Kertokaa pelottavin kohtaamisenne/kokemuksenne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottavin kokemus oli se, kun kuulin vauhdilla tulevan kyykkypyörän äneen iltahämärissä (asutaan kivan pienen asfalttitien varressa joka on motoristien suosima, useimmat vain kruisailee), seuraavaksi kuului pyörän "kolari" ja sitten on ihan hiljaista. Pakkohan se oli mennä katsomaan tarvitaanko apua. Näky oli raju. Kunnioitus pelastushenkilökuntaa kohtaan nousi entisestään. Ja nykyäänkin jos kuulen lujaa ajavan kyykkypyörän äneen pihalta niin ihokarvat nousee pystyyn ja sitä toivoo, ettei nyt vaan...

Mikä on kyykkypyörä?

Tietynlainen moottoripyörä, sellainen jolla on erityiset kiihtyvyys ja vauhtiominaisuudet. En nyt osaa sitä muulla tavalla kuvailla jos ei kyykkypyörä nimikkeenä muuten aukene.

Harrikka on kyykkypyörä, kuski tienposkessa kyykyssä mäntää vaihtamassa vesisateessa, sporttipyörä on kyyrypyörä ajoasennosta johtuen !

Vierailija kirjoitti:

Toinenkin grillinmyyjän yövuorokokemus: Laitoin aamuyöllä paikkaa kiinni, ihan oven vieressä lähes törmäsin mieheen, joka söi roskiksesta ruokia. Jokin hänen olemuksessaan karmaisi. Hän oli kyykyssä ruoanjätteidensä kanssa, pitkät hiukset roikkuivat silmillä, ilme jolla hän katsoi mua oli hyytävä... Emme puhuneet sanaakaan, pistin paikan lukkoon ja häivyin. 

Myöhemmin kaupunkia kuohutti tapaus, jossa joku muutaman hengen porukka oli kaivanut hautoja auki (?) ja paloitelleet ruumiita, ilmeisesti syöneet niitä ynnä muuta todella sekopäistä. Tämä tapaamani tyyppi oli yksi heistä.

Onko tämä roskismies Raumalta? :D

Ex mies yritti tappaa meidät molemmat autolla. Hän oli ihan hullun raivoissaan, kun olin sanonut, että suhteella ei ole tulevaisuutta ja haluan erota. Hän uhkasi ajaa rekan alle ja kiihdytti auton ihan maksiminopeuteen. Onneksi oli kello ehkä jotain 22-23 maissa, ja iso leveä monikaistainen tie. Asuttiin ulkomailla isossa metropolissa. Soitin siitä autosta Skype-puhelun äidille, koska en keksinyt muutakaan. Ajattelin kyllä, että olisi aivan hirveää äidille joutua kuulemaan puhelussa sen kolarin äänet, mutta jotenkin vaan päätin toimia noin. Puhuttiin ihan normaaleista, arkisista asioista. Ehkä se osaltaan myös maadoitti mun eksää, ja hän kaahailun jälkeen rauhoittui siinä määrin, että ei tullut kolaria sinä yönä. 

Nuorena, kun olin uskovainen, eksyin sellaisen psykopaattisen kulttijohtajatyyppisen henkilön vaikutuspiiriin. Hän manipuloi ihmisiä uskomaan, että heissä on demoneita, ja järjesti tilaisuuden, jossa pelotteli ihmiset hysteerisiksi ja alkoi ajaa demoneita ihmisistä, mutta ei sitten kuitenkaan jaksanut ajaa niitä kaikista, kun kello oli paljon, ja hänen piti lähteä nukkumaan. Demonien ajamiseen liittyi sellaista, että ihmisten piti tunnustaa hänelle kaikki häpeällisimmät ajatuksensa ja tekonsa. Se oli henkinen raiskaus. Ihmiset lähtivät tilaisuudesta pelon vallassa.

Lapsuudessa naapurin keski-ikäinen Seppo kännissä.

Hyviä ja tosi spookyja tarinoita. Jännää, kuinka monessa toistuu se, että tilanteessa tai kohtaamisessa oli jotakin "väärin" ja vialla. Ihmisillä kyllä usein on hyvä intuitio mitä tulee vaaraan ja itsensä suojelemiseen. Joistakin ihmisistä vain huokuu joku pahuus.

Juuri ennen viime eduskuntavaaleja erehdyn kulkemaan Persujen vaalitilaisuuden ohi punaisessa toppatakissa... lopun voitte arvata :( No, onneksi olin juuri ostanut K-Raudasta halkoomakirveen...

Vierailija kirjoitti:

Ei liity asiaan, mutta mikä saa vanhemman (oletettavasti täysijärkinen aikuinen) lähtemään taaperoikäisen lapsen kanssa jonnekin kiviportaisiin ja kallioon kaiverrettuun nähtävyyteen kiipeilemään? Tai Olavinlinnaan seikkailemaan 2-vuotiaan kanssa? Ei mitään järkeä. 

No minulla OLI siskoni mukana, mutta sai migreenin ja syöksyi ulos oksentelemaan. Jäin ilman apukäsiä sinne hemmetin linnaan monien portaiden päähän. Onneksi esikoinen sentään uskoi puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 10 vuotta sitten töissä alakoulun opettajana vanhassa kansakoulurakennuksessa melkeipä metsän keskellä. Rakennus on sittemmin purettu uuden kiinteistön tieltä ja koko koulu siirretty paremmalle sijainnille. Hyvä niin, sillä se vanha oli oikeasti karmiva ja pelottava. Remontoimaton, esim komerot, ovet, ikkunat jne oli suoraan 50-luvulta. Vain keittiössä jotain remppaa tehty 80-luvulla. Pitkät käytävät kaikuivat, ja ne oli koristeltu vitriineillä, joissa täytettyjä eläimiä. Käytävien valokatkaisijat oli siten aseteltu, että joutui kävelemään pimeällä käytävällä osan matkaa. Vanha talo piti natinaa ja outoja ääniä. Välillä olin iltapäivästä tai alkuillasta yksin töissä koululla, kun se oli ainoa rauhallinen paikka korjata kokeita ja tehdä valmistelutyötä. Etenkin talviaikaan myöhään iltapäivällä yksin koululla oli kieltämättä hurja tunnelma. Kuului ääniä, esim askeleita käytävästä, mutta kun kävin katsomassa, oli täysin tyhjä käytävä. Kerran kuulin alakerran käsityöluokasta ääniä ja ajattelin, että kässänope on vielä siellä. Lähdin katsomaan, mutta koko alakerta oli ihan pimeänä, ja seuraavana päivänä kuulin, ettei kukaan opettajista eikä henkilökunnasta ollut silloin enää talossa. Muutkin tunnisti kuulevansa outoa ääniä ja eriskummallisia juttuja. Koulupsykologi nauroi näille, mutta sen jälkeen, kun oli kerran ollut talven pimeän aikaan yksin ilta kuuteen saakka koululla, ei enää suostunut olemaan koko rakennuksessa yksin. Jotain karmivaa siellä oli.

Jatkan omaan viestiini vielä tuon koulun oudoista tapahtumista. Radiossa oli jotain outoa siellä, ehkä joku järkevä selitys toki voi olla. Mutta kuuntelin usein yksin ollessaani siellä radiota, ettei olisi niin inhottava tunnelma. Mutta säikähdin tosi paljon, kun pari kertaa radio vaan yks kaks hiljeni, oli parin sekunnin tauko, ja sitten jatkui uudestaan. Joskus taas koulun keskusradio meni itsestään päälle, ja sieltä vaan tuli ihme tärinää ja kohinaa. Kun tää tapahtui marraskuun iltana mun ollessa yksin opehuoneessa, meinasin vaan juosta karkuun. Etenkin, kun keskusradion mikrofoni oli ihan siinä opehuoneessa, ja näin, ettei kukaan ollut laittanut mikrofonia päälle.

Jos joku tekniikan ihmelapsi osaa selittää nuo radion ja keskusradion temppuilut, olisin kiitollinen. 😀

Lapsena, noin 7 tai 8 vuotiaana, pyöräilin kotiin illalla, kun mun takaa tuli kaksi vanhempaa poikaa ja he sanoivat mulle, että tappavat minut. Olivat varmaankin teini-ikäisiä. Olen aina ollut herkkä, varsinkin lapsena, niin pelästyin tietysti. Oli syksy ja pimeää.

Kerran lapsena odotin talvella pimeällä pysäkillä koulubussia kaverini kanssa. Kello oli ehkä noin 7:15. Ennen bussin tuloa pysäkille tuli vanha, rämä Datsun, jossa oli nuori mies kuljettajana, nuori nainen kyydissä. He pysähtyivät ja sanoivat meille, että koska tänään on satanut niin paljon lunta, bussi ei tule, ja he tarjoavat kyydin kouluun. Heillä oli muistaakseni rähjääntyneet hevarikuteet yllään, miehellä pitkä, mustaksi värjätty tukka. Lapsena en osannut epäillä mitään pahaa, mutta onneksi vähän vanhempi kaverini ennätti väliin ja sanoi, että me kyllä odotamme bussia, joka tulikin alle 10 minuutin kuluttua. Tätä ennen tämä pariskunta oli jo lähtenyt pois.

Kaverin kanssa ajeltiin pikku kylillä loppukesästä.
Pysähdyttiin tavaratalo kärkkäisen pihaan kun kaverin piti tarkistaa auton rengas.
Nojailin rauhassa auton reunaan ja juteltiin kunnes yhtäkkiä tunsin valtavan kivun selässä.
Eräs mies oli puukottanut minua selkään.
Tietenkin poliisit ja ambulanssi paikalle. Ilmeni että tälle miehelle oli ongelma se että olin ruskettunut kesän aikana ja pyysi anteeksi kun ilmeni että olen suomalainen.

Kävelin kotiin päin alkuillasta ja edessä käveli laiha mies jossa oli jotain outoa,kallistui vinoon ja kädet heilui holtittomasti muttei kuitenkaan vaikuttanut känniläiseltä. Jokin miehessä sai karvat pystyyn.  Mies kai kuuli askeleeni ja käännähti rajusti ympäri,kasvoilla .oli hurja ilme ja silmät seisoivat päässä. Tajusin ettei ole kännissä vaan aineissa ja tulee päälle kuin zombie. En voinut muuta kuin kääntyä ja juosta   tulosuuntaan karkuun,mies juoksi hetken perässä mutta luovutti.

Yhtenä yönä säpsähdin kauheeseen ääneen. Se oli eräänlaista kurlausta.

 Aloin paniikissa kiertelee asuntoa ja pelkäsin todella. Otin sateenvarjon astalaksi että sillä humautan mörköä. Ääni oli pitkään poissa, seisoin kankeana puristaen sateenvarjoa eteisessä kuunellen kunnes alkoi kuulua toisen laista ääntä ja lopulta taas kurlahti. Seurasin ääntä kohdin ja lopulta huomasin että se oli mun uusi 19 vuotias, iso tissinen, puolalainen tyttöystävä nukkumassa meidän sängyssä. Vietettiin ekaa yötä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Puppa 👴🏻 ilmestyi yhtäkkiä taakseni

No tuo on kyllä pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 10 vuotta sitten töissä alakoulun opettajana vanhassa kansakoulurakennuksessa melkeipä metsän keskellä. Rakennus on sittemmin purettu uuden kiinteistön tieltä ja koko koulu siirretty paremmalle sijainnille. Hyvä niin, sillä se vanha oli oikeasti karmiva ja pelottava. Remontoimaton, esim komerot, ovet, ikkunat jne oli suoraan 50-luvulta. Vain keittiössä jotain remppaa tehty 80-luvulla. Pitkät käytävät kaikuivat, ja ne oli koristeltu vitriineillä, joissa täytettyjä eläimiä. Käytävien valokatkaisijat oli siten aseteltu, että joutui kävelemään pimeällä käytävällä osan matkaa. Vanha talo piti natinaa ja outoja ääniä. Välillä olin iltapäivästä tai alkuillasta yksin töissä koululla, kun se oli ainoa rauhallinen paikka korjata kokeita ja tehdä valmistelutyötä. Etenkin talviaikaan myöhään iltapäivällä yksin koululla oli kieltämättä hurja tunnelma. Kuului ääniä, esim askeleita käytävästä, mutta kun kävin katsomassa, oli täysin tyhjä käytävä. Kerran kuulin alakerran käsityöluokasta ääniä ja ajattelin, että kässänope on vielä siellä. Lähdin katsomaan, mutta koko alakerta oli ihan pimeänä, ja seuraavana päivänä kuulin, ettei kukaan opettajista eikä henkilökunnasta ollut silloin enää talossa. Muutkin tunnisti kuulevansa outoa ääniä ja eriskummallisia juttuja. Koulupsykologi nauroi näille, mutta sen jälkeen, kun oli kerran ollut talven pimeän aikaan yksin ilta kuuteen saakka koululla, ei enää suostunut olemaan koko rakennuksessa yksin. Jotain karmivaa siellä oli.

Jatkan omaan viestiini vielä tuon koulun oudoista tapahtumista. Radiossa oli jotain outoa siellä, ehkä joku järkevä selitys toki voi olla. Mutta kuuntelin usein yksin ollessaani siellä radiota, ettei olisi niin inhottava tunnelma. Mutta säikähdin tosi paljon, kun pari kertaa radio vaan yks kaks hiljeni, oli parin sekunnin tauko, ja sitten jatkui uudestaan. Joskus taas koulun keskusradio meni itsestään päälle, ja sieltä vaan tuli ihme tärinää ja kohinaa. Kun tää tapahtui marraskuun iltana mun ollessa yksin opehuoneessa, meinasin vaan juosta karkuun. Etenkin, kun keskusradion mikrofoni oli ihan siinä opehuoneessa, ja näin, ettei kukaan ollut laittanut mikrofonia päälle.

Jos joku tekniikan ihmelapsi osaa selittää nuo radion ja keskusradion temppuilut, olisin kiitollinen. 😀

Karmivaa! Kerro lisää vielä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 10 vuotta sitten töissä alakoulun opettajana vanhassa kansakoulurakennuksessa melkeipä metsän keskellä. Rakennus on sittemmin purettu uuden kiinteistön tieltä ja koko koulu siirretty paremmalle sijainnille. Hyvä niin, sillä se vanha oli oikeasti karmiva ja pelottava. Remontoimaton, esim komerot, ovet, ikkunat jne oli suoraan 50-luvulta. Vain keittiössä jotain remppaa tehty 80-luvulla. Pitkät käytävät kaikuivat, ja ne oli koristeltu vitriineillä, joissa täytettyjä eläimiä. Käytävien valokatkaisijat oli siten aseteltu, että joutui kävelemään pimeällä käytävällä osan matkaa. Vanha talo piti natinaa ja outoja ääniä. Välillä olin iltapäivästä tai alkuillasta yksin töissä koululla, kun se oli ainoa rauhallinen paikka korjata kokeita ja tehdä valmistelutyötä. Etenkin talviaikaan myöhään iltapäivällä yksin koululla oli kieltämättä hurja tunnelma. Kuului ääniä, esim askeleita käytävästä, mutta kun kävin katsomassa, oli täysin tyhjä käytävä. Kerran kuulin alakerran käsityöluokasta ääniä ja ajattelin, että kässänope on vielä siellä. Lähdin katsomaan, mutta koko alakerta oli ihan pimeänä, ja seuraavana päivänä kuulin, ettei kukaan opettajista eikä henkilökunnasta ollut silloin enää talossa. Muutkin tunnisti kuulevansa outoa ääniä ja eriskummallisia juttuja. Koulupsykologi nauroi näille, mutta sen jälkeen, kun oli kerran ollut talven pimeän aikaan yksin ilta kuuteen saakka koululla, ei enää suostunut olemaan koko rakennuksessa yksin. Jotain karmivaa siellä oli.

Jatkan omaan viestiini vielä tuon koulun oudoista tapahtumista. Radiossa oli jotain outoa siellä, ehkä joku järkevä selitys toki voi olla. Mutta kuuntelin usein yksin ollessaani siellä radiota, ettei olisi niin inhottava tunnelma. Mutta säikähdin tosi paljon, kun pari kertaa radio vaan yks kaks hiljeni, oli parin sekunnin tauko, ja sitten jatkui uudestaan. Joskus taas koulun keskusradio meni itsestään päälle, ja sieltä vaan tuli ihme tärinää ja kohinaa. Kun tää tapahtui marraskuun iltana mun ollessa yksin opehuoneessa, meinasin vaan juosta karkuun. Etenkin, kun keskusradion mikrofoni oli ihan siinä opehuoneessa, ja näin, ettei kukaan ollut laittanut mikrofonia päälle.

Jos joku tekniikan ihmelapsi osaa selittää nuo radion ja keskusradion temppuilut, olisin kiitollinen. 😀

Kysyin tekoälyltä ja ihan tekninen selitys voi olla. T. Skeptikko 

Radio- ja keskusradiotemppuilu kuulostaa pelottavalta, mutta on teknisesti täysin mahdollinen

Tämä kohta:

radio hiljeni hetkeksi ja jatkoi taas

keskusradio meni itsestään päälle

kohinaa ja tärinää

…ei ole mitenkään epätavallista vanhoissa järjestelmissä.

Mahdollisia syitä:

huono kontakti

vanhat releet

häiriöt sähköverkossa

viallinen vahvistin

radiotaajuushäiriöt

mikrofonin tai keskusradion automaattinen herkistyminen

kosteus

vanhat johdotukset

Vanhoissa koulujen PA-järjestelmissä (keskusradioissa) oli usein todella alkeellista tekniikkaa. Ne saattoivat:

napsahtaa päälle

alkaa kohista

poimia häiriötä

tehdä “haamukäynnistyksiä”

Mutta koska ihminen oli jo valmiiksi peloissaan, aivot yhdistävät:

“pelottava rakennus + outo ääni = jotain yliluonnollista”.

Tullut paljon jänniä juttuja, kertokaa lisää! 🤩

Olin nuori äiti jolla oli rastat ja päällä värikäs hellemekko,kävelin hiekkatietä käytöstä  poistetun hautausmaan ja tyhjän tontin välissä noin klo 18 kesäisenä alkuiltana ja työnsin vauvaani vaunuissa. Yhtäkkiä pusikosta  nousi likaista reppua roikottaen haiseva,hajusta päätellen  paskat housussa ja kaikin puolin rähjäinen kuin olisi ojassa nukkunut,nuorehko mieshenkilö joka kysyi onko minulla bensaa tai bentsoja,veikkaan jälkimmäistä. Mies otti vaunuista kiinni,oli uhkaavan oloinen ja jatkoi päihteistä tivaamista mädät hampaat vilkkuen.

 En todellakaan tiedä mitä olisi käynyt ilman mopopoika laumaa, jotka pärisivät ohi ja  säikyttivät  miehen  reppuineen takaisin puskaan. Minä taas  juoksin  vaunujen  kanssa kunnes pääsin paikkaan jossa liikkuu  enemmän  ihmisiä.

Tää ei oo pahimmasta päästä, mutta viime kesänä asuin kerrostalon 1. kerroksessa, jossa mun oma ovi piti oikein voimalla runnoa kiinni, niin että oikeasti napsahti varmasti lukkoon. Suurin osa vieraista sulki sen niin, että sain aina korjata heidän jälkeensä oven kunnolla lukkoon. Saman talon ulko-ovessa oli myös pulmaa, eli oli kyllä ovikoodilla suljettava ovi, mutta jäi oudosti parin sentin rako, jos ei sulkenut huolella. 

Olin syksyllä sängyssä yrittämässä saada unta. Kello oli jo yli puolen yön, mutta uni ei vaan tullut. Oli jonkinlainen syysmyrsky, sadetta ja tuulta, ja eteisen väliovi napsui tuulen tahdissa. Ajattelin, että koko rakennuksen ulko-ovea ei ole taaskaan joku sulkenut kunnolla, ja siksi koko talo vähän "rytisee", tuntuu, että mun ovea hakataan. Mietin myös, että kai mun oma ovi on varmasti lukittu, ja noin 30 minuutin sängyssä pyörimisen jälkeen päätin vihdoin käydä varmistamassa. Olin kyllä aika varma, että se on kunnolla lukittu, kun ei ollut ketään vieraita käynyt, ja itse lukitsen sen aina huolella. Olikin aika yllätys, kun mun ulko-ovi oli tosiaankin auki, samoin kuin koko rakennuksen ovi myös. Äkkiä ovi lukkoon, ja sydän kurkussa pamppaillen kävin tarkistamassa koko asunnon kaappeja myöten, ettei siellä ole mitään hiipparia piilossa.