Kertokaa pelottavin kohtaamisenne/kokemuksenne

Up!!

Uppista!

Erehdyin ottamaan tarjotun tuntemattomalta kyydin baarin jälkeen,  pelotti kun  puhumaton imies lähti sitten  lähti 15 km eri suuntaan ja pysähtyikin erään   sillan päällä olevalle levennykselle, rauhallisesti kysyin, onkohan kondomeja niin lähti  ajamaan takaisin kaupunkiin  kotini lähelle . Oli varmaan raiskaaja koska kohtapuoleen eräs nainen raiskattiin baarin jälkeen kyydin ottaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Lähdettiin kaverin kanssa sieneen ja hänellä oli kaksi koiraansa mukanaan. Toinen koira on sellainen häslääjä ja toisen kanssa mä tulen hyvin toimeen, on mun kaveri. Mentiin tutulle sienireitille, sellainainen rauhallinen metsikkö jossa kivet on vihreän sammaleen peitossa. Tuttu paikka tosiaan ja kaveri häslääjä koiran kanssa kävelee edessäpäin mutta muutama askel selkeältä kulkuväylältä pois ja päädyin toisen koiran kanssa pienelle aukiolle jossa tuoksui taivaalliselta ja oli aivan hiljaista. Se oli jotenkin maaginen kohta ja ihmettelin miten valo on niin kaunista siinä kohtaa ja se tuoksu ja hiljaisuus. Tuntui että mä vaan haluan jäädä tähän ikuiseksi ajaksi. Koira mun vieressä ihmeen tarkkavaisena. Jotenkin vaan halusin jäädä siihen kohtaan ja ilmeisesti siinä seisoin ihan tovin jossain transsissa. Sitten kaveri edellä kutsuu koiraansa joka on mun vierelläni mutta koira ei liikahdakkaan vaan katselee minua ja ympäristöä tarkkaavaisena ja on kutsusta piittaamaton vaikka muuten niin äipän oma koira. Kohta en näe horisontissa kaveriani enää ja herään että tästä kohtaa on vaan nyt päästävä pois ja lähden juoksemaan kaveriani kiinni koira vierelläni. Tämä tunne paikasta, tuoksusta, valosta jne on jäänyt hyvin muistiin se kietoi minut johonkin ja olisi houkutellut jäämään siihen, kuten myös se että koira piti minusta tarkasti huolta. Myöhemmin luin metsänpeitosta ja siitä kuinka se voi selittää niitä ihmisiä jotka katoavat vaelluksen aikana. Heitä ei vaan löydetä koska ovat siellä peiton sisällä vaikka etsijät olisivat aivan siinä vieressä. Joskus myöhemmin heidän telttansa sitten löytyy sellaisesta paikasta josta katsottiin moneen kertaan muttei löydetty silloin.  Maailma on täynnä ihmeitä. 

Minäkin olen kokenut metsänpeiton ja se kokemus oli tosi omituinen. Kaikki vääristyi, eikä oikeastaan edes "näe tai kuule" oikein. Tiesin olevani aivan tien vieressä, jossa oli perheeni. Kesti kauan ennen kuin pääsin pois tilasta ja Hassua oli se, että tie oli 50m päässä, en vain silloin nähnyt sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään pelottavalta, mutta kerron kuitenkin.

Lähdin eräänä päivänä kävelylle kuntopolulle. Kun olin kävellyt jotain 15 minuuttia, näin miehen, joka käveli samaan suuntaan kuin minä, vain hitaammin, eli otin häntä koko ajan kiinni.

Näkökyky ei ole mikään huippu, enkä nähnyt kasvoja kunnolla, mutta oli sellainen tunne, että jotain outoa tuossa on. Kävelin ja kävelin, kunnes olin niin lähellä, että tajusin mikä siinä oli outoa: vaikka mies käveli samaan suuntaan kuin minä, hän katseli minua koko ajan, eli käveli takaperin.

Tajusin kyllä, että kun se on tehokas harjoitusmuoto, niin siinä ei ole mitään outoa, mutta sen takaperin kävelyn tajuaminen äkkiä säikähtämällä teki sen, että käännyin samantien pois 😄

Sen sekunnin ajan kun tuntui, että tämä on kuin jostain kauhuleffasta...

Tästä tuli mieleen oma lenkkireissuni kun keskellä ei mitään yks kaks yllättäen edellä tiellä on isokokoinen mies joka heiluttaa molempia käsiään pään sivustoilla kuin joku voimamies. Se näytti kuin sirkusesitykseltä laskeutuvan auringon aikaan, sumuakin varmasti oli jne :D Onneksi lähemmäs päästyäni tajusin että se olikin tuttu, paikallinen kehitysvammainen poika jolla on usein kuulokkeet korvilla ja karjahtelee itsekseen sen musiikin tahtiin eikä ole missään pahanaikeissa. Uskalsin mennä ohi.

Jos haluaa kotisohvalla pelätä, niin suosittelen etsimään Youtubesta kaverin nimimerkillä "Finntop5".

Hän on koonnut karmivia katsojien kokemuksia, joita ihmiset ovat lähettäneet ja lueskelee niitä ääneen.

Jotkut ovat niin häiritseviä, että yöunet menneet ja useamman päivän jokainen rasahdus kotona nostanut niskakarvat pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran työpaikan palaverissa. Minulla iski IBS ja huomasin että oli jollakulla toisellakin. päätin käyttää tilannetta hyväksi ja varovaisesti päästää tuhnua. Ei ollut varmaa miten onnistuu ja lopulta lurahti. pelkäsin että nyt jää penkkiin ja housuihin jälki. Ilmeni että oli niin vähän että ei tullut läpi.
Lopuksi toimari kehui tiimimme hyvää joukkue henkeä. En tiedä oliko hän se joka sitä loi palaveriin vai joku toinen  mun lisäksi.

Tää oli hyvä!🤣

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä yönä säpsähdin kauheeseen ääneen. Se oli eräänlaista kurlausta.

 Aloin paniikissa kiertelee asuntoa ja pelkäsin todella. Otin sateenvarjon astalaksi että sillä humautan mörköä. Ääni oli pitkään poissa, seisoin kankeana puristaen sateenvarjoa eteisessä kuunellen kunnes alkoi kuulua toisen laista ääntä ja lopulta taas kurlahti. Seurasin ääntä kohdin ja lopulta huomasin että se oli mun uusi 19 vuotias, iso tissinen, puolalainen tyttöystävä nukkumassa meidän sängyssä. Vietettiin ekaa yötä yhdessä.

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Festareilla meinasin litystyä ihmismassan alle. 

Olin ihan  lavan edessä,humalassa ja jengi vyöryi päälle.

Saman kokenut, hentona 15-vuotiaana.

mitä 15 vuotias tekee festareilla?

Erikoista että tästä ketjusta on poistunut ainakin 7 viestiä missä mies on kertonut pelkäävänsä naista. Taas nähdään että mies ei saa olla uhri.

Lisää kokemuksia?

Kertokaa lisää!

Oltiin vaeltamassa Pohjois-Espanjassa Galiciassa Atlantin rannikolla ja kuljettiin kapeita metsäpolkuja pitkin. Eräällä etapilla vastaan jolkutteli kaksi isoa saksanpaimenkoiraa ilman näköpiirissä olevaa omistajaa. Siinä ehti miettiä yhtä sun toista, mutta koirat menivät meistä ohi sen enempää huomiota kiinnittämättä. Koskaan ei mahdollista omistajaa nähty.

Olin aikoinaan siivoamassa erästä liikeyritystä iltaisin. Monena iltana peräkkäin kiinnitin huomiota rakennuksen edessä olevaan pakettiautoon. En kuitenkaan nähnyt sinne sisälle tarkasti, mutta näin, että siellä istui aina kaksi ihmistä. 

Yksi ilta poistuessani töistä lähdin samalla viemään roskia liikkeen kellarikerrokseen missä on myös parkkihalli. Yhtäkkiä tämä pakettiauto ajaa sinne, ja kaksi ulkomaalaista miestä koittavat houkutella minua lähemmäs pakettiautoa, sanoivat "come here, come here, we need to talk to you". En mennyt, heitin roskasäkin roskikseen ja lähdin kiireesti hallista ulos, onneksi siinä meni heti vierestä portaat ylös ns. ihmisten ilmoille, ja paikkakin oli sellainen, mihin ei autolla enää päässyt. 

Kaikkein omituisinta ja kuumottavinta tässä oli se, että kun saavuin kerrostalomme kotipihaan (käytin julkisia liikennevälineitä), se SAMA pakettiauto oli parkkeerattuna meidän parkkipaikalle tyhjillään. Olin kiinnittänyt rekkariin huomiota jo silloin, kun en sen kummemmin pitänyt tätä outona, koska se oli ulkomaalainen rekisterinumero, joten paku oli varmuudella sama.

Tämän jälkeen n. viikon ajan isoveljeni tuli mukaani siivoamaan iltaisin, enkä koskaan enää nähnyt tätä pakua.

Olisikohan ne tarkkailleet liiketilaa, ja koittanut kauttani päästä sinne sisään. Mutta jos näin, miksi paku oli pysäköitynä kotitalomme eteen, ja suurin kysymys, mistä ihmeestä ne tiesi missä asuin! Elleivät olleet muina iltoina seuranneet bussia, millä menin kotiin. 

Asun luhtitalossa maan tasalla. Parin kilometrin säteellä sijaisee päihdekuntoutujien tukiasunnot.

Eräänä pimeänä syysiltana menin ulos tupakalla ja yllätin miehen kaivamasta natsoja tuhkispurkista,jähmetyimme ja  vain katsoimme toisiamme. Mies oli hyvin laiha,hupparin huppu syvällä päässä ja aurinkolasit vaikka oli syysilta. Sanoin "ota se!" ja peruutin takaisin sisään,ovi lukkoon ja sohvalle tasaamaan pulssia. Kun uskalsin tarkistaa tilanteen olivat mies ja purkki poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Majailin tilapäisesti kaverin kavereiden luona. Yhtenä aamuna muiden ollessa töissä laittauduin portaikon yläpäässä olevan peilin edessä. Yhtäkkiä jokin tönäisi minua rintakehään ja horjahdin taaksepäin. Sain onneksi kiinni porraskaiteesta. Meikit jäi siihen ja menin kiireesti naapurin luokse kertomaan, mitä juuri tapahtui. Hän meni ihan vakavaksi ja kertoi sitten, että asunnon omistajan äiti oli kuollut siihen paikkaan viitisen vuotta sitten. Etsin oman kämpän saman tien. Tästä on aikaa 20 vuotta ja edelleen kammottaa, kun mietin tätä. Talossa asuvat kissat eivät muuten koskaan menneet yläkertaan, tuijottivat vaan portaikkoon.

Sori mutta outoa näissä tarinoissa on se,että mennään aina jonkun tuntemattoman naapurin luo sanomaan että kämpässä joku henki tönii/siirtää tavaroita :D Ja aina se naapuri tietää kertoa,että asuntoon on kuollut joku.

Naapuri tietää historian? 
Ehkä ei ollut toivottu vieras ja siksi häntä tönittiin? 
Loogista
 

Jos muuttaisin uuteen kotiin ja joku kummitus aukoisi suihkua tms. niin en todellakaan kehtaisi mennä soittamaan randomin naapurin  ovikelloa "Moi, et muuten tietäisi ton mun kämpän  historiaa, kun kummitus pisti just mun suihkun päälle ".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään pelottavalta, mutta kerron kuitenkin.

Lähdin eräänä päivänä kävelylle kuntopolulle. Kun olin kävellyt jotain 15 minuuttia, näin miehen, joka käveli samaan suuntaan kuin minä, vain hitaammin, eli otin häntä koko ajan kiinni.

Näkökyky ei ole mikään huippu, enkä nähnyt kasvoja kunnolla, mutta oli sellainen tunne, että jotain outoa tuossa on. Kävelin ja kävelin, kunnes olin niin lähellä, että tajusin mikä siinä oli outoa: vaikka mies käveli samaan suuntaan kuin minä, hän katseli minua koko ajan, eli käveli takaperin.

Tajusin kyllä, että kun se on tehokas harjoitusmuoto, niin siinä ei ole mitään outoa, mutta sen takaperin kävelyn tajuaminen äkkiä säikähtämällä teki sen, että käännyin samantien pois 😄

Sen sekunnin ajan kun tuntui, että tämä on kuin jostain kauhuleffasta...

Tästä tuli mieleen oma lenkkireissuni kun keskellä ei mitään yks kaks yllättäen edellä tiellä on isokokoinen mies joka heiluttaa molempia käsiään pään sivustoilla kuin joku voimamies. Se näytti kuin sirkusesitykseltä laskeutuvan auringon aikaan, sumuakin varmasti oli jne :D Onneksi lähemmäs päästyäni tajusin että se olikin tuttu, paikallinen kehitysvammainen poika jolla on usein kuulokkeet korvilla ja karjahtelee itsekseen sen musiikin tahtiin eikä ole missään pahanaikeissa. Uskalsin mennä ohi.

Meidän kylällä oli myös tällainen isokokoinen (CP) mies mikä piti kauheata älämölöä. Varsinkin pimeinä iltoina. Mutta, hän oli tunnettu siitä, että jos ei yksin uskaltanut kävellä pimeässä kotiin, niin hänet pystyi kysymään saattajaksi. Monet kerrat hän oli pelastanut pahoilta tilanteilta. Hän oli meidän kylän nuorten suojelusenkeli ja meistä kukaan ei kiusannut saatika pilkannut häntä.