Lue keskustelun säännöt.
Eikö teitä häiritse se, että kansa on nykyään jakautunut huono-osaisiin ja hyväosaisiin?
18.05.2026 |
Toiset kamppailevat pysyäkseen hengissä ja toiset ostelevat osakkeita, sijoitusasuntoja, matkoja ja ravintolaillallisia.
Kommentit (737)
Olisi kamalaa seurustella psykopaatin kanssa, jolla on poliisin oikeudet. Ei empatiakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei häiritse lainkaan, olen katsellut jo pidemmän aikaa ettei nallekkarkit mene tasan. Mikä oikeus minulla on mennä naapuriin uima-altaaseen tai ottaa hänen maksamansa auto käyttöön? Lapsille opetetaan kouluissa mitä sattuu, jos ylipäätään opetetaan. Jo päiväkodissa aivopestään kaikkeen, kuinka poika voi olla huomenna tyttö ja sinulle on kaikki mahdollista.
EI OLE KOSKAAN OLLUTKAAN, EIKÄ TULE OLEMAAN! Sen sijaan yrittäminen ja periksiantamattomuus kannattaa, jos kompastuu yrittää ainakin nousta.
Opetin lapsilleni omalla esimerkillä työn teon, olin heidän mukanaan kesätöitä hakemassa. Sodan käyneet isovanhemmat opettivat ihmisyyttä ja kuinka kallis tämä isänmaamme on. Nythän kaikki on rapautettu, itsenäisyytemmekin. Kuka ja missähän meitä suomalaisia johdetaan nyt?
Sun kaltaiset ihmiset ovat pilanneet tämän maan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.
Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus.
Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.
Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat.
Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.
Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi.
Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.
Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.
Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.
Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan. Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana.
Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.
Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.
-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.
-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.
-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.
Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.
Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.
Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä?
Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.
Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.
-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.
-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.
-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.
-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.
Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.
Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.
Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.
Noloa.
Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma jakautuu heittäytyjiin ja tekijöihin.
Mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja vaan vaatia apuja tekemättä mitään itse on ilmeisesti erittäin houkutteleva. Nämä samat joutuvat ns "huono osaisiksi". Siinä se ongelma.
Poistamalla mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja uhriksi veisi suurimmalta osalta "huono osaisilta" tämän "huono osaisuuden" pakottamalla niitä toimimaan rationaalisesti ja ottamaan vastuuta.
"Huono osaisuus" on hankittu ominaisuus. Hieman kuin huumeriippuvaisuus.
Tämä kommentti on suorastaan karikatyyrimäinen esimerkki siitä, miten osa ihmisistä yrittää selittää kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pois moraalisella ylemmyydentunteella. Ajatus siitä, että huono-osaisuus olisi vain “valinta” tai jonkinlainen laiskuuden muoto, ei ole realismia vaan ideologista fantasiaa ihmisiltä, jotka eivät selvästi ymmärrä mitään yhteiskunnallisista rakenteista tai elämäntilanteiden kasaantumisesta.
Suomessa huono-osaisuus korreloi vahvasti esimerkiksi lapsuuden köyhyyden, mielenterveysongelmien, koulutuksen, alueellisen eriarvoisuuden, perhetaustan ja työmarkkina-aseman kanssa. Nämä ovat tutkittuja ja tilastollisia ilmiöitä. Mutta sinun maailmassasi kaikki tämä pitää redusoida yksilön “heittäytymiseksi”, koska silloin voi säilyttää mukavan fantasian siitä, että itse on täysin omien ansioidensa tuote ja kaikki huonosti pärjäävät ovat vain moraalisesti huonompia ihmisiä.
Todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei “valitse” huono-osaisuutta yhtään sen enempää kuin ihminen valitsee masennuksen, rikkinäisen lapsuuden, konkurssin tai alueen jossa työpaikat katoavat. Mutta tällainen ajattelu on monelle hyväosaiselle psykologisesti hyödyllistä, koska silloin ei tarvitse tuntea empatiaa eikä pohtia omaa etuoikeutettua asemaansa.
Ja kaikkein absurdinta on se, että juuri hyvinvointivaltio, julkinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalinen turva ovat olleet niitä asioita, joiden ansiosta suuri osa nykyisestä suomalaisesta keskiluokasta on koskaan päässyt siihen asemaan missä ovat. Silti heti kun joku muu tarvitsee samaa turvaa, se muuttuu “uhrimentaliteetiksi” ja “avuttomuudeksi”.
Tuo ei ole kovuutta tai realismia. Se on yksinkertaistavaa ja älyllisesti laiskaa maailmankuvaa, jossa monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat muutetaan moraalisaarnoiksi, jotta oma hyväosaisuus näyttäisi täysin ansaitulta.Suhteuta menosi tuloihin, niin minäkin tein. Sillai vaurastuin.
Mutta kun ei niin ei, otetaan lainaa ja eletään velkahelvettiä ja se on sitten muka yhteiskunnan syytä. Ei voinu mitään ja muut kootut valheet.
Ja vaikka onkin saanu nyrkkiä naamaan niin jäny sitä sitten itkemään loppuelämän? Voi jestas. VALINTA. Aina valinta.
Elin kauan 4000e vuosituloilla ja nyt onkin asunto ja vajaan puolen millin osakesalkku ja kaikki tämä saamatta töitä. Palkkaa ei ole edelleenkään.
Näin paljon itseäni enemmän tieaavia jotka heittäytyivät tai oli joku pakonomainen tarve olla muka varaa käydä ryyppäämässä kalliita oluttuoppeja ja kalliita 10e+ ravintolapitsoja päälle kun perunaa sai 49c kilo. Aina edelleen valinta. Älä höpötä paskaa.
Tämä on taas täydellinen esimerkki siitä, miten yksittäisestä omasta selviytymistarinasta yritetään tehdä yhteiskuntateoria.
Se, että sinä olet onnistunut vaurastumaan poikkeuksellisella tavalla, ei todista että huono-osaisuus on kaikilla muilla “valinta”. Se todistaa korkeintaan sen, että sinulla oli jokin yhdistelmä toimintakykyä, ajoitusta, terveyttä, riskinsietoa, osaamista, tuuria ja olosuhteita, joka mahdollisti sen. Kaikilla ei ole samaa lähtöpistettä eikä samaa kapasiteettia.
Argumenttisi on käytännössä: “Minä selvisin, joten kaikkien muidenkin pitäisi selvitä samalla tavalla.” Se on älyllisesti laiska johtopäätös.
Yksittäinen anekdootti ei kumoa tilastoja lapsuuden köyhyyden periytymisestä, mielenterveysongelmista, alueellisesta eriarvoisuudesta, työmarkkinoiden epävarmuudesta tai siitä, että kaikilla ei ole samoja resursseja tehdä “rationaalisia valintoja”.
Ja tuo “perunaa saa 49 senttiä kilo” -logiikka on lähinnä köyhyyden moralisoimista. Ihminen ei muutu keskiluokkaiseksi sillä, että jättää oluen ja pizzan ostamatta.
Jos asuminen, terveys, työmarkkina-asema, koulutus ja perhetausta ovat pielessä, ongelma ei ratkea sillä että joku netissä kertoo ostaneensa halvempaa ruokaa.
Tässä ei ole kyse siitä, etteikö yksilön valinnoilla olisi mitään merkitystä. Totta kai niillä on. Mutta sinun argumenttisi kaatuu siihen, että teeskentelet valintojen tapahtuvan tyhjiössä. Eivät tapahdu. Lähtökohdat, terveys, perhe, työmarkkinat, koulutus, asuinpaikka ja varallisuus vaikuttavat siihen, mitä valintoja ihmisellä ylipäätään on realistisesti tarjolla.
Tuo ei ole realismia. Se on selviytyjän ylimielisyyttä.Ilo lukea kerrankin näin hyvin kirjoitettua ja ennen kaikkea ajateltua tekstiä tällä palstalla.
Ei tuo sano yhtään mitään. Kysy mikä rakenteellinen ongelma häntä estää hakemasta töitä niin kieltäytyy kategorisesti kertomasta.
Tuskin ketään estää mikään rakenteellinen ongelma hakemasta töitä. Ongelma on se, että sadoista hakemuksista huolimatta töitä ei saa.
Ja se on rakenteellinen ongelma, ei yksilön ominaisuus.Helppoa?
Minulla oli köyhä ja väkivaltainen lapsuus. Elin köyhyysrajan alapuolella yli 30 vuotta ja painoin niska limassa kahta tutkintoa, perhettä ja kokopäivätyötä. Paloin kaksi kertaa loppuun ja kärsin lapsuuden traumojen aiheuttamista pysyvistä mielenterveysongelmista.
Painoin hommia jotta voin tarjota lapsilleni paremman elämän kuin mitä itse sain, ja sinä vihoviimeinen v i t u n loinen nuriset siellä kun Kela ei tarjoakaan sinulle vastikkeetta kaljaa.
Katsoin teitä "köyhiä" koko ikäni, ja te ette ole mitään muuta kuin hemmoteltuja, laiskoja ja kiittämättömiä.
Johan alkaa selvitä mitä on koventuneen maailmankuvan taustalla.
Tässä nimittäin näkyy aika klassinen yhdistelmä oikeudenmukaisen maailman harhaa, selviytyjävinoumaa ja traumasta syntynyttä kovettumista. Kun ihminen on itse kärsinyt paljon ja selvinnyt siitä, syntyy helposti tarve uskoa että maailma palkitsee yrittämisen ja että ne jotka eivät pärjää ovat vain laiskoja tai heikompia. Muuten pitäisi myöntää, että mukana oli myös sattumaa, rakenteita, tukiverkkoja ja erilaisia lähtökohtia.
Samalla siitä “minä taistelin tieni ylös” -tarinasta tulee osa identiteettiä. Silloin muiden epäonnistuminen alkaa tuntua uhkalta omalle käsitykselle siitä, miksi itse selvisi.
Ja tuo “minä kärsin ilman apua joten muidenkin pitäisi kärsiä” on aika tyypillinen tapa normalisoida oma trauma jälkikäteen. Jos myöntäisi ettei kukaan oikeasti ansaitsisi sellaista kuormaa, joutuisi ehkä kohtaamaan myös oman kokemuksensa epäoikeudenmukaisuuden.
Lisäksi huomio kohdistuu muihin köyhiin eikä rakenteisiin tai vallankäyttäjiin. Se on aika tyypillistä horisontaalista vihamielisyyttä: tehdään muista samassa asemassa olevista “loisia”, jotta oma asema tuntuu ansaitummalta.
Ehkä traumaattinen lapsuutesi on sittenkin jättänyt jäljen sinuun, se estää empatian muiden ihmisten kärsimystä kohtaan, koska silloin joutuisit käsittelemään omiasi.Edelleen, tuo ei ole kuin ad hominem.
Sinä olet itseasiassa jopa niin tyhmä ettet tiedä mikä on ad hominem. Haukkuminen ei ole ad hominen, se on haukkumista. Minä haukun ja vähättelen sinua koska en korvaa sillä argumenttia.
Sinä puolestaan et esitä mitään substanssia, vaan ohitat kaiken vetoamalla selviytyjävinoumaan. Sinä siis korvaat argumentin vetoamalla minun henkilöön. Se on ad hominem, ja harva asia on yhtä noloa kuin jäädä housut kintuissa kiinni siitä että teeskentelee tietävänsä argumentointivirheistä tuon taivaallistakaan.
Tiedätkö miksi se on ad hominem? Helppoa: Voin myöntää jokaisen vinouman ja silti sinulla on vielä tekemättä se oleellisin asia, joka on ottaa kantaa itse argumenttiin.
Etkö sinä pysty sitä tekemään koska olet aivan helvetin tyhmä ja laiska.
Ei, argumenttisi ongelma ei katoa sillä että osaat määritellä ad hominemin Wikipediasta. Se, että sinulla on psykologisia vinoumia, ei ollut “koko argumentti” vaan selitys sille, miksi päädyt tekemään näin yksinkertaistettuja johtopäätöksiä ihmisistä ja köyhyydestä.
Ja kyllä, siihen itse argumenttiinkin on vastattu monta kertaa: Suomessa on enemmän työnhakijoita kuin työpaikkoja, mielenterveysongelmat ovat merkittävä työkyvyttömyyden syy ja suuri osa avoimista töistä on epävarmoja tai matalapalkkaisia. Se on rakenteellinen ongelma, ei moraalinen epäonnistuminen.
Sinä et ole kumonnut tästä mitään, vaan lähinnä huutanut “loisia” ja “laiskoja”.
Lisäksi sorrut itse jatkuvasti juuri siihen mistä syytät muita. Kun kutsut ihmisiä “helvetin tyhmiksi ja laiskoiksi”, et esitä argumenttia vaan yrität alentaa vastapuolen ihmisarvoa, jotta sinun ei tarvitsisi käsitellä itse asiaa. Se ei tee argumentistasi vahvempaa, se tekee siitä emotionaalisen purkauksen.
Ja ironisinta tässä on edelleen se, että myönnät itse traumojen, köyhyyden ja uupumuksen vaikutuksen omaan elämääsi, mutta kiellät niiden vaikutuksen muilta. Se ristiriita ei katoa raivoamalla eikä semantiikalla ad hominemista.
Voin myöntää jokaisen vinouman, voit keksiä niitä halutessasi lisää, sanon jo etukäteen että minulla on niistä jokainen.
Onko esittää argumenttia itse asiaan vai onko sinulla ainoastaan nuo ad hominemit?
Vierailija kirjoitti:
Mitä on olla hyväosainen? Mitä se tarkoittaa?
Tarkoittaako se rahakasta työtä? Vai tarkoittaako se sivistystä? Entä olisiko kaikkein tärkeintä sydämen sivistys?
Sydämen sivistys on korkeinta sivistyneisyyttä.
Sitä ei voida ostaa rahalla. Eikä sitä saa edes tutkinnoilla.
Mutta jokaisen pitää tiedostaa mitä se on ja pyrkiä siihen.
Sydämen sivistykseen kuuluu myös se, että köyhiä, sairaita , heikkoja ei halveksita.
Sydämen sivistykseen kuuluu rakentaa parempi maailma ilman vihaa ja vastakkainasettelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on olla hyväosainen? Mitä se tarkoittaa?
Tarkoittaako se rahakasta työtä? Vai tarkoittaako se sivistystä? Entä olisiko kaikkein tärkeintä sydämen sivistys?
Muuan kokoomuslainen taisi vastikään sanoa, että Suomen perustuslaissa on, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Juristi. Hgin kaupunginvaltuutettu tms
Meri. En muista etunimeä.
..
Hän siis näyttää kuuluvan kokoomuksen perinteiseen sivistysarvoja kannattavaan siipeen.
Joka on luultavimmin vähemmistö kokoomuslaisissa.
"Helsinkiläinen kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, oikeustieteen tohtori ja asianajaja Otto Meri, 34, on tuomittu törkeästä rikoksesta sakkorangaistukseen Pohjanmaan käräjäoikeudessa.
Törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistynyt Meri kaahasi maaliskuisena arki-iltapäivänä puoli viiden aikaan henkilöautolla Pohjanmaalla Närpiössä.
Hän ajoi valtatie 8:lla alueella, jossa on kahdeksankympin nopeusrajoitus. Meren matka taittui kuitenkin huomattavasti sitä reilummalla 158 kilometrin tuntinopeudella."
Lähde: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010444999.html
Ja vasta pari kuukautta sitten solvasi tuhopoltassa kuolleiden somalien läheisiä.
Aika löyhät on kriteerit sivistysporvarille. Ei niitä oikeasti ole enää. Ne yrittivät aikansa pelastaa puoluetta mutta vetäytyivät syrjään. Esim Kirsi Pihan ajatuksiin kannattaa tutustua. Oli 30 vuotta kokoomuslaispolitiikko. Ei ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on olla hyväosainen? Mitä se tarkoittaa?
Tarkoittaako se rahakasta työtä? Vai tarkoittaako se sivistystä? Entä olisiko kaikkein tärkeintä sydämen sivistys?
Sydämen sivistys on elämänkoululaisten juttu. Hyväosaisuuteen kuuluu mielestäni siisti ja hyväpalkkainen erityisasiantuntijatyö, jossa voi käyttää autonomiaa. Toki lisäksi sivistys mm. lukio suoritettu hyvin paperein.
Vastaan sivusta.
Sinä et näytä ymmärtävän mitä tarkoittaa sivistys.
Terv. opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.
Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus.
Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.
Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat.
Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.
Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi.
Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.
Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.
Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.
Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan. Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana.
Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.
Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.
-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.
-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.
-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.
Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.
Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.
Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä?
Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.
Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.
-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.
-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.
-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.
-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.
Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.
Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.
Noloa.
Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.
Aika koomista huutaa “ei substanssia”, kun sinulle on väännetty rautalangasta tilastoja, työmarkkinoiden rakennetta, mielenterveyden vaikutuksia työkykyyn ja työpaikkojen määrän epäsuhtaa ja vastauksesi niihin on ollut käytännössä vain “laiskat loiset”.
“Rakenteet” eivät ole mikään mystinen sana. Rakenteita ovat esimerkiksi se, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, yli 50-vuotiaiden rekrytointisyrjintä, osatyökykyisten heikko asema ja se, että suuri osa töistä on niin paskasti palkattuja tai pätkittäisiä ettei niillä elä. Nuo ovat ihan mitattavia ilmiöitä, eivät mitään sinun tunteitasi vastaan suunnattua ideologiaa.
Ja tuo jatkuva ad hominem -ulina on erityisen noloa, koska koko oma argumentointisi perustuu siihen että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Sinä et oikeasti kumoa mitään argumentteja, vaan yrität moraalisesti halventaa kokonaisia ihmisryhmiä, koska et pysty hyväksymään sitä että köyhyys ja työttömyys ovat monimutkaisempia asioita kuin sinun yksinkertainen “ahkerat pärjää, laiskat ei” -fantasiasi.
Käytännössä koko maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille, että sinun oma kärsimyksesi olisi ollut jotenkin jalostavaa ja moraalisesti ylevää. Siksi tarvitset “loisia” ja “heikkoja” ihmisiä, jotta voit tuntea oman selviytymisesi olevan merkki paremmuudesta eikä vain yhdistelmä sitkeyttä, sattumaa ja olosuhteita. Se ei ole realismia eikä rationaalisuutta.
Se on katkeroitumista, joka on naamioitu meritokratiafantasiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.
Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus.
Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.
Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat.
Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.
Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi.
Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.
Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.
Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.
Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan. Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana.
Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.
Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.
-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.
-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.
-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.
Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.
Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.
Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä?
Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.
Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.
-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.
-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.
-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.
-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.
Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.
Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.
Noloa.
Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.
Argumentointitaidot näköjään kopioitu suoraan Orpolta ja Jani Mäkelältä. Ihan sama miten paljon heille esitetään vaihtoehtoisia tapoja hoitaa politiikkaa, niin toistelevat vaan että "mikä on se opposition vaihtoehto."
Samalla tavalla vaan päädyt itse hokemaan jotain ad hominemia ja määrittelemään että nolla riviä substanssia kun joku kirjoittaa asioita joita et halua kuulla kun sinulle mahtuu päähäsi vain yksi oma totuus.
T. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on olla hyväosainen? Mitä se tarkoittaa?
Tarkoittaako se rahakasta työtä? Vai tarkoittaako se sivistystä? Entä olisiko kaikkein tärkeintä sydämen sivistys?
Muuan kokoomuslainen taisi vastikään sanoa, että Suomen perustuslaissa on, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Juristi. Hgin kaupunginvaltuutettu tms
Meri. En muista etunimeä.
..
Hän siis näyttää kuuluvan kokoomuksen perinteiseen sivistysarvoja kannattavaan siipeen.
Joka on luultavimmin vähemmistö kokoomuslaisissa.
"Helsinkiläinen kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, oikeustieteen tohtori ja asianajaja Otto Meri, 34, on tuomittu törkeästä rikoksesta sakkorangaistukseen Pohjanmaan käräjäoikeudessa.
Törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistynyt Meri kaahasi maaliskuisena arki-iltapäivänä puoli viiden aikaan henkilöautolla Pohjanmaalla Närpiössä.
Hän ajoi valtatie 8:lla alueella, jossa on kahdeksankympin nopeusrajoitus. Meren matka taittui kuitenkin huomattavasti sitä reilummalla 158 kilometrin tuntinopeudella."
Lähde: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010444999.html
Ja vasta pari kuukautta sitten solvasi tuhopoltassa kuolleiden somalien läheisiä.
Aika löyhät on kriteerit sivistysporvarille. Ei niitä oikeasti ole enää. Ne yrittivät aikansa pelastaa puoluetta mutta vetäytyivät syrjään. Esim Kirsi Pihan ajatuksiin kannattaa tutustua. Oli 30 vuotta kokoomuslaispolitiikko. Ei ole enää.
En tiennyt tuota.
Mutta Meri puhui joissakin asioissa järkeä.
Olin kiitollinen, koska hän sanoi suoraan, että me suomalaiset emme ole mitenkään erinomainen kansa.
Ja meidän koulutuksemmekin on jo huonoa, jotain itäeurooppalaista tasoa.
Miten niin nykyään? En muista aikaa etteikö osalla olisi mennyt hyvin ja osalla huonosti. Omassa lapsuudessani monella meni hemmetin huonosti. Oman työuran aikana on jatkuvasti ollut irtisanomisia ja osa ei koskaam ole päässyt takaisin työelämään. Se että ennen olisi ollut vähemmän jakautunutta hyvin ja huonosti pärjääviin on valheellista tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sana nykyään pitäisi poistaa kokonaan sanakirjasta. Suomi on rikkaampi kuin milloinkaan ennen. Rahaa meillä kyllä on, mutta emme huomaa sitä enää.
Miksi sitten koko aika toitotetaan että rahaa ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana nykyään pitäisi poistaa kokonaan sanakirjasta. Suomi on rikkaampi kuin milloinkaan ennen. Rahaa meillä kyllä on, mutta emme huomaa sitä enää.
Miksi sitten koko aika toitotetaan että rahaa ei ole?
Koska sitä rahaa on vain hallituksen kavereille!
Ei kansalle tai köyhille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa. Enemmän haittaa se, että Suomen talous on tuhottu kaiken maailman kelarotilla ja ylisuurilla tulonsiirroilla ja julkisella taloudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.
Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus.
Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.
Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat.
Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.
Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi.
Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.
Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.
Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.
Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan. Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana.
Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.
Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.
-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.
-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.
-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.
Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.
Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.
Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä?
Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.
Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.
-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.
-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.
-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.
-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.
Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.
Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.
Noloa.
Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.
Aika koomista huutaa “ei substanssia”, kun sinulle on väännetty rautalangasta tilastoja, työmarkkinoiden rakennetta, mielenterveyden vaikutuksia työkykyyn ja työpaikkojen määrän epäsuhtaa ja vastauksesi niihin on ollut käytännössä vain “laiskat loiset”.
“Rakenteet” eivät ole mikään mystinen sana. Rakenteita ovat esimerkiksi se, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, yli 50-vuotiaiden rekrytointisyrjintä, osatyökykyisten heikko asema ja se, että suuri osa töistä on niin paskasti palkattuja tai pätkittäisiä ettei niillä elä. Nuo ovat ihan mitattavia ilmiöitä, eivät mitään sinun tunteitasi vastaan suunnattua ideologiaa.
Ja tuo jatkuva ad hominem -ulina on erityisen noloa, koska koko oma argumentointisi perustuu siihen että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Sinä et oikeasti kumoa mitään argumentteja, vaan yrität moraalisesti halventaa kokonaisia ihmisryhmiä, koska et pysty hyväksymään sitä että köyhyys ja työttömyys ovat monimutkaisempia asioita kuin sinun yksinkertainen “ahkerat pärjää, laiskat ei” -fantasiasi.
Käytännössä koko maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille, että sinun oma kärsimyksesi olisi ollut jotenkin jalostavaa ja moraalisesti ylevää. Siksi tarvitset “loisia” ja “heikkoja” ihmisiä, jotta voit tuntea oman selviytymisesi olevan merkki paremmuudesta eikä vain yhdistelmä sitkeyttä, sattumaa ja olosuhteita. Se ei ole realismia eikä rationaalisuutta.
Se on katkeroitumista, joka on naamioitu meritokratiafantasiaksi.
Kyllä, katkeruudet ja kaikki. Minulla on ihan jokainen ongelma jonka voit keksiä.
Mites tuon substanssin kanssa? Onko antaa esimerkkiä valtatakenteesta joka estää sinua hakemasta töitä?
Onko antaa siis yhtään mitään argumenttia vai meneekö seuraavakin kommenttisi ad hominemeihin missä spekuloit vinoumillani ja katkeruuksillani ja kaikilla muilla?
Ihan vain tarkentaakseni, tähän riittää kyllä tai ei-vastaus.
Eli onko sinulla missään vaiheessa mitään oikeaa argumenttia vai onko jokainen tulevakin kommentti pelkästään minun henkilöön käyvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.
Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus.
Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.
Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat.
Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.
Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi.
Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.
Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.
Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.
Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan. Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana.
Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.
Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.
-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.
-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.
-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.
Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.
Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.
Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä?
Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.
Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.
-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.
-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.
-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.
-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.
Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.
Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.
Noloa.
Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.
Aika koomista huutaa “ei substanssia”, kun sinulle on väännetty rautalangasta tilastoja, työmarkkinoiden rakennetta, mielenterveyden vaikutuksia työkykyyn ja työpaikkojen määrän epäsuhtaa ja vastauksesi niihin on ollut käytännössä vain “laiskat loiset”.
“Rakenteet” eivät ole mikään mystinen sana. Rakenteita ovat esimerkiksi se, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, yli 50-vuotiaiden rekrytointisyrjintä, osatyökykyisten heikko asema ja se, että suuri osa töistä on niin paskasti palkattuja tai pätkittäisiä ettei niillä elä. Nuo ovat ihan mitattavia ilmiöitä, eivät mitään sinun tunteitasi vastaan suunnattua ideologiaa.
Ja tuo jatkuva ad hominem -ulina on erityisen noloa, koska koko oma argumentointisi perustuu siihen että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Sinä et oikeasti kumoa mitään argumentteja, vaan yrität moraalisesti halventaa kokonaisia ihmisryhmiä, koska et pysty hyväksymään sitä että köyhyys ja työttömyys ovat monimutkaisempia asioita kuin sinun yksinkertainen “ahkerat pärjää, laiskat ei” -fantasiasi.
Käytännössä koko maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille, että sinun oma kärsimyksesi olisi ollut jotenkin jalostavaa ja moraalisesti ylevää. Siksi tarvitset “loisia” ja “heikkoja” ihmisiä, jotta voit tuntea oman selviytymisesi olevan merkki paremmuudesta eikä vain yhdistelmä sitkeyttä, sattumaa ja olosuhteita. Se ei ole realismia eikä rationaalisuutta.
Se on katkeroitumista, joka on naamioitu meritokratiafantasiaksi.
Yhdysvalloissa on käytännössä täystyöllisyys. Se perustuu siihen, että siellä myös epäkurantti työvoima on töissä, vaikka sitten pienellä palkalla. Vanhukset ovat halutessaan töissä. Kouluttamattomiellekin on töitä, myös vammaisille. Tämä on mahdollista, koska työttömyysturva ja sosiaaliturva on heikkoa. Työelämä on siten inklusiivista, kaikki kelpaa, koska vaihtoehtoa ei ole. Pohjoismaissa on rakennettu vakka sosiaaliturva, jolloin työssäkäynti ei ole pakollista. Se samalla työntää ulos epäkurantin työvoiman oli kyse sitten liian vanhoista tai vaikka mielenterveyspotilaista. Ap haluaa yhteiskunnan, jossa epäkurantti työvoima saa kivoja töitä, mutta sosiaaliturvallakin voi elää kivaa keskiluokkaista elmää. Sellaista vaihtoehtoa ei ole missään maassa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma jakautuu heittäytyjiin ja tekijöihin.
Mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja vaan vaatia apuja tekemättä mitään itse on ilmeisesti erittäin houkutteleva. Nämä samat joutuvat ns "huono osaisiksi". Siinä se ongelma.
Poistamalla mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja uhriksi veisi suurimmalta osalta "huono osaisilta" tämän "huono osaisuuden" pakottamalla niitä toimimaan rationaalisesti ja ottamaan vastuuta.
"Huono osaisuus" on hankittu ominaisuus. Hieman kuin huumeriippuvaisuus.
Tämä kommentti on suorastaan karikatyyrimäinen esimerkki siitä, miten osa ihmisistä yrittää selittää kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pois moraalisella ylemmyydentunteella. Ajatus siitä, että huono-osaisuus olisi vain “valinta” tai jonkinlainen laiskuuden muoto, ei ole realismia vaan ideologista fantasiaa ihmisiltä, jotka eivät selvästi ymmärrä mitään yhteiskunnallisista rakenteista tai elämäntilanteiden kasaantumisesta.
Suomessa huono-osaisuus korreloi vahvasti esimerkiksi lapsuuden köyhyyden, mielenterveysongelmien, koulutuksen, alueellisen eriarvoisuuden, perhetaustan ja työmarkkina-aseman kanssa. Nämä ovat tutkittuja ja tilastollisia ilmiöitä. Mutta sinun maailmassasi kaikki tämä pitää redusoida yksilön “heittäytymiseksi”, koska silloin voi säilyttää mukavan fantasian siitä, että itse on täysin omien ansioidensa tuote ja kaikki huonosti pärjäävät ovat vain moraalisesti huonompia ihmisiä.
Todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei “valitse” huono-osaisuutta yhtään sen enempää kuin ihminen valitsee masennuksen, rikkinäisen lapsuuden, konkurssin tai alueen jossa työpaikat katoavat. Mutta tällainen ajattelu on monelle hyväosaiselle psykologisesti hyödyllistä, koska silloin ei tarvitse tuntea empatiaa eikä pohtia omaa etuoikeutettua asemaansa.
Ja kaikkein absurdinta on se, että juuri hyvinvointivaltio, julkinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalinen turva ovat olleet niitä asioita, joiden ansiosta suuri osa nykyisestä suomalaisesta keskiluokasta on koskaan päässyt siihen asemaan missä ovat. Silti heti kun joku muu tarvitsee samaa turvaa, se muuttuu “uhrimentaliteetiksi” ja “avuttomuudeksi”.
Tuo ei ole kovuutta tai realismia. Se on yksinkertaistavaa ja älyllisesti laiskaa maailmankuvaa, jossa monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat muutetaan moraalisaarnoiksi, jotta oma hyväosaisuus näyttäisi täysin ansaitulta.Suhteuta menosi tuloihin, niin minäkin tein. Sillai vaurastuin.
Mutta kun ei niin ei, otetaan lainaa ja eletään velkahelvettiä ja se on sitten muka yhteiskunnan syytä. Ei voinu mitään ja muut kootut valheet.
Ja vaikka onkin saanu nyrkkiä naamaan niin jäny sitä sitten itkemään loppuelämän? Voi jestas. VALINTA. Aina valinta.
Elin kauan 4000e vuosituloilla ja nyt onkin asunto ja vajaan puolen millin osakesalkku ja kaikki tämä saamatta töitä. Palkkaa ei ole edelleenkään.
Näin paljon itseäni enemmän tieaavia jotka heittäytyivät tai oli joku pakonomainen tarve olla muka varaa käydä ryyppäämässä kalliita oluttuoppeja ja kalliita 10e+ ravintolapitsoja päälle kun perunaa sai 49c kilo. Aina edelleen valinta. Älä höpötä paskaa.
Tämä on taas täydellinen esimerkki siitä, miten yksittäisestä omasta selviytymistarinasta yritetään tehdä yhteiskuntateoria.
Se, että sinä olet onnistunut vaurastumaan poikkeuksellisella tavalla, ei todista että huono-osaisuus on kaikilla muilla “valinta”. Se todistaa korkeintaan sen, että sinulla oli jokin yhdistelmä toimintakykyä, ajoitusta, terveyttä, riskinsietoa, osaamista, tuuria ja olosuhteita, joka mahdollisti sen. Kaikilla ei ole samaa lähtöpistettä eikä samaa kapasiteettia.
Argumenttisi on käytännössä: “Minä selvisin, joten kaikkien muidenkin pitäisi selvitä samalla tavalla.” Se on älyllisesti laiska johtopäätös.
Yksittäinen anekdootti ei kumoa tilastoja lapsuuden köyhyyden periytymisestä, mielenterveysongelmista, alueellisesta eriarvoisuudesta, työmarkkinoiden epävarmuudesta tai siitä, että kaikilla ei ole samoja resursseja tehdä “rationaalisia valintoja”.
Ja tuo “perunaa saa 49 senttiä kilo” -logiikka on lähinnä köyhyyden moralisoimista. Ihminen ei muutu keskiluokkaiseksi sillä, että jättää oluen ja pizzan ostamatta.
Jos asuminen, terveys, työmarkkina-asema, koulutus ja perhetausta ovat pielessä, ongelma ei ratkea sillä että joku netissä kertoo ostaneensa halvempaa ruokaa.
Tässä ei ole kyse siitä, etteikö yksilön valinnoilla olisi mitään merkitystä. Totta kai niillä on. Mutta sinun argumenttisi kaatuu siihen, että teeskentelet valintojen tapahtuvan tyhjiössä. Eivät tapahdu. Lähtökohdat, terveys, perhe, työmarkkinat, koulutus, asuinpaikka ja varallisuus vaikuttavat siihen, mitä valintoja ihmisellä ylipäätään on realistisesti tarjolla.
Tuo ei ole realismia. Se on selviytyjän ylimielisyyttä.Ilo lukea kerrankin näin hyvin kirjoitettua ja ennen kaikkea ajateltua tekstiä tällä palstalla.
Ei tuo sano yhtään mitään. Kysy mikä rakenteellinen ongelma häntä estää hakemasta töitä niin kieltäytyy kategorisesti kertomasta.
Tuskin ketään estää mikään rakenteellinen ongelma hakemasta töitä. Ongelma on se, että sadoista hakemuksista huolimatta töitä ei saa.
Ja se on rakenteellinen ongelma, ei yksilön ominaisuus.Helppoa?
Minulla oli köyhä ja väkivaltainen lapsuus. Elin köyhyysrajan alapuolella yli 30 vuotta ja painoin niska limassa kahta tutkintoa, perhettä ja kokopäivätyötä. Paloin kaksi kertaa loppuun ja kärsin lapsuuden traumojen aiheuttamista pysyvistä mielenterveysongelmista.
Painoin hommia jotta voin tarjota lapsilleni paremman elämän kuin mitä itse sain, ja sinä vihoviimeinen v i t u n loinen nuriset siellä kun Kela ei tarjoakaan sinulle vastikkeetta kaljaa.
Katsoin teitä "köyhiä" koko ikäni, ja te ette ole mitään muuta kuin hemmoteltuja, laiskoja ja kiittämättömiä.
Johan alkaa selvitä mitä on koventuneen maailmankuvan taustalla.
Tässä nimittäin näkyy aika klassinen yhdistelmä oikeudenmukaisen maailman harhaa, selviytyjävinoumaa ja traumasta syntynyttä kovettumista. Kun ihminen on itse kärsinyt paljon ja selvinnyt siitä, syntyy helposti tarve uskoa että maailma palkitsee yrittämisen ja että ne jotka eivät pärjää ovat vain laiskoja tai heikompia. Muuten pitäisi myöntää, että mukana oli myös sattumaa, rakenteita, tukiverkkoja ja erilaisia lähtökohtia.
Samalla siitä “minä taistelin tieni ylös” -tarinasta tulee osa identiteettiä. Silloin muiden epäonnistuminen alkaa tuntua uhkalta omalle käsitykselle siitä, miksi itse selvisi.
Ja tuo “minä kärsin ilman apua joten muidenkin pitäisi kärsiä” on aika tyypillinen tapa normalisoida oma trauma jälkikäteen. Jos myöntäisi ettei kukaan oikeasti ansaitsisi sellaista kuormaa, joutuisi ehkä kohtaamaan myös oman kokemuksensa epäoikeudenmukaisuuden.
Lisäksi huomio kohdistuu muihin köyhiin eikä rakenteisiin tai vallankäyttäjiin. Se on aika tyypillistä horisontaalista vihamielisyyttä: tehdään muista samassa asemassa olevista “loisia”, jotta oma asema tuntuu ansaitummalta.
Ehkä traumaattinen lapsuutesi on sittenkin jättänyt jäljen sinuun, se estää empatian muiden ihmisten kärsimystä kohtaan, koska silloin joutuisit käsittelemään omiasi.
Taas joku kotipsykologi yrittää päteä ja löytää syyn omalle laiskuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.
Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus.
Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.
Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat.
Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.
Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi.
Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.
Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.
Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.
Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan. Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana.
Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.
Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.
-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.
-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.
-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.
Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.
Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.
Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä?
Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.
Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.
-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.
-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.
-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.
-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.
Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.Edelleen, tasan nolla riviä substanssia. Olet korvannut kaiken keksimilläsi määrittelemättömillä "valtarakenteilla" ja kieltäydyt antamasta mitään esimerkkiä tai määritelmää niistä.
Kun joku sanoo että itseasiassa ihmisellä on itse kykyä toimia, käytät ad hominemia vetoamalla selviytyjävinoumaan sen sijaan että tarjoilisit yhtään mitään itse argumenttiin.
Noloa.
Häpeäisit edes tuota näennäisintellektuellista paskaa kun jäät kiinni jopa siitä ettet tiedä argumentointivirheistäkään tuon taivaallista.
Aika koomista huutaa “ei substanssia”, kun sinulle on väännetty rautalangasta tilastoja, työmarkkinoiden rakennetta, mielenterveyden vaikutuksia työkykyyn ja työpaikkojen määrän epäsuhtaa ja vastauksesi niihin on ollut käytännössä vain “laiskat loiset”.
“Rakenteet” eivät ole mikään mystinen sana. Rakenteita ovat esimerkiksi se, että työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, yli 50-vuotiaiden rekrytointisyrjintä, osatyökykyisten heikko asema ja se, että suuri osa töistä on niin paskasti palkattuja tai pätkittäisiä ettei niillä elä. Nuo ovat ihan mitattavia ilmiöitä, eivät mitään sinun tunteitasi vastaan suunnattua ideologiaa.
Ja tuo jatkuva ad hominem -ulina on erityisen noloa, koska koko oma argumentointisi perustuu siihen että kutsut ihmisiä loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Sinä et oikeasti kumoa mitään argumentteja, vaan yrität moraalisesti halventaa kokonaisia ihmisryhmiä, koska et pysty hyväksymään sitä että köyhyys ja työttömyys ovat monimutkaisempia asioita kuin sinun yksinkertainen “ahkerat pärjää, laiskat ei” -fantasiasi.
Käytännössä koko maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille, että sinun oma kärsimyksesi olisi ollut jotenkin jalostavaa ja moraalisesti ylevää. Siksi tarvitset “loisia” ja “heikkoja” ihmisiä, jotta voit tuntea oman selviytymisesi olevan merkki paremmuudesta eikä vain yhdistelmä sitkeyttä, sattumaa ja olosuhteita. Se ei ole realismia eikä rationaalisuutta.
Se on katkeroitumista, joka on naamioitu meritokratiafantasiaksi.Kyllä, katkeruudet ja kaikki. Minulla on ihan jokainen ongelma jonka voit keksiä.
Mites tuon substanssin kanssa? Onko antaa esimerkkiä valtatakenteesta joka estää sinua hakemasta töitä?
Onko antaa siis yhtään mitään argumenttia vai meneekö seuraavakin kommenttisi ad hominemeihin missä spekuloit vinoumillani ja katkeruuksillani ja kaikilla muilla?
Ihan vain tarkentaakseni, tähän riittää kyllä tai ei-vastaus.
Eli onko sinulla missään vaiheessa mitään oikeaa argumenttia vai onko jokainen tulevakin kommentti pelkästään minun henkilöön käyvää?
Tämä alkaa mennä jo vähän tragikoomiseksi. Sinulle on useita kertoja selitetty ero “töiden hakemisen” ja “töiden saamisen” välillä, mutta joko et aidosti ymmärrä sitä tai sitten teeskentelet, koska muuten koko sinun yksinkertainen “laiskat loiset vs ahkerat selviytyjät” -fantasiasi romahtaisi kasaan.
Kukaan ei ole väittänyt, että joku mystinen “valtarakenne” estää lähettämästä työhakemuksia. Rakenteellinen ongelma tarkoittaa sitä, että työpaikkoja on vähemmän kuin hakijoita, osa ihmisistä on työkyvyltään rajoittuneita, rekrytoinneissa syrjitään iän ja terveydentilan perusteella ja iso osa töistä on niin paskoja ettei niillä elä. Tätä on sinulle toistettu varmaan kymmenen kertaa, mutta sinä jankkaat edelleen samaa olkiukkoa kuin rikkinäinen levy.
Ja tuo jatkuva “ad hominem” -itkeminen on aivan naurettavaa ihmiseltä, jonka koko argumentaatio koostuu muiden kutsumisesta loisiksi, tyhmiksi ja laiskoiksi. Et sinä ole mikään rationaalinen debatoija. Olet katkeroitunut ihminen, joka yrittää väkisin tehdä omasta kärsimyksestään moraalisen ylemmyyden merkin.
Todellisuudessa koko sinun maailmankuvasi näyttää rakentuvan sille ajatukselle, että jos myöntäisit rakenteellisten ongelmien olevan todellisia, joutuisit samalla hyväksymään ettei oma selviytymisesi tehnyt sinusta erityistä tai parempaa kuin ne ihmiset joita halveksit.
Ja se näyttää olevan sinulle psykologisesti aivan sietämätön ajatus.
Kyllähän se on ahdistavaa. Näen ammatin kautta koko yhteiskunnan kirjon ja on se pysäyttävää.
Ukrainalainen yh - äiti jolla on 5 lasta, saa joka kk 4500 puhtaana käteen.
Valtio maksaa vuokran, veden, sähkön
Näille venäläisille annetaan Suomessa myös eläke. Otin selvää.
Laitaoikeisto vaikenee tästä.
En osaa sanoa että liittyykö vaikeneminen ideologiaan. Outoa on.