Miksi jotkut haluavat ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minusta hirveän vaikea aihe, eikä vähiten siksi, että iso osa ihmisistä ei joko tunnista tai halua tunnistaa ilmiötä lainkaan. Tai tunnistavat ihan hitusen, mutta sitten kuitenkin virheellisesti luulevat että ansiotulojen määrä määrittää yhteiskuntaluokan.

Suomessa on vahva ajatus siitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla, eikä yhteiskuntaluokista siksi mielellään puhuta. Moni myös katsoo omaa elämäänsä ja tuttavapiiriään ja toteaa, ettei näe mitään luokkia. Mutta jos suurin osa ihmisistä ympärilläsi tulee samanlaisista taustoista, käy samanlaisissa töissä ja elää suunnilleen samalla tavalla, eihän niitä eroja välttämättä huomaa.

Minusta yhteiskuntaluokat näkyvät usein juuri niille, jotka ovat tehneet luokkanousun tai luokkalaskun. He tietävät täsmälleen, mistä puhutaan. Kun siirtyy ympäristöstä toiseen, huomaa nopeasti, että kyse ei ole ansiotuloista ollenkaan. Kyse on tavoista, puheesta, verkostoista, maailmankuvasta, harrastuksista, koulutuksesta ja jopa siitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Bussikuski Kontulasta ei osaisi luontevasti seurustella vanhan rahan seurueen kanssa, vaikka olisi kuinka fiksu ja mukava ihminen. Ei siksi, että toinen olisi toista parempi, vaan koska heidän kokemuksensa maailmasta ovat niin erilaiset. Samalla tavalla maatilallisten suvusta, sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu henkilö, voi erottua kuin neonvärinen huutomerkki akateemisessa juhlatilaisuudessa. Tietyt puheenaiheet, viittaukset, käyttäytymissäännöt ja kulttuuriset oletukset ovat sellaisia, jotka oppii yleensä omassa ympäristössään jo lapsena.

Moni väittää vastaan sanomalla, että "kaikkihan voivat keskustella keskenään". Tottakai voivat. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi tulla toimeen. Kyse on siitä, että osa keskustelunaiheista on sellaisia, joihin luokkatasoa ylempi tai alempi ei yksinkertaisesti osaa sanoa juuri mitään. Jos pöydässä puhutaan sukupolvien ajan kertyneestä omaisuudesta, sijoitussäätiöistä, sisäoppilaitoksista tai vaikutusvaltaisista verkostoista, suuri osa on täysin ulkopuolisia. Toisaalta jos keskustelu pyörii esimerkiksi maatilan arjessa, vuorotyössä, toimeentulon epävarmuudessa tai siinä, miten laskut saadaan maksettua seuraavaan palkkapäivään asti, ei ylemmän keskiluokan tai yläluokan kasvatilla välttämättä ole siihen mitään omakohtaista tarttumapintaa.

Juuri tästä syystä minusta on kummallista väittää, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Ne eivät välttämättä näy Suomessa yhtä räikeästi kuin joissakin muissa maissa, mutta kyllä ne näkyvät. Ne näkyvät siinä, millaisia koulutuspolkuja pidetään mahdollisina, millaisia ammatteja arvostetaan, millaisia verkostoja ihmisille muodostuu ja millaista elämää he pitävät normaalina. Kehonkieli, ulkonäkö, materia. Usein luokka näkyy kaikkein selvimmin juuri niissä asioissa, joita ei itse edes huomaa ajatella - koska ne ovat olleet omassa elämässä aina itsestäänselvyyksiä.

Ehkä suurin syy sille, miksi osa ihmisistä haluaa ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole, on se, että ajatus tuntuu epämukavalta. Jos luokat tunnustetaan, täytyy samalla myöntää, etteivät kaikkien lähtökohdat ole samanlaiset. On helpompi uskoa, että jokainen on täysin oman onnensa seppä, kuin pohtia sitä, kuinka paljon perhetausta, kasvuympäristö, koulutus ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin jo ennen kuin hän ehtii tehdä ensimmäistäkään omaa valintaansa.
 

No, tässä puhut kyllä perhetaustasta ja kasvatuksesta, enemmän kuin yhteiskuntaluokasta. Olenko minä köyhä työtön siis keskiluokkainen, koska olen keskiluokkaisesta kodista ja muhun on iskostettu tietyt käyttäytymiskoodit? Minkä tahansa yhteiskuntaluokan edustajan kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ihan luontevasti. Sukulaisissa on yliopistoprofessoreista duunareihin. 

Juuri tässä näkyy se, että ymmärrämme yhteiskuntaluokan hieman eri tavalla. En ajattele, että yhteiskuntaluokka määräytyy pelkästään tämänhetkisen tulotason tai työmarkkina-aseman perusteella. Jos keskiluokkaisesta kodista tullut ihminen on väliaikaisesti työtön tai pienituloinen, en automaattisesti ajattele hänen muuttuneen työväenluokkaiseksi. Kasvuympäristö, koulutus, kulttuurinen pääoma, puhetapa, verkostot ja ne käyttäytymiskoodit, joihin itsekin viittasit, vaikuttavat mielestäni paljon enemmän kuin tilin saldo yhtenä tiettynä hetkenä.

Siksi sanoisin, että köyhäkin työtön voi olla taustaltaan hyvin keskiluokkainen. Samalla tavalla hyvin tienaava yrittäjä ei välttämättä omaksu koskaan ylemmän luokan tapoja tai viitekehystä vain siksi, että rahaa on tullut lisää.

Ja uskon, että sinun on helppo keskustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Keskiluokka on tavallaan yhteiskunnan "keskikaista". Sieltä on yleensä melko helppo kommunikoida sekä alaspäin että ylöspäin, varsinkin jos omassa suvussa ja tuttavapiirissä on monenlaisia ihmisiä. Mutta kokeile ajatuksena ääripäitä. Miten luontevaa olisi kaikkein heikoimmista oloista tulevalle ihmiselle osallistua vanhan rahan suvun illallispöytään, jossa keskustellaan sukusäätiöistä, arvotaiteesta, sisäoppilaitoksista ja vuosikymmenten verkostoista? Tai toisinpäin, kuinka hyvin täysin etuoikeutetussa ympäristössä kasvanut ihminen ymmärtää pitkäaikaistyöttömyyden, toimeentulotuen varassa elämisen tai sukupolvisen köyhyyden kokemusta?

En tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi keskustella keskenään tai etteikö yksilöiden välillä olisi valtavia eroja. Tarkoitan sitä, että yhteiskuntaluokka näkyy usein juuri niissä asioissa, joita ei itse huomaa. Jos on kasvanut keskiluokkaisessa ympäristössä, monet kulttuuriset koodit tuntuvat niin luonnollisilta, ettei niitä edes ajattele luokkaeroina. Ne huomaa usein vasta silloin, kun joutuu ympäristöön, jossa omat itsestäänselvyydet eivät enää olekaan muiden itsestäänselvyyksiä. Juuri tästä syystä luokkaa vaihtaneet ihmiset puhuvat ilmiöstä usein paljon vahvemmin kuin ne, jotka ovat pysyneet koko elämänsä suunnilleen samassa asemassa.
 

Terveiset täältä vanhan rahan illallispöydästä:

 

Rahasta ei keskustella. Olet ihan väärässä monessa asiassa.

Kyllä keskustellaan, ja jopa hyvin avoimesti. Aiheina vaan ovat sijoitukset, yritykset, hankinnat jne. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jotain luokkajakoa tehdään koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ei kuitenkaan ole luokkia. Suomessa voi tätä luokkaansa muuttaa itse onnistumisilla. Oikeassa luokkayhteiskunnassa alummasta luokasta ei nousta rahallakaan. 

Puhut nyt jostain sääty- tai kastiluokista. Kyllä yhteiskuntaluokissa voi liikkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jotain luokkajakoa tehdään koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ei kuitenkaan ole luokkia. Suomessa voi tätä luokkaansa muuttaa itse onnistumisilla. Oikeassa luokkayhteiskunnassa alummasta luokasta ei nousta rahallakaan. 

Kouluttautumalla voi päästä pitkälle ja korkealle, mutta jos ei ole muuta varallisuutta kuin palkasta saatava työ, jää ulkopuoliseksi niistä piireistä, jotka yleensä toimivat vastaavissa viroissa ja ammateissa. Elintasokaan ei muodostu yhtä korkeaksi kuin niillä, joilla on perittyä tai perittävää varallisuutta. 

Mitä ihmettä ne lukemattomat ihmiset ovat, jotka eivät edes halua kuulua mihinkään "piireihin"? "Luokkatutkijat" painivat omissa ahtaissa piireissä, stereotypioissa ja ennakkoluuloissa.

Erakkoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan Teemu Selänne kuuluu? Varalilisuutta löytyy, mutta tyhmä ja täysin sivistymätön.

Selvästi työväenluokkainen, ei kahta sanaa, eikä lapsensakaan tule muuta olemaan heidän kulttuurisella perhetaustallaan. Elleivät nai ylöspäin. Varallisuus ei ole määrittävä tekijä yhteiskuntaluokassa.

Yhdysvalloissa varmaan nähtäisiin yläluokkana, mutta jenkit tekevätkin kaiken vähän oudosti.

Olen yhdysvaltalaisen kanssa aviossa ja voin kertoa, että siellä sosiaalinen kerrostuneisuus on paljon vahvempaa. Suomessa on hyvin lyhyt historia esim. akateemisuuden suhteen. Yhdysvalloissa saattaa hyvin törmätä sukuihin, joissa on oltu akateemisia jo satakin vuotta. Myös rahan määrä on sikäläisessä yhteiskunnassa aivan toista. Selänteen vaatimaton kiekko-omaisuus ei hänestä yläluokkaa tee muualla kuin Lahdessa. 

Meidän suvussa on oltu akateemisia yli sata vuotta ja luokkatetoisuus on pyöreä nolla. Mulle opetettiin kotona, että kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua samalla tavalla riippumatta taustasta tms. 

Ihan vakavasti ottaen, suhtaudutko örisevään narkkiin ja fiksusti pukeutuneeseen bisnesmieheen täsmälleen samalla tavalla? 

Jos sinun olisi pakko jättää lompakkosi jomman kumman vartioitavaksi vaikka kahvilan pöytään, niin kumman valitsisit? 

Kumman luo juoksisit hädässä? 

No jos totta puhutaan, en luottaisi kumpaankaan. Ihmisinä pidän samanarvoisina.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.tuni.fi/alustalehti/2019/02/26/suomi-on-edelleen-luokkayhte…

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

 

https://yle.fi/a/74-20032335

https://yle.fi/a/74-20026497

Olipa hyvä juttu, kiitoksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että 80-luvulla syntyneenä minulle on koko peruskoulun ajan opetettu ettei yhtäkuntaluokkia ole enää Suomessa käytössä. Opetettiin myös, että ne olivat meillä aikoinaan käytössä ja että monissa kehitysmaissa ne ovat käytössä edelleen.

 

Eli hyvin vaikea on muuttaa ajatusmalliaan. Vähän sama, kuin että joku täällä vauvapalstalla väittäisi että etelä ja pohjoinen ovat toisin päin. 

No ei minulle ainakaan mitään tuollaista opetettu. Kasarilla syntynyt myös. Kerrottiin että Suomessa luokkarajat eivät ole yhtä valettuja kuin joissain muissa maissa tai myös Suomessa aikoinaan. Jossain sivulauseessa lähinnä, ei mitenkään "koko peruskoulun ajan". 

 

 

 

Kyllähän näistä palstan teksteistäkin huomaa, että ne rajat ovat osittain joidenkin yksittäisten kirjoittajien fantasiaa. Epäilen, että yksi tietty luokkapakkomielteinen (vanhempansa muistaakseni tohtoreita, oma elämänsä ei kaikesta päätellen mikään suksee) näitä paljon kirjoittelee ja paljastelee itsestään lähinnä sen, että on jonkinlainen vapaasielun vastakohta.

Minusta taas on mielenkiintoista tältä palstalta nähdä, kuinka moni kieltää luokkien olemassaolon. Kyllä ne ovat aivan selkeät, vaikka tietysti rajat ovat sameat.

Ovatko luokkien kieltäjät itse mitä luokkaa? Vahvassa kuplassa ainakin elävät.

Tässäkin keskustelussa on tullut esille, miten keskiluokkaan syntyneet ja sen kuplassa elämänsä viettäneet eivät tunnusta luokkien olemassa oloa. Kun taas yhteiskunnan pahjan pohjimmaiset ovat kertoneet miten suuri muutos luokkanousu on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa on tullut esille, miten keskiluokkaan syntyneet ja sen kuplassa elämänsä viettäneet eivät tunnusta luokkien olemassa oloa. Kun taas yhteiskunnan pahjan pohjimmaiset ovat kertoneet miten suuri muutos luokkanousu on ollut.

Suomessakin on alueita, joilla ei paljonkaan tuollaisia "pahnanpohjimmaisia" ole. Tiedän kyllä, että on olemassa ylisukupolvista työttömyyttä ja köyhyyttä. Nyky-yhteiskunnassa - tai sanotaan että ainakin viime vuosisadan lopulla - se oli aika paljon omaa valintaa, jos ei kouluttautunut kykyjensä mukaan ja hankkiutunut töihin.

Kyse ei ole siitä, että luokkien olemassaoloa ei tunnusteta vaan siitä, että Suomessa on aika vähän ihmisiä, jotka voi yksiselitteisesti kaikilla käytettävissä olevilla kriteereillä sijoittaa johonkin luokkaan.

Jonkunlaisessa kuplassa elävät nekin, jotka eivät tätä eroa ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että 80-luvulla syntyneenä minulle on koko peruskoulun ajan opetettu ettei yhtäkuntaluokkia ole enää Suomessa käytössä. Opetettiin myös, että ne olivat meillä aikoinaan käytössä ja että monissa kehitysmaissa ne ovat käytössä edelleen.

 

Eli hyvin vaikea on muuttaa ajatusmalliaan. Vähän sama, kuin että joku täällä vauvapalstalla väittäisi että etelä ja pohjoinen ovat toisin päin. 

No ei minulle ainakaan mitään tuollaista opetettu. Kasarilla syntynyt myös. Kerrottiin että Suomessa luokkarajat eivät ole yhtä valettuja kuin joissain muissa maissa tai myös Suomessa aikoinaan. Jossain sivulauseessa lähinnä, ei mitenkään "koko peruskoulun ajan". 

 

 

 

Kyllähän näistä palstan teksteistäkin huomaa, että ne rajat ovat osittain joidenkin yksittäisten kirjoittajien fantasiaa. Epäilen, että yksi tietty luokkapakkomielteinen (vanhempansa muistaakseni tohtoreita, oma elämänsä ei kaikesta päätellen mikään suksee) näitä paljon kirjoittelee ja paljastelee itsestään lähinnä sen, että on jonkinlainen vapaasielun vastakohta.

Minusta taas on mielenkiintoista tältä palstalta nähdä, kuinka moni kieltää luokkien olemassaolon. Kyllä ne ovat aivan selkeät, vaikka tietysti rajat ovat sameat.

Täällä ei päde aiemmin mainittu opettajien ja putkarien lasten erilaiset harrastukset, kun ihan samalla tavalla niin musiikkiopistossa kuin urheiluseuroissa on kaikenlaista porukkaa, eikä matkustelussakaan ole eroa.

Voisitteko te luokkajankkaajat selittää meille kieltäjille ne selkeät rajat. Onko se meidän vika, kun emme niitä havaitse? Itse asiassa on olemassa useita eri luokittelutapoja, joista mainittakoon marxilainen ja weberiläinen. Suomessa käytetään sosioekonomista asemaa luokittelun perusteena, mutta esimerkiksi hyvin kouluttautunut varakas voi olla työtön. Suomessa luokittelu on aika turhaa,  koska yksilöt voivat siirtyä "luokista" niin ylös kuin alas, mitä monet tähän ketjuun kirjoittaneet todistavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. meidän palvelumme ovat kaikki keskiluokan keskiluokalle suunnittelemia ja eivät välttämättä toimi sellaisenaan työväenluokalle. 

 

Annatko jonkun esimerkin tällaisesta palvelusta? 

 

t. UX-suunnittelija

Meillä lastensuojelussa näkyy mm. se, että kun on ihmisellä vaikeaa tai traumoja takana, systeemi ohjaa hyvin voimakkaasti terapiapalveluihin. Terapia on hyvin keskiluokkainen asia. Työväenluokkainen ei välttämättä halua märehtiä asioitaan terapiassa lainkaan vaan hyötyy esim. siitä, että pääsee tekemään käytäännön asioita. Toinen on koulun toimintatavat ja oppilashuolto. Jälleen täysin keskiluokan arvoille ja toimintamalleille rakennettu konsempti, jota työväenluokka ei koe omakseen lainkaan ja pahimmillaan vastustaa lujasti. 

Ihan höpö höpöä. Konkreettisempia esimerkkejä kiitos. Keskiluokassa ja työväenluokassa ei ole käytännössä mitään eroa. 

Joka tuollaista väittää, väittää elää jossain kuplassa. Onhan noissa aivan valtavat ja perustavanlaatuiset erot. 

Kerro tarkemmin ne erot. Onko marxilaisen luokittelun mukaan omistavaan luokkaan kuuluva menestyvä  LVI-yrittäjä sinun luokittelussasi duunari vai mikä, kun koulutus on putkiasentaja ja firman toimitusjohtajana tekee sitä työtä itsekin? Entä vaikuttaako asiaan se, onko hänen puolisonsa opettaja vai laitoshuoltaja, jos hänellä puoliso on? Tai harrastavatko hänen lapsensa taitoluistelua vai lätkää, sukupuolesta riippumatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jotain luokkajakoa tehdään koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ei kuitenkaan ole luokkia. Suomessa voi tätä luokkaansa muuttaa itse onnistumisilla. Oikeassa luokkayhteiskunnassa alummasta luokasta ei nousta rahallakaan. 

Puhut nyt jostain sääty- tai kastiluokista. Kyllä yhteiskuntaluokissa voi liikkua. 

Oleellista on, että nykyään voit kriteeristä riippuen olla yhtäaikaisesti monessa yhteiskuntaluokassa, koska tunnusmerkistöt ovat niin pitkälti makuasioita eikä kiveen hakattuja faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat. 

 

Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.

Duunarien ja maajussien lapsi sanoo päivää. Omien kokemusten mukaan työväenluokankin voisi jakaa kahteen - niihin, jotka lukevat, harrastavat kulttuuria ja soittimia, ja sitten niihin, jotka näkevät nuo aktiviteetit turhina hömpötyksinä. Esimerkiksi oma isäni moitti lukemista (kaikkea kaunokirjallisuudesta koulukirjoihin) ja kulttuuriharrastuksia, soittimistakin vain haitari oli ainoa oikea soitin. Eikä todellakaan ollut mielipiteissään ainoa, vaan sosiaalisessa ympäristössään valtavirtaa edustava. Kunnan harrastuksissa näkyi aina vain niitä aktiivisempia työväenluokan ihmisiä, ne passiivisemmat sitten möllöttivät vain kodeissaan, rassasivat mopojaan/autojaan ja ryyppäsivät.

Ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa, kuten myös jääkiekkoa ja balettia täällä harrasti vain paikallisten "rikkaiden" (huom. skaala sellainen, että sairaanhoitaja ja opettaja luettiin rikkaiksi) lapset, meille muille nuo olivat ulottumattomissa.

Tähän vaikuttaa varmasti aika. Omassa lapsuudessani vuosituhannen vaihteessa ratsastus, taitoluistelu, baletti ja pianonsoitto olivat varmaan kaikille saatavilla olevia harrastuksia vanhempien koulutuksista ja ammateista riippumatta. Tulotaso saattoi vähän rajoittaa, esimerkiksi ratsastustuntien suhteen, mutta se onkin sitten eri asia. 

Lasten määrä on vähentynyt. Mikä tarkoittaa, että samalla kaliimmat harrastukset ovat useampien perheiden lasten ulottuville.

Olen -79 syntynyt ja kasvanut sellaisessa maailmassa ettei tiettyjä yhteiskuntaluokkia ollut(Suomessa). Tämä mitä nyt tapahtuu on täysin mekaanisesti aiheutettua ja vielä kopioidaan jostain jenkeistä ja briteistä. 

Minulla suomalaisena ei ole mitään hinkua palata 1800-luvun Suomeen, miksi sinullakaan olisi? 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokkien määrittäminen ei välttämättä ole helppoa koska on niin erilaisia variaatioita. Yhden tekee niin, toiset näin ja kolmannet noin, ja seuraavan asian suhteen kaikki tekevätkin ihan toisin.

Esimerkiksi omille isovanhemmille on aika vaikeaa määrittää yhteiskuntaluokkaa. Kaikki ovat syntyneet 20- ja 30-lukujen vaihteessa, ovat olleet kouluikäisiä ja teinejä just sotien aikaan mikä on väistämättä vaikuttanut myös opiskeluun. Kenelläkään ei ainakaan tietääkseni ole korkeakoulututkintoa, toisin kuin taas heidän omilla vanhemmillaan. Kaikki ovat pärjänneet työssään, taloudellinen tilanne ollut ihan hyväkin, ovat olleet yhteiskunnallisesti aktiivisia ja mukana kaikessa sellaisessa. On ollut musiikkiharrastuksia, kaikki ovat lukeneet ja ovat matkustaneet ja heillä on ollut paljon ystäviä.

Yhtenäiskulttuurin täydellinen tuhoutuminen hävitti samalla selkeästi määriteltävät yhteiskuntaluokat.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa on tullut esille, miten keskiluokkaan syntyneet ja sen kuplassa elämänsä viettäneet eivät tunnusta luokkien olemassa oloa. Kun taas yhteiskunnan pahjan pohjimmaiset ovat kertoneet miten suuri muutos luokkanousu on ollut.

Vai että oikein keskiluokkaa. Kas kun ei ihan porvaria ja torpparia lol. Luokkalässytys nyt ei vain kuulu Suomeen ja joidenkin teinien on sitä hirveän vaikea tajuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lätkää ja futista harrastaa mun tietämien akateemisten helsinkiläisvanhempien pojista monet. Tytöillä korostuu enemmän joukkuevoimistelu, tanssi ja taitoluistelu. Lisäksi tietysti muitakin harrastuksia, mutta ei joukkueurheiluharrastukset ole mikään vain työväenluokan harrastus. 

Palstalla on kyllä koomisia nämä oletukset mitä täältä saa lukea.

Nimenomaan varsinkin lätkä on harvoin duunariperheiden laji. Maksaa meinaan kokolailla paljon.

 

Kuinka moni Suomen maajoukkueessa lätkää MM-kisoissa pelaava ei ole kotoisin duunariperheestä?

En tiedä, kun tämä duunariperheen poika ei seuraa lainkaan mitään urheilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat. 

 

Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.

Pääkaupunkiseudulla. Ymmärtänet varmaan, että ratsastuksen hinta on ihan eri asia Helsingissä kuin Ypäjällä. Mutta kyse ei ole niinkään rahasta vaan kulttuurista. Duunareiden lapse ovat koulussakin omillaan siinä missä ylemmän keskiluokan vanhemmat preppaavat illat kukemista ja lukevat lapsen kanssa kokeisiin, etsivät opettavia lisäharrastuksia, luetuttavat kirjoja ja kirjojen perään kirjoja. 

Ei se ratsastuksen hinta ihan eria asia ole, kallista se on joka puolella.

Yhteiskuntaluokkia pidetään yllä tilastollisesta mielessä, muutoin ainoat jotka niitä kannattaa ja korostaa on vassarit. Ehkä sen taakse on helppo omasta mielestä piiloutua ja uhriutua sen nojalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen -79 syntynyt ja kasvanut sellaisessa maailmassa ettei tiettyjä yhteiskuntaluokkia ollut(Suomessa). Tämä mitä nyt tapahtuu on täysin mekaanisesti aiheutettua ja vielä kopioidaan jostain jenkeistä ja briteistä. 

Minulla suomalaisena ei ole mitään hinkua palata 1800-luvun Suomeen, miksi sinullakaan olisi? 

Luokittelu on teennäistä ja täysin summittaista ilman loogisia sääntöjä. Tottakai voit ottaa jonkun kelan toimeentuloasiakkaan ja professoriperheen ääripään esimerkkeinä. Mutta luokka-ajattelu ei siltikään toimi, koska Suomessa luokkarajojen välissä elää niin paljon ihmisiä. He kuuluvat useampaan luokkaan yhtäaikaa.