalisilla piireillä keskiluokkaan. Muutos on ollut niin käsittömättömän suuri, että ette ymmärräkään. Listan kolme ensimmäistä kirjaa ovat auttaneet käsittelemään tuntemuksiani ja sulautumaan ympäristööni.
Suosittelet vain kahden henkilön teoksia. Aika yksipuolinen näkemys.
Miten olisi Matti Kortteinen täydentämässä tätä? Mitä teoksia nykyään sosiologian kursseilla muualla yhteiskuntatieteellisessä opiskellaan?
Suomen todellisuus on se, että edelleen varsinkaan maaseutupaikkakunnilla ei suuria luokkaeroja löydy. Samassa metsästysseurassa ovat niin apteekkari kuin upseerit kuin maajussit ja lähihoitajat, eikä kylänraitilla erotu olemuksesta, kuka on kunnanjohtaja ja kuka huoltomies, jos eivät ole liikkeellä työvaatteissa.
Maaseutupaikkakunnat ovat kuolemassa, samoin tuo todellisuus. Tule tänne Helsinkiin katsomaan, miten miljoonan ihmisen joukko järjestyy selkeästi yhteiskuntaluokkiin. Ja ne erot näkyy välittömästi jo katukuvassa.
Jos maaseutu kuolee, niin mistä teidän ruoka tulee? Tuleeko vieläpä ympäristöystävällisesti? Yritän parhaani mukaan vältellä Helsinkiä, se ei ole mun juttu.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jotain luokkajakoa tehdään koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ei kuitenkaan ole luokkia. Suomessa voi tätä luokkaansa muuttaa itse onnistumisilla. Oikeassa luokkayhteiskunnassa alummasta luokasta ei nousta rahallakaan.
Kouluttautumalla voi päästä pitkälle ja korkealle, mutta jos ei ole muuta varallisuutta kuin palkasta saatava työ, jää ulkopuoliseksi niistä piireistä, jotka yleensä toimivat vastaavissa viroissa ja ammateissa. Elintasokaan ei muodostu yhtä korkeaksi kuin niillä, joilla on perittyä tai perittävää varallisuutta.
Mitä ihmettä ne lukemattomat ihmiset ovat, jotka eivät edes halua kuulua mihinkään "piireihin"? "Luokkatutkijat" painivat omissa ahtaissa piireissä, stereotypioissa ja ennakkoluuloissa.
Ainahan niitä on ollut! Joka kaupungissa on asuinalue parempiosaisille ja köyhät pakkauttuu omaansa.
Ei se ole yhteiskuntaluokka jos jollakin on enemmän rahaa kuin toisella. Tottakai rikas voi näyttää rikkaammalta ja syödä useammin ravintolassa jamatkustaa mutta ei se silti mikään luokka ole. Köyhempi tekisi sujuvasti saman jos sillä olisi enemmän rahaa.
Siitä tässä loppujen lopuksi on kysymys. Sivistys on suomalaisilla kutakuinkin samanlainen. Ja jos jotain tietoa uupuu, niin köyhä voi opiskella lisää kuten rikaskin.
Täytyy vähän kehua aloittajaa ja monia muita väittelijöitä. Turhaa henkilöön menemistä on historiallisen vähän verrattuna tämän palstan muihin poliittisiin vääntöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos näin on niin täytyy lopettaa puhuminen siitä miten kaikilla on samat mahdollisuudet vaurastua yms yms. Aletaan myös puhumattakaan kasteista Intian taoaan. Se on suomalainen hyvinvointi yhteiskunta
Tuo vaurastuminenkin merkitsee eri asiaa eri ihmisille. Olen itse alunperin maalta kotoisin enkä koskaan ajatellut olevani varakas, olimme vain tavallinen perhe mutta kun muutin kaupunkiin niin tajusin että täällä voi olla ihmisiä joilla ei ole mitään, koko suku on samaa tyhjätaskuporukkaa eikä mitään omaisuutta tai perintöjä ole. Esim asunnon ostaminen on heille utopiaa, vanhemmat eivät pysty auttamaan eikä säästöjä ole. Eikä mitään perintöjä ole eikä tule mistä saisi pääomaa. Tuommoisia ei meillä maalla tunnettu, enkä silti koskaan tuntenut olevani mitenkään yläluokkainen.
Käytännössä puhut metsäomaisuudesta. Ei sitäkään maalla kaikilla ole vaikka varallisuus on siellä ehkä väkimäärään nähden laajemmalle levinnyt kuin kaupungeissa. Tuossa maalaisidyllissä maaton jolla ei ole muutakaan varallisuutta on kaikkein pohjimmainen. Ei sellaiselle ole siellä mitään kun ei ole työpaikkojakaan kuin ehkä salen kassalle ja kunnan hoivakodin lähärille. Silloin parempi muuttaa pois. Kaupungissa pienessäkin on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia ja vapaa-ajan vietto mahdollisuuksia. Maalaismaisemat ovat kauniita mutta eipä niistä sen suurempaa iloa ole sille jonka kesämökki oli kunnan rivarin etupiha. Kaiken huipuksi noissa peräkylissä joissa ei ole edes niitä kunnan rivareita on vuokralla asuminen suhteettoman kallista.
Suosittelet vain kahden henkilön teoksia. Aika yksipuolinen näkemys.
Miten olisi Matti Kortteinen täydentämässä tätä? Mitä teoksia nykyään sosiologian kursseilla muualla yhteiskuntatieteellisessä opiskellaan?
Suomen todellisuus on se, että edelleen varsinkaan maaseutupaikkakunnilla ei suuria luokkaeroja löydy. Samassa metsästysseurassa ovat niin apteekkari kuin upseerit kuin maajussit ja lähihoitajat, eikä kylänraitilla erotu olemuksesta, kuka on kunnanjohtaja ja kuka huoltomies, jos eivät ole liikkeellä työvaatteissa.