Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää. 

Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).  

Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi). 

Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa! 

Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat). 

Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista. 

Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".

Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.

Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.

Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.

Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?

Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.

Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)

Opettajien oppilaaseen kohdistama jatkuva kiusaaminen oli joillakin opettajilla tapana. Kohteena vähävaraisista perheistä olevat lapset

Vanhemmat eivät osallistuneet koulunkäyntiin millään tavalla. Nippanappa tiedettiin opettajan nimi. Nykyisin viestitään asioista ja palaveerataan yhdessä kuin työpaikoilla.

Luokallani oli yli 30 oppilasta. Yksi opettaja, ei mitään avustajia.

Hyvin pärjättiin, kun ADHD:tä ei ollut vielä keksitty.

Kaipaan sitä, että oli oikeasti kaikki vaaleaihoisia kantasuomalaisia, ei mitään mehmettejä. 

Oma peruskoulu 80-luvun alkupuoliskolta 90-luvun alkuvuosiin, myös Espoossa. Muuten ap:n kokemukset tuttuja, mutta ei viittauksen jälkeen vastatessa kuitenkaan noustu seisomaan. Hämärä muistikuva, että sitä joissakin luokissa tapahtui ja oli kiinni siis siitä, kuinka vanhoillinen opettaja silloin oli. Tuntien alussa kyllä seistiin rauhoittumisen vuoksi, olisko ollut tuntien lopussakin.

Ihan ekojen vuosien jälkeen ruoan sai kyllä annostella myös itse.

Mutta muuten joo samoja kokemuksia. Aamunavausten (kerran viikossa kaikki salissa) vahva uskonnollinen teema oli jo silloin vähän huvituksen aihe, nykyään tuntuu tosi naurettavalta.

Tuntien rauhallisuus ja häiriöttömyys on kyllä sellainen puoli, jota todellakin kaipaisi nykykouluun. Muuten en nyt tiedä, aika moni asia on paremmin. Ainakin meillä sattui olemaan todella hyvä ryhmä- ja luokkahenki. Kiusaajia oli, mutta meillä iskettiin lähes koko luokan voimin vastaan. Etenkin oman yläasteen ikäluokissa siinä koulussa oli muutenkin jengiytymistä ja todella paljon väkivaltaa, jos vertaa 2000-lukuun. Sitä ei varsinaisesti kaipaa, vaikka se väkivalta oli kuitenkin reilua, kun nykypäivän touhuun vertaa. Ei ollut tarkoitus ketään oikeasti vahingoittaa pahemmin, eikä ollut mitään kättä pidempää kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.

On tarvinnut. Olen 70-luvulla 3. Luokalla kun luokkaan tuli uusi lapsi toisesta koulusta. Hän oli oppinut vanhassa koulussaan nousemaan ylös, meidän koulussa se oli jo taaksejäänyttä. Opettaja sanoi hänelle monta kertaa ettei tarvi nousta mutta tuli häneltä niin selkärangasta se nouseminen ettei millään oppinut hänelle uuteen tapaan. Lopulta opettaja hermostui totaalisesti ja huusi pää punaisena suoraa huutoa naama kiinni lapsen kasvoissa, että sen jälkeen ei enää uskaltanut viitatakaan. Kyseinen opettaja oli muutenkin samanlainen totaalisesti päreensä polttava jos vähänkin tuoli kolahti tai kynä tippui vahingossa lattialle

Varmaan jotain sotatraumoja tuolla opettajalla. Sodan aikaan elänyt isoäitinikin oli sellainen, että kaikki kolina ja kalina sai hänet kilahtamaan.

Opettaja haukkui oppilaita ja nauroi oppilaiden kanssa kiusatulle. Ylemmillä luokilla oli ihan normaalia että miesopettajat ahdistelivat tyttöoppilaita. 

Vierailija kirjoitti:

Opettaja haukkui oppilaita ja nauroi oppilaiden kanssa kiusatulle. Ylemmillä luokilla oli ihan normaalia että miesopettajat ahdistelivat tyttöoppilaita. 

Höpöhöpö

Kerkesin käymään ysärin puolella luokat 1-3 (1997-1999) Pihlajiston ala-asteella Helsingissä. Opettaja oli auktoriteetti, läksyjä tuli aika paljon, piti olla hyvät käytöstavat (hävetti aivan sikana jos tuli jotain merkintöjä reissuvihkoon jotka piti viedä sitten äidille kuitattavaksi. Ei tarvinne sanoa että yksi kerta perseilyä riitti siihen että se sopiva käytös löytyi todella nopeasti). Muistelen että syömään mennessä ensin käytiin luokan voimin laskemassa pitkät penkit pöydän alla olevasta telineestä, sitten jonossa linjastolle josta sai itse ottaa ruokaa mutta se ruoka minkä otti, piti syödä. Oli sellaiset keramiikkajäljitelmä-muovilautaset (aina samat semi syvät) mutta juomalasit olivat ihan lasia. Ruuat oli aika tavallisia, muistan jauhelihakastikkeen ja perunat, erilaiset laatikot, kanaviillokin, uunimakkaran ja erilaiset puurot. Viimeisenä pöydässä olevat nosti penkit paikoilleen ja pyyhki pöydän (niiden ketkä jäi nostamaan penkit ja pyyhkimään pöydät ei tarvinnut mennä pakolliselle ulkovälitunnille). Luokka oli aika monikulttuurinen, oli ainakin suomalaisia, kosovolaisia, virolaisia, venäläisiä, somaleja, kurdeja, muutama vietnamilainen ja yksi kaveri jostain kaakkois-aasiasta jossa espanjankieliset nimet yleisiä (terkut villarinon tomille Aallolta jos tätä luet!)

Vierailija kirjoitti:

Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää. 

Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).  

Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi). 

Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa! 

Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat). 

Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista. 

Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".

Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.

Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.

Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.

Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?

Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.

Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)

Menin kouluun vuonna 1989, pieni kyläkoulu Itä-Suomessa. Nuo välituntileikit oli tosi kivoja. Noiden edellä mainittujen lisäksi leikittiin myös kuka pelkää mustaa miestä. Tuo hura, hura häitä on myös jäänyt hyvin mieleen. Ja twist oli kivaa myös. Pääosin kouluruoka oli hyvää, ei aina. Mutta yleensä syötiin edes vähän.  Hiihtokilpailut ja joku mainitsi sen yhteydessä tarjotun todella kuuman mehukatti mehun 😅

Opettajia kunnioitettiin ja suurin osa opettajista oli mukavia. Paitsi 2. luokalla oli opettajana vanhempi vähän, yli 50 v. nainen. Kerran en tiennyt vastausta johonkin matematiikan laskuun, kysyi varmaan minulta ihan yllättäen. Piti sitten seisoa pulpetin vieressä jonkin aikaa, ikäänkuin rangaistuksena. Istua sai takaisin vasta kun opettaja antoi luvan. Ja joskus joku poika ei osannut kunnolla sitoa kengän/luistimien nauhoja ( en muista enää kumman)niin sai siitäkin jonkin rangaistuksen.

Yläaste oli kyllä aika kurjaa aikaa. Kiusaamista, yksinäistä aikaa. Muutama kaveri onneksi oli. Ysiluokalla meno alkoi onneksi vähän rauhoittua.  Suurin osa poltti tupakkaa koulun lähistöllä ja viikonloppuisin vetivät kännit. Tarkkailuluokalla oli pahimmat tapaukset. 8. luokan syksyllä meidän luokalle tuli yksi tyttö, joka asui jossain sijaisperheessä. Melkein heti alkoi kiusaamaan, otti minut ja kaverini silmätikuksi. Lähinnä sellaista vittuilua ja nälvimistä. No, ei ehtinyt olla kuin ehkä puoli vuotta tms. sitten ei enää tullut. Siirsivät kai jonnekin, en tiedä.

Tässä pitää tietää se, että ennen vanhaan oppilaista siirrettiin jo ennen koulun alkua ja heti lukuvuoden alussa haastavimmat tapaukset erityiskouluihin ja -luokille. Tämän vuoksi opettajalla saattoi olla yli 30 ns. "normaalia" oppilasta, joiden kanssa on helpompaa pärjätä yksin. Ennen ei myöskään ollut tätä somea ym. koukuttavia pelijuttuja, joiden takia monet "normaalitkin" lapset ovat usein jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa, eivätkä jaksa keskittyä koulunkäyntiin. Tänä päivänä on hyvä että luokissa on enemmän aikuisia ja vähemmän oppilaita, koska pyritään siihen että kaikenlaiset oppilaat haasteista (ADHD yms) voisivat opiskella samassa luokassa mahdollisimman paljon.

Suihkuun oli pakko mennä voikkatunnin jälkeen vaikkei tullu hiki !

Aloitin ala-asteen '96.

Oli luokassa rukoilemista, piti nousta seisomaan opettajan tullessa luokkaan. 

Opettaja oli ilkeä ja nöyryytti mielellään vaikka väärästä vastauksesta viitatessa. Kokeita käytiin usein läpi niillä piirtoheitinkalvoilla, että tyylillä "ei näin" ja tämä koe on hyvin tehty. Nimet oli peitetty, mutta kyllähän sieltä omansa tunnisti, mun koe oli siellä pari kertaa. Tunnistin mä ne muutkin käsialasta, myös sen täyden kympin, joka oli tosi avoimesti opettajan suosikki.

Minä ja kaksi muuta tyttöä pyydettiin näyttävästi luokan edessä kovaan ääneen terveydenhoitajan luokse ylimääräiselle käynnille.

Olin ihan vähän pyöreä silloin ja ysärillä (varmaan ennen sitäkin ja nytkin) se oli ihan täystuomio. Minua kiusasi luokallamme olleet kaksostytöt, keillä oli isosisko ylemmällä luokalla. Saivat sitten isompia oppilaita mukaan siihen l äskittelyyn ja haukkumiseen. Tämä kiusaaminen meni aika intohimoiseksi niin, että mukamas olivat kavereitani ja sopivat tapaamisen illalla koulun pihalle, vielä etukäteen puhelimessa sovittiin. Eivät tulleet paikalle ja odotin yksin siellä. Joitain näitä isompia lapsia kävi meidän piha-alueellakin vähän huitomassa kepillä hiekkaa että missä se l*ski on.

Jammu-setä kylvi kauhua tuohon aikaan edelleen, siinä aika lähellä se sattuikin. Pelotti kulkea kouluun. Turvatonta, aikuiset olivat jotenkin sellaisia höhliä sillon, jotenkin pää puskassa vaan mentiin. Ei nähty mitään, kuultu mitään tai puututtu mihinkään, uskottiin vaan mitä joku nyt jossain sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä, että oli oikeasti kaikki vaaleaihoisia kantasuomalaisia, ei mitään mehmettejä. 

Oletko edelleen peruskoulussa?

Oli tarkkailuluokka (erillinen pikkutalo koulun pihan nurkassa) jonne siirrettiin muita häiritsevät ongelmatapaukset, esim mölyäjät. Se oli hyvä systeemi, takasi rauhan normaalilapsille oppia ja opettajalle opettaa.

Lapset kantasuomalaisia. Ei ollut roadman ilmiötä. Se oli hyvää aikaa lapsen oppia verrattuna nykyinen touhu jossa inkluusio, ilmiöoppimiset, avotilat ja kurittomuus rehottavat ja normaalit ahkerat ja tunnolliset suomalaiset lapset kärsivät tilanteesta.

Itse aloitin koulun 87 eka luokalla. Ruoka tunnilla ei saanut itse ottaa vaan ruokapäälikkö antoi ruokaa itse sai hakea kuitenkin juomaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää. 

Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).  

Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi). 

Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa! 

Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat). 

Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista. 

Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".

Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.

Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.

Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.

Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?

Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.

Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)

Menin kouluun vuonna 1989, pieni kyläkoulu Itä-Suomessa. Nuo välituntileikit oli tosi kivoja. Noiden edellä mainittujen lisäksi leikittiin myös kuka pelkää mustaa miestä. Tuo hura, hura häitä on myös jäänyt hyvin mieleen. Ja twist oli kivaa myös. Pääosin kouluruoka oli hyvää, ei aina. Mutta yleensä syötiin edes vähän.  Hiihtokilpailut ja joku mainitsi sen yhteydessä tarjotun todella kuuman mehukatti mehun 😅

Opettajia kunnioitettiin ja suurin osa opettajista oli mukavia. Paitsi 2. luokalla oli opettajana vanhempi vähän, yli 50 v. nainen. Kerran en tiennyt vastausta johonkin matematiikan laskuun, kysyi varmaan minulta ihan yllättäen. Piti sitten seisoa pulpetin vieressä jonkin aikaa, ikäänkuin rangaistuksena. Istua sai takaisin vasta kun opettaja antoi luvan. Ja joskus joku poika ei osannut kunnolla sitoa kengän/luistimien nauhoja ( en muista enää kumman)niin sai siitäkin jonkin rangaistuksen.

Yläaste oli kyllä aika kurjaa aikaa. Kiusaamista, yksinäistä aikaa. Muutama kaveri onneksi oli. Ysiluokalla meno alkoi onneksi vähän rauhoittua.  Suurin osa poltti tupakkaa koulun lähistöllä ja viikonloppuisin vetivät kännit. Tarkkailuluokalla oli pahimmat tapaukset. 8. luokan syksyllä meidän luokalle tuli yksi tyttö, joka asui jossain sijaisperheessä. Melkein heti alkoi kiusaamaan, otti minut ja kaverini silmätikuksi. Lähinnä sellaista vittuilua ja nälvimistä. No, ei ehtinyt olla kuin ehkä puoli vuotta tms. sitten ei enää tullut. Siirsivät kai jonnekin, en tiedä.

Omat kokemukseni voisivat olla lähes yksi yhteen näiden kirjoitusten kanssa. Kävin tosin vain yhtä ala-astetta. Aamunavaukset oli meilläkin keskusradiossa joka aamu ja kerran viikossa juhlasalissa. Usein ne olivat hengellisiä ja virsiä opittiin laulamaan. Yläasteella olivat sitten lähinnä maallisia.

Ihmettelen aloittajan kokemuksia, että 80-luvulla oli aina työrauha. Itse olen kuullut, että tällaista oli 50-luvulla. No, ala-asteemme opettajat olivat toki aika tiukkoja, yksi laittoi seisomaan viitatessa ja luetutti ruokarukouksia.

Toki yläasteellakin osa opettajista sai aikaan työrauhan, mutta osaa kiusasivat häirikköoppilaat ja voitte kuvitella, että he eivät myöskään estäneet oppilaiden kiusaamista. Olin siis kiusattu, eikä siihen paljon puututtu saatikka että puuttuminen olisi juuri auttanut. Asuin pienessä kaupungissa ja osa opettajista pelotteli, miten pk-seudulla ovat koulut vielä pahempia. Onneksi ei ollut kännyköitä ja nettiä kiusaamista lisäämässä.

Oman lapseni koulut ovat vaikuttaneet siltä, että käytökseen puututaan (pk-seutu), koulut eivät ole tosin kovin suuria. Lastani ei ole kiusattu, mutta toki joitain muita voi olla.

Mulla on vähän jo hatara muistikuva että kun 1981 aloitin ekaluokan, tai olisiko ollut ehkä kouluun ennakkotutustumispäivä, niin olikohan että meinasivat laittaa sellaiseen "viipale" kouluun, kun ainakin yhtenä päivänä jonkinaikaa sen luokassa istuttiin, mutta kumminkin kävin kouluni sitten ihan siinä keskustan pääkoulurakennuksessa. Se "viipalekoulu" oli ihan sen pääkoulun pihamaalla, mutta en sen koommin siinä koskaan ollut. Päiväkotikin oli siinä ala-asteen koulun viereisellä tontilla aidan takana, joskus salaa kurkittiin sinnekin :D Kai siellä jotkut luokkakaverit oli olleetkin ennen kouluaikaa, mutta itse en ollut missään päiväkodissa, äiti oli kotona perhepäivähoitajana, joten ei tarvinnut myöskään juuri koskaan mennä koulusta tyhjään kotiin, avainkaulalapsuus jäi siis kokematta.

Osasin lukea, kun menin kouluun. Olin lukenut jo noin 1,5 vuotta ennen sitä. Piti alkuun silti opetella muiden kanssa tavaamaan. 

Olin hajamielinen ja unohtelin kirjoja kotiin ja allekirjoitusten pyytämisiä vanhemmilta kokeisiin. 4.luokan opettajan mielestä oli hyvä idea sellainen "häpeälista" luokan seinällä näistä unohteluista. Olin sitten ainoana tyttönä aina siellä listalla muutaman pojan kanssa.

Sain kokeista ysejä ja kymppejä, mutta piirtelin kaikilla tunneilla koska se auttoi keskittymään. Minua sanottiin lahjakkaaksi, kunhan vain pääsisin eroon huolimattomuusvirheistäni... Olin hyvä kirjoittamaan ja piirtämään. Tein tehtävät muita nopeammin ja sain silloin usein pelata luokan perällä olevalla PC:llä. Läksyjä en saanut tehtyä kotona. Joko jätin tekemättä tai tein ne aamulla koulussa ennen koulun alkua.

Sain aikuisena ADHD-diagnoosin, kun opiskelin yliopistossa.