Miksi jotkut haluavat ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole?

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole vahinko. Jos työväenluokalle kerrotaan että he ovat keskiluokkaa, he eivät enää halua puolustaa työväenluokan etuja. Tämä on jo onnistunut Yhdysvalloissa, jossa jokainen työpaikan omaava laskee itsensä keskiluokkaan, ja potentiaaliseksi miljonääriksi.  Sitten oligarkit voivat kusettaa heiltä kaiken mikä irtoaa.

Tämä on totta. 1700-1900- luvut: Pitchforks are coming.

2000- luku: Pitchforks are brainwashed on the internet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni yhteiskuntaluokista jauhaminen ja ylipäätään kaikenlainen ihmisten luokittelu ja lokerointi on vasemmiston perisynti. Mitä kaikkea sitä saisi aikaan, jos käyttäisi aikansa paremmin.

Päinvastoin, vasemmisto ei luokittele. Vasemmisto on perinteisesti akateemisia, joilla on periaatteena solidaarisuus duunareita kohtaan. 

Solidaarisuus on vain juhlapuhetta. Vasemmistolaisen intelligentsian edustajan tuntee siitä, että minkäänlaista hajua ei ole tavallisen duunarin elämästä. Kuuleehan sen tuolla eduskunnan puheissakin. Monesti kokoomuslainen on paljon  enemmän kartalla aidosta tilanteesta kuin yksikään vasuri. t: sosiaalityöntekijä

Höpö höpö. Kukaan ei ole enemmän pihalla kuin kokoomuslainen. Tämmöisiä heittoja kuin: parin viikon ruoat saa helposti 20 eurolla. 

Kokkari ei pärjää edes puolta päivää 20 eurolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näin on niin täytyy lopettaa puhuminen siitä miten kaikilla on samat mahdollisuudet vaurastua yms yms. Aletaan myös puhumattakaan kasteista Intian taoaan. Se on suomalainen hyvinvointi yhteiskunta 

Tuo vaurastuminenkin merkitsee eri asiaa eri ihmisille. Olen itse alunperin maalta kotoisin enkä koskaan ajatellut olevani varakas, olimme vain tavallinen perhe mutta kun muutin kaupunkiin niin tajusin että täällä voi olla  ihmisiä joilla ei ole mitään, koko suku on samaa tyhjätaskuporukkaa eikä mitään omaisuutta tai perintöjä ole. Esim asunnon ostaminen on heille utopiaa, vanhemmat eivät pysty auttamaan eikä säästöjä ole. Eikä mitään perintöjä ole eikä tule  mistä saisi  pääomaa. Tuommoisia ei meillä maalla tunnettu, enkä silti koskaan tuntenut olevani mitenkään yläluokkainen. 

Erot ovat kasvaneet 90-luvulta alkaen. Kaupungeissa on omakotitalo alueita joilla on isoja uusia taloja. On näillä sitten uusia kesämökkejäkin. Duunarien palkat ovat taas polkeneet paikallaan. Nyt moni tekee täyttä työ aikaa mutta palkka on niin pieni. Ettei pysty ostamaan edes asuntoa. Siellä sitten asut haisevassa rapistuneessa alkuoeräiskuntoisessa kunnanvuokratalossa epämääräisten naapureiden kanssa. Moni ei vain tiedä tai ymmärrä miten suuria elintaso eroja on. 

Ne on kasvaneet, koska ne kasvatettiin. Neoliberalistinen talouspolitiikka on tässä takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole vahinko. Jos työväenluokalle kerrotaan että he ovat keskiluokkaa, he eivät enää halua puolustaa työväenluokan etuja. Tämä on jo onnistunut Yhdysvalloissa, jossa jokainen työpaikan omaava laskee itsensä keskiluokkaan, ja potentiaaliseksi miljonääriksi.  Sitten oligarkit voivat kusettaa heiltä kaiken mikä irtoaa.

Tämä on totta. 1700-1900- luvut: Pitchforks are coming.

2000- luku: Pitchforks are brainwashed on the internet. 

2020-luku akateemiset vasemmistolaiset yrittävät lietsoa syystä tai toisesta itsensä osattomaksi tuntevia kaduille ihan saman tapaan kuin sata vuotta sitten. Tällä kertaa se vain ei ole työväki, joka marssii punalipun alla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minusta hirveän vaikea aihe, eikä vähiten siksi, että iso osa ihmisistä ei joko tunnista tai halua tunnistaa ilmiötä lainkaan. Tai tunnistavat ihan hitusen, mutta sitten kuitenkin virheellisesti luulevat että ansiotulojen määrä määrittää yhteiskuntaluokan.

Suomessa on vahva ajatus siitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla, eikä yhteiskuntaluokista siksi mielellään puhuta. Moni myös katsoo omaa elämäänsä ja tuttavapiiriään ja toteaa, ettei näe mitään luokkia. Mutta jos suurin osa ihmisistä ympärilläsi tulee samanlaisista taustoista, käy samanlaisissa töissä ja elää suunnilleen samalla tavalla, eihän niitä eroja välttämättä huomaa.

Minusta yhteiskuntaluokat näkyvät usein juuri niille, jotka ovat tehneet luokkanousun tai luokkalaskun. He tietävät täsmälleen, mistä puhutaan. Kun siirtyy ympäristöstä toiseen, huomaa nopeasti, että kyse ei ole ansiotuloista ollenkaan. Kyse on tavoista, puheesta, verkostoista, maailmankuvasta, harrastuksista, koulutuksesta ja jopa siitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Bussikuski Kontulasta ei osaisi luontevasti seurustella vanhan rahan seurueen kanssa, vaikka olisi kuinka fiksu ja mukava ihminen. Ei siksi, että toinen olisi toista parempi, vaan koska heidän kokemuksensa maailmasta ovat niin erilaiset. Samalla tavalla maatilallisten suvusta, sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu henkilö, voi erottua kuin neonvärinen huutomerkki akateemisessa juhlatilaisuudessa. Tietyt puheenaiheet, viittaukset, käyttäytymissäännöt ja kulttuuriset oletukset ovat sellaisia, jotka oppii yleensä omassa ympäristössään jo lapsena.

Moni väittää vastaan sanomalla, että "kaikkihan voivat keskustella keskenään". Tottakai voivat. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi tulla toimeen. Kyse on siitä, että osa keskustelunaiheista on sellaisia, joihin luokkatasoa ylempi tai alempi ei yksinkertaisesti osaa sanoa juuri mitään. Jos pöydässä puhutaan sukupolvien ajan kertyneestä omaisuudesta, sijoitussäätiöistä, sisäoppilaitoksista tai vaikutusvaltaisista verkostoista, suuri osa on täysin ulkopuolisia. Toisaalta jos keskustelu pyörii esimerkiksi maatilan arjessa, vuorotyössä, toimeentulon epävarmuudessa tai siinä, miten laskut saadaan maksettua seuraavaan palkkapäivään asti, ei ylemmän keskiluokan tai yläluokan kasvatilla välttämättä ole siihen mitään omakohtaista tarttumapintaa.

Juuri tästä syystä minusta on kummallista väittää, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Ne eivät välttämättä näy Suomessa yhtä räikeästi kuin joissakin muissa maissa, mutta kyllä ne näkyvät. Ne näkyvät siinä, millaisia koulutuspolkuja pidetään mahdollisina, millaisia ammatteja arvostetaan, millaisia verkostoja ihmisille muodostuu ja millaista elämää he pitävät normaalina. Kehonkieli, ulkonäkö, materia. Usein luokka näkyy kaikkein selvimmin juuri niissä asioissa, joita ei itse edes huomaa ajatella - koska ne ovat olleet omassa elämässä aina itsestäänselvyyksiä.

Ehkä suurin syy sille, miksi osa ihmisistä haluaa ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole, on se, että ajatus tuntuu epämukavalta. Jos luokat tunnustetaan, täytyy samalla myöntää, etteivät kaikkien lähtökohdat ole samanlaiset. On helpompi uskoa, että jokainen on täysin oman onnensa seppä, kuin pohtia sitä, kuinka paljon perhetausta, kasvuympäristö, koulutus ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin jo ennen kuin hän ehtii tehdä ensimmäistäkään omaa valintaansa.
 

No, tässä puhut kyllä perhetaustasta ja kasvatuksesta, enemmän kuin yhteiskuntaluokasta. Olenko minä köyhä työtön siis keskiluokkainen, koska olen keskiluokkaisesta kodista ja muhun on iskostettu tietyt käyttäytymiskoodit? Minkä tahansa yhteiskuntaluokan edustajan kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ihan luontevasti. Sukulaisissa on yliopistoprofessoreista duunareihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole vahinko. Jos työväenluokalle kerrotaan että he ovat keskiluokkaa, he eivät enää halua puolustaa työväenluokan etuja. Tämä on jo onnistunut Yhdysvalloissa, jossa jokainen työpaikan omaava laskee itsensä keskiluokkaan, ja potentiaaliseksi miljonääriksi.  Sitten oligarkit voivat kusettaa heiltä kaiken mikä irtoaa.

Tämä on totta. 1700-1900- luvut: Pitchforks are coming.

2000- luku: Pitchforks are brainwashed on the internet. 

2020-luku akateemiset vasemmistolaiset yrittävät lietsoa syystä tai toisesta itsensä osattomaksi tuntevia kaduille ihan saman tapaan kuin sata vuotta sitten. Tällä kertaa se vain ei ole työväki, joka marssii punalipun alla.

Olet todella pihalla. Tässä ollaan menossa kohti teknofeudalistista yhteiskuntaa, jossa on muutama ultrarikas teknomiljonääri ja iso joukko köyhtyvää keskiluokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään selkeästi määriteltäviä yhteiskuntaluokkia ei olekaan. Tuntuvia varallisuus- ja sivistyseroja kyllä. Ihmiset kykenevät myös nostamaan statustaan muihin verrattuna omalla kyvykkyydellään. Luokkayhteiskunnassa synnyit ja kuolit samassa yhteiskuntaluokassa.

Tämä sama väärinkäsitys on yleinen. Luokkayhteiskunta sotketaan esimoderniin sääty-yhteiskuntaan, jossa luokat eivät sekoittuneet ja niihin liittyi privilegioita toisiin nähden kuten esim. aatelissäädyn verovapaus. Nämä ovat kaksi täysin eri käsitettä ja maailmaa. 

Luokittelu menettää merkityksenä, jos ihminen pystyy itse vaikuttamaan lopputulokseen. Yhteiskuntaluokista jauhajilla on erikoinen autismia muistuttava fiksaatio. 

En ymmärrä mitä eroa on esimerkiksi ylemmällä ja alemmalla keskiluolalla muuta kuin tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisin itse niin että Suomessa on valtava keskiluokka joka kattaa lähes koko väestön ja johon kuuluu sekä osa työttömistä että iso osa niistä joiden nimi löytyy jostain Iltalehden verokoneesta ja melkein kaikki siltä väliltä. Sitten on pieni osa ihmisiä jotka ovat keskiluokan alapuolella ja aivan marginaalisen pieni osa niitä jotka ovat keskiluokan yläpuolella. Koen että kaikesta huolimatta Suomessa on melko pienet tuloerot kun verrataan melkein kaikkiin muihin maihin ja näitä pieniäkin tuloeroja tasataan hyvin tarmokkaasti edelleen progressiivisella verotuksella. Niitä ketkä omaavat valtavat omaisuudet on todella, todella vähän kun verrataan ihan jo vaikkapa Ruotsiin.

Yhteiskuntaluokka on huikean paljon enemmän kuin pelkkä tulotaso tai varallisuus. On brutaalia yrittää redusoida asiaa pelkkään rahaan. 

Toki ymmärrän tämän mutta itse kun mietin näitä ns luokkia niin kyllä näkisin että kaikki linkittyy varallisuuteen jollain tavalla ja koska Suomessa isossa mittakaavassa varallisuuserot ovat pieniä niin luokkajakoa on vaikea tehdä. Ajattelen ehkä liian yksinkertaisesti tai sitten vain haluan nähdä sen niin mutta mielestäni ihmisillä voi olla eri ammatteja ja koulutustaustoja, he voivat olla enemmän tekemisissä samanmielisten ja itsensä kaltaisten ihmisten kanssa mutta silti minä en lähtisi vetämään mitään luokkajakoja näiden eri ryhmien väliin. Puhuisin enemmän erilaisista ihmisryhmistä ja ihmistyypeistä, mutta näidenkin välillä lähes aina huomattavaa kanssakäymistä.

Suomessa on ollut hyvin selkeät yhteiskuntaluokat vielä 1900-luvun alussa, mutta sen jälkeen ne hitaasti lähtivät hiipumaan. Se ei toki tarkoita sitä etteikö sellaisia voisi taas tulevaisuudessa olla. 


 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa ilmenee muutamia hämäryyksiä. 
Ainakin se, että luokkia ajatellaan yhtä räikeänä ja jäykkänä juttuna kuin jotain Intian kastilaitosta. Tämähän on paljon maltillisempi ilmiö, muttei silti olematon. 
Toisekseen tämä tunnutaan koettavan jonain leimakirvesasiana. Kyllähän luokista voi keskustella ihan ilmiönä, pohtia sen muuttumista ajassa, jne. Ei tämä ole mikään inttämiskisa tyyppiä maa on litteä / eipäs ole. Palstan ilmapiiri tietysti helposti luisuttaa sellaiseen suuntaan. 

 

Aika vaikeaa leimaaminen onkin, kun suomalaisia on aika vaikea luokitella yksiselitteisesti kaikilla kriteereillä. Varallisuus, koulutus, sosiaalinen asema, harrastukset ym. eivät kaikilta osin täsmää, vaan eri kriteereillä voi kuulua eri luokkiin.

Tämä on totta. Näissä keskusteluissa korostuukin enemmän ihmisten leimaaminen erilaisten stereotypioiden ja ennakkoluulojen kautta. Fiksu ihminen osaa mielestäni näitä ajattelussaan välttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minusta hirveän vaikea aihe, eikä vähiten siksi, että iso osa ihmisistä ei joko tunnista tai halua tunnistaa ilmiötä lainkaan. Tai tunnistavat ihan hitusen, mutta sitten kuitenkin virheellisesti luulevat että ansiotulojen määrä määrittää yhteiskuntaluokan.

Suomessa on vahva ajatus siitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla, eikä yhteiskuntaluokista siksi mielellään puhuta. Moni myös katsoo omaa elämäänsä ja tuttavapiiriään ja toteaa, ettei näe mitään luokkia. Mutta jos suurin osa ihmisistä ympärilläsi tulee samanlaisista taustoista, käy samanlaisissa töissä ja elää suunnilleen samalla tavalla, eihän niitä eroja välttämättä huomaa.

Minusta yhteiskuntaluokat näkyvät usein juuri niille, jotka ovat tehneet luokkanousun tai luokkalaskun. He tietävät täsmälleen, mistä puhutaan. Kun siirtyy ympäristöstä toiseen, huomaa nopeasti, että kyse ei ole ansiotuloista ollenkaan. Kyse on tavoista, puheesta, verkostoista, maailmankuvasta, harrastuksista, koulutuksesta ja jopa siitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Bussikuski Kontulasta ei osaisi luontevasti seurustella vanhan rahan seurueen kanssa, vaikka olisi kuinka fiksu ja mukava ihminen. Ei siksi, että toinen olisi toista parempi, vaan koska heidän kokemuksensa maailmasta ovat niin erilaiset. Samalla tavalla maatilallisten suvusta, sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu henkilö, voi erottua kuin neonvärinen huutomerkki akateemisessa juhlatilaisuudessa. Tietyt puheenaiheet, viittaukset, käyttäytymissäännöt ja kulttuuriset oletukset ovat sellaisia, jotka oppii yleensä omassa ympäristössään jo lapsena.

Moni väittää vastaan sanomalla, että "kaikkihan voivat keskustella keskenään". Tottakai voivat. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi tulla toimeen. Kyse on siitä, että osa keskustelunaiheista on sellaisia, joihin luokkatasoa ylempi tai alempi ei yksinkertaisesti osaa sanoa juuri mitään. Jos pöydässä puhutaan sukupolvien ajan kertyneestä omaisuudesta, sijoitussäätiöistä, sisäoppilaitoksista tai vaikutusvaltaisista verkostoista, suuri osa on täysin ulkopuolisia. Toisaalta jos keskustelu pyörii esimerkiksi maatilan arjessa, vuorotyössä, toimeentulon epävarmuudessa tai siinä, miten laskut saadaan maksettua seuraavaan palkkapäivään asti, ei ylemmän keskiluokan tai yläluokan kasvatilla välttämättä ole siihen mitään omakohtaista tarttumapintaa.

Juuri tästä syystä minusta on kummallista väittää, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Ne eivät välttämättä näy Suomessa yhtä räikeästi kuin joissakin muissa maissa, mutta kyllä ne näkyvät. Ne näkyvät siinä, millaisia koulutuspolkuja pidetään mahdollisina, millaisia ammatteja arvostetaan, millaisia verkostoja ihmisille muodostuu ja millaista elämää he pitävät normaalina. Kehonkieli, ulkonäkö, materia. Usein luokka näkyy kaikkein selvimmin juuri niissä asioissa, joita ei itse edes huomaa ajatella - koska ne ovat olleet omassa elämässä aina itsestäänselvyyksiä.

Ehkä suurin syy sille, miksi osa ihmisistä haluaa ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole, on se, että ajatus tuntuu epämukavalta. Jos luokat tunnustetaan, täytyy samalla myöntää, etteivät kaikkien lähtökohdat ole samanlaiset. On helpompi uskoa, että jokainen on täysin oman onnensa seppä, kuin pohtia sitä, kuinka paljon perhetausta, kasvuympäristö, koulutus ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin jo ennen kuin hän ehtii tehdä ensimmäistäkään omaa valintaansa.
 

No, tässä puhut kyllä perhetaustasta ja kasvatuksesta, enemmän kuin yhteiskuntaluokasta. Olenko minä köyhä työtön siis keskiluokkainen, koska olen keskiluokkaisesta kodista ja muhun on iskostettu tietyt käyttäytymiskoodit? Minkä tahansa yhteiskuntaluokan edustajan kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ihan luontevasti. Sukulaisissa on yliopistoprofessoreista duunareihin. 

Juuri tässä näkyy se, että ymmärrämme yhteiskuntaluokan hieman eri tavalla. En ajattele, että yhteiskuntaluokka määräytyy pelkästään tämänhetkisen tulotason tai työmarkkina-aseman perusteella. Jos keskiluokkaisesta kodista tullut ihminen on väliaikaisesti työtön tai pienituloinen, en automaattisesti ajattele hänen muuttuneen työväenluokkaiseksi. Kasvuympäristö, koulutus, kulttuurinen pääoma, puhetapa, verkostot ja ne käyttäytymiskoodit, joihin itsekin viittasit, vaikuttavat mielestäni paljon enemmän kuin tilin saldo yhtenä tiettynä hetkenä.

Siksi sanoisin, että köyhäkin työtön voi olla taustaltaan hyvin keskiluokkainen. Samalla tavalla hyvin tienaava yrittäjä ei välttämättä omaksu koskaan ylemmän luokan tapoja tai viitekehystä vain siksi, että rahaa on tullut lisää.

Ja uskon, että sinun on helppo keskustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Keskiluokka on tavallaan yhteiskunnan "keskikaista". Sieltä on yleensä melko helppo kommunikoida sekä alaspäin että ylöspäin, varsinkin jos omassa suvussa ja tuttavapiirissä on monenlaisia ihmisiä. Mutta kokeile ajatuksena ääripäitä. Miten luontevaa olisi kaikkein heikoimmista oloista tulevalle ihmiselle osallistua vanhan rahan suvun illallispöytään, jossa keskustellaan sukusäätiöistä, arvotaiteesta, sisäoppilaitoksista ja vuosikymmenten verkostoista? Tai toisinpäin, kuinka hyvin täysin etuoikeutetussa ympäristössä kasvanut ihminen ymmärtää pitkäaikaistyöttömyyden, toimeentulotuen varassa elämisen tai sukupolvisen köyhyyden kokemusta?

En tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi keskustella keskenään tai etteikö yksilöiden välillä olisi valtavia eroja. Tarkoitan sitä, että yhteiskuntaluokka näkyy usein juuri niissä asioissa, joita ei itse huomaa. Jos on kasvanut keskiluokkaisessa ympäristössä, monet kulttuuriset koodit tuntuvat niin luonnollisilta, ettei niitä edes ajattele luokkaeroina. Ne huomaa usein vasta silloin, kun joutuu ympäristöön, jossa omat itsestäänselvyydet eivät enää olekaan muiden itsestäänselvyyksiä. Juuri tästä syystä luokkaa vaihtaneet ihmiset puhuvat ilmiöstä usein paljon vahvemmin kuin ne, jotka ovat pysyneet koko elämänsä suunnilleen samassa asemassa.
 

Kyllä tämä luokkajako on todella vaikea kysymys. Siihen sekoittuvat kyllä varallisuuserot, mutta myös lapsuuden perhehistoria, henkilön koulutus, kulutustottumukset, arvot, poliittinen suuntautuminen ja sukupolvien erot. Pesunkestävä umpiduunari vielä jotenkin saattaa olla tunnistavinasn jostain hohtotakista. Saattaa kuitenkin tienata ja omistaa vaikka mitä ja puoliso voi olla akateeminen. Ja kaveri voi olla vegaani. Tiedä näitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa ilmenee muutamia hämäryyksiä. 
Ainakin se, että luokkia ajatellaan yhtä räikeänä ja jäykkänä juttuna kuin jotain Intian kastilaitosta. Tämähän on paljon maltillisempi ilmiö, muttei silti olematon. 
Toisekseen tämä tunnutaan koettavan jonain leimakirvesasiana. Kyllähän luokista voi keskustella ihan ilmiönä, pohtia sen muuttumista ajassa, jne. Ei tämä ole mikään inttämiskisa tyyppiä maa on litteä / eipäs ole. Palstan ilmapiiri tietysti helposti luisuttaa sellaiseen suuntaan. 

 

Aika vaikeaa leimaaminen onkin, kun suomalaisia on aika vaikea luokitella yksiselitteisesti kaikilla kriteereillä. Varallisuus, koulutus, sosiaalinen asema, harrastukset ym. eivät kaikilta osin täsmää, vaan eri kriteereillä voi kuulua eri luokkiin.

Tämä on totta. Näissä keskusteluissa korostuukin enemmän ihmisten leimaaminen erilaisten stereotypioiden ja ennakkoluulojen kautta. Fiksu ihminen osaa mielestäni näitä ajattelussaan välttää. 

Ylipäätänsä luokittelusta ei ole mitään hyötyä. Halveksin itse lokeroja ja jos joku yrittää lokeroida minua ahtaisiin raameihinsa, yleensä joutuu tunnustamaan nopeasti olevansa väärässä. En ole mikään stereotypia, vaan pyrin eroon tällaisesta kapeakatseisesta ajattelusta.

Johtuu Jeesus-kompleksista. Yhteiskuntaluokat ovat yhtä keksittyjä kuin identiteetit. Ne perustuvat molemmat ajatuksiin ja ajatukset valheeseen. Ei ajatuksia ole olemassa. Ne ovat vain keksittyjä valheita. Valheiden tarkoitus on eksyttää.

minä = ego =  valhe = totuus = usko = epäily 

Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa". Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä. Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."

"Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu." "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

Heprealaisten aakkoston ensimmäinen kirjain on "alef". Heprealaisten aakkoston 22. eli viimeinen kirjain on "tav"

Kirjaimista "alef" + "tav" muodostuu sana "at". Sanaa käytetään hepreassa usein suoran objektin merkkinä (ei suomenneta), ja se esiintyy esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 1:1 alussa. "Alussa loi Jumala "at" taivaan ja "at" maan." Tämä tarkoittaa, että Jumala loi itse itsensä eli tuli subjektista objektiksi eli taivaaksi ja maaksi. Tämä on myös "taivaaseen pääsyn edellytys" eli syntyä uudelleen subjektista objektiksi. Minä on silloin objekti eli luomisen kohde, asia, johon tietoisuus tai toiminta suuntautuu (ei enää subjekti eli tekijä). Subjekti =  objekti  "Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille."

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."

"Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan."

Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisin itse niin että Suomessa on valtava keskiluokka joka kattaa lähes koko väestön ja johon kuuluu sekä osa työttömistä että iso osa niistä joiden nimi löytyy jostain Iltalehden verokoneesta ja melkein kaikki siltä väliltä. Sitten on pieni osa ihmisiä jotka ovat keskiluokan alapuolella ja aivan marginaalisen pieni osa niitä jotka ovat keskiluokan yläpuolella. Koen että kaikesta huolimatta Suomessa on melko pienet tuloerot kun verrataan melkein kaikkiin muihin maihin ja näitä pieniäkin tuloeroja tasataan hyvin tarmokkaasti edelleen progressiivisella verotuksella. Niitä ketkä omaavat valtavat omaisuudet on todella, todella vähän kun verrataan ihan jo vaikkapa Ruotsiin.

Olen täysin eri mieltä. Suomessa suurin osa on työväenluokkaa. Tekevät manuaalista työtä kehollaan tai aivoillaan. Kaisa Kaupankassa on yhtä työväenluokkainen kuin Kalle Koneistaja tai Seppo Spurgu. Keskiluokka on paisunut, mutta edelleen pienempi. Oona Opettaja ja Taina Talousjohtaja. Sitten ne vielä ylemmät luokat ovat todella pieniä, ja siellä on vain Ville Vuorineuvos ja Olli Omaisuutensahoitaja.

Työväenluokan määrittely pelkästään sillä, että tekee palkkatyötä, on aika vanha marxilainen tapa katsoa asiaa. Nykyään moni puhuu luokista enemmän kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kautta.

Ei se kaupan kassan tai varastomiehen sosiaalinen pääoma ole mihinkään kasvanut sitten 1970 -luvun. 

1970-luvulla monen maailma rajoittui omaan paikkakuntaan, työpaikkaan ja sanomalehteen. Nykyään varastomies voi sijoittaa osakkeisiin, opiskella verkossa ja keskustella globaalisti samoista asioista kuin ekonomi. Ei se tarkoita että erot katoaisivat, mutta maailma ei ole enää sama.

Toisaalta 70-luvulla varastomies luki kirjoja ja kävi teatterissa. 

Tuo itse asiassa tukee enemmän ajatusta siitä, ettei ihmisiä voi kovin siististi pakata luokkiensa edustajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä heille on vaikea hyväksyä omaa asemaansa tässä yhteiskunnassa.

Minusta tuntuu kyllä ehkä enemmän siltä että jotkut haluavat väkisin vetää näitä viivoja ihmisten väliin ja kutsua eri puolille jäävien ihmisten ryhmiä yhteiskuntaluokiksi. Ainakin tässä keskustelussa. Ihmisiä on erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisista taustoista mutta itse en kovin helposti lähtisi heitä lokeroimaan näihin ns luokkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minusta hirveän vaikea aihe, eikä vähiten siksi, että iso osa ihmisistä ei joko tunnista tai halua tunnistaa ilmiötä lainkaan. Tai tunnistavat ihan hitusen, mutta sitten kuitenkin virheellisesti luulevat että ansiotulojen määrä määrittää yhteiskuntaluokan.

Suomessa on vahva ajatus siitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla, eikä yhteiskuntaluokista siksi mielellään puhuta. Moni myös katsoo omaa elämäänsä ja tuttavapiiriään ja toteaa, ettei näe mitään luokkia. Mutta jos suurin osa ihmisistä ympärilläsi tulee samanlaisista taustoista, käy samanlaisissa töissä ja elää suunnilleen samalla tavalla, eihän niitä eroja välttämättä huomaa.

Minusta yhteiskuntaluokat näkyvät usein juuri niille, jotka ovat tehneet luokkanousun tai luokkalaskun. He tietävät täsmälleen, mistä puhutaan. Kun siirtyy ympäristöstä toiseen, huomaa nopeasti, että kyse ei ole ansiotuloista ollenkaan. Kyse on tavoista, puheesta, verkostoista, maailmankuvasta, harrastuksista, koulutuksesta ja jopa siitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Bussikuski Kontulasta ei osaisi luontevasti seurustella vanhan rahan seurueen kanssa, vaikka olisi kuinka fiksu ja mukava ihminen. Ei siksi, että toinen olisi toista parempi, vaan koska heidän kokemuksensa maailmasta ovat niin erilaiset. Samalla tavalla maatilallisten suvusta, sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu henkilö, voi erottua kuin neonvärinen huutomerkki akateemisessa juhlatilaisuudessa. Tietyt puheenaiheet, viittaukset, käyttäytymissäännöt ja kulttuuriset oletukset ovat sellaisia, jotka oppii yleensä omassa ympäristössään jo lapsena.

Moni väittää vastaan sanomalla, että "kaikkihan voivat keskustella keskenään". Tottakai voivat. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi tulla toimeen. Kyse on siitä, että osa keskustelunaiheista on sellaisia, joihin luokkatasoa ylempi tai alempi ei yksinkertaisesti osaa sanoa juuri mitään. Jos pöydässä puhutaan sukupolvien ajan kertyneestä omaisuudesta, sijoitussäätiöistä, sisäoppilaitoksista tai vaikutusvaltaisista verkostoista, suuri osa on täysin ulkopuolisia. Toisaalta jos keskustelu pyörii esimerkiksi maatilan arjessa, vuorotyössä, toimeentulon epävarmuudessa tai siinä, miten laskut saadaan maksettua seuraavaan palkkapäivään asti, ei ylemmän keskiluokan tai yläluokan kasvatilla välttämättä ole siihen mitään omakohtaista tarttumapintaa.

Juuri tästä syystä minusta on kummallista väittää, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Ne eivät välttämättä näy Suomessa yhtä räikeästi kuin joissakin muissa maissa, mutta kyllä ne näkyvät. Ne näkyvät siinä, millaisia koulutuspolkuja pidetään mahdollisina, millaisia ammatteja arvostetaan, millaisia verkostoja ihmisille muodostuu ja millaista elämää he pitävät normaalina. Kehonkieli, ulkonäkö, materia. Usein luokka näkyy kaikkein selvimmin juuri niissä asioissa, joita ei itse edes huomaa ajatella - koska ne ovat olleet omassa elämässä aina itsestäänselvyyksiä.

Ehkä suurin syy sille, miksi osa ihmisistä haluaa ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole, on se, että ajatus tuntuu epämukavalta. Jos luokat tunnustetaan, täytyy samalla myöntää, etteivät kaikkien lähtökohdat ole samanlaiset. On helpompi uskoa, että jokainen on täysin oman onnensa seppä, kuin pohtia sitä, kuinka paljon perhetausta, kasvuympäristö, koulutus ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin jo ennen kuin hän ehtii tehdä ensimmäistäkään omaa valintaansa.
 

No, tässä puhut kyllä perhetaustasta ja kasvatuksesta, enemmän kuin yhteiskuntaluokasta. Olenko minä köyhä työtön siis keskiluokkainen, koska olen keskiluokkaisesta kodista ja muhun on iskostettu tietyt käyttäytymiskoodit? Minkä tahansa yhteiskuntaluokan edustajan kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ihan luontevasti. Sukulaisissa on yliopistoprofessoreista duunareihin. 

Juuri tässä näkyy se, että ymmärrämme yhteiskuntaluokan hieman eri tavalla. En ajattele, että yhteiskuntaluokka määräytyy pelkästään tämänhetkisen tulotason tai työmarkkina-aseman perusteella. Jos keskiluokkaisesta kodista tullut ihminen on väliaikaisesti työtön tai pienituloinen, en automaattisesti ajattele hänen muuttuneen työväenluokkaiseksi. Kasvuympäristö, koulutus, kulttuurinen pääoma, puhetapa, verkostot ja ne käyttäytymiskoodit, joihin itsekin viittasit, vaikuttavat mielestäni paljon enemmän kuin tilin saldo yhtenä tiettynä hetkenä.

Siksi sanoisin, että köyhäkin työtön voi olla taustaltaan hyvin keskiluokkainen. Samalla tavalla hyvin tienaava yrittäjä ei välttämättä omaksu koskaan ylemmän luokan tapoja tai viitekehystä vain siksi, että rahaa on tullut lisää.

Ja uskon, että sinun on helppo keskustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Keskiluokka on tavallaan yhteiskunnan "keskikaista". Sieltä on yleensä melko helppo kommunikoida sekä alaspäin että ylöspäin, varsinkin jos omassa suvussa ja tuttavapiirissä on monenlaisia ihmisiä. Mutta kokeile ajatuksena ääripäitä. Miten luontevaa olisi kaikkein heikoimmista oloista tulevalle ihmiselle osallistua vanhan rahan suvun illallispöytään, jossa keskustellaan sukusäätiöistä, arvotaiteesta, sisäoppilaitoksista ja vuosikymmenten verkostoista? Tai toisinpäin, kuinka hyvin täysin etuoikeutetussa ympäristössä kasvanut ihminen ymmärtää pitkäaikaistyöttömyyden, toimeentulotuen varassa elämisen tai sukupolvisen köyhyyden kokemusta?

En tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi keskustella keskenään tai etteikö yksilöiden välillä olisi valtavia eroja. Tarkoitan sitä, että yhteiskuntaluokka näkyy usein juuri niissä asioissa, joita ei itse huomaa. Jos on kasvanut keskiluokkaisessa ympäristössä, monet kulttuuriset koodit tuntuvat niin luonnollisilta, ettei niitä edes ajattele luokkaeroina. Ne huomaa usein vasta silloin, kun joutuu ympäristöön, jossa omat itsestäänselvyydet eivät enää olekaan muiden itsestäänselvyyksiä. Juuri tästä syystä luokkaa vaihtaneet ihmiset puhuvat ilmiöstä usein paljon vahvemmin kuin ne, jotka ovat pysyneet koko elämänsä suunnilleen samassa asemassa.
 

Terveiset täältä vanhan rahan illallispöydästä:

Rahasta ei keskustella. Olet ihan väärässä monessa asiassa.

Mitä sanoo tekoäly, onko Suomessa yhteiskuntaluokkia?

Kyllä, Suomessa on yhteiskuntaluokkia. Vaikka Suomea pidetään usein tasa-arvoisena pohjoismaisena hyvinvointivaltiona ja "luokattomana" yhteiskuntana, tutkimukset osoittavat, että luokkarakenne vaikuttaa edelleen vahvasti ihmisten elämään. 

Nykypäivän luokkajako ei perustu säätyihin, vaan sosioekonomiseen asemaan eli ammatin, koulutuksen, tulotason ja varallisuuden yhdistelmään. 

Suomalainen luokkarakenne voidaan karkeasti jakaa seuraaviin ryhmiin:

Keskiluokka (Noin 60–68 % väestöstä)

Suomi on vahvasti keskiluokkainen yhteiskunta, ja suurin osa suomalaisista kokee kuuluvansa tähän ryhmään. Saldo Bankin tilastojen mukaan keskiluokka jaetaan usein kolmeen osaan:

Ylempi keskiluokka: Korkeakoulutettuja asiantuntijoita, johtajia ja ylempiä toimihenkilöitä. Heidän käytettävissä olevat kuukausitulonsa ovat korkeammat, ja heillä on taloudellista liikkumavaraa.

Keskimmäinen keskiluokka: Perinteistä toimihenkilö- ja asiantuntijaväestöä, joilla on vakaat kuukausitulot ja usein omistusasunto.

Alempi keskiluokka: Alempia toimihenkilöitä, palveluammattien edustajia ja pienyrittäjiä. Heidän taloudellinen puskurinsa on pienempi, ja he ovat herkempiä suhdannemuutoksille. 

Työväenluokka (Noin kolmannes väestöstä)

Työväenluokan osuus on supistunut huomattavasti 1980-lukuun verrattuna. Siihen kuuluvat tyypillisesti suorittavaa työtä tekevät teollisuuden, rakennusalan, kuljetuksen sekä palvelu- ja hoiva-alojen työntekijät. Työväenluokkaa määrittää usein se, että toimeentulo on suoraan sidoksissa tehtyihin työtunteihin, ja riski työttömyydelle on tilastollisesti asiantuntija-aloja korkeampi. 

Huono-osaiset ja pienituloiset

Tähän ryhmään kuuluvat pitkäaikaistyöttömät, pätkätyöläiset, opiskelijat ja pelkän perusturvan varassa elävät. Luokkatutkimuksessa puhutaan usein "prekariaatista", jonka elämää leimaa jatkuva taloudellinen epävarmuus ja tulevaisuuden ennustamattomuus. 

Yläluokka (Hyvin pieni väestönosa)

Suomessa yläluokkaa määritellään harvoin pelkän syntyperän perusteella. Kyse on pääosin suuren varallisuuden, pääomatulojen ja tuotantovälineiden omistajuuden kautta muodostuvasta ryhmästä (esimerkiksi suuromistajat ja suuryritysten johto). 

Miten yhteiskuntaluokka näkyy Suomessa?

Vaikka luokkarajat ovat joustavia, luokka-asema periytyy ja vaikuttaa arkeen muun muassa seuraavilla tavoilla:

Terveys ja elinikä: Korkeammin koulutetut ja hyvätuloiset suomalaiset elävät tilastollisesti pidempään ja terveempinä kuin matalammin koulutetut.

Koulutuksen periytyvyys: Vaikka korkeakoulutus on Suomessa maksutonta, akateemisten vanhempien lapset päätyvät edelleen huomattavasti useammin yliopistoon kuin työläisperheiden lapset.

Elinpiiri ja elämäntapa: Luokka-asema näkyy asuinalueiden valinnassa, harrastuksissa, makutottumuksissa ja jopa kielenkäytössä.

Sosiaalinen liikkuvuus: Suomessa on muihin maihin verrattuna hyvät mahdollisuudet nousta luokasta toiseen (esimerkiksi kouluttautumalla), mutta lähtökohdat luovat silti erilaiset puitteet elämälle. 

MInussa on duunarihenkisyyttä, mutta olen myös osittain keskiluokkainen varsinkin ulospäin ja monien tärkeiksi kokemieni asioiden osalta olen varmasti useimpien mielestä ärsyttävän joustamaton ja elitistinen snobi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä eroa on esimerkiksi ylemmällä ja alemmalla keskiluolalla muuta kuin tulot.

Suurin ero on se, että alemmalla keskiluokalla on amk-koulutus ja ylemmällä akateeminen koulutus. Ylempään keskiluokkaan kuuluu myös koulutuksen sivistyksellinen merkitys eli saatetaan opiskella lisää, vaikka siellä ei ole suoraa vaikutusta palkkaan tai työnkuvaan.