Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.
Meillä kävi joku huumevalistaja, joka kertoi, että LSD:tä ottanut oli silponut itsensä veitsellä luullen olevansa appelsiini. Ja toinen hypännyt talon ikkunasta luullen että osaa lentää. Muuta minulle ei jäänyt päähän tuosta valistuksesta.
Näinköhän? Näitä juttuja on pyörinyt 60-luvulta lähtien eri yhteyksissä.
No, olin itse paikalla juhlasalissa kuuntelemassa. Juttuhan toki voi olla sieltä 60-luvulta peräisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun lamassa opettajia lomautettiin ja yksi opettaja hoiti kahta luokkaa. Välillä oltiin itsekseen ja opettaja tosiaan hyppi luokasta toiseen. Kumit puolitettiin ja vihkoja säästeltiin.
Kävin peruskoulun ysärillä. Oli parijonot ja ruokalaan mennessä oli tytöt ja pojat eri jonoissa pituusjärjestyksessä. Tyttöjen liikassa ei pelattu koskaan jalkapalloa tai jääkiekkoa. Vaikka osa kyllä halusi. Mutta eihän se tytöille sovi.
Ja meillä oli hyvinkin rauhaton luokka, vaikka periaatteessa kaikki oli ihan normaaleja. Kiusaamista oli. Ja siihen ei puututtu. Että ei se ennenkään niin ihanaa ollut, vaikka ei ma muja ollutkaan. Ei niitä nytkään ole juuri lasteni luokilla, yksi adoptoitu ja pari slaavia oli aiemmin. Ja joku intialainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.
Meillä kävi joku huumevalistaja, joka kertoi, että LSD:tä ottanut oli silponut itsensä veitsellä luullen olevansa appelsiini. Ja toinen hypännyt talon ikkunasta luullen että osaa lentää. Muuta minulle ei jäänyt päähän tuosta valistuksesta.
Suoraan tappavasta aseesta tuo jälkimmäinen😅
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.
Missä ja milloin olet koulusi käynyt? 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei koulussa ketään puukotettu tai ammutukaan.
kovasti oli rauhallista, safkan muistelen olleen hyvää.
ei muuten ollut pakko syödä kaikkea vaan laskiämpäriin loput.
ei ollut sellaisia joille pitää laskea vaatimustasoa että saataisiin säälliset numerot.
Ei ollut mitään inkluusio- tai diversitettipotaskaa pitämässä kouluja. Opetus oli valkoihoista ja heteronormatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa oli käydä koulussa, paljon kavereita ja mukavia opettajia.
Opittiin laskemaan ja lukemaan, ei ollut minkäänlaisia epämääräisiä ideologiaansa tuputtavia aivopesijöitä niikuin on tänään.
Liikuntatunnit olivat maanpäällinen helvetti. Kiitos niiden en vapaa-ajallani ole liikuntaa harrastanut enkä lapsia suostu tekemään jotteivat he samaa joutuisi kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin peruskoulun 1990-luvulla.
Vuosikymmenen alussa lyijykynät ja pyyhekumit puolitettiin säästösyistä.
Joka aamu koko koulun oppilaat ja opettajat kokoontuivat koulun jumppasaliin aamunavaukseen. Aamunavauksen sisältö oli enemmän tai vähemmän hengellinen ja tilaisuus päättyi aina yhdessä laulettuun virteen.
Vielä vuosikymmenen lopussa käytettiin oppikirjoja, joissa esiintyivät Neuvostoliitto, Jugoslavia ja DDR.
Liikuntatunnit perustuivat lähes aina kilpailuun. Lahjakkaimmat saivat aina opettajan kehut ja joukkuelajeissa saivat valita itse joukkueensa joten ne ns. huonoimmat valittiin aina nöyryyttävästi viimeisinä. Koulukiusaajia ei saatu kuriin. Itsekin joskus syyllistyin kiusaamiseen, ja häpeän sitä vieläkin, mutta karma kosti koska jouduin myös itse kiusaamisen uhriksi sekä ala- että yläasteella josta jäi traumoja aikuisiälle. Vanhemmat eivät kannustaneet puolustamaan itseäni vaan sanoivat vain että älä välitä. Jos voisin palata ajassa taaksepäin siihen aikaan keskittäisin kaikki voimani siihen että hakkaisin isoimman ja vanhimman kiusaajani pahasti, muut takuulla perääntyisivät sen jälkeen.
Ala-aste oli kokonaisuutena silti ihan ok yläasteeseen verrattuna. Luokkaretket olivat kivoimpia muistoja. Kouluruoka oli usein hirveää ja jättää ei saanut ilman lupaa tai odotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mukavaa pienenä alakoululaisena 80-luvun lopulla. Liikuntatunneilla saatiin valita kavereita joukkueisiin ja osaa oppilaista kukaan ei halunnut ja heille naurettiin. Samoin kuin vaikka rillipäille ja läskeille. Yläkoulussa -90-luvulla vasta hirveää menoa olikin. Ei mitään kuria, ihan itkettää opettajien puolesta kun muistelee miten teinit käyttäytyivät sillon. Taitaa nyt monella olla aika kullannut muistot.
80- ja 90-luvun opetusmetodeista vastanneille ja monien koulujen rehtoreille ja vastuuopettajille olisi jo kauan sitten pitänyt langettaa pitkiä ehdottomia vankeustuomioita ja vahingonkorvausvaateita kaiken sen tuotetun kärsimyksen takia.
Ei ollu yhtään lihavaa luokassa.
Tais olla eri geenit silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakaan ei kasarilla noustu seisomaan. Keski-Suomessa 300 oppilaan ala-asteella oli kymmenkunta ulkomaalaista. Luokissa mölistiin ja lyötiin jatkuvasti. Välillä joku juoksi lasiovesta läpi. Mitään rukouksia ei todellakaan pidetty. Ruokaa antoi aluksi keittäjä, mutta se muuttui pian niin, että sai ottaa itse.
Yläasteella ei useimmat opettajat saaneet mitään kuria luokkaan. Meidän isossa yli 700 oppilaan koulussa meno oli täysin holtitonta välillä. Itketettiin naisopettajia, riehuttiin, poltettiin pieniä nuotioita luokissa, jengi häipyi ikkunoiden kautta pihalle tuntien aikana, opettajien autoja sabotoitiin parkkipaikalla, röökiporukat ei viitsineet edes koulun tontilta aina poistua, lähialueiden kaupoissa ja pankeissa kävi oppilaita häiriköimässä, välitunneilla tapeltiin verissä päin, jne. jne.
Olin kasarilla kahdessa eri kyläkoulussa. Toisessa oli oma ruokala; toisessa taas tuotiin safkat kärryllä luokkaan, laitettiin omat ruokaliinat pulpetin päälle ja syötiin siinä. Ainakaan jälkimmäisessä koulussa ei käsketty pesemään käsiä ennen syöntiä.
Ruokajuomissa oli tasan yksi vaihtoehto eli tietenkin kevytmaito, jota piti se pakollinen lasillinen juoda. Jos jollain oli paha laktoosi-intoleranssi tai muita allergioita, silloin olisi kai saanut Hyla-maitoa / oman ruoan , mutta ei mun luokalla ollut ketään sellaista. Kasvisruokavaliota ei tunnettu, vaan jokainen söi lihaa silloin kun sitä oli.
Leipänä oli jokaiselle yksi näkkäri, ja paperikääreisiä voinappeja oli puoliksi leikattuna eli 5 g per nenä. Ruokarukous lausuttiin ennen ja jälkeen syönnin. Tähteiden jättämisestä tuli napinaa, mutta ruoan sai sentään annostella itse jolla valituksen oppi nopeasti välttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.
Missä ja milloin olet koulusi käynyt? 😳
Aloitin koulun 1987 ja Helsingissä. Yläasteelle asti jaksoin käyttää kaunokirjoitusta, mutta lopulta aloin vihaamaan koko kirjoitustyyliä. 10-sormijärjestelmän opittuani, niin ei paljon tarvitse sormiaan katsoa, kun kirjoittaa tietokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli aitoa. Olen niitä, jotka eivät lapsuudesta kauheasti muista konkreettisia asioita, mutta tunnelman ja ilmapiirin kyllä. Tulee mieleen jostain musiikkituntien levyraadit vuonna 1989. Lambada ja Final Countdown olivat kovia hittejä. Koulun discot olivat myös huikeita Raptoreineen. Tuntuu ihan joltain maagiselta sadulta, kun ajattelee tuota aikaa.
Musiikintuntien levyraadit oli kivoja, 1981 - 87 olin ala-asteella jolloin musiikintunteja oli, ja yläasteella vielä seiskaluokan aikana, mutta en ottanut valinnaisaineeksi musiikkia vaan kuvaamataidon. Sitähän katsottiin tietysti telkkaristakin, Pirkko Liinamaa ja Klasu Järvinen vakiojäseninä ja Jukka Virtanen juontamassa :) Toinen musiikkiohjelma mitä tuli katsottua oli Hittimittari, upea "sähköinen" tunnari siinä.
^- unohtui sanoa että eräässä Hittimittarin jaksossa näkyi silloinen musiikinopettajanikin :)
Näinköhän? Näitä juttuja on pyörinyt 60-luvulta lähtien eri yhteyksissä.