Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

80-luvulla kyläkoulussa luokan pahin kiusaaja oli samalla mestari nuolemaan p*rsettä ja sai opettajankin niin puolelleen, että tämä kiusaaja SAI TOIMIA SIJAISENA opettajan poissa ollessa. Lisäksi tämä samainen paskiainen sai hymypoikapatsaan (ei sitä ainakaan muut oppilaat puoltaneet) ja voitte arvata, miten hänen muiden oppilaiden kiusaamisiin puututtiin...? Joo, ei mitenkään. 

Oli myöhemmin aikuisena syytettynä vakavista ihmisyyteen kohdistuvista rikoksista. Olisiko kannattanut ajoissa puuttua...? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.

On tarvinnut. Olen 70-luvulla 3. Luokalla kun luokkaan tuli uusi lapsi toisesta koulusta. Hän oli oppinut vanhassa koulussaan nousemaan ylös, meidän koulussa se oli jo taaksejäänyttä. Opettaja sanoi hänelle monta kertaa ettei tarvi nousta mutta tuli häneltä niin selkärangasta se nouseminen ettei millään oppinut hänelle uuteen tapaan. Lopulta opettaja hermostui totaalisesti ja huusi pää punaisena suoraa huutoa naama kiinni lapsen kasvoissa, että sen jälkeen ei enää uskaltanut viitatakaan. Kyseinen opettaja oli muutenkin samanlainen totaalisesti päreensä polttava jos vähänkin tuoli kolahti tai kynä tippui vahingossa lattialle

Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää. 

Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).  

Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi). 

Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa! 

Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat). 

Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista. 

Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".

Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.

Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.

Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.

Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?

Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.

Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)

Opettajien oppilaaseen kohdistama jatkuva kiusaaminen oli joillakin opettajilla tapana. Kohteena vähävaraisista perheistä olevat lapset

Vanhemmat eivät osallistuneet koulunkäyntiin millään tavalla. Nippanappa tiedettiin opettajan nimi. Nykyisin viestitään asioista ja palaveerataan yhdessä kuin työpaikoilla.

Luokallani oli yli 30 oppilasta. Yksi opettaja, ei mitään avustajia.

Hyvin pärjättiin, kun ADHD:tä ei ollut vielä keksitty.

Kaipaan sitä, että oli oikeasti kaikki vaaleaihoisia kantasuomalaisia, ei mitään mehmettejä. 

Oma peruskoulu 80-luvun alkupuoliskolta 90-luvun alkuvuosiin, myös Espoossa. Muuten ap:n kokemukset tuttuja, mutta ei viittauksen jälkeen vastatessa kuitenkaan noustu seisomaan. Hämärä muistikuva, että sitä joissakin luokissa tapahtui ja oli kiinni siis siitä, kuinka vanhoillinen opettaja silloin oli. Tuntien alussa kyllä seistiin rauhoittumisen vuoksi, olisko ollut tuntien lopussakin.

Ihan ekojen vuosien jälkeen ruoan sai kyllä annostella myös itse.

Mutta muuten joo samoja kokemuksia. Aamunavausten (kerran viikossa kaikki salissa) vahva uskonnollinen teema oli jo silloin vähän huvituksen aihe, nykyään tuntuu tosi naurettavalta.

Tuntien rauhallisuus ja häiriöttömyys on kyllä sellainen puoli, jota todellakin kaipaisi nykykouluun. Muuten en nyt tiedä, aika moni asia on paremmin. Ainakin meillä sattui olemaan todella hyvä ryhmä- ja luokkahenki. Kiusaajia oli, mutta meillä iskettiin lähes koko luokan voimin vastaan. Etenkin oman yläasteen ikäluokissa siinä koulussa oli muutenkin jengiytymistä ja todella paljon väkivaltaa, jos vertaa 2000-lukuun. Sitä ei varsinaisesti kaipaa, vaikka se väkivalta oli kuitenkin reilua, kun nykypäivän touhuun vertaa. Ei ollut tarkoitus ketään oikeasti vahingoittaa pahemmin, eikä ollut mitään kättä pidempää kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.

On tarvinnut. Olen 70-luvulla 3. Luokalla kun luokkaan tuli uusi lapsi toisesta koulusta. Hän oli oppinut vanhassa koulussaan nousemaan ylös, meidän koulussa se oli jo taaksejäänyttä. Opettaja sanoi hänelle monta kertaa ettei tarvi nousta mutta tuli häneltä niin selkärangasta se nouseminen ettei millään oppinut hänelle uuteen tapaan. Lopulta opettaja hermostui totaalisesti ja huusi pää punaisena suoraa huutoa naama kiinni lapsen kasvoissa, että sen jälkeen ei enää uskaltanut viitatakaan. Kyseinen opettaja oli muutenkin samanlainen totaalisesti päreensä polttava jos vähänkin tuoli kolahti tai kynä tippui vahingossa lattialle

Varmaan jotain sotatraumoja tuolla opettajalla. Sodan aikaan elänyt isoäitinikin oli sellainen, että kaikki kolina ja kalina sai hänet kilahtamaan.

Opettaja haukkui oppilaita ja nauroi oppilaiden kanssa kiusatulle. Ylemmillä luokilla oli ihan normaalia että miesopettajat ahdistelivat tyttöoppilaita. 

Vierailija kirjoitti:

Opettaja haukkui oppilaita ja nauroi oppilaiden kanssa kiusatulle. Ylemmillä luokilla oli ihan normaalia että miesopettajat ahdistelivat tyttöoppilaita. 

Höpöhöpö