Lue keskustelun säännöt.
"pääkaupunkiseudulla yksin asuvan opiskelijan välttämättömiksi kuukausimenoiksi laskettiin noin 1 320 euroa."
19.05.2026 |
Enää ei opiskelu onnistu ilman lainaa. Lainaa taas harva uskaltaa ottaa, kun töitä ei ole. Suomi on kusessa.
Kommentit (403)
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.
Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.
Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista.
Sä et taida tietää millaista on asua soluasunnossa nykyään. Hyvällä tuurilla saat ehkä suomalaisen samaa kämppään. Luteet ovat joka vuotinen riesa ja vaihto-opiskelijat syövät ruokasi. Enää ei ole samanlaista yhteisasumista kuin ennen. Lisäksi kimppakämpän takuuvuokrat ovat isoja eikä siihen riitä edes opintolaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.
Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista.Sä et taida tietää millaista on asua soluasunnossa nykyään. Hyvällä tuurilla saat ehkä suomalaisen samaa kämppään. Luteet ovat joka vuotinen riesa ja vaihto-opiskelijat syövät ruokasi. Enää ei ole samanlaista yhteisasumista kuin ennen. Lisäksi kimppakämpän takuuvuokrat ovat isoja eikä siihen riitä edes opintolaina.
Juuri tätä tarkoitin. Mikään ei kelpaa ja kaikessa on jotain vikaa. Soluasuminen ei käy kun kämppikset on (muka) kauheita ja kimppakämppäkään ei sovi kun on takuuvuokra. Eihän elämästä ylipäätään tule mitään jos jokaiseen asiaan suhtautuu tällä tavalla että mikään ei käy ja toisaalta ei voi laittaa itse tikkua ristiin. Elämä ei mene jokaisessa kohdassa juuri niin kuin itse haluaa .Kaikkea ei voi eikä minun mielestäni tarvitsekaan saada niin kuin Manulle illallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.
Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista.Sä et taida tietää millaista on asua soluasunnossa nykyään. Hyvällä tuurilla saat ehkä suomalaisen samaa kämppään. Luteet ovat joka vuotinen riesa ja vaihto-opiskelijat syövät ruokasi. Enää ei ole samanlaista yhteisasumista kuin ennen. Lisäksi kimppakämpän takuuvuokrat ovat isoja eikä siihen riitä edes opintolaina.
Juuri tätä tarkoitin. Mikään ei kelpaa ja kaikessa on jotain vikaa. Soluasuminen ei käy kun kämppikset on (muka) kauheita ja kimppakämppäkään ei sovi kun on takuuvuokra. Eihän elämästä ylipäätään tule mitään jos jokaiseen asiaan suhtautuu tällä tavalla että mikään ei käy ja toisaalta ei voi laittaa itse tikkua ristiin. Elämä ei mene jokaisessa kohdassa juuri niin kuin itse haluaa .Kaikkea ei voi eikä minun mielestäni tarvitsekaan saada niin kuin Manulle illallista.
Tulee kyllä todella kova romahdus niin nuorille kuin kaikille muillekin, kun joudutaan perkaamaan tätä velalla elämistä. Ehkä jollain tavalla palauttaa sitten ihmiset perusasioiden äärelle, jos ollaan eletty olettamuksella, että ollaan oikeutettu johonkin elintasoon, johon ei ole varaa. Sääliksi vaan käy niitä ihmisiä, jotka eivät terveydentilansa tai ikänsä vuoksi pysty enää omilla toimillaan tekemään mitään oman elämänsä eteen. Että kannattaisi kaikkien miettiä, että kuinka paljon voi ruikuttaa jostain soluasumisesta tai elintasosta, kun ollaan vielä nuoria, terveitä ja tulevaisuuden näkymät avoinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.
Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista.Sä et taida tietää millaista on asua soluasunnossa nykyään. Hyvällä tuurilla saat ehkä suomalaisen samaa kämppään. Luteet ovat joka vuotinen riesa ja vaihto-opiskelijat syövät ruokasi. Enää ei ole samanlaista yhteisasumista kuin ennen. Lisäksi kimppakämpän takuuvuokrat ovat isoja eikä siihen riitä edes opintolaina.
Juuri tätä tarkoitin. Mikään ei kelpaa ja kaikessa on jotain vikaa. Soluasuminen ei käy kun kämppikset on (muka) kauheita ja kimppakämppäkään ei sovi kun on takuuvuokra. Eihän elämästä ylipäätään tule mitään jos jokaiseen asiaan suhtautuu tällä tavalla että mikään ei käy ja toisaalta ei voi laittaa itse tikkua ristiin. Elämä ei mene jokaisessa kohdassa juuri niin kuin itse haluaa .Kaikkea ei voi eikä minun mielestäni tarvitsekaan saada niin kuin Manulle illallista.
Tulee kyllä todella kova romahdus niin nuorille kuin kaikille muillekin, kun joudutaan perkaamaan tätä velalla elämistä. Ehkä jollain tavalla palauttaa sitten ihmiset perusasioiden äärelle, jos ollaan eletty olettamuksella, että ollaan oikeutettu johonkin elintasoon, johon ei ole varaa. Sääliksi vaan käy niitä ihmisiä, jotka eivät terveydentilansa tai ikänsä vuoksi pysty enää omilla toimillaan tekemään mitään oman elämänsä eteen. Että kannattaisi kaikkien miettiä, että kuinka paljon voi ruikuttaa jostain soluasumisesta tai elintasosta, kun ollaan vielä nuoria, terveitä ja tulevaisuuden näkymät avoinna.
Kummallinen kommentti. Haukut yksiä tukea tarvitsevia ja puolustat toisia samalla. Niin tyypillistä suomalaisille: sen sijaan että huomattaisiin järjestelmän valuviat, pannaan köyhät tappelemaan keskenään. Oikeasti vika on ennen kaikkea ylikalliissa asunnoissa ja tolkuttomasya verotuksesta kiitos julkisen sektorin, jossa mm. täysin ammattitaidoton virkamieskoneisto syö valtion kassan tyhjäksi vuodesta toiseen saamatta mitään aikaan ja suojelemalla lähinnä rikollisia ymp.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Aivan sama juttu kansaneläkeläisellä.
Miksi eläkeläisen, joka ei ole tienannut eläkettään vaan elää yhteiskunnan rahoilla pitäisi asua yhtään sen mukavammin kuin opiskelijan?
Pitäisi rakentaa järjestelmä valtiontakaamalle eläkelainalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.
Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista.Sä et taida tietää millaista on asua soluasunnossa nykyään. Hyvällä tuurilla saat ehkä suomalaisen samaa kämppään. Luteet ovat joka vuotinen riesa ja vaihto-opiskelijat syövät ruokasi. Enää ei ole samanlaista yhteisasumista kuin ennen. Lisäksi kimppakämpän takuuvuokrat ovat isoja eikä siihen riitä edes opintolaina.
Juuri tätä tarkoitin. Mikään ei kelpaa ja kaikessa on jotain vikaa. Soluasuminen ei käy kun kämppikset on (muka) kauheita ja kimppakämppäkään ei sovi kun on takuuvuokra. Eihän elämästä ylipäätään tule mitään jos jokaiseen asiaan suhtautuu tällä tavalla että mikään ei käy ja toisaalta ei voi laittaa itse tikkua ristiin. Elämä ei mene jokaisessa kohdassa juuri niin kuin itse haluaa .Kaikkea ei voi eikä minun mielestäni tarvitsekaan saada niin kuin Manulle illallista.
Puretaanko eläkeläisen "manun illallinen" eli eläkeponzi?
Vtuttaa maksaa yli tonni kuussa eläkemaksuja samalla, kun työuraa on suunniteltu melkein 50v pitkäksi ja eläke pienempi kuin nykyeläkeläisellä.
Minulla on kaksi opiskelevaa nuorta. Pikkupaikkakunnalka opiskelevan kuukausimenot ovat n. 700 € ja pääkaupunkiseudulla opiskelevan n. 800 €.
Tuo kelan laskelma on aivan järjetön. Minun pääkaupunkiseudun opiskelijalla on edullinen asuminen. Mutta vaikka sen kulun nostaisi suuremmaksi, niin silti kulut jäävät 1100 euroon. Ja tuo sisältää jo ison ruokabudjetin ja paljon matkustamista kotipaikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi opiskelevaa nuorta. Pikkupaikkakunnalka opiskelevan kuukausimenot ovat n. 700 € ja pääkaupunkiseudulla opiskelevan n. 800 €.
Tuo kelan laskelma on aivan järjetön. Minun pääkaupunkiseudun opiskelijalla on edullinen asuminen. Mutta vaikka sen kulun nostaisi suuremmaksi, niin silti kulut jäävät 1100 euroon. Ja tuo sisältää jo ison ruokabudjetin ja paljon matkustamista kotipaikkakunnalle.
Sä et ehkä huomaa miten olet tukenut nuoria taloudellisesti. Kelan laskelmissa on otettu huomioon esim. matkustaminen vanhempien tykö sekä tarvittavat opiskeluvälineet kuten kirjat. Lisäksi rahaa hygieniatarvikkeisiin ja vaatteisiin. Ehkä et huomaa miten tuet lapsia taloudellisesti esim. ostamalla vaatteita tai tarjoamalla kyydin. Kaikilla opiskelijoilla ei ole vanhempia jotka pystyisivät tukemaan opiskelua taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi opiskelevaa nuorta. Pikkupaikkakunnalka opiskelevan kuukausimenot ovat n. 700 € ja pääkaupunkiseudulla opiskelevan n. 800 €.
Tuo kelan laskelma on aivan järjetön. Minun pääkaupunkiseudun opiskelijalla on edullinen asuminen. Mutta vaikka sen kulun nostaisi suuremmaksi, niin silti kulut jäävät 1100 euroon. Ja tuo sisältää jo ison ruokabudjetin ja paljon matkustamista kotipaikkakunnalle.
Oletetaan että vuokra on 700 euroa (tätä reilusti halvemmallakin siis pk-seudulla ja sen läheisyydessä pystyy toki asumaan), matkalippuun menee se 50-100 euroa. Tuon jälkeen ruokaan ja muuhun jäisi 500-600 euroa, aika reilusti mielestäni. Tuollainen on monen työssäkäyvän budjetti. Tuo 1320 euroa luulisi ennemminkin olevan se mitä enimmillään menee. Ja kuten sanoin, asumisen pystyy hoitaa kyllä halvemmallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainalla sitä ennenkin opiskeltiin jos ei ollut syntynyt rikkaaseen sukuun .
Ennen lainan pystyi maksamaan työssä käynnillä ja kesätöitä löytyi aina kaikille halukkaille.
Nyt ei saa töitä edes valmistuneet.
Koska heräät nykyaikaan?
Muuta Norjaan, siellä on töitä. Jos olet nuori jaksat vielä muuttaa. Lopeta valitus, yhteiskunnan tehtävä ei ole maksaa sinun opiskelujasi, kaljan kittaamista ja matkustelua, sijoittamista. Ärsyttää tuollaiset nuoret, jotka luulevat että yhteiskunnan rahat ovat heitä varten, olet ilmeisesti vasemmisto perheestä, no rahat on nyt loppu.
En ole kenelle vastasit, mutta itse 70-luvulla syntyneenä sain muhkeat tuet opiskellessa ja muutenkin. Samalla asunnon arvo on noussut itsestään sellaiseen summaan ettei niitä normaaleilla palkoilla makseta. Nykynuoret voivat vain haaveilla siitä elintasosta mikä meillä on ollut.
En tiedä missä maassa asuit opiskeluaikoina, mutta itse 70- luvulla syntyneenä kyllä sain opintorahaa ja asumislisää yhteensä n.450 euroa/kk. Joskus olin onnekas ja sain töitä, vaikka työnsaanti oli pirun vaikeaa. Nostin lisäksi opintolainaa. Asuin kimppakämpässä tai solussa, mutta soluasuntoja oli vaikeaa saada. Koko tuki sekä lisä meni vuokraan. Opintojen jälkeen työnsaanti oli vaikeaa ja lähdin ulkomaille töihin. Palasin Suomeen ja vuoden työttömyyden jälkeen sain vihdoin töitä, en kylläkään omalta alaltani. Että en itse muista, että opiskeluaikana olisi ollut jotenkin helppoa, jatkuvaa köyhyyttä se oli. Ja kun valmistuin, olikin sitten 2008 taantuma, niin töitäkään ei saanut.
Minä ihmettelen myös väitteitä 70-luvulla syntyneiden suurista opintotuista. Minulla on tallessa vanha opintotukipäätös, ja tarkistin miten asia on. Minulle myönnetty opintotuki ja asumislisä olivat yhteensä n. 2 400 mk. Ja asuin kalliisti, joten sain suurinta mahdollista asumislisää. Kun tuo muutetaan euroiksi, niin se on n. 400 €. Nykyään maksimi opintotuki + asumislisä on n. 500 € ja pääkaupunkiseudulla n. 600 €.
Tuohon aikaan esim. puhelinlasku oli helposti 600 mk eli ihan toista luokkaa kuin nykyään. Minulla oli joskus tonninkin lasku. Ei aiemmilla sukupolvilla rahat ole riittäneet yhtään helpommin. Itse kävin kesätöissä, ja niistä rahoista sain lisää tukien päälle. Mutta jonain kesänä en löytänyt kunnon töitä, joten olin au pairina. Siitä ei kertynyt mitään talven varalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmeniä töitä tehneenä ja veroja maksaneena, saan nyt työttömänä ansiosidonnaista reippaasti alle 1300 euroa bruttona. Sillä pitää kustantaa oma ja lapsen eläminen ja usein rahat ovatkin loppu. Että miten on päätelty, että opiskelija tarvitsee tuollaisen summan elämiseen?
Yksiön vuokra Helsingissä 715€/kk + vesi 20€/kk + sähkö 40€/kk + kotivakuutus + perusosa 578€/kk.
Miksi pitää asua yksiössä? Opiskeluaikoina 10 vuota sitten vuokrattiin parin muun opiskelijan kanssa kolmio. Yksi asui olkkarissa, joka jaettiin verholla ja me kaksi muuta saatiin omat huoneet. Yhteinen keittiö ja kylppäri ja tuli paljon halvemmaksi kuin vuokrata yksin yksiö. Ja yksiöistä oli muutenkin pulaa, niin tämä oli toimiva ratkaisu. Miksi kaikilla opiskelijoilla pitäisi olla omat kämpät?
Joo ennen asuttiin luolissa ja savimajoissa, miksi nykypäivänä ei töissäkäyvät asu niissä?
Vertaat kimppakämppiä savimajoihin? Ihan yhtä hyvin voi opiskelija asua sellaisessa nykyään kuin ennenkin.
Yksiöt on aina olleet opiskelijalle ylellisyyttä, joka pitää kustantaa työnteolla.
Soluasuminen kuuluu opiskeluun on enemmän kulttuurinen jäänne kuin mikään välttämättömyys. Suomessa soluja rakennettiin aikana, jolloin opiskelijamäärät kasvoivat nopeasti, asuntoja oli vähän ja tavoitteena oli saada mahdollisimman moni katon alle halvalla. Se oli käytännöllinen ratkaisu köyhemmässä ja niukemmassa yhteiskunnassa.
Mikä ihmeen kulttuurinen jäänne? En mä ainakaan itse kulttuurin takia asunut kimppakämpässä, vaan sen takia, että ei ollut varaa omaan kämppään. Mikä tekee nykyisistä opiskelijoista jotenkin erityislaatuisia, että yhteisasumisen muoto on niin huono vaihtoehto?
Minun poikani asuu soluasunnossa. Pojat siellä ovat saman alan opiskelijoita, jotka ovat kaverustuneet niin, että aikovat pysyä yhteisessä järjestelyssä koko opiskeluajan. Ja asuminen on edullista. Hyvin toimii nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainalla sitä ennenkin opiskeltiin jos ei ollut syntynyt rikkaaseen sukuun .
Ennen lainan pystyi maksamaan työssä käynnillä ja kesätöitä löytyi aina kaikille halukkaille.
Nyt ei saa töitä edes valmistuneet.
Koska heräät nykyaikaan?
Muuta Norjaan, siellä on töitä. Jos olet nuori jaksat vielä muuttaa. Lopeta valitus, yhteiskunnan tehtävä ei ole maksaa sinun opiskelujasi, kaljan kittaamista ja matkustelua, sijoittamista. Ärsyttää tuollaiset nuoret, jotka luulevat että yhteiskunnan rahat ovat heitä varten, olet ilmeisesti vasemmisto perheestä, no rahat on nyt loppu.
En ole kenelle vastasit, mutta itse 70-luvulla syntyneenä sain muhkeat tuet opiskellessa ja muutenkin. Samalla asunnon arvo on noussut itsestään sellaiseen summaan ettei niitä normaaleilla palkoilla makseta. Nykynuoret voivat vain haaveilla siitä elintasosta mikä meillä on ollut.
En tiedä missä maassa asuit opiskeluaikoina, mutta itse 70- luvulla syntyneenä kyllä sain opintorahaa ja asumislisää yhteensä n.450 euroa/kk. Joskus olin onnekas ja sain töitä, vaikka työnsaanti oli pirun vaikeaa. Nostin lisäksi opintolainaa. Asuin kimppakämpässä tai solussa, mutta soluasuntoja oli vaikeaa saada. Koko tuki sekä lisä meni vuokraan. Opintojen jälkeen työnsaanti oli vaikeaa ja lähdin ulkomaille töihin. Palasin Suomeen ja vuoden työttömyyden jälkeen sain vihdoin töitä, en kylläkään omalta alaltani. Että en itse muista, että opiskeluaikana olisi ollut jotenkin helppoa, jatkuvaa köyhyyttä se oli. Ja kun valmistuin, olikin sitten 2008 taantuma, niin töitäkään ei saanut.
Minä ihmettelen myös väitteitä 70-luvulla syntyneiden suurista opintotuista. Minulla on tallessa vanha opintotukipäätös, ja tarkistin miten asia on. Minulle myönnetty opintotuki ja asumislisä olivat yhteensä n. 2 400 mk. Ja asuin kalliisti, joten sain suurinta mahdollista asumislisää. Kun tuo muutetaan euroiksi, niin se on n. 400 €. Nykyään maksimi opintotuki + asumislisä on n. 500 € ja pääkaupunkiseudulla n. 600 €.
Tuohon aikaan esim. puhelinlasku oli helposti 600 mk eli ihan toista luokkaa kuin nykyään. Minulla oli joskus tonninkin lasku. Ei aiemmilla sukupolvilla rahat ole riittäneet yhtään helpommin. Itse kävin kesätöissä, ja niistä rahoista sain lisää tukien päälle. Mutta jonain kesänä en löytänyt kunnon töitä, joten olin au pairina. Siitä ei kertynyt mitään talven varalle.
Vuoden 1970 2 400 markkaa vastaa nykyrahassa (ostovoimasta riippuen) noin 1 700 – 2 500 euroa.
Esimerkiksi vuoden 1975 rahassa 2 400 markkaa vastaisi elinkustannusindeksillä laskettuna nykyään noin 2 000 euroa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainalla sitä ennenkin opiskeltiin jos ei ollut syntynyt rikkaaseen sukuun .
Ennen lainan pystyi maksamaan työssä käynnillä ja kesätöitä löytyi aina kaikille halukkaille.
Nyt ei saa töitä edes valmistuneet.
Koska heräät nykyaikaan?
Muuta Norjaan, siellä on töitä. Jos olet nuori jaksat vielä muuttaa. Lopeta valitus, yhteiskunnan tehtävä ei ole maksaa sinun opiskelujasi, kaljan kittaamista ja matkustelua, sijoittamista. Ärsyttää tuollaiset nuoret, jotka luulevat että yhteiskunnan rahat ovat heitä varten, olet ilmeisesti vasemmisto perheestä, no rahat on nyt loppu.
En ole kenelle vastasit, mutta itse 70-luvulla syntyneenä sain muhkeat tuet opiskellessa ja muutenkin. Samalla asunnon arvo on noussut itsestään sellaiseen summaan ettei niitä normaaleilla palkoilla makseta. Nykynuoret voivat vain haaveilla siitä elintasosta mikä meillä on ollut.
En tiedä missä maassa asuit opiskeluaikoina, mutta itse 70- luvulla syntyneenä kyllä sain opintorahaa ja asumislisää yhteensä n.450 euroa/kk. Joskus olin onnekas ja sain töitä, vaikka työnsaanti oli pirun vaikeaa. Nostin lisäksi opintolainaa. Asuin kimppakämpässä tai solussa, mutta soluasuntoja oli vaikeaa saada. Koko tuki sekä lisä meni vuokraan. Opintojen jälkeen työnsaanti oli vaikeaa ja lähdin ulkomaille töihin. Palasin Suomeen ja vuoden työttömyyden jälkeen sain vihdoin töitä, en kylläkään omalta alaltani. Että en itse muista, että opiskeluaikana olisi ollut jotenkin helppoa, jatkuvaa köyhyyttä se oli. Ja kun valmistuin, olikin sitten 2008 taantuma, niin töitäkään ei saanut.
Minä ihmettelen myös väitteitä 70-luvulla syntyneiden suurista opintotuista. Minulla on tallessa vanha opintotukipäätös, ja tarkistin miten asia on. Minulle myönnetty opintotuki ja asumislisä olivat yhteensä n. 2 400 mk. Ja asuin kalliisti, joten sain suurinta mahdollista asumislisää. Kun tuo muutetaan euroiksi, niin se on n. 400 €. Nykyään maksimi opintotuki + asumislisä on n. 500 € ja pääkaupunkiseudulla n. 600 €.
Tuohon aikaan esim. puhelinlasku oli helposti 600 mk eli ihan toista luokkaa kuin nykyään. Minulla oli joskus tonninkin lasku. Ei aiemmilla sukupolvilla rahat ole riittäneet yhtään helpommin. Itse kävin kesätöissä, ja niistä rahoista sain lisää tukien päälle. Mutta jonain kesänä en löytänyt kunnon töitä, joten olin au pairina. Siitä ei kertynyt mitään talven varalle.
Vuoden 1970 2 400 markkaa vastaa nykyrahassa (ostovoimasta riippuen) noin 1 700 – 2 500 euroa.
Esimerkiksi vuoden 1975 rahassa 2 400 markkaa vastaisi elinkustannusindeksillä laskettuna nykyään noin 2 000 euroa
Tuon kommentin kirjoittaja on syntynyt 70-luvulla, ei opiskellut silloin. Todennäköisesti hän on ollut opiskelija joskus 90-luvulla/2000-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset.
Miksei ne saisi vaatia samaa? Onko pienituloisen tai työttömän elämä jotenkin niin mahtavaa, ettei edes sellaista elämää saisi opiskelijana viettää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmeniä töitä tehneenä ja veroja maksaneena, saan nyt työttömänä ansiosidonnaista reippaasti alle 1300 euroa bruttona. Sillä pitää kustantaa oma ja lapsen eläminen ja usein rahat ovatkin loppu. Että miten on päätelty, että opiskelija tarvitsee tuollaisen summan elämiseen?
Yksiön vuokra Helsingissä 715€/kk + vesi 20€/kk + sähkö 40€/kk + kotivakuutus + perusosa 578€/kk.
Miksi pitää asua yksiössä? Opiskeluaikoina 10 vuota sitten vuokrattiin parin muun opiskelijan kanssa kolmio. Yksi asui olkkarissa, joka jaettiin verholla ja me kaksi muuta saatiin omat huoneet. Yhteinen keittiö ja kylppäri ja tuli paljon halvemmaksi kuin vuokrata yksin yksiö. Ja yksiöistä oli muutenkin pulaa, niin tämä oli toimiva ratkaisu. Miksi kaikilla opiskelijoilla pitäisi olla omat kämpät?
Joo ennen asuttiin luolissa ja savimajoissa, miksi nykypäivänä ei töissäkäyvät asu niissä?
Vertaat kimppakämppiä savimajoihin? Ihan yhtä hyvin voi opiskelija asua sellaisessa nykyään kuin ennenkin.
Yksiöt on aina olleet opiskelijalle ylellisyyttä, joka pitää kustantaa työnteolla.
Soluasuminen kuuluu opiskeluun on enemmän kulttuurinen jäänne kuin mikään välttämättömyys. Suomessa soluja rakennettiin aikana, jolloin opiskelijamäärät kasvoivat nopeasti, asuntoja oli vähän ja tavoitteena oli saada mahdollisimman moni katon alle halvalla. Se oli käytännöllinen ratkaisu köyhemmässä ja niukemmassa yhteiskunnassa.
Mikä ihmeen kulttuurinen jäänne? En mä ainakaan itse kulttuurin takia asunut kimppakämpässä, vaan sen takia, että ei ollut varaa omaan kämppään. Mikä tekee nykyisistä opiskelijoista jotenkin erityislaatuisia, että yhteisasumisen muoto on niin huono vaihtoehto?
Minun poikani asuu soluasunnossa. Pojat siellä ovat saman alan opiskelijoita, jotka ovat kaverustuneet niin, että aikovat pysyä yhteisessä järjestelyssä koko opiskeluajan. Ja asuminen on edullista. Hyvin toimii nykyäänkin.
Aikovatko asua yhdessä sittenkin kun yksi heistä saa työpaikan ja muut eivät? Tai kun yksi alkaa seurustella ja muut eivät. Äläkä nyt tule lässyttämään, että kaikki heistä saavat työpaikan. Vaikka niin kävisi pojallesi ja hänen kavereilleen, niin ei tapahdu kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Itse elin 8500e/vuosi veroilmoituksen mukaan, eli reilu 700e/kk . Sillä rahalla asuin yksiössä, kävin kerran pari kuussa baarissa, ja söin terveellisesti. Ja elätin yhden koirankin. Ja harrastin liikuntaa. Tuolla summalla olisin elänyt herroiksi. Ainiin mutta tämä oli Vantaalla.
Tämäkin on todella validi pointti. Pääkaupunkiseudullakin voi asua edullisemmin, kun ottaa kämpän vähän etäämmältä. Ei opiskelija siihen kuole, että koulumatkaan kuluu vähän pidempi aika. Ei se etäisyys toki ihmeitä tee, mutta esim. minä tiedän niitäkin, jotka ovat asuneet pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja kulkeneet sieltä lähipäiviin opiskelemaan. Jos tekee osan etänä, niin tunnin matkakaan ei ole liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin Kokoomus. Mikään 450 euroa ei riitä ihmisarvoiseen eläämään. 450 euroa riitää vain köyhyysrajan alittamiseen.
Siellä ovat kaikki piuolueet olleet 20 vuoden aikana päättämässä asioista, miksi eivät ole korjanneet asioita?
Ei tässä mitään korjata vaan syytetään ensin edeltävää ja sitten seuraavaa hallitusta. Ainakin jos demarien hallintotyyliä katsoo. Itse nuo ei tee muuta kuin ottaa velkaa jolla ongelmat lykätään eteenpäin.
Väännä rautalangassa, miten nykyisen hallituksen velka on sitä parempaa velkaa?
Itse elin 8500e/vuosi veroilmoituksen mukaan, eli reilu 700e/kk . Sillä rahalla asuin yksiössä, kävin kerran pari kuussa baarissa, ja söin terveellisesti. Ja elätin yhden koirankin. Ja harrastin liikuntaa. Tuolla summalla olisin elänyt herroiksi. Ainiin mutta tämä oli Vantaalla.