Kertokaa pelottavin kohtaamisenne/kokemuksenne

Yöllä kotiin kävellessä tuli vastaan  sekava ukko joka hoki" mulla on pyssy mulla on pyssy". 

Olin parikymppisenä grillillä töissä yksin. Siellä tapasi illan ja yön vuoroissa monenlaista kulkijaa.

Mieleen jäi uhkaavasti käyttäytynyt mies, joka haukkui minut ensin mitä mielikuvituksellisimmilla nimillä kuten "sinä prkleen maho huxra neitsyt stana..." ja uhkaili, että hänellä on puukko hihassa ja hän tappaa minut. Puukkoa hän esittelikin, mutta se osoittautui kuulakärkikynäksi. Soitin poliisit, jotka tulivat muutamassa minuutissa paikalle. Herra olikin heidän vanha tuttunsa, veivät mukanaan eikä häntä enää näkynyt. 

Pysyin ihan rauhallisena koko ajan, enkä erityisesti edes säikähtänyt, mutta mieleen tuo kohtaaminen jäi. 

Olen katsonut silmästä silmään "henkilöä", jonka silmät eivät olleet ihmismäiset, vaan punaiset, ja joka kommunikoi minulle telepaattisesti. Älkää sekaantuko okkultismiin, ufologiaan, uushenkisyyteen yms., niin kuin minä tein. - nykyinen kristitty -

Minua hirvittää kun ulkona kuka tahansa vastaantulija voi olla AV-mamma.

Toinenkin grillinmyyjän yövuorokokemus: Laitoin aamuyöllä paikkaa kiinni, ihan oven vieressä lähes törmäsin mieheen, joka söi roskiksesta ruokia. Jokin hänen olemuksessaan karmaisi. Hän oli kyykyssä ruoanjätteidensä kanssa, pitkät hiukset roikkuivat silmillä, ilme jolla hän katsoi mua oli hyytävä... Emme puhuneet sanaakaan, pistin paikan lukkoon ja häivyin. 

Myöhemmin kaupunkia kuohutti tapaus, jossa joku muutaman hengen porukka oli kaivanut hautoja auki (?) ja paloitelleet ruumiita, ilmeisesti syöneet niitä ynnä muuta todella sekopäistä. Tämä tapaamani tyyppi oli yksi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Toinenkin grillinmyyjän yövuorokokemus: Laitoin aamuyöllä paikkaa kiinni, ihan oven vieressä lähes törmäsin mieheen, joka söi roskiksesta ruokia. Jokin hänen olemuksessaan karmaisi. Hän oli kyykyssä ruoanjätteidensä kanssa, pitkät hiukset roikkuivat silmillä, ilme jolla hän katsoi mua oli hyytävä... Emme puhuneet sanaakaan, pistin paikan lukkoon ja häivyin. 

Myöhemmin kaupunkia kuohutti tapaus, jossa joku muutaman hengen porukka oli kaivanut hautoja auki (?) ja paloitelleet ruumiita, ilmeisesti syöneet niitä ynnä muuta todella sekopäistä. Tämä tapaamani tyyppi oli yksi heistä.

Vitut ollu. Nyt turpa kiinni

Keskellä kirkasta päivää olin tulossa töistä kotiin. Näin hieman kauempana miehen, joka katsoi kohti, hidasti askeleitaan ja jäi odottamaan kunnes olin kohdalla, kokoajan tuijottaen tuimasti. 

Kun olin ohittanut miehen, hän lähti seuraamaan. Hän oli aivan kannoilla, ehkä 15 cm oli minuun väliä, eli ei normaali-ihmisen etäisyys edelläkävelijään. 

Kotitaloni (kerrostalo) oli lähellä ja olin jo lähtenyt juoksemaan, samoin mies. Ehdin juuri laittaa rapun ulko-oven perässäni kiinni ukon nenän edestä, ja hän jäi sinne hetkeksi riuhtomaan ovea. Sitten hän kiersi talon toiselle seinustalle, ja koitti myös sitä ovea saada auki. 

Kotona vaivihkaa katsoin ikkunasta, niin siellä se mies seisoi kadulla ja katseli ylöspäin ikkunoita, tuskin minua huomaten kuitenkaan. Seuraavana aamuna töihin lähtiessä kyllä karmi, mutten koskaan enää nähnyt tätä miestä.

Jälkeenpäin olen kuullut, että jos vastaavaa tapahtuu, niin koskaan ei pidä mennä kotitaloon, vaan hakeutua ihmisten ilmoille, esim. kauppaan tms. Ei siinä vaan tullut mieleen moinen, vaan halusi äkkiä turvaan.

Kuulin teini-ikäisen lapseni sanovan sänkyni vieressä "Äiti!", se oli ikäänkuin kuiskaava huuto. Avasin silmät kysyäkseni mitä asiaa ja olin vähän ihmeissäni,kun yleensä laittaa viestiä. 

Mutta huoneessa ei ollutkaan ketään. Meni uni loppuyöksi.

Humalainen ja mielenterveys häiriöistä kärsivä tyyppi osoitti pistoolilla päähän.

Laski sen kuitenkin alas.

Elä pahoinpiteli ja muutamaan otteeseen yritti kuristaa.

Niissä ei edes ehtinyt niin pelkäämään. Pelottavin oli se kun se oli sillä uhkailulla saanut mut kirjaimellisesti nurkkaan ja hoki sitä, että se tappaa mut. En enää edes miettinyt omaa henkeä, mietin vaan paniikissa ja jähmettyneenä miten mä saan jätettyä jonkun kirjeen ja jäähyväiset äidille ja veljelle.

Isän kuolema ja hänen näkeminen hirttojäljet kaulassaan ruumishuoneella teininä ei ikinä lähde mielestä myöskään.

Joskus ajaessani yöllä kaupungin lähellä, yhtäkkiä joku mies hyppäsi odottamatta tielle muutaman kymmenen metrin päähän. Pysäytin auton ja ajattelin ensin, että tyypillä on joku hätänä, mutta hän alkoikin huitoa jotain natsitervehdyksen tyyppisiä todella aggressiivisesti ja käveli tuijottaen kohti autoani. En ole koskaan nähnyt sellaista katsetta, varmaan se kuuluisa hullunkiilto silmissä, mutta jo pelkästään se katse oli todella aggressiivinen ja pelottava. En uskaltanut ajaa hänen ohi, kun oli keskellä tietä ja pelottava, joten paniikissa peruutin pois. Rehellisesti olen yllättynyt että sitä vauhtia peruuttaessani paniikissa en törmännyt mihinkään. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisin ollut kävellen tai pyörällä liikkeellä, mutta epäilen ettei tarina olisi päättynyt yhtä hyvin.

Blind Channelin keikka oli aika pelottava se ainoa mihin ikinä pääsin

Oltiin nuorena perämetsässä pontikan keitossa ja koko kylän kyylä ajoi sinne mopolla polkua pitkin.  Ehdotettiin poikien kanssa että ei nähnyt mitään.  Ei kyllä uskaltanut käräyttää.

Oman lapsen löytäminen kuolleena.

Festareilla meinasin litystyä ihmismassan alle. 

Olin ihan  lavan edessä,humalassa ja jengi vyöryi päälle.

Avioliitto ja ydinperhe. Mies oli vihainen, kontrolloiva ja arvaamaton. Onneksi tuli ero, kun mies löysi uuden kiusattavan.

Vierailija kirjoitti:

Toinenkin grillinmyyjän yövuorokokemus: Laitoin aamuyöllä paikkaa kiinni, ihan oven vieressä lähes törmäsin mieheen, joka söi roskiksesta ruokia. Jokin hänen olemuksessaan karmaisi. Hän oli kyykyssä ruoanjätteidensä kanssa, pitkät hiukset roikkuivat silmillä, ilme jolla hän katsoi mua oli hyytävä... Emme puhuneet sanaakaan, pistin paikan lukkoon ja häivyin. 

Myöhemmin kaupunkia kuohutti tapaus, jossa joku muutaman hengen porukka oli kaivanut hautoja auki (?) ja paloitelleet ruumiita, ilmeisesti syöneet niitä ynnä muuta todella sekopäistä. Tämä tapaamani tyyppi oli yksi heistä.

Tämä täytyy olla Seinäjoen keissi. Tuo kannibalismi ja paloittelu taitaa olla urbaanilegendaa, mutta nämä tyypithän siis veivät mm. luita ja pääkallon kotiinsa. Kaatoivat satoja hautakiviä ja sotkivat hautoja jollain saatananpalvontakuvioilla. Olivat todella sekaisin. Pikkukaupungissa kaikki tiesi heidät.

Nuorena ja tyhmänä liftasin joskus yksin yöllä jonkun miehen kyytiin. Olin tulossa bileistä, matkaa useita kymmeniä kilometrejä, kaverit kadonneet jonnekin illan aikana. Muistan sen todella uhkaavan ja painostavan tunteen autossa ja sen, kuinka mies mittaili mua päästä varpaisiin, tuijotti oikeasti kuin jotakin lihanpalaa sellainen saalistajan ilme naamallaan. Hetken ajattelin, että kuinkahan tässä käy. Sitten vain höpötin iloisesti koko matkan, pidin keskustelua yllä väkisin ja kerroin itsestäni kaikenlaista (osin keksittyä), kuinka harrastin xxx urheilulajia ja ensi viikonloppuna olisi kisat ja huomenna aloittaisin kesätyöt ja kyselin oliko miehellä lapsia ja missä hän oli töissä ja tykkäsikö työstään ja isänihän onkin melkein samalla alalla ja samassa paikassa ja hölöpölöpölö. Jotenkin mies "normalisoitui" sen keskustelun aikana, ihan kuin olisi tajunnut, että vieressä istuu ihminen eikä mikään saaliseläin. Pääsin turvallisesti kotikaupunkiin. Yksin en enää liftannut.

Ollut vaikka mitä vaaratilanteita, onnettomuuksia, nisteja puukkojen kanssa ja pieni lapsi tallustanut öisin sänkyni viereen, jopa koskettanut. Huhuillessani ei ketään ollutkaan siinä. Vaikka mitä!

Mutta pelottavin! Kiipesin Bulgariassa korkealle kallioon kaiverrettuun luostariin kaposia kiviportaita pitkin. Ei siinä mitään, mutta mukanani oli pieni lapsi, jolle iski minä itse vaihe. Jalat ei ole koskaan tärisseet ja tutisseet yhtä kovaa kun pidellessä rimpuilevaa lasta liukkailla kivillä. Per kele