Eikö teitä häiritse se, että kansa on nykyään jakautunut huono-osaisiin ja hyväosaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista, olen kuulunut niihin jotka on tienannut ja omistanut vähiten. Ollut työtön, vailla sukua joka voisi auttaa. Ilman mitään omaisuutta. 

Olin kiitollinen kun sain tukea että selvisin työttömyydestä, hain ahkerasti töitä ja lähdin opiskelemaan. Selvisin. Nyt tienaan 8000€ kuussa ja olen joka pennin ansainnut. 

Nyt olisi sinun vuoro antaa jollekin. Sinä voit varmistaa, että joku ei ole köyhä.

Minua ei häiritse.

Toiset laiskottelee ja toiset on ahkeria.

Jedem das Seine.

Rahaa on laitettu likoon runsaasti vähäosaisten epäinhimillistämiseen mm. ansioituneen media propagandan avulla. Sitten kun on ajettu  projekti maaliin, niin heitä voikin alkaa kohdella kuin eläimiä. 

Tästähön ne jut kutkin aina puhuu. Peloittavaa vihapuhetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista, olen kuulunut niihin jotka on tienannut ja omistanut vähiten. Ollut työtön, vailla sukua joka voisi auttaa. Ilman mitään omaisuutta. 

Olin kiitollinen kun sain tukea että selvisin työttömyydestä, hain ahkerasti töitä ja lähdin opiskelemaan. Selvisin. Nyt tienaan 8000€ kuussa ja olen joka pennin ansainnut. 

Nyt olisi sinun vuoro antaa jollekin. Sinä voit varmistaa, että joku ei ole köyhä.

Tee sinäkin ahkerasti töitä ja voit saada 8000€ kuussa ja ansaitse pennisi itse. Tai ole tekemättä. Sama se meille muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

 

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Tuossa näkyy aika kylmä arvovalinta naamioituna realismiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että “työssäkäyvä veronmaksaja on velkaa keskiluokkaisen elintason” kaikille. Se on taas yksi olkiukko, jolla vältellään itse asiaa.
 

Keskustelu koski sitä, ovatko työttömyys, köyhyys ja työkyvyttömyys pelkästään yksilön syytä vai liittyykö niihin myös rakenteellisia tekijöitä. Sinä itse juuri myönsit, että liittyy. Eli käytännössä koko alkuperäinen “laiskat loiset” -selitys romahti siinä samalla.

 

Lisäksi on aika paljastavaa, miten nopeasti keskustelu siirtyy “kukaan ei ole velkaa mitään”. Se kertoo, ettei kyse oikeastaan ole siitä ymmärretäänkö ongelmien syitä, vaan siitä kenet koetaan moraalisesti avun arvoiseksi.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan perustu siihen, että vain “hyvien korttien” ihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen elämän, vaan siihen että myös huono-osaisuus, sairaus ja epäonni nähdään yhteiskunnallisina riskeinä eikä moraalisina virheinä.
 

Ja rehellisesti sanottuna koko “kukaan ei ole velkaa sinulle mitään” -retoriikka kuulostaa usein lähinnä yritykseltä rationalisoida empatiavajetta jonkinlaisena kovana realismina.

Vitsit että ottaisin kantaa tähän, mutta minua kiinnostaisi kyllä todella paljon kuulla mikä on seuraava määritelmäsi ad hominemille.

Tässä kohtaa alkaa tulla vähän sellainen olo, että keskustelun tarkoitus ei ole enää ymmärtää argumentteja vaan loputtomasti jankata yhtä sanaa, koska itse aiheeseen vastaaminen ei onnistu. Se on aika tyypillinen defenssi silloin kun oma maailmankuva perustuu enemmän tunne-identiteettiin kuin haluun ymmärtää mitään monimutkaista.

Ja rehellisesti, tämän keskustelun jälkeen alkaa tuntua siltä, että yrittäisi selittää rakenteellisia ongelmia ihmiselle, jonka koko poliittinen ymmärrys on rakennettu YouTube-kommenttikentän ja bensapumpulla kiukuttelun varaan. 

Ei siinä argumentit auta, kun koko ajattelu pysähtyy siihen että “jos minä pärjäsin niin kaikkien muidenkin pitäisi”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

 

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Tuossa näkyy aika kylmä arvovalinta naamioituna realismiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että “työssäkäyvä veronmaksaja on velkaa keskiluokkaisen elintason” kaikille. Se on taas yksi olkiukko, jolla vältellään itse asiaa.
 

Keskustelu koski sitä, ovatko työttömyys, köyhyys ja työkyvyttömyys pelkästään yksilön syytä vai liittyykö niihin myös rakenteellisia tekijöitä. Sinä itse juuri myönsit, että liittyy. Eli käytännössä koko alkuperäinen “laiskat loiset” -selitys romahti siinä samalla.

 

Lisäksi on aika paljastavaa, miten nopeasti keskustelu siirtyy “kukaan ei ole velkaa mitään”. Se kertoo, ettei kyse oikeastaan ole siitä ymmärretäänkö ongelmien syitä, vaan siitä kenet koetaan moraalisesti avun arvoiseksi.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan perustu siihen, että vain “hyvien korttien” ihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen elämän, vaan siihen että myös huono-osaisuus, sairaus ja epäonni nähdään yhteiskunnallisina riskeinä eikä moraalisina virheinä.
 

Ja rehellisesti sanottuna koko “kukaan ei ole velkaa sinulle mitään” -retoriikka kuulostaa usein lähinnä yritykseltä rationalisoida empatiavajetta jonkinlaisena kovana realismina.

Yllättääkö sinua se, että oikeistollakin on nykyisin lupa puhua? Vasemmisto on yrittänyt tukehduttaa oikeiston oikeuden puhua ja puolustautua viime vuosina varsin raivokkaasti. Empatiavaje, mikä lie se onkin on vasemmistolaista höttöä. Tosi asia on, että mielenterveyskuntoutuja ei tietenkään ole kovin toivottu työkaveri eikä ole odotettavissa,, että vaikkapa skitsofreenikolle olisi tarjolla keskiluokkaista elintasoa. Haluatko, että valehtelemme? Kun suurin osa ei haluaisi jäädä edes samaan hissiin näiden ihmisten kanssa. 

Tuolla tyypillä ei ole yhtään mitään substanssia. Pelkkää retoriikkaa. Pyydäpä määrittelemään empatiavaje, niin kieltäytyy tekemästä niin. Kun koitat haarukoida ja arvailla tuota määrittelemätöntä asiaa, syyttää hän sinua olkiukkoilusta.

Miten erotetaan empatiavaje kyllästymisestä? Onko olemassa jotain termiä mikä kuvaa oikeutettua empatiavajetta? Onko empatiavaje edes huono asia?

Mitään näistä tuo pelle ei tule kertomaan koska se lukitsisi hänet positioon mistä hän ei voi venkuloida itseään ulos kun se paljastuu epäjohdonmukaiseksi.

Taktiikka on yhtä vanha kuin kaikki muutkin argumentointivirheet.

Minusta empatiavaje ei ole mikään erityisen huono asia. On kummallinen ajatus, että ihminen tuntisi jotain erityistä empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita ei lainkaan tunne. Vielä kummallisempi ajatus on, että jonkin empatian takia työssäkäyvä veronmaksaja olisi valmis myymään vaikka autonsa, voidakseen nostaa työelämän ulkopuolella olevan elintasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko että ketään hyväosaista kiinnostaa köyhempien asiat? Ei sinuakaan kiinnostaisi, jos olisit hyväosainen.

Ei minua kiinnosta pätkän vertaa köyhät. Sitä varten on heille sosialismi.

t. Hyväosainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

 

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Tuossa näkyy aika kylmä arvovalinta naamioituna realismiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että “työssäkäyvä veronmaksaja on velkaa keskiluokkaisen elintason” kaikille. Se on taas yksi olkiukko, jolla vältellään itse asiaa.
 

Keskustelu koski sitä, ovatko työttömyys, köyhyys ja työkyvyttömyys pelkästään yksilön syytä vai liittyykö niihin myös rakenteellisia tekijöitä. Sinä itse juuri myönsit, että liittyy. Eli käytännössä koko alkuperäinen “laiskat loiset” -selitys romahti siinä samalla.

 

Lisäksi on aika paljastavaa, miten nopeasti keskustelu siirtyy “kukaan ei ole velkaa mitään”. Se kertoo, ettei kyse oikeastaan ole siitä ymmärretäänkö ongelmien syitä, vaan siitä kenet koetaan moraalisesti avun arvoiseksi.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan perustu siihen, että vain “hyvien korttien” ihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen elämän, vaan siihen että myös huono-osaisuus, sairaus ja epäonni nähdään yhteiskunnallisina riskeinä eikä moraalisina virheinä.
 

Ja rehellisesti sanottuna koko “kukaan ei ole velkaa sinulle mitään” -retoriikka kuulostaa usein lähinnä yritykseltä rationalisoida empatiavajetta jonkinlaisena kovana realismina.

Yllättääkö sinua se, että oikeistollakin on nykyisin lupa puhua? Vasemmisto on yrittänyt tukehduttaa oikeiston oikeuden puhua ja puolustautua viime vuosina varsin raivokkaasti. Empatiavaje, mikä lie se onkin on vasemmistolaista höttöä. Tosi asia on, että mielenterveyskuntoutuja ei tietenkään ole kovin toivottu työkaveri eikä ole odotettavissa,, että vaikkapa skitsofreenikolle olisi tarjolla keskiluokkaista elintasoa. Haluatko, että valehtelemme? Kun suurin osa ei haluaisi jäädä edes samaan hissiin näiden ihmisten kanssa. 

Tuolla tyypillä ei ole yhtään mitään substanssia. Pelkkää retoriikkaa. Pyydäpä määrittelemään empatiavaje, niin kieltäytyy tekemästä niin. Kun koitat haarukoida ja arvailla tuota määrittelemätöntä asiaa, syyttää hän sinua olkiukkoilusta.

Miten erotetaan empatiavaje kyllästymisestä? Onko olemassa jotain termiä mikä kuvaa oikeutettua empatiavajetta? Onko empatiavaje edes huono asia?

Mitään näistä tuo pelle ei tule kertomaan koska se lukitsisi hänet positioon mistä hän ei voi venkuloida itseään ulos kun se paljastuu epäjohdonmukaiseksi.

Taktiikka on yhtä vanha kuin kaikki muutkin argumentointivirheet.

Minusta empatiavaje ei ole mikään erityisen huono asia. On kummallinen ajatus, että ihminen tuntisi jotain erityistä empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita ei lainkaan tunne. Vielä kummallisempi ajatus on, että jonkin empatian takia työssäkäyvä veronmaksaja olisi valmis myymään vaikka autonsa, voidakseen nostaa työelämän ulkopuolella olevan elintasoa. 

Minulta ei heru empatiaa laiskoille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

 

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Tuossa näkyy aika kylmä arvovalinta naamioituna realismiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että “työssäkäyvä veronmaksaja on velkaa keskiluokkaisen elintason” kaikille. Se on taas yksi olkiukko, jolla vältellään itse asiaa.
 

Keskustelu koski sitä, ovatko työttömyys, köyhyys ja työkyvyttömyys pelkästään yksilön syytä vai liittyykö niihin myös rakenteellisia tekijöitä. Sinä itse juuri myönsit, että liittyy. Eli käytännössä koko alkuperäinen “laiskat loiset” -selitys romahti siinä samalla.

 

Lisäksi on aika paljastavaa, miten nopeasti keskustelu siirtyy “kukaan ei ole velkaa mitään”. Se kertoo, ettei kyse oikeastaan ole siitä ymmärretäänkö ongelmien syitä, vaan siitä kenet koetaan moraalisesti avun arvoiseksi.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan perustu siihen, että vain “hyvien korttien” ihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen elämän, vaan siihen että myös huono-osaisuus, sairaus ja epäonni nähdään yhteiskunnallisina riskeinä eikä moraalisina virheinä.
 

Ja rehellisesti sanottuna koko “kukaan ei ole velkaa sinulle mitään” -retoriikka kuulostaa usein lähinnä yritykseltä rationalisoida empatiavajetta jonkinlaisena kovana realismina.

Vitsit että ottaisin kantaa tähän, mutta minua kiinnostaisi kyllä todella paljon kuulla mikä on seuraava määritelmäsi ad hominemille.

Tässä kohtaa alkaa tulla vähän sellainen olo, että keskustelun tarkoitus ei ole enää ymmärtää argumentteja vaan loputtomasti jankata yhtä sanaa, koska itse aiheeseen vastaaminen ei onnistu. Se on aika tyypillinen defenssi silloin kun oma maailmankuva perustuu enemmän tunne-identiteettiin kuin haluun ymmärtää mitään monimutkaista.

Ja rehellisesti, tämän keskustelun jälkeen alkaa tuntua siltä, että yrittäisi selittää rakenteellisia ongelmia ihmiselle, jonka koko poliittinen ymmärrys on rakennettu YouTube-kommenttikentän ja bensapumpulla kiukuttelun varaan. 

Ei siinä argumentit auta, kun koko ajattelu pysähtyy siihen että “jos minä pärjäsin niin kaikkien muidenkin pitäisi”.

Aivan, olen defensiivinen.

Mitä muuta?