Kertokaa pelottavin kohtaamisenne/kokemuksenne

Vierailija kirjoitti:

Olin 13-14- vuotias.  Pyöräilin myöhään illalla kotiin kaverin luota. Yhden bussipysäkin kohdalla oli kaksi miestä. Jokin alitajunnassani sanoi, että tässä on vaara. Keräsin vauhtia ja niiden miesten kohdalla polkaisin ihan kunnolla vauhtia ja kieppasin pyörätiem toiseen laitaan, samaan aikaan, kun toinen miehistä yritti työntää kepin pyöräni pinnojen väliin. 

 

Pienen matkan päässä katsoin taaksepäin ja ne miehet seisoivat keskellä pyörätietä sen kepin kanssa ja katsoivat perääni. Vuosi oli 1989 tai -90.  Ja nämä miehet olivat suomalaisia. 

 

Samalta pieneltä paikkakunnalta olisi muitakin pelottavia kokemuksia kerrottavana. Mutta tässä yksi, jossa suojelusenkelit olivat kanssani. 

Hyvä että pääsit pakoon :) 

Kerro ihmeessä lisää kokemuksia 

Minä ja peili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Majailin tilapäisesti kaverin kavereiden luona. Yhtenä aamuna muiden ollessa töissä laittauduin portaikon yläpäässä olevan peilin edessä. Yhtäkkiä jokin tönäisi minua rintakehään ja horjahdin taaksepäin. Sain onneksi kiinni porraskaiteesta. Meikit jäi siihen ja menin kiireesti naapurin luokse kertomaan, mitä juuri tapahtui. Hän meni ihan vakavaksi ja kertoi sitten, että asunnon omistajan äiti oli kuollut siihen paikkaan viitisen vuotta sitten. Etsin oman kämpän saman tien. Tästä on aikaa 20 vuotta ja edelleen kammottaa, kun mietin tätä. Talossa asuvat kissat eivät muuten koskaan menneet yläkertaan, tuijottivat vaan portaikkoon.

Sori mutta outoa näissä tarinoissa on se,että mennään aina jonkun tuntemattoman naapurin luo sanomaan että kämpässä joku henki tönii/siirtää tavaroita :D Ja aina se naapuri tietää kertoa,että asuntoon on kuollut joku.

No, en tiedä noista muista tarinoista mutta itse en ainakaan halunnut jäädä tuohon asuntoon hetkeksikään. Sen kuukauden aikana mitä tuolla asuin, ehdin hyvin tutustua tuohon seinänaapuriinkin. Hän kertoi kuolleen naisen olleen luonteeltaan todella mukava joten jäin miettimään, tönäisikö minua jokin sama joka oli aiheuttanut hänelle sydänkohtauksen.

Olen tällaisten asioiden suhteen skeptikko, koska olen työskennellyt hautausalalla eikä siellä mitään kummitteluja tapahtunut. Vainajien näyttö ruumishuoneella yms. on ollut minulle ihan arkista hommaa. Tämä tönaisykeissi on elämäni aidosti hämmentävin kokemus.

Pillu olin silloin 5.v ja luulin että karvatuhero saunassa hyökkää oliki vaan naapurin Ulla joka heh heh.

Lähdettiin kaverin kanssa sieneen ja hänellä oli kaksi koiraansa mukanaan. Toinen koira on sellainen häslääjä ja toisen kanssa mä tulen hyvin toimeen, on mun kaveri. Mentiin tutulle sienireitille, sellainainen rauhallinen metsikkö jossa kivet on vihreän sammaleen peitossa. Tuttu paikka tosiaan ja kaveri häslääjä koiran kanssa kävelee edessäpäin mutta muutama askel selkeältä kulkuväylältä pois ja päädyin toisen koiran kanssa pienelle aukiolle jossa tuoksui taivaalliselta ja oli aivan hiljaista. Se oli jotenkin maaginen kohta ja ihmettelin miten valo on niin kaunista siinä kohtaa ja se tuoksu ja hiljaisuus. Tuntui että mä vaan haluan jäädä tähän ikuiseksi ajaksi. Koira mun vieressä ihmeen tarkkavaisena. Jotenkin vaan halusin jäädä siihen kohtaan ja ilmeisesti siinä seisoin ihan tovin jossain transsissa. Sitten kaveri edellä kutsuu koiraansa joka on mun vierelläni mutta koira ei liikahdakkaan vaan katselee minua ja ympäristöä tarkkaavaisena ja on kutsusta piittaamaton vaikka muuten niin äipän oma koira. Kohta en näe horisontissa kaveriani enää ja herään että tästä kohtaa on vaan nyt päästävä pois ja lähden juoksemaan kaveriani kiinni koira vierelläni. Tämä tunne paikasta, tuoksusta, valosta jne on jäänyt hyvin muistiin se kietoi minut johonkin ja olisi houkutellut jäämään siihen, kuten myös se että koira piti minusta tarkasti huolta. Myöhemmin luin metsänpeitosta ja siitä kuinka se voi selittää niitä ihmisiä jotka katoavat vaelluksen aikana. Heitä ei vaan löydetä koska ovat siellä peiton sisällä vaikka etsijät olisivat aivan siinä vieressä. Joskus myöhemmin heidän telttansa sitten löytyy sellaisesta paikasta josta katsottiin moneen kertaan muttei löydetty silloin.  Maailma on täynnä ihmeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 13-14- vuotias.  Pyöräilin myöhään illalla kotiin kaverin luota. Yhden bussipysäkin kohdalla oli kaksi miestä. Jokin alitajunnassani sanoi, että tässä on vaara. Keräsin vauhtia ja niiden miesten kohdalla polkaisin ihan kunnolla vauhtia ja kieppasin pyörätiem toiseen laitaan, samaan aikaan, kun toinen miehistä yritti työntää kepin pyöräni pinnojen väliin. 

 

Pienen matkan päässä katsoin taaksepäin ja ne miehet seisoivat keskellä pyörätietä sen kepin kanssa ja katsoivat perääni. Vuosi oli 1989 tai -90.  Ja nämä miehet olivat suomalaisia. 

 

Samalta pieneltä paikkakunnalta olisi muitakin pelottavia kokemuksia kerrottavana. Mutta tässä yksi, jossa suojelusenkelit olivat kanssani. 

Hyvä että pääsit pakoon :) 

Kerro ihmeessä lisää kokemuksia 

Kerron vielä toisen. Asuimme pikkukaupungin ulkopuolella maalla, missä meillä oli pihapiirissä mm. pihasauna. Me  lapset välillä nukuimme kesäisin  saunakamarissa. Yhtenä yönä siskoni yöpyi siellä yksin. Hän kuuli, kun joku käveli saunarakennusta ympäröivällä soralla, ja kuuli ja näki kun joku kokeili ovenkahvaa. Onneksi ovi oli lukossa. 

Samassa kylässä asui metsämökissä kolme aikuista kylähullua veljestä, joista etenkin yksi tykkäsi seisoskella tiellä talomme ulkopuolella ja tuijottaa pihaamme. En tajua, miksi vanhempamme eivät puuttuneet siihem, vaan naureskelivat, ja sanoivat, ettei niissä ole mitään pelättävää. No, eivät ne koskaan mitään tehneetkään, mitä nyt seurasivat meitä tyttöjä kun kävelimme tiellä, vaikka koiraa ulkoiluttaen, ja hiippailivar pihassa öisin. Ja varastivat vaatteitamme pyykkinarulta. Ja aiheuttivat meille lapsille traumoja,.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olen skeptikko, joka ei usko yliluonnolliseen. Siitä huolimatta mulla on käynyt pari selittämätöntä asiaa, jotka voi olla sattumaa, tai sitten ei. 

1) läheiseni kuoli, ja tasan heräsin yöllä juuri samaan aikaan, kun oli hänen lähtöhetkensä. Mun aktiivisuusranneke oli tallentanut tuon heräämisajankohdan minuutilleen. 

2) mietin erästä entistä tuttuani, jonka kanssa tiet oli eronneet vuosia sitten. Ajattelin, miten harmittaa, ettei hän ole enää elämässäni ja ettei siitä tullut enempää. Siitä muutaman päivän päästä tämä ihminen otti yhteyttä ja sanoi, että olin tullut hänen uneensa etsimään häntä. Hän on nyt paras ystäväni ja olemme päivittäin tekemisissä. 

Mitä mieltä olette, voiko molemmat olla vaan sattumaa? 🤔

Mun mummi tiesi joka kerta kun hänen joku läheinen oli kuollut. Heräsi yöllä sillä kellonlyömällä kun toinen veljensä kuoli ja toisen veljensä kuollessa vain tiesi, että nyt se tapahtui. Jotkut ihmiset vain tuntevat näitä asioita. Voi niille toki olla jokin tieteellinen selitys.

Näin Riikan Kirkkonummen Prismassa.

Ollessani lapsi perheemme hankki koiranpennun. Kerran kun minä ja yksi ystäväni olimme sen koiranpennun kanssa ulkoilemassa, joku mies tuli siihen meidän luo uhoamaan kuinka voisi helposti potkia sen koiranpennun hengiltä. Sen jälkeen seuraili meitä jonkin matkaa uhkauksia huudellen.

Up

Pizzakuski änkesi eteiseen ja alkoi halailla,säikähti kun 4v lapsenlapseni käveli siihen ja häipyä.

Ja olen 50v mummeli jolla oli tuolloin jotkut verkkarit sekä t-paita päällä,minussa ei olisi pitänyt olla mitään innostavaa tuolle  miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeilin tutun reitin. Menin ison tien vartta ja ohitin 2 aasialaisen näköistä tyyppiä jotka katsoivat järvelle juhlavaatteet päällä. 
Jatkoin matkaa ja huomasin että nämä samat tyypit seisoi jonkin matkan päässä rappuset alas menevällä tiellä. 
Hetken mietin että nopeasti olivat kävelleet. 
Jatkoin matkaa ja menin alikulkusillan kautta eri  alueelle jossa oli tietyömaa. (Tämä reitti oli ainoa mistä pääsi alueelle sillä hetkellä, ellei halunnut kiertää monta kilometriä toiseen suuntaan.) 

Jatkoin matkaa ja jossain vaiheessa nämä samat ihmiset tuli vastaan ja käveli ohitseni. En vieläkään tajua kuinka tämä oli mahdollista. He ei selvästikkään ollut lenkillä vaatetuksen perusteella ja se monen kilometrin matka olisi ollut mahdotonta suorittaa siinä ajassa. 

Jotenkin aasialaiset osaa tämän. 

Olen kertonut täällä ennenkin, miten odotin Turun torilla bussia ja pysäkin tuntumassa pyöri kiinalais(?)mies.

Auto tuli pian, ja kun oltiin lähellä Länsikeskusta, sama kiinalainen nousi kyytiin. Välimatkaa on useampi kilometri. Mies oli siirtynyt lyhyessä ajassa kauemmas kuin olisi pitänyt kyetä. Millä ihmeellä, ja miksei hän tehnyt sitä jo torilla?

kaikki aasit on saman näköisiä.

Ei ole. Eikä he pukeudu identtisesti

No, täytyy kyllä sanoa, että itse useamman kerran olen joutunut keskelle aasialaisten rysää ja kyllä ne niin identtisiä ovat, kun ryhmässä liikkuvat. Etenkin vanhemmat ihmiset. Korealaiset ja kiinalaiset. Sama hiusmalli, sama vaatetyyli, sama vartalonmalli jne. Tietenkään he eivät nyt ole identtisiä, mutta näin länsimaalaisena ja harvemmin heitä näkevänä he kyllä ovat hyvin samanlaisia, kun tekevät näitä ryhmäretkiään.

Pakketiauto lähti seuraamaan minua kesäyönä. Olin tulossa bileistä ja ajattelin pyöräillä kotiin. Kylä oli täysin hiljainen ja paikka oli rauhallinen harvakseen asuttu alue. 
Ohitin rämäisen pakun mäessä. Joku intuitio tai muu sanoi että nyt pitää olla varuillaan.  Vilkaisin taakseni ja paku oli lähtenyt seuraamaan. 
Poljin silloin kovempaa mitä ikinä. Onnekseni pääsin pakoon jonkun talon taakse. Siellä se paku oli jäänyt odottamaan talon eteen. Yritin rauhoitella itseäni ja lopulta auton lähdettyä uskaltauduin takaisin pyörän selkään ja pääsin turvallisesti kotiin. 
 

Up!

Kerran iltapimeällä kävelin yksin kotiin kävelytietä, jonka vieressä kulkee tuohon aikaan melko hiljainen autotie. Tuolla osiolla tien vieressä ei ole taloja, vain metsää. Takaapäin ajoi auto, jonka ikkunasta kohdalle tullessaan mies huutaa ääni täynnä vihaa "vit*n h*ora!" Auto oli täynnä nuoria miehiä.  

Vähän matkan päässä oli parkkipaikka, jonka ohi tie kulki ja jolle auto kääntyi. Tuli sellainen tunne, että jäivät odottamaan minua. Ja että tekisivät minulle jotakin todella pahaa, jos kävelisin sinne. Repisivät autoon, raiskaisivat ja hakkaisivat tai tappaisivat. Tai ajaisivat päälle.

Turvallisuussyistä käännyin metsään ja kävelin mieluummin kiertoreitin ja pidemmän matkan metsän kautta kotiin. Tuli todella inhottava tunne tuosta, olen ihan varma, että olisivat tehneet minulle jotain todella pahaa, ellen olisi seurannut intuitiotani ja kiertänyt metsän kautta.

Oli elokuun ilta kello noin 22 ja lähdin lenkille toppi sekä sortsit yllä. Pysähdyin kuntolaiteille joiden  lähellä on penkki ja vaikka huomasin että  penkillä istuu kaksi  ihmistä,en välittänyt. Äkkiä kuulin miten vihainen naisen ääni sanoi päihtyneen kuuloisena "Mitä vittua sää siihen tulit esittelee ittees mun miehelle!" Nainen nousi ja heitti kaljapullon minua kohti ,penkillä istuva mies vaan naureskeli. Päätin  jatkaa matkaa, mutta tämä  nainen säntäsikin perään ja huusi tappavansa minut. Nainen ei kuitenkaan jonkinlainen kapea mekko päällä ja päihtyneenä juossut yhtä kovaa kuin minä  urheiluvaatteissa selvinpäin. 

Iltalenkkeilyt jäivät tuon jälkeen.

Up

Tämä nyt ei ole pahimmasta päästä koska tapahtui Kaivopihalla jonne varmaan olisi vartija tullut kun olisi huutanut mutta kuitenkin...

Olin menossa aamuvuoroon klo 5 ja risat, oli pimeää eikä missään ketään muuta kuin minä ja n.e ekeri jonka ohitettuani lähti juoksemaan perääni.

-Mitä? kysyin.

-Speak English.

-Mä en valitettavasti puhu englantia.

-Yes you speak, hän sanoi, potkaisi minua jalkaan ja häipyi.

Nostan. Mielenkiintoisin ketju pitkään pitkään aikaan! Karmivia juttuja.