"pääkaupunkiseudulla yksin asuvan opiskelijan välttämättömiksi kuukausimenoiksi laskettiin noin 1 320 euroa."

Itse elin 8500e/vuosi veroilmoituksen mukaan, eli reilu 700e/kk . Sillä rahalla asuin yksiössä, kävin kerran pari kuussa baarissa, ja söin terveellisesti. Ja elätin yhden koirankin. Ja harrastin liikuntaa. Tuolla summalla olisin elänyt herroiksi. Ainiin mutta tämä oli Vantaalla.

On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset. 

Vierailija kirjoitti:

On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset. 

Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.

Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset. 

Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.

Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista. 

Sä et taida tietää millaista on asua soluasunnossa nykyään. Hyvällä tuurilla saat ehkä suomalaisen samaa kämppään. Luteet ovat joka vuotinen riesa ja vaihto-opiskelijat syövät ruokasi. Enää ei ole samanlaista yhteisasumista kuin ennen. Lisäksi kimppakämpän takuuvuokrat ovat isoja eikä siihen riitä edes opintolaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset. 

Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.

Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista. 

Sä et taida tietää millaista on asua soluasunnossa nykyään. Hyvällä tuurilla saat ehkä suomalaisen samaa kämppään. Luteet ovat joka vuotinen riesa ja vaihto-opiskelijat syövät ruokasi. Enää ei ole samanlaista yhteisasumista kuin ennen. Lisäksi kimppakämpän takuuvuokrat ovat isoja eikä siihen riitä edes opintolaina.

Juuri tätä tarkoitin. Mikään ei kelpaa ja kaikessa on jotain vikaa. Soluasuminen ei käy kun kämppikset on (muka) kauheita ja kimppakämppäkään ei sovi kun on takuuvuokra. Eihän elämästä ylipäätään tule mitään jos jokaiseen asiaan suhtautuu tällä tavalla että mikään ei käy ja toisaalta ei voi laittaa itse tikkua ristiin. Elämä ei mene jokaisessa kohdassa juuri niin kuin itse haluaa .Kaikkea ei voi eikä minun mielestäni tarvitsekaan saada niin kuin Manulle illallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä todella ihmeellistä kommentointia. Että opiskelijalle yhteisasuminen olisi jotenkin ihmisarvoa alentavaa. Kyllä opintotuella+lainalla pystyy elämään. Ei kylläkään keskiluokkaisesti eikä aina edes mukavasti, mutta miksi pitäisi? Ei mikään ihme, että Suomella menee päin persettä, kun asenteet ovat tätä luokkaa. Suurimmassa osassa euta opintotuet ovat ihan outo käsite; että maksettaisiin opiskelusta. Joo, on vaikeeta saada työtä, se on totta. Mutta onhan tämä nyt mennyt ihan sairaaksi, että opiskelijat vaativat samaa elintasoa kuin pienituloiset työssäkäyvät, työttömät tai eläkeläiset. 

Niin on. En tosin tiedä ovatko kaikki kommentoijat edes tosissaan. Esimerkiksi minusta tuntuu käsittämättömältä se että tässä ketjussa ollaan sitä mieltä että kimppakämpät ja soluasunnot ovat jostain kivikaudelta. Siitä kun itse lopetin opintoni on alle 10 vuotta ja ainakaan silloin ei asunnon jakamista pidetty ihmisarvoa alentavana vaan se oli kohtalaisen yleistä. Itsellänikin yhdessä kohtaa oli kämppis ja niin oli suurella osalla kavereistanikin. On totta että on asioita kuten työn saanti, jotka ovat vaikeutuneet 10 vuodessa, mutta tuntuu että tässä ketjussa oikein yritetään keksiä miten asiat ovat opiskelijoilla nykyään niin älyttömän huonosti ja opiskelijat ovat jotain paperinukkeja ja avuttomia uhreja.

Come on, ei sillä opintotuella+asumistuella yksinään elänyt minunkaan opiskelija-aikoina eikä varmaan sitä ennenkään vaan lisäksi piti joko saada palkkaa työstä tai ottaa sitä paljon pelättyä opintolainaa. Pitäisi olla tyytyväisiä siitä että itse opiskelu on käytännössä ilmaista ja tämän lisäksi maksetaan vielä iso osa elämisen kuluista. 

Sä et taida tietää millaista on asua soluasunnossa nykyään. Hyvällä tuurilla saat ehkä suomalaisen samaa kämppään. Luteet ovat joka vuotinen riesa ja vaihto-opiskelijat syövät ruokasi. Enää ei ole samanlaista yhteisasumista kuin ennen. Lisäksi kimppakämpän takuuvuokrat ovat isoja eikä siihen riitä edes opintolaina.

Juuri tätä tarkoitin. Mikään ei kelpaa ja kaikessa on jotain vikaa. Soluasuminen ei käy kun kämppikset on (muka) kauheita ja kimppakämppäkään ei sovi kun on takuuvuokra. Eihän elämästä ylipäätään tule mitään jos jokaiseen asiaan suhtautuu tällä tavalla että mikään ei käy ja toisaalta ei voi laittaa itse tikkua ristiin. Elämä ei mene jokaisessa kohdassa juuri niin kuin itse haluaa .Kaikkea ei voi eikä minun mielestäni tarvitsekaan saada niin kuin Manulle illallista. 

Tulee kyllä todella kova romahdus niin nuorille kuin kaikille muillekin, kun joudutaan perkaamaan tätä velalla elämistä. Ehkä jollain tavalla palauttaa sitten ihmiset perusasioiden äärelle, jos ollaan eletty olettamuksella, että ollaan oikeutettu johonkin elintasoon, johon ei ole varaa. Sääliksi vaan käy niitä ihmisiä, jotka eivät terveydentilansa tai ikänsä vuoksi pysty enää omilla toimillaan tekemään mitään oman elämänsä eteen. Että kannattaisi kaikkien miettiä, että kuinka paljon voi ruikuttaa jostain soluasumisesta tai elintasosta, kun ollaan vielä nuoria, terveitä ja tulevaisuuden näkymät avoinna.