Eikö teitä häiritse se, että kansa on nykyään jakautunut huono-osaisiin ja hyväosaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamppailevat pysyäkseen hengissä? Juu sitä tapahtuu kehitysmaissa kyllä, ei Suomessa. Suomessa kukaan ei kuole nälkään tms., vaikka niukkaa olisi. 

Tuo on aika paljastava kommentti. Ikään kuin yhteiskunnalliset ongelmat olisivat todellisia vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset kuolevat kaduille nälkään.

Ei, Suomessa ei yleensä kuolla nälkään. Mutta Suomessa pienituloiset sairastavat enemmän, elävät lyhyemmän elämän, velkaantuvat enemmän ja elävät huomattavasti epävarmemmassa asemassa kuin hyväosaiset. Miesten elinajanodotteessa ylimpien ja alimpien tuloryhmien välillä on yli 10 vuoden ero.

Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.

Kelaloinen menee mielummin hautaan kuin töihin.

Valintoja.

Täällä kelaloiset suunnittelee jo rahan tasajakoa eli sohvalle ja ahkeralle samat rahat.

onneksi näitten paskaapinoiden haaveet ei toteudu kun tollaista satu maailmaa ei ole olemassakaan.

Olen hyväosainen. Ja olen äärimmäisen huolissani SINUN "moraalistasi" ja luonteestasi.

Kelan loinen olet joka jankuttaaaa täällä potkulakipaskaa.

En tarvitse sossusta rahaa. Minulla on omaisuuttakin luultavasti enemmän kuin sinulla eikä mitään hätää.

Mutta näissä ketjuissa on yksi hyvä puoli.

Tästäkin ketjusta saa erittäin hyvän läpileikkauksen persujen perimmäisestä luonteesta ja arvomaailmasta. Sivistymättömyydestä ja halpamaisuudesta jonka ideologiset juuret ovat N a t s i - Saksassa.

Tämä kaikki paljastaa Suomen laitaoikeiston maailmankuvan ja perusluonteen.

Toivon että nykyinen PS jää historiaan.

Suomi ei tarvitse teidän ideologiaanne.

ene Aika ala-arvoista nimitellä muita na ts ei ksi, kun muuhun argumentointiin et kykne

Olen argumentoinut täällä muutakin.

Kun/jos olet persu, toivottavasti otat viimeinkin selville sen, mikä on nykyisen PS - puolueen ideologinen aatepohja.

Laitaoikeisto kaappasi Soinin puolueen vuonna 2017.

Soinin PS puolue oli perustettu vennamolaisuudelle. Vennamo oli hyvä tyyppi jonka aatepohja taas oli kepulaisuudessa.

Heitä ohjasi kuitenkin ihmisyys, ei jatkuva vihaaminen.

Sitä puoluetta ei enää ole.

 

Halla - aho, Purra ja Grönroos ym

 pitävät jotain keskiviikkokerhoa keskenään.

Ja he lukevat N - Saksan vaikuttajien teoksia.

He ovat nyt persujen ylin eliitti.

 

Johtuneeko sitten juuri äärioikeistolaisuudesta, mutta Suomesta on katoamassa kaikki ihmisyys.

Persujen argumentointi ei perustu mihinkään asialliseen asiaan.

Puhe on tyhjää täynnä. Omaa valtaa pönkitetään halpamaisesti muutamilla teemoilla joilla lietsotaan pelkkää vihaa ja vastakkainasettelua.

Persut mainostavat itseään "kansallismielisiksi" ja "isänmaallisiksi", mutta se on emävale.

Eniten persut vihaavat muita suomalaisia sekä omaa isänmaataan.

Puolue on samaa elitististä kermaa kuin kaikki muukin vallassa olijat.

Suomi ei enää ikinä nouse tästä hengellisestä, henkisestä ja aineellisesta rappiosta.

Hävitys on tullut maahamme.

Kiitos teillekin siitä, persut.

Olipas harhaista tekstiä. Suosittelen terapiaa.

Minä suosittelen, että sinä haet itsellesi apua.

Olet todennäköisesti hyvin nuori.

Älä tuhlaa elämääsi politiikkaan.

Olet niin nuori, ettet tiedä edes sitä miten Soinin perussuomalainen puolue tuhottiin v. 2017.

Mene sivistymään.

Joka päivä oppii uusia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaistan työllisyysaste on hyvä, toisin kuin SDP-viher-vasemmisto mediat rummuttavat tarkoitushakuisesti. Työttömänä ovat enimmäkseen ulkomaalaiset. Ihan faktatilastotietoa, kaikilla googlauksen päässä. Massatyöttömyydestä on siis turha puhua.

Taasko unohdit ottaa 💊💊💊?

Paikallinen sopiminen on voimassa.

www.tem.fi/paikallisen-sopimisen-lisaaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma jakautuu heittäytyjiin ja tekijöihin. 

Mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja vaan vaatia apuja tekemättä mitään itse on ilmeisesti erittäin houkutteleva. Nämä samat joutuvat ns "huono osaisiksi". Siinä se ongelma. 

Poistamalla mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja uhriksi veisi suurimmalta osalta "huono osaisilta" tämän "huono osaisuuden" pakottamalla niitä toimimaan rationaalisesti ja ottamaan vastuuta. 

 

"Huono osaisuus" on hankittu ominaisuus. Hieman kuin huumeriippuvaisuus. 

Tämä kommentti on suorastaan karikatyyrimäinen esimerkki siitä, miten osa ihmisistä yrittää selittää kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pois moraalisella ylemmyydentunteella. Ajatus siitä, että huono-osaisuus olisi vain “valinta” tai jonkinlainen laiskuuden muoto, ei ole realismia vaan ideologista fantasiaa ihmisiltä, jotka eivät selvästi ymmärrä mitään yhteiskunnallisista rakenteista tai elämäntilanteiden kasaantumisesta.

Suomessa huono-osaisuus korreloi vahvasti esimerkiksi lapsuuden köyhyyden, mielenterveysongelmien, koulutuksen, alueellisen eriarvoisuuden, perhetaustan ja työmarkkina-aseman kanssa. Nämä ovat tutkittuja ja tilastollisia ilmiöitä. Mutta sinun maailmassasi kaikki tämä pitää redusoida yksilön “heittäytymiseksi”, koska silloin voi säilyttää mukavan fantasian siitä, että itse on täysin omien ansioidensa tuote ja kaikki huonosti pärjäävät ovat vain moraalisesti huonompia ihmisiä.

Todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei “valitse” huono-osaisuutta yhtään sen enempää kuin ihminen valitsee masennuksen, rikkinäisen lapsuuden, konkurssin tai alueen jossa työpaikat katoavat. Mutta tällainen ajattelu on monelle hyväosaiselle psykologisesti hyödyllistä, koska silloin ei tarvitse tuntea empatiaa eikä pohtia omaa etuoikeutettua asemaansa.

Ja kaikkein absurdinta on se, että juuri hyvinvointivaltio, julkinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalinen turva ovat olleet niitä asioita, joiden ansiosta suuri osa nykyisestä suomalaisesta keskiluokasta on koskaan päässyt siihen asemaan missä ovat. Silti heti kun joku muu tarvitsee samaa turvaa, se muuttuu “uhrimentaliteetiksi” ja “avuttomuudeksi”.

Tuo ei ole kovuutta tai realismia. Se on yksinkertaistavaa ja älyllisesti laiskaa maailmankuvaa, jossa monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat muutetaan moraalisaarnoiksi, jotta oma hyväosaisuus näyttäisi täysin ansaitulta.

Suhteuta menosi tuloihin, niin minäkin tein. Sillai vaurastuin. 

Mutta kun ei niin ei, otetaan lainaa ja eletään velkahelvettiä ja se on sitten muka yhteiskunnan syytä. Ei voinu mitään ja muut kootut valheet.

 

Ja vaikka onkin saanu nyrkkiä naamaan niin jäny sitä sitten itkemään loppuelämän? Voi jestas. VALINTA. Aina valinta. 

Elin kauan 4000e vuosituloilla ja nyt onkin asunto ja vajaan puolen millin osakesalkku ja kaikki tämä saamatta töitä. Palkkaa ei ole edelleenkään. 

 

Näin paljon itseäni enemmän tieaavia jotka heittäytyivät tai oli joku pakonomainen tarve olla muka varaa käydä ryyppäämässä kalliita oluttuoppeja ja kalliita 10e+ ravintolapitsoja päälle kun perunaa sai 49c kilo. Aina edelleen valinta. Älä höpötä paskaa. 

Tämä on taas täydellinen esimerkki siitä, miten yksittäisestä omasta selviytymistarinasta yritetään tehdä yhteiskuntateoria.

Se, että sinä olet onnistunut vaurastumaan poikkeuksellisella tavalla, ei todista että huono-osaisuus on kaikilla muilla “valinta”. Se todistaa korkeintaan sen, että sinulla oli jokin yhdistelmä toimintakykyä, ajoitusta, terveyttä, riskinsietoa, osaamista, tuuria ja olosuhteita, joka mahdollisti sen. Kaikilla ei ole samaa lähtöpistettä eikä samaa kapasiteettia.

Argumenttisi on käytännössä: “Minä selvisin, joten kaikkien muidenkin pitäisi selvitä samalla tavalla.” Se on älyllisesti laiska johtopäätös. 

Yksittäinen anekdootti ei kumoa tilastoja lapsuuden köyhyyden periytymisestä, mielenterveysongelmista, alueellisesta eriarvoisuudesta, työmarkkinoiden epävarmuudesta tai siitä, että kaikilla ei ole samoja resursseja tehdä “rationaalisia valintoja”.

Ja tuo “perunaa saa 49 senttiä kilo” -logiikka on lähinnä köyhyyden moralisoimista. Ihminen ei muutu keskiluokkaiseksi sillä, että jättää oluen ja pizzan ostamatta. 

Jos asuminen, terveys, työmarkkina-asema, koulutus ja perhetausta ovat pielessä, ongelma ei ratkea sillä että joku netissä kertoo ostaneensa halvempaa ruokaa.

Tässä ei ole kyse siitä, etteikö yksilön valinnoilla olisi mitään merkitystä. Totta kai niillä on. Mutta sinun argumenttisi kaatuu siihen, että teeskentelet valintojen tapahtuvan tyhjiössä. Eivät tapahdu. Lähtökohdat, terveys, perhe, työmarkkinat, koulutus, asuinpaikka ja varallisuus vaikuttavat siihen, mitä valintoja ihmisellä ylipäätään on realistisesti tarjolla.

Tuo ei ole realismia. Se on selviytyjän ylimielisyyttä.

Ilo lukea kerrankin näin hyvin kirjoitettua ja ennen kaikkea ajateltua tekstiä tällä palstalla.

Ei tuo sano yhtään mitään. Kysy mikä rakenteellinen ongelma häntä estää hakemasta töitä niin kieltäytyy kategorisesti kertomasta.

Tuskin ketään estää mikään rakenteellinen ongelma hakemasta töitä. Ongelma on se, että sadoista hakemuksista huolimatta töitä ei saa. 

Ja se on rakenteellinen ongelma, ei yksilön ominaisuus. 

Helppoa?

Minulla oli köyhä ja väkivaltainen lapsuus. Elin köyhyysrajan alapuolella yli 30 vuotta ja painoin niska limassa kahta tutkintoa, perhettä ja kokopäivätyötä. Paloin kaksi kertaa loppuun ja kärsin lapsuuden traumojen aiheuttamista pysyvistä mielenterveysongelmista.

Painoin hommia jotta voin tarjota lapsilleni paremman elämän kuin mitä itse sain, ja sinä vihoviimeinen v i t u n loinen nuriset siellä kun Kela ei tarjoakaan sinulle vastikkeetta kaljaa.

Katsoin teitä "köyhiä" koko ikäni, ja te ette ole mitään muuta kuin hemmoteltuja, laiskoja ja kiittämättömiä.

Johan alkaa selvitä mitä on koventuneen maailmankuvan taustalla. 

Tässä nimittäin näkyy aika klassinen yhdistelmä oikeudenmukaisen maailman harhaa, selviytyjävinoumaa ja traumasta syntynyttä kovettumista. Kun ihminen on itse kärsinyt paljon ja selvinnyt siitä, syntyy helposti tarve uskoa että maailma palkitsee yrittämisen ja että ne jotka eivät pärjää ovat vain laiskoja tai heikompia. Muuten pitäisi myöntää, että mukana oli myös sattumaa, rakenteita, tukiverkkoja ja erilaisia lähtökohtia.

Samalla siitä “minä taistelin tieni ylös” -tarinasta tulee osa identiteettiä. Silloin muiden epäonnistuminen alkaa tuntua uhkalta omalle käsitykselle siitä, miksi itse selvisi.

Ja tuo “minä kärsin ilman apua joten muidenkin pitäisi kärsiä” on aika tyypillinen tapa normalisoida oma trauma jälkikäteen. Jos myöntäisi ettei kukaan oikeasti ansaitsisi sellaista kuormaa, joutuisi ehkä kohtaamaan myös oman kokemuksensa epäoikeudenmukaisuuden.

Lisäksi huomio kohdistuu muihin köyhiin eikä rakenteisiin tai vallankäyttäjiin. Se on aika tyypillistä horisontaalista vihamielisyyttä: tehdään muista samassa asemassa olevista “loisia”, jotta oma asema tuntuu ansaitummalta. 

Ehkä traumaattinen lapsuutesi on sittenkin jättänyt jäljen sinuun, se estää empatian muiden ihmisten kärsimystä kohtaan, koska silloin joutuisit käsittelemään omiasi. 

Paikallisella sopimisella saa poiketa työehtosopimuksen palkasta ja työajoista.

Vierailija kirjoitti:

Pankit ovat sanoneet, että omistusasujalla pitää olla kahden kuukauden palkka säästössä irtisanomista varten, mutta onko kaikilla?

Kahden kuukauden palkka on kyllä todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankit ovat sanoneet, että omistusasujalla pitää olla kahden kuukauden palkka säästössä irtisanomista varten, mutta onko kaikilla?

Kahden kuukauden palkka on kyllä todella vähän.

On ja varsinkin, kun ansiosidonnaisesta poistettiin lapsikorotukset ja se porrastettiin.

Mitä on olla hyväosainen? Mitä se tarkoittaa? 

Tarkoittaako se rahakasta työtä? Vai tarkoittaako se sivistystä? Entä olisiko kaikkein tärkeintä sydämen sivistys?

Ei häiritse. Olen tottunut siihen, että ympärilläni on ihmisiä, joilla toisilla menee paremmin ja toisilla huonommin. Niin on ollut aina.

2400 bruttopalkalla saa nykyään ansiosidonnaista kaksi kuukautta 1000 netto ja sitten porrastus ja 800 netto ja sitten vielä toinen porrastus ja 750 netto.

Vierailija kirjoitti:

2400 bruttopalkalla saa nykyään ansiosidonnaista kaksi kuukautta 1000 netto ja sitten porrastus ja 800 netto ja sitten vielä toinen porrastus ja 750 netto.

Ja mitä parempi palkka niin sen pienempi ansiosidonnainen on suhteessa palkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma jakautuu heittäytyjiin ja tekijöihin. 

Mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja vaan vaatia apuja tekemättä mitään itse on ilmeisesti erittäin houkutteleva. Nämä samat joutuvat ns "huono osaisiksi". Siinä se ongelma. 

Poistamalla mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja uhriksi veisi suurimmalta osalta "huono osaisilta" tämän "huono osaisuuden" pakottamalla niitä toimimaan rationaalisesti ja ottamaan vastuuta. 

 

"Huono osaisuus" on hankittu ominaisuus. Hieman kuin huumeriippuvaisuus. 

Tämä kommentti on suorastaan karikatyyrimäinen esimerkki siitä, miten osa ihmisistä yrittää selittää kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pois moraalisella ylemmyydentunteella. Ajatus siitä, että huono-osaisuus olisi vain “valinta” tai jonkinlainen laiskuuden muoto, ei ole realismia vaan ideologista fantasiaa ihmisiltä, jotka eivät selvästi ymmärrä mitään yhteiskunnallisista rakenteista tai elämäntilanteiden kasaantumisesta.

Suomessa huono-osaisuus korreloi vahvasti esimerkiksi lapsuuden köyhyyden, mielenterveysongelmien, koulutuksen, alueellisen eriarvoisuuden, perhetaustan ja työmarkkina-aseman kanssa. Nämä ovat tutkittuja ja tilastollisia ilmiöitä. Mutta sinun maailmassasi kaikki tämä pitää redusoida yksilön “heittäytymiseksi”, koska silloin voi säilyttää mukavan fantasian siitä, että itse on täysin omien ansioidensa tuote ja kaikki huonosti pärjäävät ovat vain moraalisesti huonompia ihmisiä.

Todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei “valitse” huono-osaisuutta yhtään sen enempää kuin ihminen valitsee masennuksen, rikkinäisen lapsuuden, konkurssin tai alueen jossa työpaikat katoavat. Mutta tällainen ajattelu on monelle hyväosaiselle psykologisesti hyödyllistä, koska silloin ei tarvitse tuntea empatiaa eikä pohtia omaa etuoikeutettua asemaansa.

Ja kaikkein absurdinta on se, että juuri hyvinvointivaltio, julkinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalinen turva ovat olleet niitä asioita, joiden ansiosta suuri osa nykyisestä suomalaisesta keskiluokasta on koskaan päässyt siihen asemaan missä ovat. Silti heti kun joku muu tarvitsee samaa turvaa, se muuttuu “uhrimentaliteetiksi” ja “avuttomuudeksi”.

Tuo ei ole kovuutta tai realismia. Se on yksinkertaistavaa ja älyllisesti laiskaa maailmankuvaa, jossa monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat muutetaan moraalisaarnoiksi, jotta oma hyväosaisuus näyttäisi täysin ansaitulta.

Suhteuta menosi tuloihin, niin minäkin tein. Sillai vaurastuin. 

Mutta kun ei niin ei, otetaan lainaa ja eletään velkahelvettiä ja se on sitten muka yhteiskunnan syytä. Ei voinu mitään ja muut kootut valheet.

 

Ja vaikka onkin saanu nyrkkiä naamaan niin jäny sitä sitten itkemään loppuelämän? Voi jestas. VALINTA. Aina valinta. 

Elin kauan 4000e vuosituloilla ja nyt onkin asunto ja vajaan puolen millin osakesalkku ja kaikki tämä saamatta töitä. Palkkaa ei ole edelleenkään. 

 

Näin paljon itseäni enemmän tieaavia jotka heittäytyivät tai oli joku pakonomainen tarve olla muka varaa käydä ryyppäämässä kalliita oluttuoppeja ja kalliita 10e+ ravintolapitsoja päälle kun perunaa sai 49c kilo. Aina edelleen valinta. Älä höpötä paskaa. 

Tämä on taas täydellinen esimerkki siitä, miten yksittäisestä omasta selviytymistarinasta yritetään tehdä yhteiskuntateoria.

Se, että sinä olet onnistunut vaurastumaan poikkeuksellisella tavalla, ei todista että huono-osaisuus on kaikilla muilla “valinta”. Se todistaa korkeintaan sen, että sinulla oli jokin yhdistelmä toimintakykyä, ajoitusta, terveyttä, riskinsietoa, osaamista, tuuria ja olosuhteita, joka mahdollisti sen. Kaikilla ei ole samaa lähtöpistettä eikä samaa kapasiteettia.

Argumenttisi on käytännössä: “Minä selvisin, joten kaikkien muidenkin pitäisi selvitä samalla tavalla.” Se on älyllisesti laiska johtopäätös. 

Yksittäinen anekdootti ei kumoa tilastoja lapsuuden köyhyyden periytymisestä, mielenterveysongelmista, alueellisesta eriarvoisuudesta, työmarkkinoiden epävarmuudesta tai siitä, että kaikilla ei ole samoja resursseja tehdä “rationaalisia valintoja”.

Ja tuo “perunaa saa 49 senttiä kilo” -logiikka on lähinnä köyhyyden moralisoimista. Ihminen ei muutu keskiluokkaiseksi sillä, että jättää oluen ja pizzan ostamatta. 

Jos asuminen, terveys, työmarkkina-asema, koulutus ja perhetausta ovat pielessä, ongelma ei ratkea sillä että joku netissä kertoo ostaneensa halvempaa ruokaa.

Tässä ei ole kyse siitä, etteikö yksilön valinnoilla olisi mitään merkitystä. Totta kai niillä on. Mutta sinun argumenttisi kaatuu siihen, että teeskentelet valintojen tapahtuvan tyhjiössä. Eivät tapahdu. Lähtökohdat, terveys, perhe, työmarkkinat, koulutus, asuinpaikka ja varallisuus vaikuttavat siihen, mitä valintoja ihmisellä ylipäätään on realistisesti tarjolla.

Tuo ei ole realismia. Se on selviytyjän ylimielisyyttä.

Ilo lukea kerrankin näin hyvin kirjoitettua ja ennen kaikkea ajateltua tekstiä tällä palstalla.

Ei tuo sano yhtään mitään. Kysy mikä rakenteellinen ongelma häntä estää hakemasta töitä niin kieltäytyy kategorisesti kertomasta.

Tuskin ketään estää mikään rakenteellinen ongelma hakemasta töitä. Ongelma on se, että sadoista hakemuksista huolimatta töitä ei saa. 

Ja se on rakenteellinen ongelma, ei yksilön ominaisuus. 

Helppoa?

Minulla oli köyhä ja väkivaltainen lapsuus. Elin köyhyysrajan alapuolella yli 30 vuotta ja painoin niska limassa kahta tutkintoa, perhettä ja kokopäivätyötä. Paloin kaksi kertaa loppuun ja kärsin lapsuuden traumojen aiheuttamista pysyvistä mielenterveysongelmista.

Painoin hommia jotta voin tarjota lapsilleni paremman elämän kuin mitä itse sain, ja sinä vihoviimeinen v i t u n loinen nuriset siellä kun Kela ei tarjoakaan sinulle vastikkeetta kaljaa.

Katsoin teitä "köyhiä" koko ikäni, ja te ette ole mitään muuta kuin hemmoteltuja, laiskoja ja kiittämättömiä.

Johan alkaa selvitä mitä on koventuneen maailmankuvan taustalla. 

Tässä nimittäin näkyy aika klassinen yhdistelmä oikeudenmukaisen maailman harhaa, selviytyjävinoumaa ja traumasta syntynyttä kovettumista. Kun ihminen on itse kärsinyt paljon ja selvinnyt siitä, syntyy helposti tarve uskoa että maailma palkitsee yrittämisen ja että ne jotka eivät pärjää ovat vain laiskoja tai heikompia. Muuten pitäisi myöntää, että mukana oli myös sattumaa, rakenteita, tukiverkkoja ja erilaisia lähtökohtia.

Samalla siitä “minä taistelin tieni ylös” -tarinasta tulee osa identiteettiä. Silloin muiden epäonnistuminen alkaa tuntua uhkalta omalle käsitykselle siitä, miksi itse selvisi.

Ja tuo “minä kärsin ilman apua joten muidenkin pitäisi kärsiä” on aika tyypillinen tapa normalisoida oma trauma jälkikäteen. Jos myöntäisi ettei kukaan oikeasti ansaitsisi sellaista kuormaa, joutuisi ehkä kohtaamaan myös oman kokemuksensa epäoikeudenmukaisuuden.

Lisäksi huomio kohdistuu muihin köyhiin eikä rakenteisiin tai vallankäyttäjiin. Se on aika tyypillistä horisontaalista vihamielisyyttä: tehdään muista samassa asemassa olevista “loisia”, jotta oma asema tuntuu ansaitummalta. 

Ehkä traumaattinen lapsuutesi on sittenkin jättänyt jäljen sinuun, se estää empatian muiden ihmisten kärsimystä kohtaan, koska silloin joutuisit käsittelemään omiasi. 

Edelleen, tuo ei ole kuin ad hominem.

Sinä olet itseasiassa jopa niin tyhmä ettet tiedä mikä on ad hominem. Haukkuminen ei ole ad hominen, se on haukkumista. Minä haukun ja vähättelen sinua koska en korvaa sillä argumenttia.

Sinä puolestaan et esitä mitään substanssia, vaan ohitat kaiken vetoamalla selviytyjävinoumaan. Sinä siis korvaat argumentin vetoamalla minun henkilöön. Se on ad hominem, ja harva asia on yhtä noloa kuin jäädä housut kintuissa kiinni siitä että teeskentelee tietävänsä argumentointivirheistä tuon taivaallistakaan.

Tiedätkö miksi se on ad hominem? Helppoa: Voin myöntää jokaisen vinouman ja silti sinulla on vielä tekemättä se oleellisin asia, joka on ottaa kantaa itse argumenttiin.

Etkö sinä pysty sitä tekemään koska olet aivan helvetin tyhmä ja laiska.

Vierailija kirjoitti:

2400 bruttopalkalla saa nykyään ansiosidonnaista kaksi kuukautta 1000 netto ja sitten porrastus ja 800 netto ja sitten vielä toinen porrastus ja 750 netto.

Ennen sai 1200 netto, jos oli kaksi lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan paskaahan tämä on. 

Eniten kuitenkin ärsyttää samalla koko ajan voimistuva valitus heikosta syntyvyydestä. Suoraa seurausta talouspolitiikasta. Ihmisillä ei ole varaa lapsiin. 

Mulle alkaa olla ihan sama, jos Suomi haluaa oikeiston johdolla ajaa itsensä sukupuuttoon. Lopettakaa se ulina. 

Mutta tämä syntyvyysongelma tekee sen että vähäosaisuus lisääntyy. Ei ole veronmaksajia ja palvelut vähenevät kun veronmaksajat puuttuu. Kaikesta tulee maksullista, koulusta, kirjastosta, lääkäristä… 

Eli pahan tilanteen teette te jotka ette lisäänny. Siinähän sitten olette vanhoina kakkavaipoissanne joita kukaan ei vaihda. 

Kuka tällaiseen paskamaahan haluaa synnyttää. Pelkkää kurjuutta ja leikkauksia tarjotaan. Varsinkin lapsiperheitä kurjistetaan.

Nyt on rikkaiden vuoro lisääntyä.

Psykopaatilla ei ole empatiakykyä, heitä on tietyissä ammateissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltion idea ei ollut koskaan pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä. Tarkoitus oli rakentaa yhteiskunta, jossa tavallinen ihminen voi elää turvallista ja vakaata elämää, eikä vain selviytyä päivästä toiseen.

 

Hyvinvointivaltion sosiaaliturvan ei koskaan ollut tarkoitus olla jatkuvassa köytössä. Se oli tarkoitus olla suojaverkko sairastuessa, leskeytyessä tai työttömyyden varalle, jolta ponnahdetaan takaisin työmarkkinoille tekemään ja ansaitsemaan omat tulot. Sen ei tietenkään pidä olla kovin suuri, koska muutenhan sinne jäädään löllöttelemään, vaan sen tulee kannustaa takaisin töihin. Sinä ymmärrät väärin, että sosiaaliturva on rakennettu löllöttelyä varten ja vingut siinä turvallista ja vakaata elämää. Turvallista ja vakaata elämää tulee elää työelämän piirissä. Sitä on keskiluokkaisuus. 

Tuo kommentti perustuu taas samaan laiskaan moraalisaarnaan, jossa massatyöttömyys ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset yritetään selittää yksilön “löllöttelyksi”. Kukaan ei väittänyt, että sosiaaliturva olisi tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi. Ongelma on siinä, että Suomessa on vuosikymmeniä ollut tilanteita, joissa vakaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi kaikille.

Iso osa ihmisistä ei ole “valinnut” sosiaaliturvaa, vaan ajautunut sen piiriin rakennemuutosten, teollisuuden katoamisen, mielenterveysongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja epävarmojen työmarkkinoiden vuoksi. Ja ironista kyllä, myönnät itsekin ongelman sanomalla että turvallinen elämä pitäisi rakentua työn varaan, koska juuri siitä ihmiset puhuvat. 

Työ ei enää automaattisesti tarjoa sitä vakaata keskiluokkaista elämää, jota vanhemmat sukupolvet pitivät normaalina.

Koko argumenttisi kaatuu siihen, että yrität väkisin moralisoida rakenteelliset ongelmat yksilön heikkoudeksi. Se on helppoa ihmiselle, joka ei ole itse joutunut kokemaan sitä todellisuutta, jossa työpaikkoja katoaa, määräaikaisuudet kasaantuvat ja pienikin kriisi romahduttaa talouden.

40% ihmiskunnasta elää palkkatyöllä. Loput elävät pääsääntöisesti pikkuyrittämisen kautta. Jostain syystä se pikkuyrittäminen ei kiinnosta vasemmistoa. Ei kiinnosta siirtotyöläisyyskään, vaikka tuolla on lähes tyhjänä koko Itä-Eurooppa työikäisten lähdettyä työn perässä muualle. Mielenterveysongemat on kummallinen veto. Mullakin on astma, mutta ei se ole koskaan työntekoa haitannut. Jos ei eläkepäätöstä ole, on ihminen katsottava työkuntoiseksi. Ei ole veronmaksajien vika, jos osa kansasta ei kykene löytämään itse omaa elinkeinoaan. Sosiaaliturvaa ei voi väkisin vääntää mukavaksi keskiluokkaiseksi turvalliseksi elämäksi. 

Tuo kommentti on lähinnä ylimielistä selviytyjäfantasiaa, jossa kaikki yhteiskunnalliset ongelmat yritetään selittää yksilön heikkoudeksi. Se, että sinä et ymmärrä mielenterveysongelmien vaikutusta työkykyyn tai rakenteellisen työttömyyden olemassaoloa, ei tee niistä vähemmän todellisia.

 

Astman vertaaminen vakaviin mielenterveysongelmiin on jo niin absurdi argumentti, että se kertoo lähinnä täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä, mutta sinun maailmassasi kaikki pitää väkisin palauttaa “asenteeseen”, koska muuten joutuisit myöntämään että elämä ei ole reilu kilpailu eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia.

 

Ja tuo jatkuva olkiukko “mukavasta sosiaaliturvaelämästä” on vain tapa vältellä itse asiaa. Kukaan ei puhunut luksuksesta. Ihmiset puhuvat siitä, että työ ei enää automaattisesti takaa vakaata elämää ja että osa ihmisistä putoaa järjestelmän väliin vastentahtoisesti. Mutta sen myöntäminen rikkoisi koko fantasiasi omasta paremmuudestasi.

Edelleenkin, etsi elintasosi muualta kuin sosiaaliturvasta, koska se ei tule kasvamaan.  Paineet laskea sosiaaliturvaa ovat päinvastoin kovat. Halusit tai et, niin me muut emme vaan suostu emmekä pysty elättämään sinua ja kaltaisiasi paremmalla elintasolla. Ei ole meidän vika, jos sinulla on siitä paha mieli. Ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa ja etsivät elämän ilot asioista, joita pystyivät saavuttamaan. Sinulla on se vielä opittavana. 

Kommenttisi on käytännössä pelkkää selviytyjäfantasiaa ja moraalista ylemmyydentuntoa. Yrität selittää rakenteelliset ongelmat yksilön luonteenviaksi, koska silloin sinun ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että työelämä, mielenterveysongelmat ja köyhyys eivät ole kaikille samoista lähtökohdista lähtevä “kilpailu”.

Lisäksi argumentaatiosi on täynnä virheitä:

-Olkiukko: kukaan ei puhunut “mukavasta sosiaaliturvaelämästä”.

-Selviytyjävinouma: koska sinä tai joku muu on pärjännyt, kuvittelet kaikkien voivan pärjätä samalla tavalla.

-Ad hominem: et käsittele itse asiaa vaan vähättelet ihmisiä “kaltaisiksesi”.

-Perinneargumentti: “ennen vanhaan köyhät tyytyivät osaansa” ei ole argumentti vaan lähinnä kuvaus vanhan ajan kurjuudesta.

Ja tuo “me emme elätä sinua” -retoriikka on erityisen typerää, koska hyvinvointivaltiossa lähes kaikki ovat vuorollaan joko tuen maksajia tai sen tarvitsijoita. Työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyys eivät ole mitään moraalisia epäonnistumisia, vaikka selvästi haluaisit niin uskoa.

Oho, siellä on harjoiteltu argmentointivirheitä. Älä missään tapauksessa esitä substanssia kun voit keskittyä retoriikkaan ja poimia listalta argumentointivirheitä joita vastapuoli ei edes tee.

Pidä tuosta kiinni. Ollaan kyllä täällä kun esität yhdenkin konkreettisen esimerkin ensimmäisestäkään ongelmasta joka estää sinua menemästä töihin.

Kysyykö joku tosissaan täällä, miksi joku ei ole töissä? 

Suomessa työttömyys ei johdu siitä, etteivät ihmiset “hakisi töitä”, vaan siitä että avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi suhteessa työnhakijoihin ja osa työpaikoista on sellaisia, joihin kaikki eivät terveydellisistä, alueellisista tai koulutuksellisista syistä voi realistisesti päästä.

Tilastollisesti tämä näkyy ihan suoraan:

-Työttömiä työnhakijoita on jatkuvasti moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja.

-Moniin paikkoihin tulee satoja hakemuksia.

-Pitkäaikaistyöttömyys kasautuu erityisesti yli 50-vuotiaille, osatyökykyisille, mielenterveysongelmista kärsiville ja matalan kysynnän alueilla asuville.

-Mielenterveyssyyt ovat Suomessa yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista.

-Iso osa avoimista työpaikoista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai matalapalkkaisia, eivätkä ne automaattisesti nosta ihmistä pois köyhyydestä.

Eli “jos oikeasti haluaisi töitä, niitä kyllä saisi” on enemmän ideologinen uskomus kuin todellisuuteen perustuva väite. Jos sadat ihmiset hakevat samaa paikkaa, suurin osa jää väistämättä ilman, riippumatta motivaatiosta tai asenteesta. Se on ihan perusmatematiikkaa, ei moraalinen epäonnistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on olla hyväosainen? Mitä se tarkoittaa? 

 

Tarkoittaako se rahakasta työtä? Vai tarkoittaako se sivistystä? Entä olisiko kaikkein tärkeintä sydämen sivistys?

Muuan kokoomuslainen taisi vastikään sanoa, että Suomen perustuslaissa on, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Juristi. Hgin kaupunginvaltuutettu tms

Meri. En muista etunimeä.

..

Hän siis näyttää kuuluvan kokoomuksen perinteiseen sivistysarvoja kannattavaan siipeen.

Joka on luultavimmin vähemmistö kokoomuslaisissa.

"Näissä  ammateissa on eniten psykopaatteja:

1. Toimitusjohtajat 2. Lakimiehet 3. Media (televisio/radio) 4. Myyntihenkilöt 5. Kirurgit 6. Journalistit 7. Poliisit 8. Papisto 9. Kokit 10. Valtion virkamiehet"

https://www.is.fi/tyoelama/art-2000000575024.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma jakautuu heittäytyjiin ja tekijöihin. 

Mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja vaan vaatia apuja tekemättä mitään itse on ilmeisesti erittäin houkutteleva. Nämä samat joutuvat ns "huono osaisiksi". Siinä se ongelma. 

Poistamalla mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi ja uhriksi veisi suurimmalta osalta "huono osaisilta" tämän "huono osaisuuden" pakottamalla niitä toimimaan rationaalisesti ja ottamaan vastuuta. 

 

"Huono osaisuus" on hankittu ominaisuus. Hieman kuin huumeriippuvaisuus. 

Tämä kommentti on suorastaan karikatyyrimäinen esimerkki siitä, miten osa ihmisistä yrittää selittää kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pois moraalisella ylemmyydentunteella. Ajatus siitä, että huono-osaisuus olisi vain “valinta” tai jonkinlainen laiskuuden muoto, ei ole realismia vaan ideologista fantasiaa ihmisiltä, jotka eivät selvästi ymmärrä mitään yhteiskunnallisista rakenteista tai elämäntilanteiden kasaantumisesta.

Suomessa huono-osaisuus korreloi vahvasti esimerkiksi lapsuuden köyhyyden, mielenterveysongelmien, koulutuksen, alueellisen eriarvoisuuden, perhetaustan ja työmarkkina-aseman kanssa. Nämä ovat tutkittuja ja tilastollisia ilmiöitä. Mutta sinun maailmassasi kaikki tämä pitää redusoida yksilön “heittäytymiseksi”, koska silloin voi säilyttää mukavan fantasian siitä, että itse on täysin omien ansioidensa tuote ja kaikki huonosti pärjäävät ovat vain moraalisesti huonompia ihmisiä.

Todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei “valitse” huono-osaisuutta yhtään sen enempää kuin ihminen valitsee masennuksen, rikkinäisen lapsuuden, konkurssin tai alueen jossa työpaikat katoavat. Mutta tällainen ajattelu on monelle hyväosaiselle psykologisesti hyödyllistä, koska silloin ei tarvitse tuntea empatiaa eikä pohtia omaa etuoikeutettua asemaansa.

Ja kaikkein absurdinta on se, että juuri hyvinvointivaltio, julkinen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalinen turva ovat olleet niitä asioita, joiden ansiosta suuri osa nykyisestä suomalaisesta keskiluokasta on koskaan päässyt siihen asemaan missä ovat. Silti heti kun joku muu tarvitsee samaa turvaa, se muuttuu “uhrimentaliteetiksi” ja “avuttomuudeksi”.

Tuo ei ole kovuutta tai realismia. Se on yksinkertaistavaa ja älyllisesti laiskaa maailmankuvaa, jossa monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat muutetaan moraalisaarnoiksi, jotta oma hyväosaisuus näyttäisi täysin ansaitulta.

Suhteuta menosi tuloihin, niin minäkin tein. Sillai vaurastuin. 

Mutta kun ei niin ei, otetaan lainaa ja eletään velkahelvettiä ja se on sitten muka yhteiskunnan syytä. Ei voinu mitään ja muut kootut valheet.

 

Ja vaikka onkin saanu nyrkkiä naamaan niin jäny sitä sitten itkemään loppuelämän? Voi jestas. VALINTA. Aina valinta. 

Elin kauan 4000e vuosituloilla ja nyt onkin asunto ja vajaan puolen millin osakesalkku ja kaikki tämä saamatta töitä. Palkkaa ei ole edelleenkään. 

 

Näin paljon itseäni enemmän tieaavia jotka heittäytyivät tai oli joku pakonomainen tarve olla muka varaa käydä ryyppäämässä kalliita oluttuoppeja ja kalliita 10e+ ravintolapitsoja päälle kun perunaa sai 49c kilo. Aina edelleen valinta. Älä höpötä paskaa. 

Tämä on taas täydellinen esimerkki siitä, miten yksittäisestä omasta selviytymistarinasta yritetään tehdä yhteiskuntateoria.

Se, että sinä olet onnistunut vaurastumaan poikkeuksellisella tavalla, ei todista että huono-osaisuus on kaikilla muilla “valinta”. Se todistaa korkeintaan sen, että sinulla oli jokin yhdistelmä toimintakykyä, ajoitusta, terveyttä, riskinsietoa, osaamista, tuuria ja olosuhteita, joka mahdollisti sen. Kaikilla ei ole samaa lähtöpistettä eikä samaa kapasiteettia.

Argumenttisi on käytännössä: “Minä selvisin, joten kaikkien muidenkin pitäisi selvitä samalla tavalla.” Se on älyllisesti laiska johtopäätös. 

Yksittäinen anekdootti ei kumoa tilastoja lapsuuden köyhyyden periytymisestä, mielenterveysongelmista, alueellisesta eriarvoisuudesta, työmarkkinoiden epävarmuudesta tai siitä, että kaikilla ei ole samoja resursseja tehdä “rationaalisia valintoja”.

Ja tuo “perunaa saa 49 senttiä kilo” -logiikka on lähinnä köyhyyden moralisoimista. Ihminen ei muutu keskiluokkaiseksi sillä, että jättää oluen ja pizzan ostamatta. 

Jos asuminen, terveys, työmarkkina-asema, koulutus ja perhetausta ovat pielessä, ongelma ei ratkea sillä että joku netissä kertoo ostaneensa halvempaa ruokaa.

Tässä ei ole kyse siitä, etteikö yksilön valinnoilla olisi mitään merkitystä. Totta kai niillä on. Mutta sinun argumenttisi kaatuu siihen, että teeskentelet valintojen tapahtuvan tyhjiössä. Eivät tapahdu. Lähtökohdat, terveys, perhe, työmarkkinat, koulutus, asuinpaikka ja varallisuus vaikuttavat siihen, mitä valintoja ihmisellä ylipäätään on realistisesti tarjolla.

Tuo ei ole realismia. Se on selviytyjän ylimielisyyttä.

Ilo lukea kerrankin näin hyvin kirjoitettua ja ennen kaikkea ajateltua tekstiä tällä palstalla.

Ei tuo sano yhtään mitään. Kysy mikä rakenteellinen ongelma häntä estää hakemasta töitä niin kieltäytyy kategorisesti kertomasta.

Tuskin ketään estää mikään rakenteellinen ongelma hakemasta töitä. Ongelma on se, että sadoista hakemuksista huolimatta töitä ei saa. 

Ja se on rakenteellinen ongelma, ei yksilön ominaisuus. 

Helppoa?

Minulla oli köyhä ja väkivaltainen lapsuus. Elin köyhyysrajan alapuolella yli 30 vuotta ja painoin niska limassa kahta tutkintoa, perhettä ja kokopäivätyötä. Paloin kaksi kertaa loppuun ja kärsin lapsuuden traumojen aiheuttamista pysyvistä mielenterveysongelmista.

Painoin hommia jotta voin tarjota lapsilleni paremman elämän kuin mitä itse sain, ja sinä vihoviimeinen v i t u n loinen nuriset siellä kun Kela ei tarjoakaan sinulle vastikkeetta kaljaa.

Katsoin teitä "köyhiä" koko ikäni, ja te ette ole mitään muuta kuin hemmoteltuja, laiskoja ja kiittämättömiä.

Johan alkaa selvitä mitä on koventuneen maailmankuvan taustalla. 

Tässä nimittäin näkyy aika klassinen yhdistelmä oikeudenmukaisen maailman harhaa, selviytyjävinoumaa ja traumasta syntynyttä kovettumista. Kun ihminen on itse kärsinyt paljon ja selvinnyt siitä, syntyy helposti tarve uskoa että maailma palkitsee yrittämisen ja että ne jotka eivät pärjää ovat vain laiskoja tai heikompia. Muuten pitäisi myöntää, että mukana oli myös sattumaa, rakenteita, tukiverkkoja ja erilaisia lähtökohtia.

Samalla siitä “minä taistelin tieni ylös” -tarinasta tulee osa identiteettiä. Silloin muiden epäonnistuminen alkaa tuntua uhkalta omalle käsitykselle siitä, miksi itse selvisi.

Ja tuo “minä kärsin ilman apua joten muidenkin pitäisi kärsiä” on aika tyypillinen tapa normalisoida oma trauma jälkikäteen. Jos myöntäisi ettei kukaan oikeasti ansaitsisi sellaista kuormaa, joutuisi ehkä kohtaamaan myös oman kokemuksensa epäoikeudenmukaisuuden.

Lisäksi huomio kohdistuu muihin köyhiin eikä rakenteisiin tai vallankäyttäjiin. Se on aika tyypillistä horisontaalista vihamielisyyttä: tehdään muista samassa asemassa olevista “loisia”, jotta oma asema tuntuu ansaitummalta. 

Ehkä traumaattinen lapsuutesi on sittenkin jättänyt jäljen sinuun, se estää empatian muiden ihmisten kärsimystä kohtaan, koska silloin joutuisit käsittelemään omiasi. 

Edelleen, tuo ei ole kuin ad hominem.

Sinä olet itseasiassa jopa niin tyhmä ettet tiedä mikä on ad hominem. Haukkuminen ei ole ad hominen, se on haukkumista. Minä haukun ja vähättelen sinua koska en korvaa sillä argumenttia.

Sinä puolestaan et esitä mitään substanssia, vaan ohitat kaiken vetoamalla selviytyjävinoumaan. Sinä siis korvaat argumentin vetoamalla minun henkilöön. Se on ad hominem, ja harva asia on yhtä noloa kuin jäädä housut kintuissa kiinni siitä että teeskentelee tietävänsä argumentointivirheistä tuon taivaallistakaan.

Tiedätkö miksi se on ad hominem? Helppoa: Voin myöntää jokaisen vinouman ja silti sinulla on vielä tekemättä se oleellisin asia, joka on ottaa kantaa itse argumenttiin.

Etkö sinä pysty sitä tekemään koska olet aivan helvetin tyhmä ja laiska.

Ei, argumenttisi ongelma ei katoa sillä että osaat määritellä ad hominemin Wikipediasta. Se, että sinulla on psykologisia vinoumia, ei ollut “koko argumentti” vaan selitys sille, miksi päädyt tekemään näin yksinkertaistettuja johtopäätöksiä ihmisistä ja köyhyydestä.

Ja kyllä, siihen itse argumenttiinkin on vastattu monta kertaa: Suomessa on enemmän työnhakijoita kuin työpaikkoja, mielenterveysongelmat ovat merkittävä työkyvyttömyyden syy ja suuri osa avoimista töistä on epävarmoja tai matalapalkkaisia. Se on rakenteellinen ongelma, ei moraalinen epäonnistuminen. 

Sinä et ole kumonnut tästä mitään, vaan lähinnä huutanut “loisia” ja “laiskoja”.

Lisäksi sorrut itse jatkuvasti juuri siihen mistä syytät muita. Kun kutsut ihmisiä “helvetin tyhmiksi ja laiskoiksi”, et esitä argumenttia vaan yrität alentaa vastapuolen ihmisarvoa, jotta sinun ei tarvitsisi käsitellä itse asiaa. Se ei tee argumentistasi vahvempaa, se tekee siitä emotionaalisen purkauksen.

Ja ironisinta tässä on edelleen se, että myönnät itse traumojen, köyhyyden ja uupumuksen vaikutuksen omaan elämääsi, mutta kiellät niiden vaikutuksen muilta. Se ristiriita ei katoa raivoamalla eikä semantiikalla ad hominemista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on olla hyväosainen? Mitä se tarkoittaa? 

 

Tarkoittaako se rahakasta työtä? Vai tarkoittaako se sivistystä? Entä olisiko kaikkein tärkeintä sydämen sivistys?

Sydämen sivistys on elämänkoululaisten juttu. Hyväosaisuuteen kuuluu mielestäni siisti ja hyväpalkkainen erityisasiantuntijatyö, jossa voi käyttää autonomiaa. Toki lisäksi sivistys mm. lukio suoritettu hyvin paperein.