Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

Kouluruoka oli todella hyvää, koska ruoka tehtiin itse koulujen omissa keittiöissä ja omalla henkilökunnalla.

Läski oli läski ja kelpasivat aina vain maalivahdeiksi välitunnin futispeleissä.

Vierailija kirjoitti:

Kumiperunoita syötiin jo 70-luvulla ja vissiin 80-luvun alussa. Muilla samoja kokemuksia?

Ei meillä ollut kumiperunoita 1980-luvulla. Silloin syötiin vielä "kuoriperunaa". Oppilaiden piti silloin osata kuoria keitetyt perunat. Taito, joka nykypennuille on ihan ylivoimaisen vaikea tehtävä.

Kumiperunoihin "päästiin" tutustumaan 1990-luvulla, kun tukusta alkoi tulla valmiiksi kuorittuja perunoita johonkin ihmeliemeen säilöttyinä.

En itse muista 80-luvun peruskoulusta mitään kumipottuja, pidin puheita sellaisista jonkinlaisena kyynisenä vitsinä tai jopa ilkeämielisyytenä, mutta ehkä sitten jossain on todella voinut sellaisia ollakin.

Aloitin ala-asteen 1980 syksyllä. Aamunavaus oli koko koululle juhlasalissa kerran kuussa ja muuten joka päivä omassa luokassa. Opettaja soitti urkuharmoonia ja laulettiin melkein aina virsi 636 "Vieraalla maalla kaukana". Sanat osattiin ulkoa, mutta silti piti virsikirjaa tuijottaa.  

Ruoka ei ollut hyvää. Perunat kuorittiin itse ja niissä oli usein joku kova tummunut juttu sisällä. En ole nähnyt sellaisia perunoita 2000-luvulla. Ruokaa ei saanut itse annostella ja lautanen piti syödä tyhjäksi. Ja oksennus oli nieltävä. "Siunaa Jeesus ruokamme, Aamen!" ja "Kiitos Jeesus ruoasta. Aamen!" oli arkipäivää koulun ruokalassa. 

Jos Läksy oli tekemättä tai kirja unohtui kotiin, joutui jäämään tunniksi koulun jälkeen jälki-istuntooon. Rinnakkaisluokkalaisilla oli nuorempi opettaja ja heillä ei tätä käytäntöä ollut. 

Opettaja arvosti enemmän rikkaiden perheiden lapsia tai heitä, joiden vanhemmat lähettivät opettajalle lahjuksia (tajuamatta, että ne oli lahjuksia).

Luokan tytöt olivat kaikki kateellisia toisilleen ihan kaikesta: Jollain oli Dingon levy, joku sai pikkusiskon, jonkun isällä oli upea auto, saatiin korvikset kymmenen vuotiaana, joku kävi Kanarialla, joku sai permanentin, joku alkoi käyttämään Fii-dödöä. 

Yläasteellä 1986-1989 pojat olivat ihan sairaita pervoja. Tyttöjen rintoja ja takapuolia puristeltiin ihan koko ajan. Ohi et päässyt ilman, että joku kouri. Pahimmissa tapauksissa kokeiltiin, tuntuuko tyttöjen housun läpi side. Yhdeltä tytöltä revittiin side housuista pois koulun käytävällä. Tuohon aikaan asiaan ei puututtu. Pojat oli poikia ja rakkaudesta se hevonenkin potki. Kaikki "coolit" poltti tupakkaa yläasteella, mutta viisaat ei polttanut. Savuttomuudesta ei ketään kiusattu.

Lukiossa 1989-1992 oli ihan kivaa. Pojat oli mukavia, tytöt tulivat toimeen keskenään. Muodostui kestäviä kaverisuhteita. Nousukausi jatkui ja kaikilla oli rahaa ja työssäkäyvät vanhemmat. Matkusteltiin ja ostettin Club A:n, Benettonin ja Leviksen vaatteita. 

Lukion kouluruoka oli hyvää ja esim. jälkiruokaa oli joka päivä. (Jälkiruokia ei oltu jatkettu riisillä, kuten seuraavilla ikäluokilla laman iskettyä).

Lukion opettajat oli mukavia ja sopivasti vaativia. Harmi vaan, että ainoastaan pitkän matikan valinneille kerrottiin opinnoista yliopistossa ja me lyhyen matikan valinneet emme ko. oppilaanohjausta saaneet. Luokkaretki tehtiin Viking Linella Tukholmaan joka vuosi. Autokoulun kävi kaikki ja meistä tuli hyviä kuskeja. Osa kuvitteli itsestään liikoja ja opetti myöhemmin omat lapsensa opetusluvalla ajamaan ja siihen se hyvä liikennekulttuuri sitten Suomessa päättyikin. Kännyköitä oli lukion kolmannella jo muutamalla ja pojat kantoivat kirjojaan salkussa. Jenkeissä kävi vaihto-oppilaana kaupungin joka lukiosta joku. Sen jälkeen opetettiin kaverit Suomessa syömään eksoottista grillattua maissia ja pidettiin salaisuutena, että "Kuka murhasi Laura Palmerin". Koko kouluaikana 1980-1992 ei kouluissa ollut yhtään maahanmuuttajaa. Joku saattoi salaa olla suomenruotsalainen, mutta se ei paljastunut. 

Ala-aste - Lukio, LAHTI