Eikö teitä häiritse se, että kansa on nykyään jakautunut huono-osaisiin ja hyväosaisiin?

Häiritsee. Olen hyväosainen. Mietin joka päivä, mitä k*sim*lkkuja voi ihmiset olla, jotka välittävät vaan omasta navasta. Huutavat ja raivoavat, haukkuvat köyhiä. Toivottavasti saavat syövän.

Mulla on joka päivä vatsa kipeä, koska maailma on niin paska ja ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen huono-osaiset vois mennä opiktomatkalle jonnekin slummiin ja lakata valittamasta.

Huono - osaisilla ei ole varaa matkustaa minnekään. Ei edes slummiin ulkomaille.

Oletko vähän yksinkertainen?

Parin päivän verran kun malttaa olla ostamatta kaljaa niin kummasti onkin rahaa.

Näin sivusta mainiten, omalta osaltani hieman huonohko strategia, kun en juo enkä edes tupakoi

Kyllä ainakin Espanjassa on asumistuki vuokra-asuntoon 500 euroa ja lisäksi toimeentulotukea vastaava tuki 600 euroa kuukaudessa, mutta eri nimellä kuin meillä.

Espanjalaiset ei maksa lääkärikäynneistä euroakaan Espanjassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Näytä minulle köyhä niin näytän miksi köyhyys johtuu omista valinnoista. Toki sairaat tässä erikseen ja heitä ja muita vastaavia pitääkin tukea. Mutta jos olet terve aikuinen, niin kaikki tuet pitäisi poistaa ja todeta, että olet vastuussa itsestäsi.

Minä olen köyhä. Olen suorittanut ammattikoulututkinnon ja amk:n, en käytä päihteitä tai polta tupakkaa. Olen ollut aina työpaikalla ahkera ja tykätty. Mulla ei ole osamaksuja, autoa, lemmikkejä, tatuointeja, hiusvärejä, jatkeita tai täytteitä enkä tykkää shoppailusta. Syön itsetehtyä terveellistä kotiruokaa, liikun päivittäin ja olen hoikka. Ei maksuhäiriömerkintöjä tai ulosottovelkaa.

Odotan näyttöäsi.

Ap

Tekoripset taitaa löytyä? Nekin kun jättäisi pois niin olisi 1000€ enemmän vuodessa käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.

 

Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus. 

Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.

Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat. 

Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.

Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.

40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi. 

Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.

 

Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.

 

Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.

Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan.  Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana. 

Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.

Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:

-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.

-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.

-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.

-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.

Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.

Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.

Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.

Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä? 

Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.

Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:

-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.

-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.

-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.

-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.

-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.

Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.

Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.

Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.

Noloa.

Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.

Aika koomista huutaa “ei substanssia”, kun sinulle on väännetty rautalangasta tilastoja, työmarkkinoiden rakennetta, mielenterveyden vaikutuksia työkykyyn ja työpaikkojen määrän epäsuhtaa ja vastauksesi niihin on ollut käytännössä vain “laiskat loiset”.

 

“Rakenteet” eivät ole mikään mystinen sana. Rakenteita ovat esimerkiksi se, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, yli 50-vuotiaiden rekrytointisyrjintä, osatyökykyisten heikko asema ja se, että suuri osa töistä on niin paskasti palkattuja tai pätkittäisiä ettei niillä elä. Nuo ovat ihan mitattavia ilmiöitä, eivät mitään sinun tunteitasi vastaan suunnattua ideologiaa.
 

Ja tuo jatkuva ad hominem -ulina on erityisen noloa, koska koko oma argumentointisi perustuu siihen että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Sinä et oikeasti kumoa mitään argumentteja, vaan yrität moraalisesti halventaa kokonaisia ihmisryhmiä, koska et pysty hyväksymään sitä että köyhyys ja työttömyys ovat monimutkaisempia asioita kuin sinun yksinkertainen “ahkerat pärjää, laiskat ei” -fantasiasi.
 

Käytännössä koko maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille, että sinun oma kärsimyksesi olisi ollut jotenkin jalostavaa ja moraalisesti ylevää. Siksi tarvitset “loisia” ja “heikkoja” ihmisiä, jotta voit tuntea oman selviytymisesi olevan merkki paremmuudesta eikä vain yhdistelmä sitkeyttä, sattumaa ja olosuhteita. Se ei ole realismia eikä rationaalisuutta. 

Se on katkeroitumista, joka on naamioitu meritokratiafantasiaksi.

Kyllä, katkeruudet ja kaikki. Minulla on ihan jokainen ongelma jonka voit keksiä.

Mites tuon substanssin kanssa? Onko antaa esimerkkiä valtatakenteesta joka estää sinua hakemasta töitä?

Onko antaa siis yhtään mitään argumenttia vai meneekö seuraavakin kommenttisi ad hominemeihin missä spekuloit vinoumillani ja katkeruuksillani ja kaikilla muilla?

Ihan vain tarkentaakseni, tähän riittää kyllä tai ei-vastaus.

Eli onko sinulla missään vaiheessa mitään oikeaa argumenttia vai onko jokainen tulevakin kommentti pelkästään minun henkilöön käyvää?

Tämä alkaa mennä jo vähän tragikoomiseksi. Sinulle on useita kertoja selitetty ero “töiden hakemisen” ja “töiden saamisen” välillä, mutta joko et aidosti ymmärrä sitä tai sitten teeskentelet, koska muuten koko sinun yksinkertainen “laiskat loiset vs ahkerat selviytyjät” -fantasiasi romahtaisi kasaan.

 

Kukaan ei ole väittänyt, että joku mystinen “valtarakenne” estää lähettämästä työhakemuksia. Rakenteellinen ongelma tarkoittaa sitä, että työpaikkoja on vähemmän kuin hakijoita, osa ihmisistä on työkyvyltään rajoittuneita, rekrytoinneissa syrjitään iän ja terveydentilan perusteella ja iso osa töistä on niin paskoja ettei niillä elä. Tätä on sinulle toistettu varmaan kymmenen kertaa, mutta sinä jankkaat edelleen samaa olkiukkoa kuin rikkinäinen levy.

 

Ja tuo jatkuva “ad hominem” -itkeminen on aivan naurettavaa ihmiseltä, jonka koko argumentaatio koostuu muiden kutsumisesta loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Et sinä ole mikään rationaalinen debatoija. Olet katkeroitunut ihminen, joka yrittää väkisin tehdä omasta kärsimyksestään moraalisen ylemmyyden merkin.

 

Todellisuudessa koko sinun maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille ajatukselle, että jos myöntäisit rakenteellisten ongelmien olevan todellisia, joutuisit samalla hyväksymään ettei oma selviytymisesi tehnyt sinusta erityistä tai parempaa kuin ne ihmiset joita halveksit. 

Ja se näyttää olevan sinulle psykologisesti aivan sietämätön ajatus.

Sinä itse listasit asioita toiselle keskustelijalle kun luulit asioiden olevan argumentointivirheitä. Et edes tiedä mikä ad hominem on.

Väärät argumentointivirhesyytökset ovat suunnattoman noloja.

En siltikään pyytänyt tekstiseinää, en jaksa lukea niitä ennen kuin tunnustat että koitit täällä ainoastaan päteä ja että jäit nolosti kiinni siitä ettet tiedä mikä on ad hominem.

Eli onko sinulla mitään substanssia, vai onko kaikki vain retoriikkaa ja ad hominemeja? Kuten sanoin, voit keksiä minulle lisää vinoumia ja tunteita, ehditkin jo keksiä että olen myös katkera. Mitä muuta, vai onko lista täynnä ja ajattelit ehkä ottaa kantaa argumentilla joka kohdistuu muuhunkin kuin vain minuun henkilönä, mikä on sitten muuten ad hominem. Ajattelin tiedoksesi vain kertoa koska kävi ilmi ettei sinulla ole hajuakaan mikä se edes on.

Ei ahdista, olen kuulunut niihin jotka on tienannut ja omistanut vähiten. Ollut työtön, vailla sukua joka voisi auttaa. Ilman mitään omaisuutta. 

Olin kiitollinen kun sain tukea että selvisin työttömyydestä, hain ahkerasti töitä ja lähdin opiskelemaan. Selvisin. Nyt tienaan 8000€ kuussa ja olen joka pennin ansainnut. 

Kuinka noissa afrikoissa ja muissa kehitysmaissa, ovatko kaikki tasa- arvoisia? Kehitysapurahatkin kaikille tasan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.

 

Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus. 

Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.

Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat. 

Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.

Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.

40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi. 

Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.

 

Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.

 

Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.

Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan.  Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana. 

Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.

Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:

-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.

-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.

-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.

-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.

Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.

Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.

Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.

Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä? 

Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.

Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:

-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.

-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.

-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.

-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.

-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.

Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.

Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.

Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.

Noloa.

Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.

Aika koomista huutaa “ei substanssia”, kun sinulle on väännetty rautalangasta tilastoja, työmarkkinoiden rakennetta, mielenterveyden vaikutuksia työkykyyn ja työpaikkojen määrän epäsuhtaa ja vastauksesi niihin on ollut käytännössä vain “laiskat loiset”.

 

“Rakenteet” eivät ole mikään mystinen sana. Rakenteita ovat esimerkiksi se, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, yli 50-vuotiaiden rekrytointisyrjintä, osatyökykyisten heikko asema ja se, että suuri osa töistä on niin paskasti palkattuja tai pätkittäisiä ettei niillä elä. Nuo ovat ihan mitattavia ilmiöitä, eivät mitään sinun tunteitasi vastaan suunnattua ideologiaa.
 

Ja tuo jatkuva ad hominem -ulina on erityisen noloa, koska koko oma argumentointisi perustuu siihen että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Sinä et oikeasti kumoa mitään argumentteja, vaan yrität moraalisesti halventaa kokonaisia ihmisryhmiä, koska et pysty hyväksymään sitä että köyhyys ja työttömyys ovat monimutkaisempia asioita kuin sinun yksinkertainen “ahkerat pärjää, laiskat ei” -fantasiasi.
 

Käytännössä koko maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille, että sinun oma kärsimyksesi olisi ollut jotenkin jalostavaa ja moraalisesti ylevää. Siksi tarvitset “loisia” ja “heikkoja” ihmisiä, jotta voit tuntea oman selviytymisesi olevan merkki paremmuudesta eikä vain yhdistelmä sitkeyttä, sattumaa ja olosuhteita. Se ei ole realismia eikä rationaalisuutta. 

Se on katkeroitumista, joka on naamioitu meritokratiafantasiaksi.

Kyllä, katkeruudet ja kaikki. Minulla on ihan jokainen ongelma jonka voit keksiä.

Mites tuon substanssin kanssa? Onko antaa esimerkkiä valtatakenteesta joka estää sinua hakemasta töitä?

Onko antaa siis yhtään mitään argumenttia vai meneekö seuraavakin kommenttisi ad hominemeihin missä spekuloit vinoumillani ja katkeruuksillani ja kaikilla muilla?

Ihan vain tarkentaakseni, tähän riittää kyllä tai ei-vastaus.

Eli onko sinulla missään vaiheessa mitään oikeaa argumenttia vai onko jokainen tulevakin kommentti pelkästään minun henkilöön käyvää?

Tämä alkaa mennä jo vähän tragikoomiseksi. Sinulle on useita kertoja selitetty ero “töiden hakemisen” ja “töiden saamisen” välillä, mutta joko et aidosti ymmärrä sitä tai sitten teeskentelet, koska muuten koko sinun yksinkertainen “laiskat loiset vs ahkerat selviytyjät” -fantasiasi romahtaisi kasaan.

 

Kukaan ei ole väittänyt, että joku mystinen “valtarakenne” estää lähettämästä työhakemuksia. Rakenteellinen ongelma tarkoittaa sitä, että työpaikkoja on vähemmän kuin hakijoita, osa ihmisistä on työkyvyltään rajoittuneita, rekrytoinneissa syrjitään iän ja terveydentilan perusteella ja iso osa töistä on niin paskoja ettei niillä elä. Tätä on sinulle toistettu varmaan kymmenen kertaa, mutta sinä jankkaat edelleen samaa olkiukkoa kuin rikkinäinen levy.

 

Ja tuo jatkuva “ad hominem” -itkeminen on aivan naurettavaa ihmiseltä, jonka koko argumentaatio koostuu muiden kutsumisesta loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Et sinä ole mikään rationaalinen debatoija. Olet katkeroitunut ihminen, joka yrittää väkisin tehdä omasta kärsimyksestään moraalisen ylemmyyden merkin.

 

Todellisuudessa koko sinun maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille ajatukselle, että jos myöntäisit rakenteellisten ongelmien olevan todellisia, joutuisit samalla hyväksymään ettei oma selviytymisesi tehnyt sinusta erityistä tai parempaa kuin ne ihmiset joita halveksit. 

Ja se näyttää olevan sinulle psykologisesti aivan sietämätön ajatus.

Sinä itse listasit asioita toiselle keskustelijalle kun luulit asioiden olevan argumentointivirheitä. Et edes tiedä mikä ad hominem on.

Väärät argumentointivirhesyytökset ovat suunnattoman noloja.

En siltikään pyytänyt tekstiseinää, en jaksa lukea niitä ennen kuin tunnustat että koitit täällä ainoastaan päteä ja että jäit nolosti kiinni siitä ettet tiedä mikä on ad hominem.

Eli onko sinulla mitään substanssia, vai onko kaikki vain retoriikkaa ja ad hominemeja? Kuten sanoin, voit keksiä minulle lisää vinoumia ja tunteita, ehditkin jo keksiä että olen myös katkera. Mitä muuta, vai onko lista täynnä ja ajattelit ehkä ottaa kantaa argumentilla joka kohdistuu muuhunkin kuin vain minuun henkilönä, mikä on sitten muuten ad hominem. Ajattelin tiedoksesi vain kertoa koska kävi ilmi ettei sinulla ole hajuakaan mikä se edes on.

Sinun ongelmasi on se, ettet selvästi ymmärrä eroa henkilöön kohdistuvan kritiikin ja ad hominem -argumentointivirheen välillä. Ne eivät ole sama asia.

Ad hominem tarkoittaa sitä, että argumentti yritetään kumota vetoamalla puhujan henkilöön argumentin sisällön sijaan. Esimerkiksi: “Olet katkera ja tyhmä, joten argumenttisi on väärä.” Tuossa henkilön ominaisuus korvaa varsinaisen vasta-argumentin. Se on ad hominem.

Mutta jos ensin vastataan itse argumenttiin ja sen jälkeen analysoidaan sinun käytöstäsi tai ajattelumalliasi, kyse ei ole ad hominemista. Esimerkiksi: “Työmarkkinadata osoittaa, että hakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, ja lisäksi kommenteissasi näkyy selviytyjävinoumaa.” Tuo ei ole ad hominem, koska itse väitteeseen on vastattu substanssilla. Psykologinen analyysi ei korvaa argumenttia vaan tulee sen lisäksi.

Tässä keskustelussa sinulle on vastattu itse asiaan jatkuvasti. Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille. Sinä et ole oikeastaan vastannut yhteenkään näistä, vaan olet paennut koko ajan metakeskusteluun “ad hominemista”, koska et pysty kumoamaan itse substanssia.

Ja se tekee tästä koko performanssista aika koomisen, koska samaan aikaan oma argumentointisi koostuu pitkälti muiden kutsumisesta loisiksi, laiskoiksi ja tyhmiksi. Eli juuri siitä henkilöön menevästä halveksunnasta, jota kuvittelet muka tunnistavasi muissa.

Minua ei harmita, että on jakautunut ahkeriin ja laiskoihin. Jokainen terve ihminen voi itse päättää kumpaan haluaa kuulua.

Meidän lähipiirissä kaikki on kuollut nyt kokoomuksen hallituskaudella.

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Ei se näy täällä maalla. Eri asia pääkaupunkiseudulla, missä henkinen ja fyysinen köyhyys iskee silmille räikeästi, en mielellään käy siellä ollenkaan. 

Nykyään? Sama on ollut niin kauan kuin ihmisiä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.

 

Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus. 

Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.

Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat. 

Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.

Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.

40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi. 

Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.

 

Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.

 

Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.

Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan.  Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana. 

Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.

Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:

-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.

-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.

-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.

-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.

Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.

Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.

Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.

Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä? 

Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.

Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:

-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.

-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.

-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.

-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.

-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.

Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.

Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.

Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.

Noloa.

Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.

Aika koomista huutaa “ei substanssia”, kun sinulle on väännetty rautalangasta tilastoja, työmarkkinoiden rakennetta, mielenterveyden vaikutuksia työkykyyn ja työpaikkojen määrän epäsuhtaa ja vastauksesi niihin on ollut käytännössä vain “laiskat loiset”.

 

“Rakenteet” eivät ole mikään mystinen sana. Rakenteita ovat esimerkiksi se, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, yli 50-vuotiaiden rekrytointisyrjintä, osatyökykyisten heikko asema ja se, että suuri osa töistä on niin paskasti palkattuja tai pätkittäisiä ettei niillä elä. Nuo ovat ihan mitattavia ilmiöitä, eivät mitään sinun tunteitasi vastaan suunnattua ideologiaa.
 

Ja tuo jatkuva ad hominem -ulina on erityisen noloa, koska koko oma argumentointisi perustuu siihen että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Sinä et oikeasti kumoa mitään argumentteja, vaan yrität moraalisesti halventaa kokonaisia ihmisryhmiä, koska et pysty hyväksymään sitä että köyhyys ja työttömyys ovat monimutkaisempia asioita kuin sinun yksinkertainen “ahkerat pärjää, laiskat ei” -fantasiasi.
 

Käytännössä koko maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille, että sinun oma kärsimyksesi olisi ollut jotenkin jalostavaa ja moraalisesti ylevää. Siksi tarvitset “loisia” ja “heikkoja” ihmisiä, jotta voit tuntea oman selviytymisesi olevan merkki paremmuudesta eikä vain yhdistelmä sitkeyttä, sattumaa ja olosuhteita. Se ei ole realismia eikä rationaalisuutta. 

Se on katkeroitumista, joka on naamioitu meritokratiafantasiaksi.

Kyllä, katkeruudet ja kaikki. Minulla on ihan jokainen ongelma jonka voit keksiä.

Mites tuon substanssin kanssa? Onko antaa esimerkkiä valtatakenteesta joka estää sinua hakemasta töitä?

Onko antaa siis yhtään mitään argumenttia vai meneekö seuraavakin kommenttisi ad hominemeihin missä spekuloit vinoumillani ja katkeruuksillani ja kaikilla muilla?

Ihan vain tarkentaakseni, tähän riittää kyllä tai ei-vastaus.

Eli onko sinulla missään vaiheessa mitään oikeaa argumenttia vai onko jokainen tulevakin kommentti pelkästään minun henkilöön käyvää?

Tämä alkaa mennä jo vähän tragikoomiseksi. Sinulle on useita kertoja selitetty ero “töiden hakemisen” ja “töiden saamisen” välillä, mutta joko et aidosti ymmärrä sitä tai sitten teeskentelet, koska muuten koko sinun yksinkertainen “laiskat loiset vs ahkerat selviytyjät” -fantasiasi romahtaisi kasaan.

 

Kukaan ei ole väittänyt, että joku mystinen “valtarakenne” estää lähettämästä työhakemuksia. Rakenteellinen ongelma tarkoittaa sitä, että työpaikkoja on vähemmän kuin hakijoita, osa ihmisistä on työkyvyltään rajoittuneita, rekrytoinneissa syrjitään iän ja terveydentilan perusteella ja iso osa töistä on niin paskoja ettei niillä elä. Tätä on sinulle toistettu varmaan kymmenen kertaa, mutta sinä jankkaat edelleen samaa olkiukkoa kuin rikkinäinen levy.

 

Ja tuo jatkuva “ad hominem” -itkeminen on aivan naurettavaa ihmiseltä, jonka koko argumentaatio koostuu muiden kutsumisesta loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Et sinä ole mikään rationaalinen debatoija. Olet katkeroitunut ihminen, joka yrittää väkisin tehdä omasta kärsimyksestään moraalisen ylemmyyden merkin.

 

Todellisuudessa koko sinun maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille ajatukselle, että jos myöntäisit rakenteellisten ongelmien olevan todellisia, joutuisit samalla hyväksymään ettei oma selviytymisesi tehnyt sinusta erityistä tai parempaa kuin ne ihmiset joita halveksit. 

Ja se näyttää olevan sinulle psykologisesti aivan sietämätön ajatus.

Sinä itse listasit asioita toiselle keskustelijalle kun luulit asioiden olevan argumentointivirheitä. Et edes tiedä mikä ad hominem on.

Väärät argumentointivirhesyytökset ovat suunnattoman noloja.

En siltikään pyytänyt tekstiseinää, en jaksa lukea niitä ennen kuin tunnustat että koitit täällä ainoastaan päteä ja että jäit nolosti kiinni siitä ettet tiedä mikä on ad hominem.

Eli onko sinulla mitään substanssia, vai onko kaikki vain retoriikkaa ja ad hominemeja? Kuten sanoin, voit keksiä minulle lisää vinoumia ja tunteita, ehditkin jo keksiä että olen myös katkera. Mitä muuta, vai onko lista täynnä ja ajattelit ehkä ottaa kantaa argumentilla joka kohdistuu muuhunkin kuin vain minuun henkilönä, mikä on sitten muuten ad hominem. Ajattelin tiedoksesi vain kertoa koska kävi ilmi ettei sinulla ole hajuakaan mikä se edes on.

Sinun ongelmasi on se, ettet selvästi ymmärrä eroa henkilöön kohdistuvan kritiikin ja ad hominem -argumentointivirheen välillä. Ne eivät ole sama asia.

 

Ad hominem tarkoittaa sitä, että argumentti yritetään kumota vetoamalla puhujan henkilöön argumentin sisällön sijaan. Esimerkiksi: “Olet katkera ja tyhmä, joten argumenttisi on väärä.” Tuossa henkilön ominaisuus korvaa varsinaisen vasta-argumentin. Se on ad hominem.

 

Mutta jos ensin vastataan itse argumenttiin ja sen jälkeen analysoidaan sinun käytöstäsi tai ajattelumalliasi, kyse ei ole ad hominemista. Esimerkiksi: “Työmarkkinadata osoittaa, että hakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, ja lisäksi kommenteissasi näkyy selviytyjävinoumaa.” Tuo ei ole ad hominem, koska itse väitteeseen on vastattu substanssilla. Psykologinen analyysi ei korvaa argumenttia vaan tulee sen lisäksi.

 

Tässä keskustelussa sinulle on vastattu itse asiaan jatkuvasti. Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille. Sinä et ole oikeastaan vastannut yhteenkään näistä, vaan olet paennut koko ajan metakeskusteluun “ad hominemista”, koska et pysty kumoamaan itse substanssia.

 

Ja se tekee tästä koko performanssista aika koomisen, koska samaan aikaan oma argumentointisi koostuu pitkälti muiden kutsumisesta loisiksi, laiskoiksi ja tyhmiksi. Eli juuri siitä henkilöön menevästä halveksunnasta, jota kuvittelet muka tunnistavasi muissa.

En tiedä miksi keksit omia määritelmiäsi ad hominemille. Se tarkoittaa sitä että ohitat varsinaisen argumentin vetoamalla toisen keskustelijan johonkin ominaisuuteen tai spekuloimalla tämän motiiveja.

Kyseessä on harhautus. Olet oikeasti niin tyhmä ja nolo että nyt koitat keksiä sille uutta määritelmää jonne saisit tuon oman virheesi ujutettua.

Esimerkiksi kun minä esitän argumentin, sinä vastaat että minä poden jotain vinoumaa ja/tai olen katkera ja sen vuoksi esitin argumentin, ja koska minun henkilöön perustuva ominaisuuteni on jotenkin virheellinen, tarkoittaa se että argumenttini premissi on virheellinen.

Et yksinkertaisesti tiedä mistä puhut.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ad_hominem

"The most common form of this fallacy is "A" makes a claim of "fact", to which "B" asserts that "A" has a personal trait, quality or physical attribute that is repugnant thereby going off-topic, and hence "B" concludes that "A" has their "fact" wrong – without ever addressing the point of the debate."

Oliko sulla jotain muuta millä haluat välttää argumenttiani?

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

 

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Tuossa näkyy aika kylmä arvovalinta naamioituna realismiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että “työssäkäyvä veronmaksaja on velkaa keskiluokkaisen elintason” kaikille. Se on taas yksi olkiukko, jolla vältellään itse asiaa.
 

Keskustelu koski sitä, ovatko työttömyys, köyhyys ja työkyvyttömyys pelkästään yksilön syytä vai liittyykö niihin myös rakenteellisia tekijöitä. Sinä itse juuri myönsit, että liittyy. Eli käytännössä koko alkuperäinen “laiskat loiset” -selitys romahti siinä samalla.

Lisäksi on aika paljastavaa, miten nopeasti keskustelu siirtyy “kukaan ei ole velkaa mitään”. Se kertoo, ettei kyse oikeastaan ole siitä ymmärretäänkö ongelmien syitä, vaan siitä kenet koetaan moraalisesti avun arvoiseksi.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan perustu siihen, että vain “hyvien korttien” ihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen elämän, vaan siihen että myös huono-osaisuus, sairaus ja epäonni nähdään yhteiskunnallisina riskeinä eikä moraalisina virheinä.
 

Ja rehellisesti sanottuna koko “kukaan ei ole velkaa sinulle mitään” -retoriikka kuulostaa usein lähinnä yritykseltä rationalisoida empatiavajetta jonkinlaisena kovana realismina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

 

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Tuossa näkyy aika kylmä arvovalinta naamioituna realismiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että “työssäkäyvä veronmaksaja on velkaa keskiluokkaisen elintason” kaikille. Se on taas yksi olkiukko, jolla vältellään itse asiaa.
 

Keskustelu koski sitä, ovatko työttömyys, köyhyys ja työkyvyttömyys pelkästään yksilön syytä vai liittyykö niihin myös rakenteellisia tekijöitä. Sinä itse juuri myönsit, että liittyy. Eli käytännössä koko alkuperäinen “laiskat loiset” -selitys romahti siinä samalla.

 

Lisäksi on aika paljastavaa, miten nopeasti keskustelu siirtyy “kukaan ei ole velkaa mitään”. Se kertoo, ettei kyse oikeastaan ole siitä ymmärretäänkö ongelmien syitä, vaan siitä kenet koetaan moraalisesti avun arvoiseksi.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan perustu siihen, että vain “hyvien korttien” ihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen elämän, vaan siihen että myös huono-osaisuus, sairaus ja epäonni nähdään yhteiskunnallisina riskeinä eikä moraalisina virheinä.
 

Ja rehellisesti sanottuna koko “kukaan ei ole velkaa sinulle mitään” -retoriikka kuulostaa usein lähinnä yritykseltä rationalisoida empatiavajetta jonkinlaisena kovana realismina.

Vitsit että ottaisin kantaa tähän, mutta minua kiinnostaisi kyllä todella paljon kuulla mikä on seuraava määritelmäsi ad hominemille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma jakautuu heittäytyjiin ja tekijöihin. 

Mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja vaan vaatia apuja tekemättä mitään itse on ilmeisesti erittäin houkutteleva. Nämä samat joutuvat ns "huono osaisiksi". Siinä se ongelma. 

Poistamalla mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja uhriksi veisi suurimmalta osalta "huono osaisilta" tämän "huono osaisuuden" pakottamalla niitä toimimaan rationaalisesti ja ottamaan vastuuta. 

 

"Huono osaisuus" on hankittu ominaisuus. Hieman kuin huumeriippuvaisuus. 

Tämä kommentti on suorastaan karikatyyrimäinen esimerkki siitä, miten osa ihmisistä yrittää selittää kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pois moraalisella ylemmyydentunteella. Ajatus siitä, että huono-osaisuus olisi vain “valinta” tai jonkinlainen laiskuuden muoto, ei ole realismia vaan ideologista fantasiaa ihmisiltä, jotka eivät selvästi ymmärrä mitään yhteiskunnallisista rakenteista tai elämäntilanteiden kasaantumisesta.

Suomessa huono-osaisuus korreloi vahvasti esimerkiksi lapsuuden köyhyyden, mielenterveysongelmien, koulutuksen, alueellisen eriarvoisuuden, perhetaustan ja työmarkkina-aseman kanssa. Nämä ovat tutkittuja ja tilastollisia ilmiöitä. Mutta sinun maailmassasi kaikki tämä pitää redusoida yksilön “heittäytymiseksi”, koska silloin voi säilyttää mukavan fantasian siitä, että itse on täysin omien ansioidensa tuote ja kaikki huonosti pärjäävät ovat vain moraalisesti huonompia ihmisiä.

Todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei “valitse” huono-osaisuutta yhtään sen enempää kuin ihminen valitsee masennuksen, rikkinäisen lapsuuden, konkurssin tai alueen jossa työpaikat katoavat. Mutta tällainen ajattelu on monelle hyväosaiselle psykologisesti hyödyllistä, koska silloin ei tarvitse tuntea empatiaa eikä pohtia omaa etuoikeutettua asemaansa.

Ja kaikkein absurdinta on se, että juuri hyvinvointivaltio, julkinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalinen turva ovat olleet niitä asioita, joiden ansiosta suuri osa nykyisestä suomalaisesta keskiluokasta on koskaan päässyt siihen asemaan missä ovat. Silti heti kun joku muu tarvitsee samaa turvaa, se muuttuu “uhrimentaliteetiksi” ja “avuttomuudeksi”.

Tuo ei ole kovuutta tai realismia. Se on yksinkertaistavaa ja älyllisesti laiskaa maailmankuvaa, jossa monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat muutetaan moraalisaarnoiksi, jotta oma hyväosaisuus näyttäisi täysin ansaitulta.

Nimeä se valtarakenne joka fyysisesti estää sinua hakemasta töitä duunitorilta juuri nyt, niin ilmoitan asiasta puolestasi poliisille.

Tuo kommentti on kyllä hieno esimerkki siitä, ettei ymmärretä mitä rakenteellisilla ongelmilla edes tarkoitetaan. Ongelma ei ole siinä, etteivätkö ihmiset hakisi töitä, vaan siinä että työnhakijoita on enemmän kuin vakaita työpaikkoja, asuminen kallistuu ja työelämä muuttuu epävarmemmaksi vuosi vuodelta.

Mutta helpostihan kaikki yhteiskunnalliset ongelmat muuttuvat “asennekysymykseksi”, kun oma argumentointi perustuu lähinnä ylimielisiin one-linereihin eikä mihinkään todelliseen ymmärrykseen työmarkkinoista tai eriarvoistumisesta. 

Silloin voi kuvitella, että oma asema johtuu pelkästä henkilökohtaisesta paremmuudesta eikä siitä, että maailma oli monella tavalla helpompi silloin kun itse rakensi elämäänsä.

Turha polttaa ruutia. Nuo tyypit ovat liian typeriä selvitäkseen kovin pitkälle. Luonto hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on selitetty, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, että mielenterveysongelmat vaikuttavat työkykyyn, että rekrytoinneissa tapahtuu syrjintää, että osa töistä ei elätä ja että työttömyys kasautuu tilastollisesti tietyille ryhmille

 

Lapsikin tietää tämän. Onko tosiaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että näin se maailma makaa?Silti kukaan työssäkyvä veronmaksaja ei ole velkaa keskiluokkaista elintasoa ihmisille, joilla on huonot kortit käsissään. 

Tuossa näkyy aika kylmä arvovalinta naamioituna realismiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että “työssäkäyvä veronmaksaja on velkaa keskiluokkaisen elintason” kaikille. Se on taas yksi olkiukko, jolla vältellään itse asiaa.
 

Keskustelu koski sitä, ovatko työttömyys, köyhyys ja työkyvyttömyys pelkästään yksilön syytä vai liittyykö niihin myös rakenteellisia tekijöitä. Sinä itse juuri myönsit, että liittyy. Eli käytännössä koko alkuperäinen “laiskat loiset” -selitys romahti siinä samalla.

 

Lisäksi on aika paljastavaa, miten nopeasti keskustelu siirtyy “kukaan ei ole velkaa mitään”. Se kertoo, ettei kyse oikeastaan ole siitä ymmärretäänkö ongelmien syitä, vaan siitä kenet koetaan moraalisesti avun arvoiseksi.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan perustu siihen, että vain “hyvien korttien” ihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen elämän, vaan siihen että myös huono-osaisuus, sairaus ja epäonni nähdään yhteiskunnallisina riskeinä eikä moraalisina virheinä.
 

Ja rehellisesti sanottuna koko “kukaan ei ole velkaa sinulle mitään” -retoriikka kuulostaa usein lähinnä yritykseltä rationalisoida empatiavajetta jonkinlaisena kovana realismina.

Yllättääkö sinua se, että oikeistollakin on nykyisin lupa puhua? Vasemmisto on yrittänyt tukehduttaa oikeiston oikeuden puhua ja puolustautua viime vuosina varsin raivokkaasti. Empatiavaje, mikä lie se onkin on vasemmistolaista höttöä. Tosi asia on, että mielenterveyskuntoutuja ei tietenkään ole kovin toivottu työkaveri eikä ole odotettavissa,, että vaikkapa skitsofreenikolle olisi tarjolla keskiluokkaista elintasoa. Haluatko, että valehtelemme? Kun suurin osa ei haluaisi jäädä edes samaan hissiin näiden ihmisten kanssa. 

Tuolla tyypillä ei ole yhtään mitään substanssia. Pelkkää retoriikkaa. Pyydäpä määrittelemään empatiavaje, niin kieltäytyy tekemästä niin. Kun koitat haarukoida ja arvailla tuota määrittelemätöntä asiaa, syyttää hän sinua olkiukkoilusta.

Miten erotetaan empatiavaje kyllästymisestä? Onko olemassa jotain termiä mikä kuvaa oikeutettua empatiavajetta? Onko empatiavaje edes huono asia?

Mitään näistä tuo pelle ei tule kertomaan koska se lukitsisi hänet positioon mistä hän ei voi venkuloida itseään ulos kun se paljastuu epäjohdonmukaiseksi.

Taktiikka on yhtä vanha kuin kaikki muutkin argumentointivirheet.

Meinaatko että ketään hyväosaista kiinnostaa köyhempien asiat? Ei sinuakaan kiinnostaisi, jos olisit hyväosainen.