Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Ja nyt me kaikki sitten täällä vai teeskennellään, että parin tonnin BRUTTOtuloilla tehdään tuota kaikkea ja sen lisäksi vielä maksetaan kaikki normaalit elämiskulut :D
Sori, mutta alkaa kuulostamaan selittelyltä jo.
Juu, vielä piisaa. Ratsastukseen menee 33 e viikossa, muut jutut sitten sen mukaan mitä jää jäljelle. Asuminen maksaa 500 e kuussa osaltani. Saan siis käteen kuussa 1800 e, eli jokunen satanen jää rälläämiseen.
Pelkästään palkan sivukuluihin 2000 €:stä menee 170 €. Eli nytkö me teeskentelemme, että sinä maksat ansiotuloveroja 30 €? 1,5 veroprosentti :D
Siis mitä jauhat? Veroprosenttini on 11.
Jolloin palkastasi jää käteen 1600 €.
Ok. 1800 siitä nyt kuitenkin jää, ja se riittää.
Kukaan ei voi trollata näin typerällä asialla, joten oletko oikeasti noin pihalla vai oletko kenties itse taloudellisen hyväksikäytön uhri? Meneekö palkkasi yhteiselle tilille, jolle vain mies pääsee, etkä edes näe palkkakuittejasi? Kuulostaa meinaa siltä, että kaikki ei ole nyt hyvin. On täysi mahdottomuus, että sinulle jää 2000 €:n tuloista 11 % ennakonpidätyksellä 1800 €.
2200 on varmaan tulot nykyään, en tiedä. 1800 tulee tassuun. Onhan tuo noussut 15 vuodessa 600 e/kk. Pari tonnia ei nyt tarkoittanut 2000 e, olen pahoillani sekaannuksesta.
En muista koska olisin katsonut palkkakuittia viimeksi, ei ole ollut tarvetta.
Palkkaerittelyn tarkistaminen on palkansaajan velvollisuus. Noin löperö ei saa olla, että sitä ei tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Ja nyt me kaikki sitten täällä vai teeskennellään, että parin tonnin BRUTTOtuloilla tehdään tuota kaikkea ja sen lisäksi vielä maksetaan kaikki normaalit elämiskulut :D
Sori, mutta alkaa kuulostamaan selittelyltä jo.
Juu, vielä piisaa. Ratsastukseen menee 33 e viikossa, muut jutut sitten sen mukaan mitä jää jäljelle. Asuminen maksaa 500 e kuussa osaltani. Saan siis käteen kuussa 1800 e, eli jokunen satanen jää rälläämiseen.
Pelkästään palkan sivukuluihin 2000 €:stä menee 170 €. Eli nytkö me teeskentelemme, että sinä maksat ansiotuloveroja 30 €? 1,5 veroprosentti :D
Siis mitä jauhat? Veroprosenttini on 11.
Jolloin palkastasi jää käteen 1600 €.
Ok. 1800 siitä nyt kuitenkin jää, ja se riittää.
Kukaan ei voi trollata näin typerällä asialla, joten oletko oikeasti noin pihalla vai oletko kenties itse taloudellisen hyväksikäytön uhri? Meneekö palkkasi yhteiselle tilille, jolle vain mies pääsee, etkä edes näe palkkakuittejasi? Kuulostaa meinaa siltä, että kaikki ei ole nyt hyvin. On täysi mahdottomuus, että sinulle jää 2000 €:n tuloista 11 % ennakonpidätyksellä 1800 €.
2200 on varmaan tulot nykyään, en tiedä. 1800 tulee tassuun. Onhan tuo noussut 15 vuodessa 600 e/kk. Pari tonnia ei nyt tarkoittanut 2000 e, olen pahoillani sekaannuksesta.
En muista koska olisin katsonut palkkakuittia viimeksi, ei ole ollut tarvetta.
Palkkaerittelyn tarkistaminen on palkansaajan velvollisuus. Noin löperö ei saa olla, että sitä ei tee.
Okei. No, sama palkka tulee joka kuukausi tilille samoista tunneista, niin eiköhän se oikein ole mennyt.
Kolmivuoroa tehdessäni tarkastelin välillä pyhälisien maksujuttuja.
Nämä, jotka euroja ja senttejä niin kovasti laskeskelee, niin teettehän nämä prioriteetit selviksi jo seurusteluaikana, että toinen tietää ottaa jalat alleen ja juosta nopeasti karkuun?
Ilmeisesti rakastatte rahaa enemmän kuin puolisoa ja lapsia?
Itse olen perheessämme se varakkaampi puoliso, eikä tulisi mieleenkään alkaa tekemään jotain tasajakolaskelmia.
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka euroja ja senttejä niin kovasti laskeskelee, niin teettehän nämä prioriteetit selviksi jo seurusteluaikana, että toinen tietää ottaa jalat alleen ja juosta nopeasti karkuun?
Ilmeisesti rakastatte rahaa enemmän kuin puolisoa ja lapsia?
Itse olen perheessämme se varakkaampi puoliso, eikä tulisi mieleenkään alkaa tekemään jotain tasajakolaskelmia.
Eikö ne jalat voi ottaa alle ihan missä vaiheessa tahansa jos yhteisymmärrystä asioista ei löydy?
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka euroja ja senttejä niin kovasti laskeskelee, niin teettehän nämä prioriteetit selviksi jo seurusteluaikana, että toinen tietää ottaa jalat alleen ja juosta nopeasti karkuun?
Ilmeisesti rakastatte rahaa enemmän kuin puolisoa ja lapsia?
Itse olen perheessämme se varakkaampi puoliso, eikä tulisi mieleenkään alkaa tekemään jotain tasajakolaskelmia.
Minä tein selväksi, tosin miehelle myös nämä asiat olivat itsestäänselviä. Meille parisuhde ja rakkaus ei ole kiinni rahasta, siksi omat rahat kummallakin ja 50-50 jako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka euroja ja senttejä niin kovasti laskeskelee, niin teettehän nämä prioriteetit selviksi jo seurusteluaikana, että toinen tietää ottaa jalat alleen ja juosta nopeasti karkuun?
Ilmeisesti rakastatte rahaa enemmän kuin puolisoa ja lapsia?
Itse olen perheessämme se varakkaampi puoliso, eikä tulisi mieleenkään alkaa tekemään jotain tasajakolaskelmia.
Aika monta kertaa se ero olisi tullut jos seurusteluvaiheessa olisi sovittu miten elämä menee koko parisuhteen ajan. Siinä vaiheessa elettiin käytännössä miehen tuloilla kerrostalossa nykyisin isossa omakotitalossa käytännössä minun tuloilla. Monenlaisia taloudellisia hankintoja on tullut matkan varrella tehtyä niin yhdessä kuin erikseen ja monenlaisia keskusteluja myös taloudesta käymään yli 30 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kun elää ja asuu yksin, ei tämäkään ole ongelma! Se nyt vaan on fakta, että naiset saavat vähemmän palkkaa, mistä luulet että niille hyvätuloisille miehille riittäisi töitä jos naiset veisivät nekin?
Elä elämäsi yksin, niin ei tarvitse jakaa mitään, ikinä tai koskaan! Voit nauttia rahoistasi juuri niin kuin haluat.
Toiset meistä haluaa pitää huolta läheisistään ja jakaa omaa hyväänsä.
Tarkoitat varmaan sanoa että mies maksaa ja nainen jakaa omaa hyväänsä vastineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskempi fiilis siitä tulee, kun pienituloisena elättää isompituloista kumppania.
Ei suomipojalle tosin.
No tuota. Olen sanonut aina, että jos haluat luksusta, se pitää sinun maksaa. Jos menisimme sen perusteella, että oman palkkani suuruisella summalla pelaisimme molemmat, asuisimme kolmiossa Martinlaaksossa. Tienaan pyöreästi 4000€ kuussa. Mieheni sen sijaan tienaa yli 10 000 kuussa. Kyllä hän ihan itsekin haluaa asua kalliimmalla alueella siistissä kämpässä, pitää kesämökkiä ja matkailla perheensä kanssa. Toki hän sitten omistaa koko mökin ja kämpästäkin ehkä 70%. Jonkunlainen kompromissi se aina on perheessä. Jos tuo yhteiseen pottiin enemmän laittaminen haittaa, pitää etsiä toinen kumppani. Ei se sen kummenpaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suhteessa olemme varmasti molemmat hyväksikäyttäjiä. Rakastuimme ja aloitimme yhteiselämän aika vaatimattomista lähtökohdista. Asuimme ensin minun omistamassa ja maksamassa asunnossa, ja puoliso opiskelija ja teki hanttihommia välillä. Vaihdoimme asunnon isompaan ja minä maksoin asuntolainan ym., ja puoliso jatkoi opiskelua. Sitten iski lama ja raha oli tiukilla ja oli pakko luopua asunnosta. Puoliso jatkoi opiskelua ja minun vaatimattomilla tuloilla elettiin ja puolison satunnaisilla tuloilla. Vaikeata oli, mutta jotenkin selvittiin ja oli katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Sitten onni potkaisi ja puoliso sai vakituisen työn ja siitä alkoi meille erilainen elämä. Vuosien kuluttua minun työpanoksellani kodin ulkopuolella ei ollut suurta merkitystä, joten minusta tuli megahyväksikäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka euroja ja senttejä niin kovasti laskeskelee, niin teettehän nämä prioriteetit selviksi jo seurusteluaikana, että toinen tietää ottaa jalat alleen ja juosta nopeasti karkuun?
Ilmeisesti rakastatte rahaa enemmän kuin puolisoa ja lapsia?
Itse olen perheessämme se varakkaampi puoliso, eikä tulisi mieleenkään alkaa tekemään jotain tasajakolaskelmia.
Eikö ne jalat voi ottaa alle ihan missä vaiheessa tahansa jos yhteisymmärrystä asioista ei löydy?
Toki, mutta helpompi olisi skipata heti alkuunsa rahaa rakastavat, niin ei tulisi erolapsia juoksemaan kahden kodin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olemme puolisoni kanssa tunne-elämältämme ja älyltämme suht normaaleja.
Ei ole koskaan laskettu meneekö kaikki varmasti ihan 50/50. Niin kauan kun kummallakin on tarpeeksi rahaa omalla pankkitilillään asiat ovat hyvin. Toistaiseksi rahat on riittäneet hyvin, eikä niitä hautaankaan voi viedä mukanaan.
Mielenkiintoinen mielipide. Meillä minä tienaan 3300 e brutto ja puoliso 8000 e brutto. Jos maksaisimme kaiken puoliksi, rahat eivät riittäisi tähän elintasoon mikä meillä on (suuri, uudehko kivitalo hyvällä sijainnilla, kaksi autoa, omat ja lasten harrastamiset jne.). Eli itse menisin ennen pitkää konkurssiin ja puoliso sijoittaisi samalla pari tonnia kuussa. Nyt koko perheellä on mukava elintaso ja molemmilla meistä on varaa sijoittaa kivasti. Sekö toisi hyvinvointia, että pienituloisempi kärvistelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hyvätuloinen ja puoliso pitkäaikaistyötön. Kyllähän se niin on, että jos haluan elää tämän puolison kanssa sitä elintasoa mitä halua, niin silloin minä maksan enemmän. Mitä ihmettelemistä tai känisemistä siinä on?
Hyvä asenne. Useinhan toisella ei ole mahdollisuutta omassa ammatissa tienata yhtä paljon, vaikka haluaisi. Voi olla, että on hoitanut pitkään perheen lapsia, mikä on arvokasta. Mies kerryyttää samalla parempaa eläkettä. Se köyhempi voi olla mukavampi, kauniimpi, tehdä enemmän kotitöitä, olla nuorempi tms, mistä on hyötyä parisuhteessa. Ei kaikki elämässä pyöri rahan ympärillä. Rikkaalle miehelle tai naiselle puolison varallisuus ei ole useinkaan tärkeää. Varallisuustilanteet voivat myös matkan varrella yllättävästikin muuttua esimerkiksi perinnö tai muun syyn vuoksi. Perheessä, jossa on lapsia, pelataan samaan koriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tui on avioliitossa ok, ei muuten.
No ei se papin aamen sitä mitenkään muuta.
Todellakin muuttaa. Avioliitossa on elatusvelvollisuus aviopuolisoa kohtaan.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä että on velvollinen maksamaan mitä toinen keksii tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Meillä minä tienaan 3300 e brutto ja puoliso 8000 e brutto. Jos maksaisimme kaiken puoliksi, rahat eivät riittäisi tähän elintasoon mikä meillä on (suuri, uudehko kivitalo hyvällä sijainnilla, kaksi autoa, omat ja lasten harrastamiset jne.). Eli itse menisin ennen pitkää konkurssiin ja puoliso sijoittaisi samalla pari tonnia kuussa. Nyt koko perheellä on mukava elintaso ja molemmilla meistä on varaa sijoittaa kivasti. Sekö toisi hyvinvointia, että pienituloisempi kärvistelee?
Kunhan olet rehellinen ja myönnät loisivasi.
Ainahan se on mennyt niin, että enemmän tienaava maksaa enemmän. Vai kuinka te luulette vanhoina aikoina asioiden menneen? Nainen oli kotona ja mies töissä.
Entä sitten? Ja meillä minä tienaan yli tuplasti mieheeni verrattuna. Mieluusti maksan meidän elintasoa, matkoja tms. tai meillä ei olisi niihin varaa. Ja mieluummin matkustan rakkaan kanssa kuin yksin.
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
No ei tuo "melkein tonni" nyt niin hirmu suuri raha ole, että päätös olisi pitänyt tehdä siltä pohjalta.