Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (530)
Kiusaamiseen ei puututtu vaikka se olisi ollut fyysistä. Opettajat meni mobbaukseen mukaan. Aika lohdutonta oli.
Pojat on poikia, sanottiin. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. No ei potki, vaan vihasta ja kivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamu alkoi aamunavauksella, jonka päätteeksi laulettiin yleensä joku virsi, mutta joskus joku isänmaallinen laulu. Tämä 90-luvulla.
Joku mainitsi kirjaston jossain vaiheessa, käytiin mekin koulun kanssa muutaman kerran kirjastossa ja ensimmäisellä reissulla ekaluokalla syksyllä 1981 sain ensimmäisen kirjastokorttinikin, semmoinen pahvinen. Se taitaa olla vielä tallessakin, samoin myöhemmin itse ottamani kirjastoautokortti.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.
Minulla oli opettaja 1979-1982 joka vaati vastauksen seisoen. Ikää opettajalla oli jo silloin varmaan 80+
Häiriköitä oli mielestäni enemmän kuin nykyään, ja huono koulumenestys jonkinlainen ylpeyden aihe. Tosin oma kokemukseni pikkukunnan koulusta, jossa koko paikkakunnan oppilasaines oli sekaisin. Omat lapseni käyvät taas koulua keskiluokkaisella asuinalueella. Lapset suorastaan kilpailevat arvosanoista, hikipingoista ja nipottajista ei ole kuultukaan.
Myös tunnevammaisia opettajia on nykyään vähemmän. Omassa lapsuudessani nöyryyttäminen ja simätikuksi ottaminen olivat arkipäivää. Kynnys valittaa opettajista oli todella korkealla, vanhemmillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.
Meillä kävi joku huumevalistaja, joka kertoi, että LSD:tä ottanut oli silponut itsensä veitsellä luullen olevansa appelsiini. Ja toinen hypännyt talon ikkunasta luullen että osaa lentää. Muuta minulle ei jäänyt päähän tuosta valistuksesta.
Meillä on varmaan ollut sama valistaja 😂
Kouluaamut alkoivat niin, että jokainen oppilas vuorollaan piti hengellisen aamunavauksen tietystä kirjasta. Opettaja aina edellisenä päivänä sanoi, että kenen vuoro on seuraavaksi ja mistä kohdasta pitää lukea. Aamulla pidettiin rukous ja lounasaikaan pidettiin ruokarukous. Evankelis-luterilaisittain edettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.
Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.
90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.
Espoo.
En ainakaan ite ole tehnyt noin. Aloitin koulun 1987.
No ei sitten varmaan kukaan missään...
Onneksi koulussa oli sentään silloin tällöin mehudiskoja. Dingo ja Europe soivat kovaa. Hitaat olivat parhaita, silloin jopa se koulun kiltti poika pääsi tanssimaan tytön kanssa, ihan ilman pakottamista. Aina jotkut tytöt olivat niin mukavia, että huomioivat nämäkin pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-luokalla mua kiusattiin ja haukuttiin homoksi, ja erään kerran liikkatunnin alkaessa kaikki muut pojat käytännössä ajoi mut pukkarista pihalle "kun tänne ei homoja tarvita riisumista tuijottamaan". Liikunnan maikka kuuli sen, vaan mitä hän tekikään? Ei sanonut huutelijoille mitään, ja avasi mulle oven viereiseen pukkariin! Eli käytännössä osoitti kaikille muille että noin saa tehdä. Nykyään tuosta nousisi ihan toisenlainen haloo... ainakin teoriatasolla, eri asia löytyisikö nytkään keinoja laittaa kiusaajia kuriin. Luojan kiitos ettei silloin ollut vielä nettiä ja älypuhelimia sun muita digikameroita.
Vierailija kirjoitti:
Maanantaina aina kerrattiin mitään sketsejä Hymyhuulissa oli.
Meillä taas Kummeli ajoi saman asian. Kyllä kun se iso huuma oli noin -94 niin kyllä vaan sketsejä näyteltiin välitunneilla ja saikin hyvin kaveriporukan yhteen koulun jälkeen kun totesin, että jos ette katsoneet Kummelia eilen niin tulkaa meille katsomaan koulun jälkeen kun toki jaksot nauhoitin. Yleensä 2-3 kaveria saattoi tullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysärillä meidän luokalla oli 16 oppilaasta 5 Jania.
Kolmannella luokalla aukaisin opettajan pöydänlaatikon lainatakseni sieltä sakseja. Opettaja huomasi asian ja nosti minut rinnuksista seinälle, karjuen niin että tuli pissit housuun. Mitä liene salaista laatikoissa oli, että pikkulapselle niin hermostui. Siihen aikaan opettaja oli kaiken yläpuolella, ei tuollaisestakaan mitään seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.
Meillä kävi joku huumevalistaja, joka kertoi, että LSD:tä ottanut oli silponut itsensä veitsellä luullen olevansa appelsiini. Ja toinen hypännyt talon ikkunasta luullen että osaa lentää. Muuta minulle ei jäänyt päähän tuosta valistuksesta.
Meillä on varmaan ollut sama valistaja 😂
Meeidän koulussa kävi joku naisihminen valistamassa huumeista, joka kertoi, että poikansa oli seonnut huumeista ja kyseli äidiltään, että koska hän pääsee täältä avaruudesta pois.
80-luvulla meillä oli tappelua opettajien kanssa. Yksi ope vei käytävään ja löi täysillä mahaan. Yksi hakkasi kirjalla luokan edessä. Yksi ope veti tyttöä puseroita niin, että pusero repesi. Meillä oli paljon levottomuutta ja hulluja opettajia. Tai sitten hulluja oppilaita, jotka teki opettajat hulluiksi.
Aloitin koulun 90-luvun lopulla. Koulupäivät aloitettiin aina sillä, että opettaja ja me oppilaat sanoimme toisillemme hyvää huomenta. Jos rehtori tai joku muu opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Ennen ruokailua luettiin yhdessä lyhyt ruokarukous. Perjantaisin oli aamunavaus, joka kerran kuussa pidettiin juhlasalissa, ja muuten kuunneltiin keskusradiosta.
Tunneilla oli järjestään rauhallista. Häiriköintiä ei juurikaan ollut, vaikka meidänkin luokalla oli vilkkaita poikia. Eräs miesopettaja oli tunnettu siitä, että jos hänen tunnillaan häiriköi, hän aika kipakasti otti kiinni käsivarresta ja tuuppasi käytävään. Tämä oli vielä juuri ja juuri sitä aikaa, kun tuollaista ei pidetty kyseenalaisena.
Pokemon oli järjettömän kova juttu. Korttien vaihto jne. ilmeisesti häiritsi järjestystä niin paljon, että koulussa lopulta kiellettiin kaikki Pokemoniin liittyvä. Jopa vaatteista tuli joiltain opettajilta sanomista.
Koko porukka oli tosi kantasuomalaista, ainoa ulkomaalaistaustainen oli eräs kaverini, jonka isovanhemmat olivat aikoinaan muuttaneet Suomeen Itä-Euroopasta. Häntä kiusattiin todella paljon koko ala-asteen ajan ihan vain sukunimensä vuoksi.
Tämä Porissa.
Se polttavan tulikuuma mehukatti mehu, mitä tarjottiin koulun hiihtokisoissa. Luntahan sinne sekaan aina laitettiin.
En tosin tiedä onko tämä perinne vielä tänä päivänäkin käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiseen ei puututtu vaikka se olisi ollut fyysistä. Opettajat meni mobbaukseen mukaan. Aika lohdutonta oli.
Pojat on poikia, sanottiin. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. No ei potki, vaan vihasta ja kivusta.
Meilläkään ei poikien kiusaamiseen juuri puututtu, välituntivalvojat eivät olleet näkevinään. Kun pari kertaa sitten löin joitain poikia takaisin, niin johan siihen tuli opettaja huutamaan.
Eräs vanhempi naisopettaja myös puuttui herkästi tyttöjen äänekkääseen leikkimiseen ja sanoi, ettei tyttöjen sovi huutaa noin. Kerran hermostui myös kaverilleni, kun tämä vihelteli. Tämä niinkin muinaisella ajalla kuin 90-luvulla...
Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa Puolangan yläasteelta 1980 luvun alussa, kirkonkylän vajaat oli kaikki minun luokalla ja minut, ujon tytön ottivat kiusatakseen ja kiusaaminen tietysti laajeni ja Pyssyperän vajakitkin kiusasi haukkumanimellä minua. Se toinen näkyy olevan nykyään suuntautunut neitimies.
Olinkin jo miltei unohtanut nuo auditorio esitykset, esim. Timo Nuutinen taisi käydä luennoimassa väkivallan seurauksista karmeine kuvineen. Yläasteella 1987 - 1990.
Yläasteella oli myös kielistudio, kasettinauhuri ja mikrofonikuulokkeet, melkein kuin nykyajan striimaajien headset :D