Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (79)
Kateellisina katsoimme, kun täysi-ikäinen poikkis haki seiska-kasiluokkalaisen koulusta autolla. Suutelivat lisäksi hyvin näkyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, muistan elävästi ! Nyt 50-vuotiaana........ Kiusaamista oli koko kouluajan. Vain sen takia,,että olen vammainen ! Eihän siihen aikaan mitään vielä ollut, että jotakuta kiusataan, että siihen puututtausiin.................eikä siihen puututa nykyäänkään........kiusaaja kuuluu erottaa koulusta/töistä, eikä kiusattu ! Kokonaan. Sitten mä jouduin vammaisten lasten kouluun, se on edelleenkin toiminnassa ja samassa paikassa. Sielläkin oli kiusaamista. Ei mulla kovin hyvät arvosanat olleet koskaan, enkä edes piitannut. Peruskoulun jälkeen menin suoraan ammattikouluun. Valmistuin 2 v myöhemmin kokiksi. En jatkanut opintoja siitä ammatista. En kaipaa kouluaikoja ! Eikä ole ollut yhtään Luokkakokousta, vaikka yhdet oli NS sovittu vuonna 2007, minne ja missä, se oli arvoitus............olen nähnyt paria vanhaa koulukaveriani tässä äskettäin, kun eräs asuu tässä lähellä, ja toinen kaupungissa. Muita en ole nähnyt.
Kuri oli kova, luojan kiitos. Sillon ei hypitty opettajien silmille, porukka oppi ja yhteishenki oli hyvä maalaiskunnan koululla. Ketään ei kiusattu tsi se oli yksittäisiä lumipalloilla heittelyitä, ehkä joku vei joskus jonkun pipon tms mutta opettajat ja isommst lapset puuttu siihen heti.
Tosin jotkut opettajat oli ihan skitsoja, he saivat huutaa, raivota, jopa paiskoa tavaroita, rikkoa karttakepin palasiksi eikä siitä mitään seurannut.
Silloin opettajilla oli reilusti ja avoimesti niitä kaikkien huomaamia "lellioppilaita" yleensä ne oli jonkun kylän silmäätekevän lapsia mm lääkärin, toisten opettajien tai papin lapsia.
Kouluruoka vedettiin naamaan olise hyvää tai ei, ei sen edes oletettu olevan hyvää, se oli syötävä ja opettajat valvo että nielette sen ruoan, halus tai ei.
Ei armoo, ei neuvottelua, ei turvaruokia, ei erikoisruokavalioita kuten nykyisin jo 1/3 penskoista on joku allergia (fyysinen tai henkinen). Jos jonku hermo ei kestänyt koulun kuria, se pistettiin jonnekin apukouluun tai sit oli vaan kestettävä, tosin sillon kaikki kesti kun ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Välitunnit oltiin talvipakkasellakin ulkona, aina. Pelattiin kaikenlaista. Me hakattiin pesäpalloa ihan hulluna kaikki välitunnit ja olinkin siinä aika haka, se jonka nimi huudettiin aina ensin kun joukkuetta kasattiin.
Muistan kuinka vadta 6 luokalla tuli jotain koulu tv opetusohjelmia telkkarista jota kokoonnuttiin katsomaan vaikka toisennluokan kanssa, joskus katsottiin myös hiihtokilpailuita kun miesopettajat oli urheiluihmisiä, hitsi se oli kivaa vaihtelua. Mut se mikä oli hirveetä oli ne kevät ja joulujuhlat ja se pakkoesiintyminen, samoin kuin jotkut aamuhartaudet ku ope spitti urkuharmoonia. Voi kääk.
Ja kouluterkkari tunnusteli kivekset. Jälkeenpäin ajatellen ihanaa. Silloin kamalaa.
Olin 12-vee, kun seurustelin 19-vee jätkän kanssa. Tämä silloinen jätkäkaverini toi minut kouluun välillä moottoripyörällä. Sitä pidettiin normaalina, varsinkin kun olin fyysisesti niin kehittynyt. Henkisesti olin ihan kakara ja leikin siskojeni kanssa nukeilla. Vuosi oli 1986.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamunavaukset tulivat joka päivä klo 9 koulun keskusradiosta, vuorotellen eri opettajat niitä pitivät. Oli kivaa kun se oppitunti oli aina sen 10-15 minuutin verran lyhyempi.
Liikuntatunneista jäi mieleen joukkueiden valitsijat ja jakotilaisuuksissa avoimesti sorsittiin ei liikunnallisia, toiset jopa pelasivat mielummin vajaalla kun ottivat ei toivottuja tyyppejä joukkueenseensa. Opettaja ei puuttunut siihen mitenkään.
Koulun kirjastosta haettiin aina tietokirjoista esitelmiin faktatiedot.
Ysärillä istuttiin luokassa vasta kun opettaja antoi luvan. Välitunneille mentiin ulos ellei ollut pakkasta yli 20 astetta. Tiettyjä oppilaita suosittiin, toiset oli silmätikkuna. Kiusaamista ei yritetty kunnolla hillitä. Häiriköitä oli mutta ne joutui nopeasti tarkkailuluokalle. Ruokailuun mentiin jonossa, pituusjärjestyksessä. Ruokalasta ei saanut lähteä ennen kuin kaikki olivat syöneet. Käsiin ei saanut piirtää ala-asteella eikä meikata. Meikkasin silti. Kun alettiin saada kännyköitä ysärin lopulla, niiden piti olla oppituntien aikana pulpetissa. Istumajärjestystä vaihdettiin aika ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kiusaamista, ei häiriköintiä luokissa.
Opettaja sai täyden rauhan opettaa, kaikki kuuntelivat ja tottelivat.
Ruokalassa koulukeittiön henkilökunta tarjoili lautaselle annokset. Sai sanoa, että "vähän kiitos" jos oli jotain mistä ei pitänyt. Opettajat seurasivat, että kaikki syö.
Koulun juhliin / näytelmiin harjoiteltiin paljon ja hartaasti Joulu, päättäjäiset keväällä, kalevalan päivä, pääsiäinen ...
Kaikilla oli välineet kaikkiin liikuntatuntien aktiviteetteihin. Uskontoa opetettiin ja ala-asteella jokaisella oli oma vihko johon piirrettiin raamattu aiheisia kuvia itse + kirjoitettiin teksti kuvaan liittyen.
Ei yhtään nkeriä tai säkitettyä ollut koko koulussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.
Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.
90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.
Espoo.
Pohjosissa oli noustava kun vastasi. Varsinkin jos opettaja oli vanhan kansan perinteitä kunnioittava, ikäluokkaa +50v.. Ja jos kesken oppitunnin luokkaan tuli joku aikuinen(toinen opettaja tai rehtori), piti nousta ylös ja sanoa päivää. Tämä tapa loppui, kun opettajista tuli nuorempia (80-90 luvun vaihteessa).
Muisteluni ovat vuosilta 1981 - 1990 Turusta.
Kun opettaja tuli luokkaan, noustiin seisomaan. Sitten opettaja sanoi "hyvää huomenta oppilaat" ja oppilaat vastasivat kuorossa "hyvää huomenta opettaja". Kaikki opettajat eivät tuota tehneet, mutta jotkut tekivät ja ärtyivät jos oppilaat eivät nousseet automaattisesti seisomaan. Jotkut opettajat halusivat myös että oppilaat nousivat seisomaan kun vieras opettaja tai rehtori tuli sisälle luokkaan.
Rinnakkaisluokan opettaja löi häiriköitä karttakepillä sormille, meidän opettaja heitti tunnilla pulisijoita liiduilla tai taulusienellä. Eräs opettaja puristi niskasta kunnes oppilas itki, jos ei käyttäytynyt kunnolla.
Välillä katsottiin putkitelkkarista koulu-tvtä, joskus betamax-kaseteilta jotain luonto-ohjelmia. Muistan suomalaista ohjelmista Läskilinssi, ja Kalastaja ja hänen eukkonsa, jossa eukkoa näytteli Elina Salo.
Kirjastosta lainattiin kirjoja, esim Susikoira Roi ja Kolme etsivää -sarjaa. Kirjastokortti oli pahvinen johon sai joka vuosi uuden leiman. Kauniisti pyytämällä sai ensimmäiseksi ehtineet yhden Suosikin julisteista.
Kiusaaminen kohdistui muutamaan oppilaaseen ja oli joskus todella rajua. Tuntui että koko koulu osallistui siihen. Tuntui pahalta, mutta olin ekalla tai tokalla, ja kiusatut olivat ylemmillä luokilla. Yksi kiusatuista oli tuttavaperheen lapsi.
Asuin lähiössä, ja lasten elämä oli paikoin hurjaa. Kotona saattoi alkoholismia ja väkivaltaa ja lapset eivät saaneet aamupalaa tai ruokaa enää koulun jälkeen. En tiedä auttoiko kukaan viranomainen näitä lapsia tai perheitä.
Ylemmillä luokilla meno muuttui kaaokseksi: kovikset polttivat tupakkaa, joivat kiljua välitunnilla ja varastivat kaupasta. Opettajille haistateltiin ja oli käsirysyä. Sekin oli tietysti oireilua jostain. Mutta jotenkin siinä alkoi näkyä suuntia oppilaiden tulevaisuudelle; oli tunnollisia suoriutujia, oli normaalit ja sitten "putoajat" joista tiedän osan joutuneen vankilaan ja kuolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun alkupuolella saimme joka vuosi koulusta paketin puuvärikyniä. Siis oma paketti joka oppilaalle. Joka toinen vuosi niissä oli kuusi kynää, joka toinen vuosi kaksitoista kynää. Viimeisin paketti on edelleen tallessa koskemattomana.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään nkeriä tai säkitettyä ollut koko koulussa
Eikä kovin monta edes koko maassa. Palaisipa ne ajat takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.
Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.
90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.
Espoo.
Menenytjovittuun seisomissatuinesi
Ne eivät olleet mitään satuja vaan täyttä totta. Tampereella olen kouluni käynyt.
Ei ainakaan Pohjois-Savossa 80-luvulla tarvinnut seisoskella luokassa opettajalle puhuessa tms. mitä tässä ketjussa jotkut kertoneet. Ruokalaan mentiin jonossa ja keittäjä annosteli ruoan lautaselle. Maito oli kertakäyttöpurkissa, jogurttipurkin tyylinen kansi siinä, koulunäkkäriä tietysti ja "voinappi" josta voita leivän päälle, en muista oliko se voita vai jotain margariiniä tms.
Kasarilla oli pari todella kylmää talvea, kireimmillä pakkasilla muistaakseni saatiin olla välitunnilla sisällä koulun aulassa mutta muuten piti mennä välitunnilla ulos.
Asuttiin sen verran lähellä koulua että kuljin koulumatkan jalan tai pyörällä, ei mitään taksikyytejä mulle ja vanhemmatkaan ei juurikaan autolla kuskailleet, kuin hyvin harvoin.
Luokkaretkeilyä oli jonkinverran, tai no esim. uimahalli oli sen verran kaukana että sen takia mentiin bussikyydillä sinne, mutta olihan nekin poikkeuksellisia päiviä. Varsinainen luokkaretki ala-asteella oli 1987 keväällä Tampereelle, vieläkin on joitain muistoesineitä siltä reissulta tallessa.
Jossain vaiheessa suurena uutuutena ala-asteen kouluumme tuli vhs videoluokka jossa käytiin muutaman kerran katsomassa videoita.
Englanninkielen opettaja käytti jo 80-luvulla vanhanaikaista kelanauhuria, en muista tarkemmin että mihin kun myös opettaja taisi puhua englantia ainakin osittain tunneilla. Saattoi olla enkunkirjojen tekstien ääntämiseen tms., ai niin muistui mieleen ainakin yksi laulu jota laulettiin englanniksi: I like the flowers, I like the daffodils, jne.
Tähän mennessä on sekä käymäni ala-aste, että ainakin osittain yläastekin purettu ja tilalla uudet rakennukset.
Kouluruoka oli pääasiassa hyvää. Joitain erikoisuuksia oli, kuten veripalttu (hyvää). Grahampiirakat olivat loistavia. Tillilihasta tai kanaviillokista meinasi tulla yrjö.
Voi oli nappeina ja niin kovaa että näkkileipa katkesi kun yritti levittää.
Mukina oli metallinen kippo, kuin 2 dl mittakuppi.
Kaikkea oli pakko maistaa ja lautanen oli syötävä tyhjäksi. Itselle teki tuo tilliliha tiukkaa, mutta muuten kaikki ok. Osa oppilaista itki opettajan pakottaessa syömään esim herneitä tai kaalia. Kaveri oksensi lautaselle, niin sai olla syömättä lautasen tyhjäksi. Jotkut piilottivat ruokaa taskuihin tai lautasen alle ja heittivät roskiin kun opettaja ei katsonut.
Opettajat kulkivat pitkin ruokasalia kuin vanginvartijat, tarkkailivat lautasia ja komensivat kovaan ääneen "istu alas, lautanen tyhjäksi, ennen ei lähdetä". Joskus oma opettaja puolusti "annoin luvan jättää ruokaa". Oli sitten opettajien välistä arvovaltataistelua.
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella ei useimmat opettajat saaneet mitään kuria luokkaan. Meidän isossa yli 700 oppilaan koulussa meno oli täysin holtitonta välillä. Itketettiin naisopettajia, riehuttiin, poltettiin pieniä nuotioita luokissa, jengi häipyi ikkunoiden kautta pihalle tuntien aikana, opettajien autoja sabotoitiin parkkipaikalla, röökiporukat ei viitsineet edes koulun tontilta aina poistua, lähialueiden kaupoissa ja pankeissa kävi oppilaita häiriköimässä, välitunneilla tapeltiin verissä päin, jne. jne.
Sama meidän koulussa 90-luvulla.
Meillä oli koulussa silloin tällöin puheen ymmärtämisen tunteja. Erityisopettaja tuli luokan eteen ja alkoi luetella sivistyssanoja ja muita erikoisia sanoja. Oppilaiden piti kirjoittaa sanat paperille, siten miten kuvitteli että sana kirjoitetaan. Sanat olivat tyyliin "toriaukio", "ksylofoni" tai "akupunktio".
Olisi kiva tietää oliko tätä kaikissa kouluissa.
Eikö tuollainen hulluus ole jo tänä päivänäkin hieman jäämässä taka-alalle?