Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut haluavat ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole?
Kommentit (387)
Ehkä he eivät koe yhteiskuntaluokkia mitenkään merkittävänä asiana, eivät anna sen määritellä itseään eivätkä toisia ihmisiä. Oikeastaan itsekin ajattelen näin, en pidä yhteiskuntaluokkia mitenkään kiinnostavana asiana saati että näkisin mitään järkeä yrittää luokitella ihmisiä niihin, koska mielestäni se ei ole mitenkään tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmella duunari kaverilla vaimona opettaja ja neljällä yliopiston tai AMK-koulutuksen hankkineella taas duunarimuija, voi hyvänen aika eivätkö ihmiset osaa enää edes pariutua "luokkansa" sisällä. Menkää ulos ja kohdelkaa toisia niin kuin haluaisitte heidän kohtelevan teitä. Ties vaikka vastaan tulisi joku mukava tyyppi.
Koska "yhteiskuntaluokat" ovat syrjintää ja niistä puhuminen sekä jopa niiden ajatteleminen on kiihottamista kansanryhmää vastaan. Olettaminen on ajattelemista. Olettaminen tarkoittaa jonkin asian tai tapahtuman pitämistä totena tai todennäköisenä ilman varmoja todisteita. Yhteiskuntaluokat eivät perustu yhteiskuntaa sääteleviin lakeihin, joten niitä ei ole silloin olemassa. Väitteen esittäminen on valhe ja valehtelu on panettelua. Panettelu tarkoittaa valheellisten tietojen tai perättömien vihjailujen levittämistä. Sen tarkoituksena on yleensä aiheuttaa vahinkoa, kärsimystä tai häpeää.
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. meidän palvelumme ovat kaikki keskiluokan keskiluokalle suunnittelemia ja eivät välttämättä toimi sellaisenaan työväenluokalle.
Annatko jonkun esimerkin tällaisesta palvelusta?
t. UX-suunnittelija
Meillä lastensuojelussa näkyy mm. se, että kun on ihmisellä vaikeaa tai traumoja takana, systeemi ohjaa hyvin voimakkaasti terapiapalveluihin. Terapia on hyvin keskiluokkainen asia. Työväenluokkainen ei välttämättä halua märehtiä asioitaan terapiassa lainkaan vaan hyötyy esim. siitä, että pääsee tekemään käytäännön asioita. Toinen on koulun toimintatavat ja oppilashuolto. Jälleen täysin keskiluokan arvoille ja toimintamalleille rakennettu konsempti, jota työväenluokka ei koe omakseen lainkaan ja pahimmillaan vastustaa lujasti.
Ihan höpö höpöä. Konkreettisempia esimerkkejä kiitos. Keskiluokassa ja työväenluokassa ei ole käytännössä mitään eroa.
Joka tuollaista väittää, väittää elää jossain kuplassa. Onhan noissa aivan valtavat ja perustavanlaatuiset erot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Pääkaupunkiseudulla. Ymmärtänet varmaan, että ratsastuksen hinta on ihan eri asia Helsingissä kuin Ypäjällä. Mutta kyse ei ole niinkään rahasta vaan kulttuurista. Duunareiden lapse ovat koulussakin omillaan siinä missä ylemmän keskiluokan vanhemmat preppaavat illat kukemista ja lukevat lapsen kanssa kokeisiin, etsivät opettavia lisäharrastuksia, luetuttavat kirjoja ja kirjojen perään kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. meidän palvelumme ovat kaikki keskiluokan keskiluokalle suunnittelemia ja eivät välttämättä toimi sellaisenaan työväenluokalle.
Annatko jonkun esimerkin tällaisesta palvelusta?
t. UX-suunnittelija
Meillä lastensuojelussa näkyy mm. se, että kun on ihmisellä vaikeaa tai traumoja takana, systeemi ohjaa hyvin voimakkaasti terapiapalveluihin. Terapia on hyvin keskiluokkainen asia. Työväenluokkainen ei välttämättä halua märehtiä asioitaan terapiassa lainkaan vaan hyötyy esim. siitä, että pääsee tekemään käytäännön asioita. Toinen on koulun toimintatavat ja oppilashuolto. Jälleen täysin keskiluokan arvoille ja toimintamalleille rakennettu konsempti, jota työväenluokka ei koe omakseen lainkaan ja pahimmillaan vastustaa lujasti.
Onhan tuo aika puusilmäistä, jopa ennakkoluuloista olettaa, että työväenluokka on tätä ja keskiluokka tuota. Vielä hurjempaa jos palvelupolku perustuu täysin siihen, että traumat+työväenluokkaisuus niin palvelu on tämä tai jos ihmisellä on traumat plus keskiluokka niin palvelu onkin tämä. Ehkäpä siinä avuntarpeen arvioinnissa kannattaisi käyttää muitakin tekijöitä kuin vain koulutus- tai työtausta ja yrittää ymmärtää asiaa vähän kokonaisvaltaisemmin.
Itse olen ollut mukana kehittämässä paljon verkkosivustoja, joissa käyttäjät ovat ihan laidasta laitaan, on niitä jotka käyttävät sivustoa päivittäin ja uivat siellä kuin kala vedessä ja on niitä, jotka tulevat ihan pystymetsästä ensimmäistä kertaa etsimään tietoa. Kaikkia pitää pystyä palvelemaan, eikä voida olettaa että koska olet korkeakoulutettu niin tokihan tämän osaat ja sinä duunari siellä, et tiedä mitä teet. Itseasiassa koulutustaustaa enemmän vaikuttaa se, kuinka paljon ylipäätään on joutunut etsimään tietoa. Myös persoona vaikuttaa paljon, jotkut ovat tosi paljon reippaampia myös nettipalveluiden käytössä ja sen haltuunotossa.
Lastensuojelu tai lastenpsykiatria eivät ole ohjelmistokehittelyä. Pointti on, että meidän yhteiskuntamme rakenteita, instituutioita ja palveluita suunnittelevat ja toteuttavat akateemiset asiantuntijat. Myös tieteen tuottavat pääasiassa hyvin keskiluokkaiset ihmiset. Sen vuoksi on ihan perusteltua olettaa, että esim. traumojen purkamiseen terapia on hyvin tehokas väline. Tästä on ihan tutkittua tietoa. Kuitenkaan se ei juurikaan toimi työväenluokkaisilla ihmisillä, jotka eivät ole niin verbaaleja ja reflektoivia kuin akateeminen keskiluokka. Tästä seuraa, että työväenluokkaiselle ei välttämättä ole tarjolla lainkaan apua tai se apu on esim. lääkityksen muodossa. Keskiluokkaisen on vaikea nähdä työväenluokkaisen pään sisälle ja hahmottaa millainen asia hänellä toimisi, vastaavasti kouluttamaton työväenluokka ei tee tiedettä tai suunnittele palveluita, tarjoa hoitoa.
Kouluttamaton työväenluokka?? Kyllä meillä suurin osa on nykyään niin hyvin koulutettuja, että juttusi on ihan absurdeja. Mihinkään duunarityöhön ei edes pääse ilman tutkintoa. Monilla on useitakin eri tasoisia koulutuksia ja tutkintoja. Ns. työväenluokkaisetkin voivat olla ihan ylikoulutettujakin.
Hassua lukea sellaisten ihmisten juttuja, jotka ovat noin pihalla reaalitodellisuudesta.
Tuollaiset ihmiset ovat enimmäkseen keskiluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut haluavat pitää kiinni vanhasta yhteiskuntaluokan periaatteesta, jolla voidaan selittää se, ettei itse ole päässyt elämässä parempaan asemaan... "olen syntynyt työväenluokkaan, joten ei minulla olisi ollutkaan mitään mahdollisuuksia nousta keskiluokkaan, joten enpä sitten edes yrittänyt"
Samalla tavalla prekarioitunut keskiluokkaisessa perheessä lapsuutensa viettänyt voi perustella itselleen kuuluvansa edelleen keskiluokkaan, vaikka vuokralla asuminen ja pätkätyöt leimaavat elämäntapaa.
Ei se prekariaatti katsopas vuokralla asumisesta työväenluokaksi muutu. Mksei akateeminen ajattelisi olevansa keskiluokkaa kun ei se mihinkään muuallekaan kuulu vaikka pätkätöitä tekisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla toistuu aina myös tuo SYK-pakotus. Joo, jotkut käy SYK:n, mutta valtaosa osa esim. akateemisen maailman ja yritysmaailman johtotehtävissä olevien ihmisten lapsista ei käy.
Hämmästyisit jos tietäisit, millaisten perheiden lapsia on "lähiluokilla". Toki itselläni ei ole kokemusta suomenkielisistä kouluista, mutta tuskinpa ero on niin valtava.
Syk on jotenkin niin surkea esimerkki muutenkin, se on kuitenkin vain yksittäinen koulu muiden joukossa.
Sykistä puhuja haluaa kenties korostaa omaa etelähelsinkiläistä porvarillista kuplaansa ja miten ei edes osaa ajatella sen ulkopuolella kun on siellä niin kotonaan jo sukupolvesta toiseen. Todellisuudessa tietysti joku SYK on pyöristysvirhe, eikä relevantti keskustelun kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan Teemu Selänne kuuluu? Varalilisuutta löytyy, mutta tyhmä ja täysin sivistymätön.
Duunari tietysti. Ei pelkkä raha kerro yhteiskuntaluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan Teemu Selänne kuuluu? Varalilisuutta löytyy, mutta tyhmä ja täysin sivistymätön.
Selvästi työväenluokkainen, ei kahta sanaa, eikä lapsensakaan tule muuta olemaan heidän kulttuurisella perhetaustallaan. Elleivät nai ylöspäin. Varallisuus ei ole määrittävä tekijä yhteiskuntaluokassa.
Yhdysvalloissa varmaan nähtäisiin yläluokkana, mutta jenkit tekevätkin kaiken vähän oudosti.
Olen yhdysvaltalaisen kanssa aviossa ja voin kertoa, että siellä sosiaalinen kerrostuneisuus on paljon vahvempaa. Suomessa on hyvin lyhyt historia esim. akateemisuuden suhteen. Yhdysvalloissa saattaa hyvin törmätä sukuihin, joissa on oltu akateemisia jo satakin vuotta. Myös rahan määrä on sikäläisessä yhteiskunnassa aivan toista. Selänteen vaatimaton kiekko-omaisuus ei hänestä yläluokkaa tee muualla kuin Lahdessa.
Meidän suvussa on oltu akateemisia yli sata vuotta ja luokkatetoisuus on pyöreä nolla. Mulle opetettiin kotona, että kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua samalla tavalla riippumatta taustasta tms.
Ihan vakavasti ottaen, suhtaudutko örisevään narkkiin ja fiksusti pukeutuneeseen bisnesmieheen täsmälleen samalla tavalla?
Jos sinun olisi pakko jättää lompakkosi jomman kumman vartioitavaksi vaikka kahvilan pöytään, niin kumman valitsisit?
Kumman luo juoksisit hädässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla toistuu aina myös tuo SYK-pakotus. Joo, jotkut käy SYK:n, mutta valtaosa osa esim. akateemisen maailman ja yritysmaailman johtotehtävissä olevien ihmisten lapsista ei käy.
Hämmästyisit jos tietäisit, millaisten perheiden lapsia on "lähiluokilla". Toki itselläni ei ole kokemusta suomenkielisistä kouluista, mutta tuskinpa ero on niin valtava.
Syk on jotenkin niin surkea esimerkki muutenkin, se on kuitenkin vain yksittäinen koulu muiden joukossa.
Sykistä puhuja haluaa kenties korostaa omaa etelähelsinkiläistä porvarillista kuplaansa ja miten ei edes osaa ajatella sen ulkopuolella kun on siellä niin kotonaan jo sukupolvesta toiseen. Todellisuudessa tietysti joku SYK on pyöristysvirhe, eikä relevantti keskustelun kannalta.
Yleensä etelähelsinkiläiset käyvät koulunsa ihan niissä omissa eteläisessä Helsingissä sijaitsevissa lähikouluissa, ei lähiöalueella sijaitsevassa syk:ssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan Teemu Selänne kuuluu? Varalilisuutta löytyy, mutta tyhmä ja täysin sivistymätön.
Selvästi työväenluokkainen, ei kahta sanaa, eikä lapsensakaan tule muuta olemaan heidän kulttuurisella perhetaustallaan. Elleivät nai ylöspäin. Varallisuus ei ole määrittävä tekijä yhteiskuntaluokassa.
Yhdysvalloissa varmaan nähtäisiin yläluokkana, mutta jenkit tekevätkin kaiken vähän oudosti.
Olen yhdysvaltalaisen kanssa aviossa ja voin kertoa, että siellä sosiaalinen kerrostuneisuus on paljon vahvempaa. Suomessa on hyvin lyhyt historia esim. akateemisuuden suhteen. Yhdysvalloissa saattaa hyvin törmätä sukuihin, joissa on oltu akateemisia jo satakin vuotta. Myös rahan määrä on sikäläisessä yhteiskunnassa aivan toista. Selänteen vaatimaton kiekko-omaisuus ei hänestä yläluokkaa tee muualla kuin Lahdessa.
Meidän suvussa on oltu akateemisia yli sata vuotta ja luokkatetoisuus on pyöreä nolla. Mulle opetettiin kotona, että kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua samalla tavalla riippumatta taustasta tms.
Ihan vakavasti ottaen, suhtaudutko örisevään narkkiin ja fiksusti pukeutuneeseen bisnesmieheen täsmälleen samalla tavalla?
Jos sinun olisi pakko jättää lompakkosi jomman kumman vartioitavaksi vaikka kahvilan pöytään, niin kumman valitsisit?
Kumman luo juoksisit hädässä?
En ole se jolta alunperin kysyit, mutta töissä tulee nähtyä molempia aika tasaisesti, ihmisenä ja työn kannalta suhtaudun kumpiinkin ihan samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin itse niin että Suomessa on valtava keskiluokka joka kattaa lähes koko väestön ja johon kuuluu sekä osa työttömistä että iso osa niistä joiden nimi löytyy jostain Iltalehden verokoneesta ja melkein kaikki siltä väliltä. Sitten on pieni osa ihmisiä jotka ovat keskiluokan alapuolella ja aivan marginaalisen pieni osa niitä jotka ovat keskiluokan yläpuolella. Koen että kaikesta huolimatta Suomessa on melko pienet tuloerot kun verrataan melkein kaikkiin muihin maihin ja näitä pieniäkin tuloeroja tasataan hyvin tarmokkaasti edelleen progressiivisella verotuksella. Niitä ketkä omaavat valtavat omaisuudet on todella, todella vähän kun verrataan ihan jo vaikkapa Ruotsiin.
Olen täysin eri mieltä. Suomessa suurin osa on työväenluokkaa. Tekevät manuaalista työtä kehollaan tai aivoillaan. Kaisa Kaupankassa on yhtä työväenluokkainen kuin Kalle Koneistaja tai Seppo Spurgu. Keskiluokka on paisunut, mutta edelleen pienempi. Oona Opettaja ja Taina Talousjohtaja. Sitten ne vielä ylemmät luokat ovat todella pieniä, ja siellä on vain Ville Vuorineuvos ja Olli Omaisuutensahoitaja.
Työväenluokan määrittely pelkästään sillä, että tekee palkkatyötä, on aika vanha marxilainen tapa katsoa asiaa. Nykyään moni puhuu luokista enemmän kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kautta.
Ei se kaupan kassan tai varastomiehen sosiaalinen pääoma ole mihinkään kasvanut sitten 1970 -luvun.
1970-luvulla monen maailma rajoittui omaan paikkakuntaan, työpaikkaan ja sanomalehteen. Nykyään varastomies voi sijoittaa osakkeisiin, opiskella verkossa ja keskustella globaalisti samoista asioista kuin ekonomi. Ei se tarkoita että erot katoaisivat, mutta maailma ei ole enää sama.
Toisaalta 70-luvulla varastomies luki kirjoja ja kävi teatterissa.
Tuo itse asiassa tukee enemmän ajatusta siitä, ettei ihmisiä voi kovin siististi pakata luokkiensa edustajiksi.
Ajat ovat muuttuneet. Vielä 1970-luvulla pidettiin outona jos varastomies ei edes vilkaissut päivän lehteä tai lukenut vähintään isäinpäivä- tai joululahjaksi saamaansa kirjaa. Useimmat lukivat toki enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On lapsettomat naiset, perheelliset naiset ja alimmainen pohja sinkkuäidit.
Yhteiskuntaluokkien määrittäminen ei välttämättä ole helppoa koska on niin erilaisia variaatioita. Yhden tekee niin, toiset näin ja kolmannet noin, ja seuraavan asian suhteen kaikki tekevätkin ihan toisin.
Esimerkiksi omille isovanhemmille on aika vaikeaa määrittää yhteiskuntaluokkaa. Kaikki ovat syntyneet 20- ja 30-lukujen vaihteessa, ovat olleet kouluikäisiä ja teinejä just sotien aikaan mikä on väistämättä vaikuttanut myös opiskeluun. Kenelläkään ei ainakaan tietääkseni ole korkeakoulututkintoa, toisin kuin taas heidän omilla vanhemmillaan. Kaikki ovat pärjänneet työssään, taloudellinen tilanne ollut ihan hyväkin, ovat olleet yhteiskunnallisesti aktiivisia ja mukana kaikessa sellaisessa. On ollut musiikkiharrastuksia, kaikki ovat lukeneet ja ovat matkustaneet ja heillä on ollut paljon ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Duunarien ja maajussien lapsi sanoo päivää. Omien kokemusten mukaan työväenluokankin voisi jakaa kahteen - niihin, jotka lukevat, harrastavat kulttuuria ja soittimia, ja sitten niihin, jotka näkevät nuo aktiviteetit turhina hömpötyksinä. Esimerkiksi oma isäni moitti lukemista (kaikkea kaunokirjallisuudesta koulukirjoihin) ja kulttuuriharrastuksia, soittimistakin vain haitari oli ainoa oikea soitin. Eikä todellakaan ollut mielipiteissään ainoa, vaan sosiaalisessa ympäristössään valtavirtaa edustava. Kunnan harrastuksissa näkyi aina vain niitä aktiivisempia työväenluokan ihmisiä, ne passiivisemmat sitten möllöttivät vain kodeissaan, rassasivat mopojaan/autojaan ja ryyppäsivät.
Ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa, kuten myös jääkiekkoa ja balettia täällä harrasti vain paikallisten "rikkaiden" (huom. skaala sellainen, että sairaanhoitaja ja opettaja luettiin rikkaiksi) lapset, meille muille nuo olivat ulottumattomissa.
Kylläpä teillä oli kelvoton kansalaisopisto, jos ei edes soittotunteja ja balettia järjestynyt kaikille. Ratsastusta maalla harrastavat maatilojen lapset, joilla on kotona hevosia, ja heidän kaverit. Jääkiekkoa voivat pienillä paikkakunnilla pelata ihan kaikki, mutta taitoluistelu edellyttää vähän enemmän. Tuntemani taitoluistelijalapsen perhe on jonkinlaisia toimihenkilöitä, eli Yhteiskuntaluokkahullun mukaan kai keskiluokkaa.
Aika moni asentaja on suorastaan rikas, jos on itse hyvin menestyvä yrittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan Teemu Selänne kuuluu? Varalilisuutta löytyy, mutta tyhmä ja täysin sivistymätön.
Selvästi työväenluokkainen, ei kahta sanaa, eikä lapsensakaan tule muuta olemaan heidän kulttuurisella perhetaustallaan. Elleivät nai ylöspäin. Varallisuus ei ole määrittävä tekijä yhteiskuntaluokassa.
Yhdysvalloissa varmaan nähtäisiin yläluokkana, mutta jenkit tekevätkin kaiken vähän oudosti.
Olen yhdysvaltalaisen kanssa aviossa ja voin kertoa, että siellä sosiaalinen kerrostuneisuus on paljon vahvempaa. Suomessa on hyvin lyhyt historia esim. akateemisuuden suhteen. Yhdysvalloissa saattaa hyvin törmätä sukuihin, joissa on oltu akateemisia jo satakin vuotta. Myös rahan määrä on sikäläisessä yhteiskunnassa aivan toista. Selänteen vaatimaton kiekko-omaisuus ei hänestä yläluokkaa tee muualla kuin Lahdessa.
Meidän suvussa on oltu akateemisia yli sata vuotta ja luokkatetoisuus on pyöreä nolla. Mulle opetettiin kotona, että kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua samalla tavalla riippumatta taustasta tms.
Ihan vakavasti ottaen, suhtaudutko örisevään narkkiin ja fiksusti pukeutuneeseen bisnesmieheen täsmälleen samalla tavalla?
Jos sinun olisi pakko jättää lompakkosi jomman kumman vartioitavaksi vaikka kahvilan pöytään, niin kumman valitsisit?
Kumman luo juoksisit hädässä?
Miten tämä liittyy yhteiskuntaluokkiin? Vaikuttaako mitenkään asiaan se, että örisevä narkki on vanhaan aatelissukuun kuuluva professorinvirkansa menettänyt ja fiksusti pukeutunut bisnesmies on huoltamoyrittäjä P.A. Turpeinen, joka pukeutunut stylistin valitsemiin tamineisiin naistenlehden haastattelua varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. meidän palvelumme ovat kaikki keskiluokan keskiluokalle suunnittelemia ja eivät välttämättä toimi sellaisenaan työväenluokalle.
Annatko jonkun esimerkin tällaisesta palvelusta?
t. UX-suunnittelija
Meillä lastensuojelussa näkyy mm. se, että kun on ihmisellä vaikeaa tai traumoja takana, systeemi ohjaa hyvin voimakkaasti terapiapalveluihin. Terapia on hyvin keskiluokkainen asia. Työväenluokkainen ei välttämättä halua märehtiä asioitaan terapiassa lainkaan vaan hyötyy esim. siitä, että pääsee tekemään käytäännön asioita. Toinen on koulun toimintatavat ja oppilashuolto. Jälleen täysin keskiluokan arvoille ja toimintamalleille rakennettu konsempti, jota työväenluokka ei koe omakseen lainkaan ja pahimmillaan vastustaa lujasti.
Ihan höpö höpöä. Konkreettisempia esimerkkejä kiitos. Keskiluokassa ja työväenluokassa ei ole käytännössä mitään eroa.
Joka tuollaista väittää, väittää elää jossain kuplassa. Onhan noissa aivan valtavat ja perustavanlaatuiset erot.
En sanoisi eläväni kuplassa, kun tapaan päivittäin erilaisia ihmisiä, tohtoreista ja miljonääriyrittäjistä köyhiin työttömiin ja eläkeläisiin. Silti en pysty sanomaan asiakkaistani useampien tapaamisten jälkeen, mihin yhteiskuntaluokkaan he kuuluvat. Jos luokissa jotain perustavanlaatuisia eroja olisi, niin kai ne jotenkin huomaisi.
Mainittakoon vielä, että miljonääriyrittäjä voi olla itseoppinut vähän kouluttautunut duunari, joku tavallinen duunari voi harrastaa kulttuuria ja lapset balettia, ja köyhä eläkeläinen hyvinkin sivistynyt.
Kai tämän ketjun päätelmä voi olla se, että eri puolilla Suomea on erilainen yhteiskunta. Siis jos tähän ketjuun on kirjoittanut muista erojen selittäjiä kuin alkuperäinen Yhteiskuntaluokkahullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lätkää ja futista harrastaa mun tietämien akateemisten helsinkiläisvanhempien pojista monet. Tytöillä korostuu enemmän joukkuevoimistelu, tanssi ja taitoluistelu. Lisäksi tietysti muitakin harrastuksia, mutta ei joukkueurheiluharrastukset ole mikään vain työväenluokan harrastus.
Palstalla on kyllä koomisia nämä oletukset mitä täältä saa lukea.
Nimenomaan varsinkin lätkä on harvoin duunariperheiden laji. Maksaa meinaan kokolailla paljon.
Kuinka moni Suomen maajoukkueessa lätkää MM-kisoissa pelaava ei ole kotoisin duunariperheestä?
Tähän vaikuttaa varmasti aika. Omassa lapsuudessani vuosituhannen vaihteessa ratsastus, taitoluistelu, baletti ja pianonsoitto olivat varmaan kaikille saatavilla olevia harrastuksia vanhempien koulutuksista ja ammateista riippumatta. Tulotaso saattoi vähän rajoittaa, esimerkiksi ratsastustuntien suhteen, mutta se onkin sitten eri asia.