Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut haluavat ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole?
Kommentit (387)
Lätkää ja futista harrastaa mun tietämien akateemisten helsinkiläisvanhempien pojista monet. Tytöillä korostuu enemmän joukkuevoimistelu, tanssi ja taitoluistelu. Lisäksi tietysti muitakin harrastuksia, mutta ei joukkueurheiluharrastukset ole mikään vain työväenluokan harrastus.
Palstalla on kyllä koomisia nämä oletukset mitä täältä saa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että 80-luvulla syntyneenä minulle on koko peruskoulun ajan opetettu ettei yhtäkuntaluokkia ole enää Suomessa käytössä. Opetettiin myös, että ne olivat meillä aikoinaan käytössä ja että monissa kehitysmaissa ne ovat käytössä edelleen.
Eli hyvin vaikea on muuttaa ajatusmalliaan. Vähän sama, kuin että joku täällä vauvapalstalla väittäisi että etelä ja pohjoinen ovat toisin päin.
No ei minulle ainakaan mitään tuollaista opetettu. Kasarilla syntynyt myös. Kerrottiin että Suomessa luokkarajat eivät ole yhtä valettuja kuin joissain muissa maissa tai myös Suomessa aikoinaan. Jossain sivulauseessa lähinnä, ei mitenkään "koko peruskoulun ajan".
Kyllähän näistä palstan teksteistäkin huomaa, että ne rajat ovat osittain joidenkin yksittäisten kirjoittajien fantasiaa. Epäilen, että yksi tietty luokkapakkomielteinen (vanhempansa muistaakseni tohtoreita, oma elämänsä ei kaikesta päätellen mikään suksee) näitä paljon kirjoittelee ja paljastelee itsestään lähinnä sen, että on jonkinlainen vapaasielun vastakohta.
Yhteiskuntaluokka ei ole mikään yksinkertainen asia muuta kuin ihan ääripäissä, siksi varsinkin nykyään on vaikeaa määritellä ihmisiä kuuluviksi tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Noiden ääripäiden, yhteiskuntaluokkien stereotyyppien, väliin kun mahtui kaikenlaista. Toki yhteiskuntaluokat yleensäkin on muuttuneet esimerkiksi isovanhempien sukupolvesta, ihan siksi koska elämä on erilaista kuin silloin.
Palstalla toistuu aina myös tuo SYK-pakotus. Joo, jotkut käy SYK:n, mutta valtaosa osa esim. akateemisen maailman ja yritysmaailman johtotehtävissä olevien ihmisten lapsista ei käy.
Hämmästyisit jos tietäisit, millaisten perheiden lapsia on "lähiluokilla". Toki itselläni ei ole kokemusta suomenkielisistä kouluista, mutta tuskinpa ero on niin valtava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ehkä kolme rahaluokkaa "ei rahaa", "kohtuullisesti rahaa" ja "paljon rahaa". Luokkasiirtymä vaatii rahan tekemistä tai rahan menettämistä. Luokka itsessään ei tuo etua paitsi sen mitä voit ostaa.
Sitten on sosiaalinen kerroin joka pitää sisällään tuttavapiirin laajuden ja laadun.
Varsinainen luokka saadaan kertomalla rahaluokka sosiaalisella kertoimella sekä jakamalla lopuksi ns. A**hole kertoimella (kuinka epämiellyttävä olet henkilönä) niin saadaan virallinen luokka.
Rahalla on hyvin vähän tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa. Raha mittaa tuloluokkaa, joka on aivan eri asia.
Mitä yhteiskuntaluokkia Suomessa nykyään on, jotka eivät perustu rahaan?
Ainut joka tulee mieleen on aatelisto. Aatelinen ei kadota asemaansa vaikka suku olisi ajat sitten köyhtynyt ja muinaisista loiston päivistä jäljellä vain sukupolvesta toiseen siirtynyt tapakulttuuri. Toisaalta vaikka ei olis enää edes sitä jäljellä on aatelinen verilinja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudenperheessä molemmat vanhemmat on opettajia enkä ainakaan minä tunnista näitä väitteitä. Lapsuudessani ympärillä oli kaikenlaisia perheitä, kaikenlaisia ammatteja, koulutuksia ja taustoja, ei perheen tekemiset tai tuttavat valikoituneet mitenkään sen mukaan että mitä vanhemmat tekivät. Opettajien lasten kanssa yhteisiä kokemuksia oli lähinnä ne päivät alkukesästä kun olin vanhempien mukana töissä ja leikin lähipuistossa toisten opettajien lasten kanssa. Meidän perheessä lapset myös harrastaa mitä halusivat, käytiin ihan lähikouluja ja käytiin myös rantalomilla.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla toistuu aina myös tuo SYK-pakotus. Joo, jotkut käy SYK:n, mutta valtaosa osa esim. akateemisen maailman ja yritysmaailman johtotehtävissä olevien ihmisten lapsista ei käy.
Hämmästyisit jos tietäisit, millaisten perheiden lapsia on "lähiluokilla". Toki itselläni ei ole kokemusta suomenkielisistä kouluista, mutta tuskinpa ero on niin valtava.
Syk on jotenkin niin surkea esimerkki muutenkin, se on kuitenkin vain yksittäinen koulu muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jep saattavat asua naapureina, mutta opettajaperheen lapset ovat sykissä tai painotusopetuksessa ja duunariperheen lapset lähiluokalla. Opettajaperheen lapset harrastavat jonkin instrumentin soittoa tai jotain yksilölajia, duunariperheen lapset todennäköisemmin futista tai lätkää. Opettajaperhe matkailee kulttuurikohteisiin, duunariperhe rantalomalle. Perheet saattavat elää vierekkäin ja moikata toisiaan, mutta elävät aivan eri maailmoissa."
Helsingissä tuollaista? Kaustisella soittavat "kaikki" viulua, Ivalossa "kaikki" pelaavat lätkää. En tunne ketään varsinaisissa kulttuurikohteissa matkailevaa opettajaperhettä vaan samoissa paikoissa matkailevat kuin duunaritkin. Ja samassa lentokoneessa on ollut pankinjohtaja ja varuskunnan komentaja siihen aikaan, kun niitä vielä oli. Maaseudulla ei edes ole sykkiä eikä painotettuja luokkia. On vain musiikkiopisto tai kansalaisopiston kurssit ja urheiluseurat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ehkä kolme rahaluokkaa "ei rahaa", "kohtuullisesti rahaa" ja "paljon rahaa". Luokkasiirtymä vaatii rahan tekemistä tai rahan menettämistä. Luokka itsessään ei tuo etua paitsi sen mitä voit ostaa.
Sitten on sosiaalinen kerroin joka pitää sisällään tuttavapiirin laajuden ja laadun.
Varsinainen luokka saadaan kertomalla rahaluokka sosiaalisella kertoimella sekä jakamalla lopuksi ns. A**hole kertoimella (kuinka epämiellyttävä olet henkilönä) niin saadaan virallinen luokka.
Rahalla on hyvin vähän tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa. Raha mittaa tuloluokkaa, joka on aivan eri asia.
Nimenomaan näin. Putkari-hoitaja-perheen vuositulot voivat olla samat kuin opettaja-opettaja-perheellä, mutta elävät todennäköisesti aivan erilaista elämää.
eri
Millä tavalla aivan erilaista elämää? Kerro vain, on hauska kuulla näitä tiettyjen palstakirjoittajien käsityksiä.
Tuollaiset pariskunnathan elävät jopa Helsingissäkin samoilla alueilla, tiedän itsekin vastapäisissä omakotitaloissa Helsingissä asuvat pariskunnat, joista toinen pariskunta on opettaja-opettaja ja toinen raksamies-hoitaja.
Opettajapariskunnan lapset soittavat instrumentteja ja käyvät soittotunneilla sekä tavoitteellisissa harrastuksissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä sekä teatterissa paljon todennäköisemmin kuin hoitsun ja putkarin lapset. Heillä on välissään valtava kulttuurillisen pääoman kuilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstalla toistuu aina myös tuo SYK-pakotus. Joo, jotkut käy SYK:n, mutta valtaosa osa esim. akateemisen maailman ja yritysmaailman johtotehtävissä olevien ihmisten lapsista ei käy.
Hämmästyisit jos tietäisit, millaisten perheiden lapsia on "lähiluokilla". Toki itselläni ei ole kokemusta suomenkielisistä kouluista, mutta tuskinpa ero on niin valtava.
Ero on valtava verrattuna ruotsinkielisiin kouluihin. Käytännössä jokainen suomenkielinen akateeminen perhe yrittää saada lapsensa joko Sykkiin tai painotusopetukseen ellei satu asumaan jossain Länsi-Pakilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole yhteiskuntaluokka jos jollakin on enemmän rahaa kuin toisella. Tottakai rikas voi näyttää rikkaammalta ja syödä useammin ravintolassa jamatkustaa mutta ei se silti mikään luokka ole. Köyhempi tekisi sujuvasti saman jos sillä olisi enemmän rahaa.
Siitä tässä loppujen lopuksi on kysymys. Sivistys on suomalaisilla kutakuinkin samanlainen. Ja jos jotain tietoa uupuu, niin köyhä voi opiskella lisää kuten rikaskin.
Tiedon helppo saatavuus onkin vähän kitkerä asia paremmille piireille. Vieraan kielenkin voi sellainen jolla on kielipäätä opiskella itse kirjastosta hakemistaan kirjoista. On näissä 60-70 luvulla Ruotsiin töihin lähteneissä kansakoulun käyneissä duunareissakin niitä jotka oppivat ruotsinkielen helposti. Jotkut kielen opittuaan opiskelivat Ruotsissa vielä eteenpäinkin. Siellä oli noina vuosikymmeninä pula koulutetusta työvoimastakin. Heistä ei vain jostain syystä haluta puhua. Kuin haluttaisiin ylläpitää kuvaa viinaanmenevästä ja korkeintaa tehtaan liukuhihnatöihin jääneestä joukosta.
'
Tästä tuli mieleen eräs kirja, jonka vasta luin. Olivat lähtöisin köyhästä alkoholistiperheestä syrjäseudulla, muuttivat Ruotsiin ja osa lapsista kouluttautui hyvin, tohtoriksi asti.
Suomessa kansalaista ei ole sidottu siihen sosiaaliseen asemaan, johon on sattunut syntymään. Peruskoulu 1970-luvulla tasasi viimeisiäkin "luokkaeroja", kun raha ei enää ratkaissut koulutusmahdollisuuksia. Kieltämättä yliopistossa oli professoriperheen lapsella aika helppo saada gradustaan L, mutta ihan tyytyväinen minäkin maajussi-duunaritaustalla oli magnaan.
Tämä yksi yhteiskuntaluokkajankkaaja vääntää tosissaan. Sitähän me emme tiedä, onko hän itse saanut edes peruskoulusta päättötodistusta. Eräät meistä ovat opiskelleet sosiologiaa yliopistosta, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Niillä opeilla ei pysty suomalaisia yhteiskuntaluokkiin lajittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Vierailija kirjoitti:
"Jep saattavat asua naapureina, mutta opettajaperheen lapset ovat sykissä tai painotusopetuksessa ja duunariperheen lapset lähiluokalla. Opettajaperheen lapset harrastavat jonkin instrumentin soittoa tai jotain yksilölajia, duunariperheen lapset todennäköisemmin futista tai lätkää. Opettajaperhe matkailee kulttuurikohteisiin, duunariperhe rantalomalle. Perheet saattavat elää vierekkäin ja moikata toisiaan, mutta elävät aivan eri maailmoissa."
Helsingissä tuollaista? Kaustisella soittavat "kaikki" viulua, Ivalossa "kaikki" pelaavat lätkää. En tunne ketään varsinaisissa kulttuurikohteissa matkailevaa opettajaperhettä vaan samoissa paikoissa matkailevat kuin duunaritkin. Ja samassa lentokoneessa on ollut pankinjohtaja ja varuskunnan komentaja siihen aikaan, kun niitä vielä oli. Maaseudulla ei edes ole sykkiä eikä painotettuja luokkia. On vain musiikkiopisto tai kansalaisopiston kurssit ja urheiluseurat.
Helsingissä sosiaaliset erot ovat oikeasti paljon näkyvämpiä kuin pienemmillä paikkakunnilla. Johtuu todennäköisesti siitä, että elinkustannukset ovat niin suuret. Tämän vuoksi keskiluokkaisuuden ilmentämisen on paljon vaikeampaa kuin pienempien elinkustannusten paikkakunnilla. Pääkaupunkiseudulla ylempi keskiluokka pyrkii myös emuloimaan eurooppalaista yläluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ehkä kolme rahaluokkaa "ei rahaa", "kohtuullisesti rahaa" ja "paljon rahaa". Luokkasiirtymä vaatii rahan tekemistä tai rahan menettämistä. Luokka itsessään ei tuo etua paitsi sen mitä voit ostaa.
Sitten on sosiaalinen kerroin joka pitää sisällään tuttavapiirin laajuden ja laadun.
Varsinainen luokka saadaan kertomalla rahaluokka sosiaalisella kertoimella sekä jakamalla lopuksi ns. A**hole kertoimella (kuinka epämiellyttävä olet henkilönä) niin saadaan virallinen luokka.
Rahalla on hyvin vähän tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa. Raha mittaa tuloluokkaa, joka on aivan eri asia.
Nimenomaan näin. Putkari-hoitaja-perheen vuositulot voivat olla samat kuin opettaja-opettaja-perheellä, mutta elävät todennäköisesti aivan erilaista elämää.
eri
Millä tavalla aivan erilaista elämää? Kerro vain, on hauska kuulla näitä tiettyjen palstakirjoittajien käsityksiä.
Tuollaiset pariskunnathan elävät jopa Helsingissäkin samoilla alueilla, tiedän itsekin vastapäisissä omakotitaloissa Helsingissä asuvat pariskunnat, joista toinen pariskunta on opettaja-opettaja ja toinen raksamies-hoitaja.
Opettajapariskunnan lapset soittavat instrumentteja ja käyvät soittotunneilla sekä tavoitteellisissa harrastuksissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä sekä teatterissa paljon todennäköisemmin kuin hoitsun ja putkarin lapset. Heillä on välissään valtava kulttuurillisen pääoman kuilu.
Liittyy yhteiskuntaluokkaan miten? En todellakaan tunne pääkaupunkiseutua. Maaseutua tunnen eri puolilla Suomea ja voin kertoa, että ihan samoilla soittotunneilla ja pelijoukkueissa on ollut opettajien ja hoitsujen lapset, kuten myös kunnanjohtajan ja työttömän romanin lapset. Jälkimmäisten kurssimaksun maksoi sossu.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ehkä kolme rahaluokkaa "ei rahaa", "kohtuullisesti rahaa" ja "paljon rahaa". Luokkasiirtymä vaatii rahan tekemistä tai rahan menettämistä. Luokka itsessään ei tuo etua paitsi sen mitä voit ostaa.
Sitten on sosiaalinen kerroin joka pitää sisällään tuttavapiirin laajuden ja laadun.
Varsinainen luokka saadaan kertomalla rahaluokka sosiaalisella kertoimella sekä jakamalla lopuksi ns. A**hole kertoimella (kuinka epämiellyttävä olet henkilönä) niin saadaan virallinen luokka.
Rahalla on hyvin vähän tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa. Raha mittaa tuloluokkaa, joka on aivan eri asia.
Nimenomaan näin. Putkari-hoitaja-perheen vuositulot voivat olla samat kuin opettaja-opettaja-perheellä, mutta elävät todennäköisesti aivan erilaista elämää.
eri
Millä tavalla aivan erilaista elämää? Kerro vain, on hauska kuulla näitä tiettyjen palstakirjoittajien käsityksiä.
Tuollaiset pariskunnathan elävät jopa Helsingissäkin samoilla alueilla, tiedän itsekin vastapäisissä omakotitaloissa Helsingissä asuvat pariskunnat, joista toinen pariskunta on opettaja-opettaja ja toinen raksamies-hoitaja.
Opettajapariskunnan lapset soittavat instrumentteja ja käyvät soittotunneilla sekä tavoitteellisissa harrastuksissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä sekä teatterissa paljon todennäköisemmin kuin hoitsun ja putkarin lapset. Heillä on välissään valtava kulttuurillisen pääoman kuilu.
Entä opettajan ja hoitajan lapset? Tai lääkärin ja putkarin? Entä opettajan ja putkarin?
Jotkut lapset käyvät soittotunneilla, jotkut eivät, ihan vanhempien ammateista riippumatta. Lapset käyvät todennäköisemmin soittotunneilla jos vanhemmatkin ovat kiinnostuneita musiikista, edelleen koulutuksesta tai ammatista riippumatta. Samoin soittotunneilla käyvät todennäköisemmin lapset joilla on mahdollisuus päästä soittotunneille helpommin, esimerkiksi välimatkasta riippuen.
Lasten kulttuurinen pääoma riippuu useammista tekijöistä kuin vanhempien ammateista, kulttuuriseen pääomaan vaikuttaa vanhempien maailmankuva, arvot ja mielenkiinnonkohteet, samoin se että millaista kulttuurista pääomaa vanhemmat itse ovat lapsuudessaan saaneet kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Duunarien ja maajussien lapsi sanoo päivää. Omien kokemusten mukaan työväenluokankin voisi jakaa kahteen - niihin, jotka lukevat, harrastavat kulttuuria ja soittimia, ja sitten niihin, jotka näkevät nuo aktiviteetit turhina hömpötyksinä. Esimerkiksi oma isäni moitti lukemista (kaikkea kaunokirjallisuudesta koulukirjoihin) ja kulttuuriharrastuksia, soittimistakin vain haitari oli ainoa oikea soitin. Eikä todellakaan ollut mielipiteissään ainoa, vaan sosiaalisessa ympäristössään valtavirtaa edustava. Kunnan harrastuksissa näkyi aina vain niitä aktiivisempia työväenluokan ihmisiä, ne passiivisemmat sitten möllöttivät vain kodeissaan, rassasivat mopojaan/autojaan ja ryyppäsivät.
Ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa, kuten myös jääkiekkoa ja balettia täällä harrasti vain paikallisten "rikkaiden" (huom. skaala sellainen, että sairaanhoitaja ja opettaja luettiin rikkaiksi) lapset, meille muille nuo olivat ulottumattomissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ehkä kolme rahaluokkaa "ei rahaa", "kohtuullisesti rahaa" ja "paljon rahaa". Luokkasiirtymä vaatii rahan tekemistä tai rahan menettämistä. Luokka itsessään ei tuo etua paitsi sen mitä voit ostaa.
Sitten on sosiaalinen kerroin joka pitää sisällään tuttavapiirin laajuden ja laadun.
Varsinainen luokka saadaan kertomalla rahaluokka sosiaalisella kertoimella sekä jakamalla lopuksi ns. A**hole kertoimella (kuinka epämiellyttävä olet henkilönä) niin saadaan virallinen luokka.
Rahalla on hyvin vähän tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa. Raha mittaa tuloluokkaa, joka on aivan eri asia.
Nimenomaan näin. Putkari-hoitaja-perheen vuositulot voivat olla samat kuin opettaja-opettaja-perheellä, mutta elävät todennäköisesti aivan erilaista elämää.
eri
Mites putkari-opettaja perhe? Tunnen yhden ja molemmat mukavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Lätkää ja futista harrastaa mun tietämien akateemisten helsinkiläisvanhempien pojista monet. Tytöillä korostuu enemmän joukkuevoimistelu, tanssi ja taitoluistelu. Lisäksi tietysti muitakin harrastuksia, mutta ei joukkueurheiluharrastukset ole mikään vain työväenluokan harrastus.
Palstalla on kyllä koomisia nämä oletukset mitä täältä saa lukea.
Nimenomaan varsinkin lätkä on harvoin duunariperheiden laji. Maksaa meinaan kokolailla paljon.
Huvittavia ajatuksia, ja huvittava ajatus "aivan erilaisista maailmoista". Ikään kuin nuo asiat edes tekisivät kovin eri maailmat tai sen, ettei olisi esim. yhteisiä illanviettoja..........