Vihaan olla ihminen joka uupuu niin helposti eikä mikään kiinnosta. Kun joku puhuu minulle niin väsyn siitäki
Tuo on yksi syy miksi välillä itkettää. Tuntuu kuin pään ja kropan kapasiteetti olisi matala enkä jaksa enää paljoakaan. Olen vielä aika nuori mutta todella uupunut ja jotenkin pihalla kaikesta. En jaksa edes liikaa sosiaalisia tilanteita vaikka haluaisin jaksaa ja että minulla olisi elämää. Tää on hirveää. En osaa edes puhua enää selvästi ja unohtelen asioita sekä sanoja. Olen ihan loppu vain elämääni ja itseäni.
Ennen oli kaikki toisin.
Kommentit (21)
Onko sulla testattu ADD? Se aiheuttaa tuollaista, ja toki myös sekundääristä masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Ootko lääkevastainen?
En oo. -ap
Lopeta tää vauvalla uhriutuminen ja huomionhaku niin vois auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla testattu ADD? Se aiheuttaa tuollaista, ja toki myös sekundääristä masennusta.
Ei oo mutta tavallaan hyvin mahdollista kyllä että voi olla. Olen lapsesta saakka ollut jo vähän erilainen. Tosi tekevä ja vilkas lapsi mutta myös hyvin impulsiivinen. Addiktiot aina seuranneet perässä jne. Tunne-elämän ongelmia lähinnä itsetunnon ja sellaisten suhteen. Olen kyllä hyvin traumatisoitunutkin mutta sitä hoidan nyt terapiassa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tää vauvalla uhriutuminen ja huomionhaku niin vois auttaa?
Mites se sun elämääsi vaikuttaa. Voisit painua helvettiin kun ei oo susta mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla testattu ADD? Se aiheuttaa tuollaista, ja toki myös sekundääristä masennusta.
Ei ole adhd tai ADD oire, sinulla taitaa vaan olla masennus ja add, ihmisellä voi olla useampia diagnooseja.
Olen ihan samanlainen, mutta en enää ihan nuori. Vuosi vuodelta pahenee. Minulla auttaa minulle mieluisat luovat harrastukset, mutta koska on perhettä ei ole aina aikaa. Mitä vähemmän omaa aikaa, sitä huonommin voin. Tsemppiä ap!
Ensinnäkin nää somet on sellaista mikä ei varmasti sua auta. Ellei nyt satu olemaan jotain vertaistukea tarjolla sitä kautta. Mutta nää kaikki tämmöset negatiiviset sivustot niinkuin tää kannattaisi jättää seuraamatta, samoin uutiset, koska se on sellaista pelko myy mediaa nykyään...
Kun näät ihmisiä ja tiedät että se väsyttää, niin sen jälkeen on lupa levätä. Käyt vaikka tunnin näkemässä ystävää ja nukut loppu päivän, se on ok. Pitäisi oppia tunnistamaan omat rajat. Ymmärrä että oot masentunut, et voi vaatia liikaa itseltäsi.
Niitä arkisia asioita kannattaa tehdä, vaikka ne vie voimia. Mutta samalla ne ylläpitää toimintakykyä.
Aistiyliherkkyys, lähinnä toi ettet kestä muita ihmisiä, ni ehkä rasitut äänistä? Kilpirauhasen vajaatoiminta? -> uupumus
Itellä kilpparikokeet otetaan lähipäivinä. Aistiyliherkkyydestä sanottu. Kestän olla muiden ihmisten seurassa muutaman päivän joo, mutta siitä palautumiseen menee vähän sama aika kuin minkä vietän ihmisten seurassa.
Menkää kaikki helvettiin tapan itseni!
Ei kyllä itsekään käsitä, miten muilla aikuisilla riittää vielä kiinnostusta elämään. Ei missään ole mitään järkeä ja kaikki on turhaa. Ihmisetkin on kaikki itsekkäitä ja omituisia että ei niistä ole mihinkään.
Onko sinulla kestänyt pidempään jo tilanne vai vasta viimeiset puoli vuotta? Joskus tilanteen helpottumisessa menee aikaa ja toipuminen ei etene lineaarisesti, vaan voi tulla välillä paremman jakson jälkeen takapakkia, niin kurjalta kun se kuulostaa. Tiedän miten kurjaa on kun ei ole samassa kunnossa kuin aikaisemmin, mutta toivottavasti löydät asioita jotka tällä hetkellä tuovat iloa.
Kuulostaa kuitenkin että olet avun piirissä. Jos syöt lääkkeitä, tuntuuko että ne toimivat vai onko tarve kokeilla jotain toista lääkettä?
Onko sinulla lisäksi muita keinoja käytössä kuin terapia ja mahd. lääkkeet? Esimerkiksi liikunta, ulkoilu, musiikki, käsityöt, ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä itsekään käsitä, miten muilla aikuisilla riittää vielä kiinnostusta elämään. Ei missään ole mitään järkeä ja kaikki on turhaa. Ihmisetkin on kaikki itsekkäitä ja omituisia että ei niistä ole mihinkään.
Tältä kans tuntuu liian usein.
Täällä on niin paljon kirjoittajia joilla on OIKEAT ONGELMAT, että Ap:n kaltaisia en haluaisi nähdä. Mene muualle ongelminesi!
Olen sinnitellyt täysipäiväisissä töissä jo melkein 30 vuotta. Olen vaihtanut työpaikkoja ja alaakin, mutta fakta on, että olen alusta asti ollut helvetin väsynyt ja uupunut aina työpäivien jälkeen. En ole masentunut tms. ja itselläni on terveet elämäntavat (oikeastaan pakko olla, huonoilla en jaksaisi) ja nukun myös hyvin.. Kaiken lisäksi pidän myös työstäni.
Loma kun alkaa niin energiat tulevat takaisin 3-4 päivän sisällä, jaksan olla innostunut uusista asioista ja puuhata vaikka mitä. Mutta lomalta kun palaa töihin, niin hetkessä on sama uupumus päällä. En tiedä mikä tässä ihan tarkkaan on taustalla.Ihmiset vain ovat erilaisia, ja yhteiskuntaa ei ole rakennettu jokaisen henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Tässä asiassa ei omalla kohdalla taida auttaa muu kuin sinnittely siihen asti, että voin siirtyä osa-aikaiseen, 60%:een työviikkoon. Jos yhtään menee suunnitelmien mukaan niin pitäisi olla taloudellisesti mahdollista itselleni kahden-kolmen vuoden kuluessa.
En kestä näitä ADD, ADHD, neurokirjo, *lisäätähäntämänhetkenmuotidiagnoosi" huutelijoita. Älkää ylimedikalisoiko kaikkea. Ai masentaa ja olet helposti adddiktoituva? No haeppa apteekkipiriä, se helpottaa!
En juo alkoholia tai käytä muita päihteitä, tupakankin lopetin, lenkkeilen, syön ja nukun hyvin. Masennus ja uupumus on vain ja pysyy. Terapiassakin käyn. Yritän tehdä kaikkeni ja silti vain olen kuin tyhjä kuori ja kuin voimat olisi imetty. Minulla on veriarvotkin kunnossa. Tämä paskana masennus on kestänyt jo vuosia.. kyllä se on sitkeä vaikka olen niin paljon etenkin viimeisen puolen vuoden sisällä yrittänyt. En tiiä sit oonko vain saanu jonkun pysyvän aivovamman vai mikä v vaivaa! -ap