Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

Läski oli läski ja kelpasivat aina vain maalivahdeiksi välitunnin futispeleissä.

Vierailija kirjoitti:

Kumiperunoita syötiin jo 70-luvulla ja vissiin 80-luvun alussa. Muilla samoja kokemuksia?

Ei meillä ollut kumiperunoita 1980-luvulla. Silloin syötiin vielä "kuoriperunaa". Oppilaiden piti silloin osata kuoria keitetyt perunat. Taito, joka nykypennuille on ihan ylivoimaisen vaikea tehtävä.

Kumiperunoihin "päästiin" tutustumaan 1990-luvulla, kun tukusta alkoi tulla valmiiksi kuorittuja perunoita johonkin ihmeliemeen säilöttyinä.

En itse muista 80-luvun peruskoulusta mitään kumipottuja, pidin puheita sellaisista jonkinlaisena kyynisenä vitsinä tai jopa ilkeämielisyytenä, mutta ehkä sitten jossain on todella voinut sellaisia ollakin.

Aloitin ala-asteen 1980 syksyllä. Aamunavaus oli koko koululle juhlasalissa kerran kuussa ja muuten joka päivä omassa luokassa. Opettaja soitti urkuharmoonia ja laulettiin melkein aina virsi 636 "Vieraalla maalla kaukana". Sanat osattiin ulkoa, mutta silti piti virsikirjaa tuijottaa.  

Ruoka ei ollut hyvää. Perunat kuorittiin itse ja niissä oli usein joku kova tummunut juttu sisällä. En ole nähnyt sellaisia perunoita 2000-luvulla. Ruokaa ei saanut itse annostella ja lautanen piti syödä tyhjäksi. Ja oksennus oli nieltävä. "Siunaa Jeesus ruokamme, Aamen!" ja "Kiitos Jeesus ruoasta. Aamen!" oli arkipäivää koulun ruokalassa. 

Jos Läksy oli tekemättä tai kirja unohtui kotiin, joutui jäämään tunniksi koulun jälkeen jälki-istuntooon. Rinnakkaisluokkalaisilla oli nuorempi opettaja ja heillä ei tätä käytäntöä ollut. 

Opettaja arvosti enemmän rikkaiden perheiden lapsia tai heitä, joiden vanhemmat lähettivät opettajalle lahjuksia (tajuamatta, että ne oli lahjuksia).

Luokan tytöt olivat kaikki kateellisia toisilleen ihan kaikesta: Jollain oli Dingon levy, joku sai pikkusiskon, jonkun isällä oli upea auto, saatiin korvikset kymmenen vuotiaana, joku kävi Kanarialla, joku sai permanentin, joku alkoi käyttämään Fii-dödöä. 

Yläasteellä 1986-1989 pojat olivat ihan sairaita pervoja. Tyttöjen rintoja ja takapuolia puristeltiin ihan koko ajan. Ohi et päässyt ilman, että joku kouri. Pahimmissa tapauksissa kokeiltiin, tuntuuko tyttöjen housun läpi side. Yhdeltä tytöltä revittiin side housuista pois koulun käytävällä. Tuohon aikaan asiaan ei puututtu. Pojat oli poikia ja rakkaudesta se hevonenkin potki. Kaikki "coolit" poltti tupakkaa yläasteella, mutta viisaat ei polttanut. Savuttomuudesta ei ketään kiusattu.

Lukiossa 1989-1992 oli ihan kivaa. Pojat oli mukavia, tytöt tulivat toimeen keskenään. Muodostui kestäviä kaverisuhteita. Nousukausi jatkui ja kaikilla oli rahaa ja työssäkäyvät vanhemmat. Matkusteltiin ja ostettin Club A:n, Benettonin ja Leviksen vaatteita. 

Lukion kouluruoka oli hyvää ja esim. jälkiruokaa oli joka päivä. (Jälkiruokia ei oltu jatkettu riisillä, kuten seuraavilla ikäluokilla laman iskettyä).

Lukion opettajat oli mukavia ja sopivasti vaativia. Harmi vaan, että ainoastaan pitkän matikan valinneille kerrottiin opinnoista yliopistossa ja me lyhyen matikan valinneet emme ko. oppilaanohjausta saaneet. Luokkaretki tehtiin Viking Linella Tukholmaan joka vuosi. Autokoulun kävi kaikki ja meistä tuli hyviä kuskeja. Osa kuvitteli itsestään liikoja ja opetti myöhemmin omat lapsensa opetusluvalla ajamaan ja siihen se hyvä liikennekulttuuri sitten Suomessa päättyikin. Kännyköitä oli lukion kolmannella jo muutamalla ja pojat kantoivat kirjojaan salkussa. Jenkeissä kävi vaihto-oppilaana kaupungin joka lukiosta joku. Sen jälkeen opetettiin kaverit Suomessa syömään eksoottista grillattua maissia ja pidettiin salaisuutena, että "Kuka murhasi Laura Palmerin". Koko kouluaikana 1980-1992 ei kouluissa ollut yhtään maahanmuuttajaa. Joku saattoi salaa olla suomenruotsalainen, mutta se ei paljastunut. 

Ala-aste - Lukio, LAHTI

Liikuntatunneilla oli lähes aina tiedossa joku joukkuelajin pelaaminen, missä kaksi lasta saivat päättää omat joukkueensa. Jokainen vuorollaan jännitti ja pelkäsi, olisiko se viimeiseksi valittu. Sama oli luokkahuoneissa paripulpettien valinta - lapset saivat itse valita vieruskaverinsa ja taas jännitettiin. Sitten vielä ryhmätyöt, joihin lapset saivat valita ryhmänsä, niin sama homma toistui siinäkin. Vaikka en itse ollut useinkaan niitä "viimeiseksi valittuja", niin tietyt samat lapset olivat viimeisiä lähes aina. Olen aikuisiällä monesti miettinyt tätä silloisten opettajien toimintatapaa, joka saattoi olla monille jopa traumaattista. Siinä kuvastui hyvin suurten ikäluokkien olematon mielenkiinto pienten lasten tunteisiin ja ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumiperunoita syötiin jo 70-luvulla ja vissiin 80-luvun alussa. Muilla samoja kokemuksia?

Ei meillä ollut kumiperunoita 1980-luvulla. Silloin syötiin vielä "kuoriperunaa". Oppilaiden piti silloin osata kuoria keitetyt perunat. Taito, joka nykypennuille on ihan ylivoimaisen vaikea tehtävä.

Kumiperunoihin "päästiin" tutustumaan 1990-luvulla, kun tukusta alkoi tulla valmiiksi kuorittuja perunoita johonkin ihmeliemeen säilöttyinä.

Tämän perunoiden kuorimisen vuoksi vihaan yli kaiken keitettyjä talviperunoita. Jos keitän niitä niin teen niistä aina muusin tai lohkoperunoita uuniin. Tämä kuorimattomat perunut kattilassa pöydässä on niin pula-ajan ruokalaji kuin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kouluruoka oli todella hyvää, koska ruoka tehtiin itse koulujen omissa keittiöissä ja omalla henkilökunnalla.

Tähän on aika ehdollistumista : Monet kärsineet siitä että pakko ollut syödä kaikki ja opettajat vielä vahdanneet. Joku kun erehtyy jotain muuta sanomaan niin sekin on sitten sitä pahempi.

Kyllä itse syön kuin hevonen (tosin muutakin kuin ruohikkoa, esim.pieniä ja isoja kiviä ja teräsbetonia jälkiruuaksi), mutta kyllä välillä pientä paastoa vaatii pötsi päiväksi tai pariksi. Eikä kyllä ainakaan aikanani jokainen suurkeittiön tuotos ollut mitenkään riemuisaa ateriaa, joten ei onneksi ollut mitään vahtaamiskulttuuria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumiperunoita syötiin jo 70-luvulla ja vissiin 80-luvun alussa. Muilla samoja kokemuksia?

Ei meillä ollut kumiperunoita 1980-luvulla. Silloin syötiin vielä "kuoriperunaa". Oppilaiden piti silloin osata kuoria keitetyt perunat. Taito, joka nykypennuille on ihan ylivoimaisen vaikea tehtävä.

Kumiperunoihin "päästiin" tutustumaan 1990-luvulla, kun tukusta alkoi tulla valmiiksi kuorittuja perunoita johonkin ihmeliemeen säilöttyinä.

Tämän perunoiden kuorimisen vuoksi vihaan yli kaiken keitettyjä talviperunoita. Jos keitän niitä niin teen niistä aina muusin tai lohkoperunoita uuniin. Tämä kuorimattomat perunut kattilassa pöydässä on niin pula-ajan ruokalaji kuin voi olla.

Paitsi että kuoret on tiedetysti perunan terveellisin osa. Niitä ei tarvitse kuoria vaan kuorineen kannattaa syödäkin.

Samahan on nykyään hedelmienkin kanssa paitsi että joku kiiwi tai banaani tulee aina säilöntäaineiden kanssa maahan. En tiedä syövätkö sitten kuorineen banaaneja oikeasti, mutta kyllä se kuori eli pintakerros on se johon suurin osa valon ja lämmön aikaasaamina ravinteina jää. 

Uusavuttomat toki ei enää perunaa edes syö. Tämä on järkyttävää ehdollistamista ja Amerikkalaisen pikaruokakulttuurin vaikutusta suurimmaksi osaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt kouluni 1971-1983. Ei todellakaan tarvinnut nousta seisomaan kun vastattiin kysymyksiin. Kyllä, silloin kaikki oli ikään kuin harmonisempaa. Oli kirjat, vihkot ja läksyt. Ei ollut isulin ja äitylin pikku Jani-Petteriä tai Viliinaa, joille pitää olla oma ruoka. Syötiin mitä eteen tuotiin eikä kukaan potenut mitään intoleranssia tai keliakiaa. Opettajat opetti ja lapset oppi. Nythän ilmeisesti kouluissa on kaikenlaista härdelliä ja liikaa tiedostavia ja uusavuttomia vanhempia, jotka asettavat opettajat hankalaan välikäteen vaatimuksillaan. 

 

Uudellamaalla ihmeteltiin kun kouluun tuli uusi oppilas joka puhui Turun murretta. Elämäkin oli jossain määrin turvallisempaa, vaikka tarkkislaisia pelättiin -joskus syystäkin. 

Tässä olet kyllä oikeassa, että kohtuuttomaksi on mennyt. Vaikka ehkä jotain korjattavaa olikin. Mutta ei koulukaan voi olla sellainen paikka, että jokainen saa pienenkin tahtonsa läpi, silloin on jo säännöissä vikaa. Ja ymmärtääkö oppilaat sitä kautta paremmin toisiaan tai edes itseään? Kasvetaan siihen että oma tahto pitää saada läpi?!

Lisäksi koulukoot on kasvaneet viime vuosikymmeninä hurjasti kun suuri osa siis jopa yli 90% pienistä koulusta on lakkautettu. Kyllä joku individualisti tuosta aina osaa hyötyäkin, mutta yhteiskunnan kannalta tälläinen hölläkätisyys ei ole tervettä ollenkaan. Näkyyhän se jo oppimistuloksissa, kun tulokset putoaa kansainvälisissä vertailuissa. 

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunneilla oli lähes aina tiedossa joku joukkuelajin pelaaminen, missä kaksi lasta saivat päättää omat joukkueensa. Jokainen vuorollaan jännitti ja pelkäsi, olisiko se viimeiseksi valittu. Sama oli luokkahuoneissa paripulpettien valinta - lapset saivat itse valita vieruskaverinsa ja taas jännitettiin. Sitten vielä ryhmätyöt, joihin lapset saivat valita ryhmänsä, niin sama homma toistui siinäkin. Vaikka en itse ollut useinkaan niitä "viimeiseksi valittuja", niin tietyt samat lapset olivat viimeisiä lähes aina. Olen aikuisiällä monesti miettinyt tätä silloisten opettajien toimintatapaa, joka saattoi olla monille jopa traumaattista. Siinä kuvastui hyvin suurten ikäluokkien olematon mielenkiinto pienten lasten tunteisiin ja ajatuksiin.

Vihasin ryhmätöitä, varsinkin yläasteella kun olin ulkopuolinen, syrjitty ja halveksittu, mihin ryhmään minä menisin ja miksi kun olin kaikkien vihaama?

Vittumaista. Hyvän todistuksen sai urheilumenestyksellä, uskovaisuudella ja perseen nuolennalla. 80-luku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt kouluni 1971-1983. Ei todellakaan tarvinnut nousta seisomaan kun vastattiin kysymyksiin. Kyllä, silloin kaikki oli ikään kuin harmonisempaa. Oli kirjat, vihkot ja läksyt. Ei ollut isulin ja äitylin pikku Jani-Petteriä tai Viliinaa, joille pitää olla oma ruoka. Syötiin mitä eteen tuotiin eikä kukaan potenut mitään intoleranssia tai keliakiaa. Opettajat opetti ja lapset oppi. Nythän ilmeisesti kouluissa on kaikenlaista härdelliä ja liikaa tiedostavia ja uusavuttomia vanhempia, jotka asettavat opettajat hankalaan välikäteen vaatimuksillaan. 

 

Uudellamaalla ihmeteltiin kun kouluun tuli uusi oppilas joka puhui Turun murretta. Elämäkin oli jossain määrin turvallisempaa, vaikka tarkkislaisia pelättiin -joskus syystäkin. 

Tässä olet kyllä oikeassa, että kohtuuttomaksi on mennyt. Vaikka ehkä jotain korjattavaa olikin. Mutta ei koulukaan voi olla sellainen paikka, että jokainen saa pienenkin tahtonsa läpi, silloin on jo säännöissä vikaa. Ja ymmärtääkö oppilaat sitä kautta paremmin toisiaan tai edes itseään? Kasvetaan siihen että oma tahto pitää saada läpi?!

 

Lisäksi koulukoot on kasvaneet viime vuosikymmeninä hurjasti kun suuri osa siis jopa yli 90% pienistä koulusta on lakkautettu. Kyllä joku individualisti tuosta aina osaa hyötyäkin, mutta yhteiskunnan kannalta tälläinen hölläkätisyys ei ole tervettä ollenkaan. Näkyyhän se jo oppimistuloksissa, kun tulokset putoaa kansainvälisissä vertailuissa. 

Kyllä ihan oikeat allergiat on syytä ottaa kouluruokailussakin huomioon, ne kun saattavat olla ihan kohtalokkaita. Ongelmana lienee enemmän se, että nykypäivänä ihmisillä tahtovat ruoka-allergiat ja ruokamieltymykset mennä sekaisin.

Kallion lukiossa keräännyttiin joka saatanan aamu aamunavaukseen.  Saattoi jopa pappikin olla pitämässä.

Hyvää Huomenta ja seisomaan pulpetin viereen. Eka vuosi syötiin luokassa ja itse tehdyt liinat pulpetin päällä. Luokassa vanha urkupiano jota ope osasi soittaa. Välkällä välitunnilla luokanjärjestäjinä  soitettiin sillä kissanpolkkaa ja pyyhittiin liitutaulu. Aamu alkoi aamunavauksella. Kivaa ja huoletonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt kouluni 1971-1983. Ei todellakaan tarvinnut nousta seisomaan kun vastattiin kysymyksiin. Kyllä, silloin kaikki oli ikään kuin harmonisempaa. Oli kirjat, vihkot ja läksyt. Ei ollut isulin ja äitylin pikku Jani-Petteriä tai Viliinaa, joille pitää olla oma ruoka. Syötiin mitä eteen tuotiin eikä kukaan potenut mitään intoleranssia tai keliakiaa. Opettajat opetti ja lapset oppi. Nythän ilmeisesti kouluissa on kaikenlaista härdelliä ja liikaa tiedostavia ja uusavuttomia vanhempia, jotka asettavat opettajat hankalaan välikäteen vaatimuksillaan. 

 

Uudellamaalla ihmeteltiin kun kouluun tuli uusi oppilas joka puhui Turun murretta. Elämäkin oli jossain määrin turvallisempaa, vaikka tarkkislaisia pelättiin -joskus syystäkin. 

Tässä olet kyllä oikeassa, että kohtuuttomaksi on mennyt. Vaikka ehkä jotain korjattavaa olikin. Mutta ei koulukaan voi olla sellainen paikka, että jokainen saa pienenkin tahtonsa läpi, silloin on jo säännöissä vikaa. Ja ymmärtääkö oppilaat sitä kautta paremmin toisiaan tai edes itseään? Kasvetaan siihen että oma tahto pitää saada läpi?!

 

Lisäksi koulukoot on kasvaneet viime vuosikymmeninä hurjasti kun suuri osa siis jopa yli 90% pienistä koulusta on lakkautettu. Kyllä joku individualisti tuosta aina osaa hyötyäkin, mutta yhteiskunnan kannalta tälläinen hölläkätisyys ei ole tervettä ollenkaan. Näkyyhän se jo oppimistuloksissa, kun tulokset putoaa kansainvälisissä vertailuissa. 

Kyllä ihan oikeat allergiat on syytä ottaa kouluruokailussakin huomioon, ne kun saattavat olla ihan kohtalokkaita. Ongelmana lienee enemmän se, että nykypäivänä ihmisillä tahtovat ruoka-allergiat ja ruokamieltymykset mennä sekaisin.

Monelleko ne oli kohtokkaita muuten silloin kun niitä ei vielä mitenkään otettu huomioon?! 

Meillä sai Kondekassa allekirjoittaa lukiossa itse poissaololapun. Pää kipeä oli hyvä. Kukapa voisi väittää, että ei ole. Viimeistään siinä vaiheessa, kun opettaja avaa suunsa ja alkaa jotain äärimmäisen yksinkertaista asiaa selittämään niin pääkipu iskee. Joskus ihan oikeastikin.

Kyläkoulun ympäristö aina kulotettiin keväisin, toivottiin että koulu palaisi, kerran meinasi palaa, kun liekit nielivät jo perustuksia ja oli jo melkein  marjapuskissa kiinni,  siinä hääräsivät ala ja yläkoululaisia, tuli saatiin sammumaan, eikä se opettajaa paljon hetkauttanut joku sankoruisku taisi olla apuna ja vihdaksia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyläkoulun ympäristö aina kulotettiin keväisin, toivottiin että koulu palaisi, kerran meinasi palaa, kun liekit nielivät jo perustuksia ja oli jo melkein  marjapuskissa kiinni,  siinä hääräsivät ala ja yläkoululaisia, tuli saatiin sammumaan, eikä se opettajaa paljon hetkauttanut joku sankoruisku taisi olla apuna ja vihdaksia. 

Kyllähän noita useita paloi, kun puurakennuksia vielä olivat. Itsekin useampia muistan lähiseudulla.

Ja miksi muuten toivoitte että palaisi, oliko siellä jotain vialla sitten?! Uusiahan ei enää paljon ole rakennettu yli 30 vuoteen, joten kylille kuskaaminen olisi ollut aamuin ja illoin mahdollisesti edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä sai Kondekassa allekirjoittaa lukiossa itse poissaololapun. Pää kipeä oli hyvä. Kukapa voisi väittää, että ei ole. Viimeistään siinä vaiheessa, kun opettaja avaa suunsa ja alkaa jotain äärimmäisen yksinkertaista asiaa selittämään niin pääkipu iskee. Joskus ihan oikeastikin.

Meillä ei tarvinnut selittää poissaoloja muistaakseni jos oli korkeintaan 25% kursseista. Enkä muista että mitään allekirjoituksia olisi tarvinnut muutenkaan olla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyläkoulun ympäristö aina kulotettiin keväisin, toivottiin että koulu palaisi, kerran meinasi palaa, kun liekit nielivät jo perustuksia ja oli jo melkein  marjapuskissa kiinni,  siinä hääräsivät ala ja yläkoululaisia, tuli saatiin sammumaan, eikä se opettajaa paljon hetkauttanut joku sankoruisku taisi olla apuna ja vihdaksia. 

Meillä siivottiin tienvarsilta roskat. Tätä tehtiin muistaakseni 1 päivä ennen koulun loppumista