Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (131)
Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa Puolangan yläasteelta 1980 luvun alussa, kirkonkylän vajaat oli kaikki minun luokalla ja minut, ujon tytön ottivat kiusatakseen ja kiusaaminen tietysti laajeni ja Pyssyperän vajakitkin kiusasi haukkumanimellä minua. Se toinen näkyy olevan nykyään suuntautunut neitimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ohoh. Mun koulussa Espoossa oli vähän tuon kaltaista 1970-luvulla, ei enää 80-luvulla tietoakaan moisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.
Itse vaihdoin tekstaukseen kuudennella 1979. Äikänmaikka pudotti ainenumerot 5:n, mutta ei paljon haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Jos kesken oppitunnin oveen koputettiin ja sisään tuli joku toinen opettaja tai rehtori, kaikkien piti nousta seisomaan. Piti seistä niin kauan, kunnes annettiin lupa istua.
80-luku. Espoo.
70-luku, Espoo. Meillä. Ei todellakaan enää 80-luvulla.
Suuri on ollut vaihtelu. Yläasteelle siirryttiinkin isompaan kouluun 80-luvun taitteessa Espoon "kyläkoulusta".
Alakoulussa 90-luvulla oli pieni kyläkoulu, jossa yhdysluokat. Kaikki oppilaat tunsivat toisensa ja koulun keittäjä, siivooja ja taksikuski tunsivat jokaisen oppilaan nimeltä ja heitä kunnioitettiin aivan yhtä lailla kuin opettajakin. Siivooja ja taksikuski olivat itse asiassa aviopari, mikä lisäsi kotoisuutta. Resursseja oli vähänlaisesti, esim. musiikkia eivät oppilaat soittaneet, mutä nyt hieman nokkahuiluilla, muutoin oli joka luokassa pieno, jota opettaja soitti. Kerran oli sijainen, joka toi oman kitaransa mukana. Pääasiassa laulettiin tai kuunneltiin nauhalta klassista musiikkia. Aika mukavaa ja yhtenäistä menoa. Ja opettajat tiesivät myös missä asuit, niin itse kun asui lähellä, jos jotakin unohtui kotiin, se pistettiin välitunnilla hakemaan tai pienemmiltä oppilailta isompi sisarus laitettiin asialle.
Ja sitten yläkoulu, jossa noin 300 oppilasta. Siellä oli rehtori, joka piti tiukkaa kuria, myös väkivalloin. Seiskaluokkalaiset vietiin ekaks katsomaan lommoa erään luokan ovessa, johon rehtori oli yhden häiriköivän oppilaan heittänyt. (Tunsin kyseisen oppilaan, joten tiedän, että oli fakta). Rehtori, joka oli matikan ope, piti tunnilla aina mukanaan ohukaista (tehtäväkirja) ja paksukaista (kovakantinen koko yläkoulun teoriakurja) ja paksukainen oli kurinpitoa varten. Siitä on saanut useampikin oppilas kopauksen päähänsä, kun ei pysynyt hiljaa. Hänellä oli myös tapana tulla seisomaan oppilaiden varpaiden päällä, jos jalat tulivat pulpetin alta esiin. Itse hän tuli kouluun joka päivä puku päällä.
Opettajat olivat muutenkin todella persoonallisia sekä hyvässä että pahassa ja kettuilivat aktiivisesti oppilaille. Koulukiusaamista oli yläkoulussa tiukasta kurista huolimatta ja varsinkin pojilla se oli tosi väkivaltaista. Yksi pojista tuli aina tyttöjen seuraan, koska muut pojat esimerkiksi liikuntatunnilla hakkasivat häntä pesäpallomailoilla, kun opettajan silmä vältti. Ei hänellä kavereita tytöissäkään ollut, mutta me kuitenkin annoimme hänen olla rauhassa ja muut pojat eivät kehdanneet tyttöjen edessä häntä hakata. Ne liikuntatunnit olivat varmasti hänelle hirveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs poika oli melkoinen rasavilli ja häirikkö (ADHD?). Hänen pikkuveljensä, joka oli ujo ja hiljainen, tuli yläasteelle pari vuotta myöhemmin. Tämä poika leimattiin syksyllä opehuoneessa sanoin
- Samanlainen se on varmasti kuin veljensä!
Poika sai siis heti hankalan leiman otsaaansa ja kohdeltiin sen mukaan.
Tätä voi tapahtua kyllä vieläkin.
T. opesijainen vuonna 1992
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä istuttiin luokassa vasta kun opettaja antoi luvan. Välitunneille mentiin ulos ellei ollut pakkasta yli 20 astetta. Tiettyjä oppilaita suosittiin, toiset oli silmätikkuna. Kiusaamista ei yritetty kunnolla hillitä. Häiriköitä oli mutta ne joutui nopeasti tarkkailuluokalle. Ruokailuun mentiin jonossa, pituusjärjestyksessä. Ruokalasta ei saanut lähteä ennen kuin kaikki olivat syöneet. Käsiin ei saanut piirtää ala-asteella eikä meikata. Meikkasin silti. Kun alettiin saada kännyköitä ysärin lopulla, niiden piti olla oppituntien aikana pulpetissa. Istumajärjestystä vaihdettiin aika ajoin.
Missäpäin tuollaista on ollut? Ei mitään tuollaista meillä edes 80-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ainakin 70-luvulla piti viittauksen jälkeen jos sai "puheen vuoronsa" nousta seisomaan ja kertoa vastauksensa
-ja auta armias jos sanoit väärän vastauksen niin jäit siihen seisomaan kunnes toinen oppilas armahti ja tiesi open kysymykseen oikean vastauksen
-toisaalta se oli ihan hyvä systeemi ei siitä tullut kellekään mitään sen kummempia "traumoja" kuten tälle nykyiselle nössö-sukupolvelle tulee vähän joka asiasta jos se ei mene heidän mielensä mukaan
-kyllä ennen oli asiat paremmin -koulussakin
-nyt on koko ajan jotain kaplakkaa ja hälinää koulussa, penikat eivät enää kunnoita opettajia pätkääkään koska tietävät ettei heille voi / saa tehdä mitään, muuten henkilökunta on lirissä
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.
-joo, mutta onhan tuo nykyisin naurettavaa kun ihmiset eivät enää osaa kirjoittaa nimeään allekirjoitukseen oikealla käsialalla -sekä allekirjoitus että nimenselvennys ovat molemmat samalla kömpelöllä tikkukirjaimin / tekstaten tehdyt (aika koomisen näköistä)
-mikä virallinen allekirjoitus on tekstaten tehty?
-itsekin kirjoitan tekstaten tai tietokoneella, mutta allekirjoitukset "kaunolla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät olleet vielä lihottaneet itseään ja jaksoivat liikkua. Kaikilla oli vähintään hyvä kunto. Pärjäsivät myös iltapäivän ilman karkkia ja limsaa.
Koulussamme kiusattiin tosi rankasti yhtä tiettyä oppilasta. Siitä tiesivät kaikki. Opettajat väittivät, ettei mitään kiusaamista ole.
Noh, oma opettajammekin kiusasi huonommin menestyviä oppilaita ja laittoi heitä luokan eteen ratkomaan tehtäviä tahallaan.
Pienessä kunnassa myös hyvin selkeästi suosittiin ns.parempien(johtajat tai tietyt alat) vanhempien lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun rehtori nosti oppilaan rynnyksistä ja ripusti naulakkoon. Siinähän räpisteli.
Tyypillisiä rangaistuksia: ei saa käyttää koulussa vessaa, pitää käyttää pihan ikivanhaa huussia & ruoka pitää syödä lautaselta kokonaan vaikka olisi oksentanut sille. Ruokalassa istutaan vaikka monta tuntia kunnes ruoka on syöty.
Uskonnonopettaja pelotteli lapset hiljaiseksi synnistä ja helvetistä puhuen. Pikkuveli tuli kotiin itkien että maailmanloppu on tulossa.
80-luvulla tapahtunutta.
Meillä oli 90-luvulla vielä tuota pakkosyöttämistä ja ruuan edessä istuttamista. Ja yksi oppilas joutui syömään oksentamansa puuron.
Meillä ei ollut erityisen tiukkaa yläasteella 80-luvun alkupuolella. Ei tarvinnut nousta seisomaan kun opettaja tuli luokkaan. Yksi opettaja taisi vaatia, että kun hän sanoo hyvää päivää, niin kuorossa vastaamme siihen samalla tavalla. Pääsääntöisesti opettajia kyllä kunnioitettiin. Ruoka jaettiin ruokalassa lautasille, ja lisää sai hakea. Jos ei jaksanut kaikkea syödä, niin kukaan ei kytännyt jäteastian luona.
Aamunavaukset eivät olleet erityisen uskonnollisia. Opettajat käsittelivät hyvin erilaisia aiheita, joskus oli tosi hyviä aamunavauksia ja joskus niissä soitettiin mm. Pelle Miljoonaa. Yhtenä vuonna luokassa oli liian rauhatonta, pari-kolme oppilasta pitivät omaa showtaan ja häiritsivät ja kiusasivat toisia. Heidän piti vaihtaa kouluun, jossa tuon kaltaisia yritettiin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää, miten monen koulussa on pakotettu syömään. Minusta se on väkivaltaa. Meillä ei kukaan pakottanut. Joskus opettaja muistutti nälkää näkevistä Afrikan lapsista, jos joku ei halunnut syödä tai söi hirveän vähän.
Ihan paskaa oli. Ainut hiukan siedettävämpi hetki oli juuri tähän aikaan vuodesta kun ei enää tehty mitään.
Päiväkodissa meillä oli pakko syödä mutta, koulussa ei missään vaiheessa ollut
Vaihdoin yläasteella poikien liikuntaan, koska tyttöjen liikuntatunnit olivat liian lällyjä minulle. Hyvä ettei joka viikko tamburiinin tahdissa kirmailtu pitkin liikuntasalia. Varmaan aika paljon oli opettajasta kiinni, millaista liikuntaa tytöille järjestettiin. Meillä oli varmaan joku 20-luvun naisvoimistelija opettajana.
Vaihtoa pidettiin vähän erikoisena, mutta siihen suostuttiin, ja pääsin pelaamaan jalkapalloa ja hiihtämään kunnon lenkkejä.
Vierailija kirjoitti:
En tykännyt kyllä lainkaan koulusta, koska olin niin ujo ja arka. Mutta jos vertaa nykykouluja siihen aikaan, niin oli silloin ainakin paljon rauhallisempaa kouluissa.
Minäkin olisin halunnut kaikille sen koulunkäyntirauhan,
enkä hirviö lapsia/nuoria kiusaamaan itseäni,
tai muitakaan.
Ja Dingo oli tytöille iso juttu, siihen malliin tai hevi tyyliin vaatteet, korut ja tukka kreppiraudalla, huoh
-vihasin käydä koulua kiusaamisen takia, joka vei itsetunnon pohjamutiin.
-kun kotona äitini vihasi minua, isäni takia, joka oli pieksänyt hänet henkihieveriin,kun oli ollut mustasukkainen,
nähnyt jalanjäljet lumessa pihalla, ja ne olivat tämän miehen oman äitinsä jäljet(olin ollut silloin vauva, ja isoäitini kävi äitiäni auttamassa)
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät olleet vielä lihottaneet itseään ja jaksoivat liikkua. Kaikilla oli vähintään hyvä kunto. Pärjäsivät myös iltapäivän ilman karkkia ja limsaa.
Höpö höpö, meillä oli koulun vieressä uimahalli ja sen kanttiini ahkerassa käytössä.
Meilläkään ei poikien kiusaamiseen juuri puututtu, välituntivalvojat eivät olleet näkevinään. Kun pari kertaa sitten löin joitain poikia takaisin, niin johan siihen tuli opettaja huutamaan.
Eräs vanhempi naisopettaja myös puuttui herkästi tyttöjen äänekkääseen leikkimiseen ja sanoi, ettei tyttöjen sovi huutaa noin. Kerran hermostui myös kaverilleni, kun tämä vihelteli. Tämä niinkin muinaisella ajalla kuin 90-luvulla...